Limoussine 2.

Olen kovasti kiinnostuneena lukassut noita sun Ranskan uraanin kaivuistas kertovia ihanhuipputarkkoja materiaaleja. MUTTA täytyy korjilla Suomeen asia tuotuna muutamilla oleellisuuksilla:

-Kun puhuvat tuollaisista 0,03% uraanipitoisuuksista niin on tajuttava, että näin pienet prosentit on vain 0,72% osuus U-238 sisältämästä varsinaisesti poltettavasta U-235 pitoisuuksista! Eli "kieruus" tässä onkin, että malmin U-238 pitoisuus on OIKEASTI 3%!!! Eli kun puhutaan esim. Suomen 0,1% malmioista NYT tarkoitetaankin 0,001% U-235 pitoisuuksia enää! Hämää HURJASTI maallikkoja ja tusinaydininsuja tällaiset! Huomaa jätemäärän kasvuu malmin heikonnuttua noin hurjasti!

- Itse asiassa kun tekstissä puhuttiin uraanista saatavan talteen 90%. Myös tämä on päin seiniä. Kun tuo onnistuu VAIN n 1% malmien tehdasprosesseille! Kun siirrytään Suomen malmeihin saadaan talteen naurettavan vähäiset 15%. Eli jälleen kerran jätemäärät, fossiilihiilidioksidituotot, louhintakustannukset yms. samaan uraanikiloon KUUSINKRTAISTUVAT jos tästä! Huikeaa! Ja on äärimmäisen tarkkaan tajuttava, että Limoussine oli aikanaan melko rikasta malmia, jota ei enää IKINÄ mistään maailmalta saada! Nykyään jo 0,15% on vaikeaa ylittää missään! Juu ydinalan probagandaan kuuluu OLEELLISESTI sekoilla näillä kahdella täysin eri prosenttiluvuillaan, jottei kansa tajuaisi energiapositiivisen malminkaivuun JO LOPPUNEEN!
------------------------
Antoine Gatet

Paikallisen Limousinin alueen lähteet ja joet –järjestön juristi

Crideau


Esitelmä ”Uraani vai oikeus elämään” seminaarissa 26.4.2006
Eduskunnan auditoriossa, Helsingissä




Ranskassa on louhittu aktiivisesti uraania vuodesta 1948 vuoteen 2001. Pääasialliset taloudellisesti kannattavat uraanialueet löydettiin Limousinin graniittiylängöltä ja Bretagnen Armoricain-ylängöltä.

50-vuoden toiminta-aikana COGEMA on louhinut Limousinin alueella noin kolmestakymmenestä eri louhoksesta (68 eri työmaapistettä), perustanut kaksi jälkikäsittelykeskusta ja viisi jätteiden varastointialuetta. Alueelta saatu uraani kattaa 40 prosenttia Ranskassa tuotetusta uraanista.

Uraaninlouhinnan aikana, monet välikohtaukset ovat vaikuttaneet luottamusilmapiirin heikentymiseen johtaen paikalliset ja valtakunnalliset järjestöt ilmiantamaan louhijan toimitavat tai ympäristövaikutukset, joista louhija on ollut vastuullinen toimintansa aikana tai saneerauksen aikana.

· Seurantaotos 1785 kaivostyöläisestä, jotka ovat hengittäneet radon-kaasua osoittaa, että vuosien 1946 ja 1956 välisen ajan työntekijöillä kuolleisuus keuhkosyöpään oli kaksinkertainen kansalliseen keskiarvoon verrattuna (2,38 %); vuosien 1956 ja 1972 välisen ajan työntekijöillä 2,13 kertaa maan keskivertoarvo. Limousinin alueella entisten kaivosmiesten terveystietojen seuranta on vielä salassapitovelvollisuuden alaista…

· 1970- luvulla nousee kysymys vanhojen jätevarastojen tulevaisuudesta, kun varastointiyhdistykset vastaanottavat jätteitä myös muista louhoksista ja muista departementeistä sekä hallinnon läpinäkyvyydestä paikallisen edun näkökulmasta.

· Valtioneuvosto epää 1986 maaliskuussa luvan Kaivosinsinööriltä ottaa uudelleen käyttöön Limousinin alueen yhden louhoksen.

Peruste: ”Ekologisten vaikutusten tutkimus ei sisältänyt tarkkaa analyysiä eri haitoista tai seurauksista biologiseen tasapainoon tai yleiseen terveyteen ja terveydenhoitoon. Sen lisäksi tarkastustoimenpiteitä tai ehkäiseviä radioaktiiviseen riskiin liittyviä toimenpiteitä ei oltu yksityiskohtaisesti tutkittu. Siksi ekologisten vaikutusten tutkinta todettiin puutteelliseksi/sääntöjen vastaiseksi ”ottaen huomioon kaavailtujen töiden merkitys ja niiden erityiset vaikutukset ympäristöön”.

Tämä asiakirja paljastaa ongelman ytimen Limousinin alueella: onko entisten kaivosten saneerausedellytyksiä tai jätteiden varastointia riittävästi tutkittu ja tarkastettu??



Eri louhoksilla on paikallisia saastumisia johtuen onnettomuuksista tai louhinnan tarkastuksen puuttumisesta.

Nämä esimerkit ovat COGEMAN vuoden 2003 tilinpäätöksestä ja niitä voisi jatkaa…

Ne osoittavat, että kaivostoiminta viidenkymmenen vuoden ajan on aiheuttanut ” tapauksia” joiden ympäristöön tai terveyteen vaikuttavia tekijöitä ei ole tutkittu COGEMAN tai DRIREN toimesta. Viimeksi mainittu on vastuussa laitosten tarkastuksista.

Limousinin alueen Lähteet ja Joet - järjestön asiakirja, joka johti COGEMAN oikeuden eteen 2001 ajoittuu pikemmin kaivosten jälkeiseen aikaan kuin kaivostoiminnan aikaan.



Louhijan ja julkisen hallinnon useat puutteet louhinnan aikana entisissä louhoksissa paljastavat todellakin vaikutukset pitkällä tähtäimellä suljetuissa kaivoksissa.

Koska julkinen valta on voimaton saasteraporttienkin edessä, pyrkii Limousinin Lähteet ja joet -järjestö saamaan louhijaa tunnustamaan vastuunsa ja tuomituksi saattamaan alueet entiselleen ja paremmin kontrolloimaan entisten louhosten vaikutusta.

Esitelmän tarkoitus on ruokkia ajankohtaista keskustelua Suomessa; mitä voimme oppia Limousinin esimerkistä?

Se on rakentunut kahdesta toisiaan täydentävästä osasta:

-Ensiksi yritämme kertoa jotain, mitä COGEMAN tyyppiset louhijat harvoin tuovat esiin: mitä uraanikaivos todella tarkoittaa ja miten se vaikuttaa ympäristöön ja talouselämään (I)

-Toiseksi näytämme minkä tyyppisiä ympäristövaikutuksia on Limousiniin tällä hetkellä syntynyt ja mitkä ovat olleet riitauttamisesta aiheutuneet seuraukset kokonaisuudelle.(II)

Lopuksi pyrimme muodostamaan kuvan Limousinin tilanteesta ja asiakirjastamme, jotta siitä voisi ottaa oppia.



I Ympäristövaikutukset ja taloudelliset vaikutukset uraaninlouhinnassa:



Näemme aluksi, kuinka uraanin louhinta on sinällään teollista toimintaa, jolla on moninaiset ympäristövaikutukset, mutta paikalliset taloudelliset hyödyt hyvin niukat.

A Totuus uraaninlouhinnan edellytyksistä:

Uraaninlouhinnan yritykset pyrkivät luonnollisesti jättämään kertomatta tiettyjä tosiasioita toimintaansa liittyen. Teollisuus esittelee yleensä uraaninlouhinnan kuten minkä tahansa kaivostoiminnan ilman erityisiä ympäristövaaroja ellei sitten lasketa työntekijöiden tai lähiasutuksen säteilyriskiä, joka kuitenkin on hallittavissa.

1980-luvulla COGEMAN vastuuhenkilöt jopa kertoivat, kuinka uraaninlouhinnassa malmi poistetaan eli louhosalue olisi vähemmän radioaktiivinen louhinnan jälkeen kuin ennen sitä.

Sitä se ei ole, uraaninlouhinnan edellytykset täytyy muistaa.

1 – Ensiksi louhintatekniikka johtaa erittäin suurien materiaalimäärien louhimiseen jotta esiintymiin asti päästään (kiviaines, jossa yli 0,03 % uraania). Näissä kallioissa on sitä suurempi säteilyarvo mitä lähemmäksi malmisuonta päästään. Näin louhitut kalliot, jotta louhittaviin kallioihin päästäisiin käsiksi (joskus jopa 400 metrin syvyydessä) ovat ”steriilejä”, sillä niillä ei ole taloudellista arvoa. Ne eivät kuitenkaan ole ”steriilejä” terveyden tai ympäristön kannalta. Nämä lohkareet, jotka sijaitsivat maan alla piilossa, tuodaan maan pinnalle ja niitä täytyy louhijan



tulevaisuudessa tarkkailla eripitoisten radioaktiivisten alkuaineiden mukaan. Näitä kiviä käytetään yleensä jätevaraston rakenteissa, kuten näemme myöhemmin tai ne varastoidaan kasoina.

Tämän materiaalin luovutus yleiseen käyttöön yrityksille on joskus johtanut sopimattomaan uudelleen käyttöön mikä on johtanut nykyisen ympäristön radioaktiivisuuteen (epänormaalit pitoisuudet teillä tai pengerretyillä alueilla). Nämä luonnollista säteilyä suuremmat arvot ovat jossain tapauksissa jäljittäneet väestöryhmien altistumiselle. Limousinin alueella paljastui, että COGEMA oli myynyt ”steriilejä” rakennusaineeksi ja siitä aiheutui epänormaalin radioaktiivisia rakennuksia (päiväkoti Limoges’ssa ja asuintalo). Nämä tilat poistettiin käytöstä tai tuuletettiin erityisellä tavalla. Yli 57 miljoonaa tonnia ”steriilejä” on tänäkin päivänä varastoituna avonaisessa tilassa entisten louhosten alueella. Varastointi vaatii ”pinnallisen säteilyn puhdistamista ja pahimmin saastuneitten alueiden peittämistä.”

2 - Avolouhos tai tunneli aiheuttaa lisäksi radioaktiivisen RADON kaasun irtoamisen, vaikuttaen merkittävästi terveydellisiin haittoihin. Ilmastointiputki poistaa nämä kaasut, mutta ne vapautuvat ilmakehään.

3 – Mutta erityisesti: uraanilouhos tuo tullessaan ehdottomasti malminkäsittelylaitoksen lähialueelle. Sillä malmiahan ei käytetä, vaan uraanin kemiallinen alkuaine. Jotta tämä kemiallinen alkuaine (isotoopit 234,235 ja 238) saataisiin käyttöön, malmiesiintymää käsitellään kemiallisesti happohyökkäyksellä. Tehtaasta päästessään uraani on vakiopakattu kiinteään muotoon ”yellow cake”.

Tonnin kiviaineen käsittelystä jää näin arviolta 990 kg jätettä ja 100-110 kg saostamisaineita ( happoja ja kemiallisia aineita). Näissä uraanimalmin käsittelyjätteissä on hyvin kauan radioaktiivisia alkuaineita (4,5 miljardia vuotta). Todellakin mineraalin käsittely näissä tehtaissa ei saa kaikkea uraania pois(vain 90 - 95 %) ja siihen jää koko sarja uraani 238: torium 230 (75 000 vuotta) ja radium 226 (1600 vuotta). Tässä ei puhuta kemiallisista aineista, joita syntyy uraanin kemiallisessa käsittelyssä. Nämä jätteet muodostavat pienirakeisen mudan, joka leviää tuulen mukana tai veden mukana siihen sekoittuen.

Näin havaitaan, että uraaninlouhinta on teollisuutta, ei kaivostoimintaa. Ranskassa tämä muunnosprosessi on kirjattu lakiin ICPE (1976), teollisuuteen.

Näiden jätteiden varastointi kuuluu myös teollisuuden piiriin niin kuin radioaktiivista ainetta sisältävät jätteet, sillä ” muunnosprosessin jäännökset, joita haltija ei käytä” ( laki jätteistä 1975)

Kansainvälinen ympäristöoikeus on kuitenkin hyvin aikaisin asettanut periaatepäätöksen jätteiden varastoimisesta mahdollisimman lähelle tuotantopistettä.

Limousinen alueella, 24 371 500 tonnia jätettä on varastoituna neljään kohteeseen.

Mutta ei siinä kaikki:

4 – Käytössä olleet malminkäsittelylaitokset kuten myös louhintakoneisto ja kuljetuslaitteisto ovat toiminnan lakkauttamisen jälkeen säteilyn saastuttamia ja ne varastoidaan entisiin louhintakohteisiin. Täten Limousinin alueella entiset louhokset varastoivat yli 200 000 murskattua tynnyriä, joissa on ollut radioaktiivista ainetta ja tuhansia tonneja tehtaiden ja louhinnan lopettamisesta tullutta rautaromua.


Yhteenveto: Kun puhutaan uraaninlouhinnasta, puhutaan siis uraanin jälleenkäsittelylaitoksesta ja jätteiden varastoinnista.
On parempi siis puhua, ei uraanilouhoksista, vaan teollisesta uraanin tuottamisesta, joka aiheuttaa pitkälle kestävän jätteistä huolehtimisen.



Näillä jätteillä voi olla tärkeitä ympäristövaikutuksia, jos varastoinnin edellytyksiä ei täydellisesti kontrolloida.

Toisessa osiossa tulemme näkemään, että juuri varastojätteiden hajasijoitus skandaalimaisissa olosuhteissa sai Limousinin alueella Lähteet ja joet-järjestön ajaman asian oikeuskäsittelyyn.

Ympäristöasioiden lisäksi voidaan luoda katsaus Limousinin alueen tilanteen pohjalta uraaninlouhinnan perustamisen kustannuksiin.