...miesystäväni ei mukamas koskaan MUISTA syntymäpäiviä tms.
Yhdessä ollaan oltu kaksi vuotta ja aina olen muistanut häntä HÄNEN merkkipäivänään.On sitten synttärit tai nimipäivät.
Mies ei ole koskaan ostanut lahja minulle syntymäpäivänäni tai nimipäivinäni. Aina sama selitys - ettei hän muista päiviä. Kuitenkin seuraavana päivänä merkkipäivästäni hän sanoo et sullahan oli synttärit tms. eilen, mikset sanonut mitään??
Kyllä toivoisin et mies huomioisi mua muutenkin kuin käskemällä.
Sydämeen sattui taas, kun synttärini tuli ja meni eikä mitään reaktiota asiaan, ei edes onnentoivotuksia häneltä.
Saati että äskettäin oli lapseni synttärit ja kysyin, osallistuisiko hänkin rahalahjaan. Vastaus oli kyllä, mutta rahat jäi saamatta. Perin ne sitten häneltä myöhemmin.
Olen kuulemma huomionhakuinen...Voi itku. Otan ihmiset huomioon ja toivoisin saavani sitä myös rakastamaltani mieheltä... Olen myös monesti miettinyt, olisiko ko piirre saituutta. Itselleen hän kyllä ostaa vaikka mitä mööpeliä ja turhuutta, mutta..? Olen kyllä kuullut hänen sukulaisteen sanovan häntä saidaksi. En ymmärrä miksi hän käyttäytyy näin, koska rahaa hänellä on.
Ja vaikka minulla sitä rahaa ei olisikaan, niin siitä huolimatta hän syö samasta astiasta kanssamme siihen mitään kuitenkaan tuomatta.En ole koskaan häneltä pyytänyt ns ruokarahaa, ylpeyteni ei anna periksi, kuitenkin hän jäkaappiamme ahkerimmin käyttää...
Vaatteitakaan hän ei juurikaan osta itselleen, odottaa että saa ne joltain puoli-ilmaiseksi tai joku antaa. Ja on aina tinkimässä kaikesta, mikä välillä häettikin...
No mutta, olen siis huomionhakuinen... -ko????
Yhdessä ollaan oltu kaksi vuotta ja aina olen muistanut häntä HÄNEN merkkipäivänään.On sitten synttärit tai nimipäivät.
Mies ei ole koskaan ostanut lahja minulle syntymäpäivänäni tai nimipäivinäni. Aina sama selitys - ettei hän muista päiviä. Kuitenkin seuraavana päivänä merkkipäivästäni hän sanoo et sullahan oli synttärit tms. eilen, mikset sanonut mitään??
Kyllä toivoisin et mies huomioisi mua muutenkin kuin käskemällä.
Sydämeen sattui taas, kun synttärini tuli ja meni eikä mitään reaktiota asiaan, ei edes onnentoivotuksia häneltä.
Saati että äskettäin oli lapseni synttärit ja kysyin, osallistuisiko hänkin rahalahjaan. Vastaus oli kyllä, mutta rahat jäi saamatta. Perin ne sitten häneltä myöhemmin.
Olen kuulemma huomionhakuinen...Voi itku. Otan ihmiset huomioon ja toivoisin saavani sitä myös rakastamaltani mieheltä... Olen myös monesti miettinyt, olisiko ko piirre saituutta. Itselleen hän kyllä ostaa vaikka mitä mööpeliä ja turhuutta, mutta..? Olen kyllä kuullut hänen sukulaisteen sanovan häntä saidaksi. En ymmärrä miksi hän käyttäytyy näin, koska rahaa hänellä on.
Ja vaikka minulla sitä rahaa ei olisikaan, niin siitä huolimatta hän syö samasta astiasta kanssamme siihen mitään kuitenkaan tuomatta.En ole koskaan häneltä pyytänyt ns ruokarahaa, ylpeyteni ei anna periksi, kuitenkin hän jäkaappiamme ahkerimmin käyttää...
Vaatteitakaan hän ei juurikaan osta itselleen, odottaa että saa ne joltain puoli-ilmaiseksi tai joku antaa. Ja on aina tinkimässä kaikesta, mikä välillä häettikin...
No mutta, olen siis huomionhakuinen... -ko????
Vastaukset 5
Vanhimmat
lahjojen suhteen on huonomuistisuuttakin tai jotain, en tiedä. Mutta jos et viitsi pyytää häneltä rahaa ruokaan niin turha valittaa jos hän ei sitä anna pyytämättäkään, niin se vaan on. Jos on alusta asti tottunut että sinä maksat mukisematta ruoat niin ei varmaan muutu siitä miksikään ikinä, ellet ota asiaa puheeksi.
selkä seinää vasten. Et ole huomionhakuinen, jos odotat toiselta edes jonkinlaista huomiota! Oma mies ei muista päivämääriä sitten millään - mutta hokasi sitten kirjoittaa kaikki tärkeät päivämäärät ylös ja kännykän hälyyttämään sitä mukaa, kun merkkipäivää perheessä pukkaa.
Ja ruokarahasta: ilmoita miehelle, että jos aikoo jääkaapilla käydä, hommaa sinne vuorostaan täytettä tai sitten jättää ruokarahaa pöydän kulmalle.
Tuollaista tyyppiä sanotaan meilläpäin ikävä kyllä hyväksikäyttäjäksi. Se ei lopu, jollet nosta kissaa pöydälle. Mehevä riita siitä tod.näk. nousee, mutta ainakin olet yrittänyt häntä herätellä!
Ruokakuluihin voit minusta pyytää ihan reilusti miestä osallistumaan. Joko niin että isket kauppalistan kouraan ja laitat miehen kauppaan tai niin että mies antaa sinulle rahaa.
Merkkipäivät sitten. Minä en ainakaan antaisi mitään lahjaa, jos sitä kiukuttelulla kärtettäisiin. Minusta lapsellista. Itselleni syntymäpäivät eivät ole iso juttu, ei oma eikä toisten. Toki menen mielelläni juhliin jos kutsutaan ja ostan lahjan, mutta mieluummin tapaan muissa merkeissä ja annan lahjoja kun oikeasti jotain kivaa kohdalle osuu.
Jos joku järjestää juhlan, huomioin merkkipäivän. Muussa tapauksessa en. Itse en järjestä juhlia enkä oleta että muut niitä huomioivat. Koskee syntymä- ja nimipäiviä, poikkeus kummilapset ja äiti ja sisko, joille laitan yleensä jotain pientä nimipäivänä.
Mikä se pointti on lahjassa, joka saadaan kiukuttelemalla? Eikö se ole nolo?
MUISTUTA PÄIVÄÄ ETUKÄTEEN JOS HALUAT ETTÄ HÄN MUISTAA. Jos haluat saada haritun lahjan, muistuta viikkoa etukäteen, ja taas päivää ennen myös.
Unohtaminen ei tarkoita etteikö rakastaisi, tai huomioisi, on vain kertakaikkiaan ihmisiä jotka eivät muista. Osta hänelle kalenteri johon ympyröit muistettavat päivät, tai ohjelmoi puhelimensa hälyttämään päivää ennen, sekin toimii. Mutta ÄLÄ vain odota vieressä ja märehdi ett "varmaan unohtaa" ja leiki sitten marttyyriä kun käy tasan niinkuin tiesit käyvän.
Et ole ehkä huomionhakuien niinkään paljon kuin ajattelematon. odotat liikaa ihmiseltä joka on vain ihminen, ei meedio.
***
Tuo merkkipäivien muistaminen on useimmilla ihmisillä varmasti jo lapsuuden perinteistä kiinni. Joissakin perheissä muistetaan ja oikein kunnolla juhlitaan kakkuineen päivineen joka ainoat nimipäivätkin. Monissa perheissä taas ei.
Itselleni merkkipäivien viettäminen ei ole kuulunut perinteisiin, joten en nosta meteliä, vaikka esim. tänään miesystäväni ei vielä tähän kellonlyömään mennessä ole muistanut onnitella. Ehkä hän huomaa asian jossain vaiheessa päivää tai antaa illalla kunnon rutistukset ja pusut kun näemme! Se riittää minulle! Tottakai syntymäpäivänä on kiva, jos toinen huomioi vaikkapa yhteisellä illallisella tms.
Eli todennäköisesti miehesi ei ole omassa lapsuudenkodissaan tottunut suurenmoiseen juhlintaan merkkipäivinä. On epäreilua vaatia ja odottaa häneltä jotakin, johon ei ole tottunut. Eikös joku merkkipäivän unohtaminen kuitenkin ole pieni murhe moneen isomman murheen keskellä?!