luvannut mennä naimisiin ja hankkia kanssani lapsia. Asumme yhdessä. Aikataulu tuolle kaikelle on alle 5 vuotta. Jostain syystä mieheni kieltäytyy menemästä kuitenkaan kanssani kihloihin, ei kuulemma usko siihen. Minulle se olisi tärkeää. Eikö mies olekaan niin sitoutunut kuin sanoo olevansa?
Mieheni on
sitoutunut minuun,
18477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ymmärtääkseni te olette kihloissa, kun olette kerran sopineet menevänne naimisiin.
Tarkoitatko sinä kihlasormusta?
Jos tarkoitat, niin ei sen kantaminen tai kantamattomuus kauheasti kerro ihmisen aikeista. Itse kuulun ryhmään, joka ei "kihlaudu". Olen ollut avoliitossa, kihloissa en. Naimisiin voin mennä jos aihetta ilmenee, mutta silloinkaan en osaa kuvitella että ennen häitä olisi jotkut kihlausbileet tai että pitäisin sormusta.
Ei ole minun juttuja.
Silti olen suhteessa vakavissani.
olette jo kihloissa
sanoa, mutta mies kiistää ja sanoo, ettemme ole ennen kuin on sormukset.
haluat sormuksen?????
olen oikeasti, sillä minun mielestäni se, että sattuisi sanomaan jotta mennään naimisiin (joskus lähitulevaisuudessa) ei tarkoita sitä, että oltaisiin kihloissa.
Minulle kihlaus on rinkula sormessa, tms. voineeko sen tehdä ilman sormustakin, mutta siis kuitenkin sellainen jonkinlainen muodollinen kihlautuminen siihen vaaditaan, jotta katsoisin olevani kihloissa.
Kihlojen mielekkyyttäkin voi pohtia, kovin heppoisin perustein ihmiset kihlautuvat nykyään. Sama kai se sinänsä on mennä "kihlautumatta" suoraan avioon jos sinne kerran hinkuu, vaikka makuja ja tilanteita on monia.
avioliitosta, ei mitään sen kummempaa.
muun myönnön, että olemme kihlautuneet.
virallisten standardien mukaanko?
Sanallinen lupaus tulevasta avioliitosta lienee yhtä pätevä ja merkityksellinen kuin kihlaus ja kihlasormukset.
Kumpikin voi myös merkitä yhtä vähän. Tuskin sormus mitään taianomaista suojakehää kuitenkaan antaa.
Sanojasta kiinni, kenties,
mutta aika selkeä määritelmä:
"Kihlautuminen
Nykyään kihlautumisella ei mitään lainopillista merkitystä. Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta, vaikkei kihlasormuksia hankittaisikaan tai kihlajaisia vietettäisi. Yksikään oikeustoimikelpoinen ihminen ei voi vahingossa tai tietämättään solmia avioliittoa. Siksi se hetki, jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki. Luonnollisesti pari voi itse päättää, mitä hetkeä he alkavat kutsumaan kihlapäiväksi. Se voi olla päivä jolloin kosittiin, päivä jolloin sormukset vaihdettiin tai vaikkapa kihlajaisjuhlien päivä. Kihloihin mennään viimeistään siis sinä hetkenä, kun yhdessä haetaan avioliiton esteiden tutkintaa. Kihlautumisesta ei tarvitse kertoa kenellekään, jolloin ollaan ns. salakihloissa."
Lähde: http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.html
Viitattu: 9.12.
Aika kinkkistä. Mutta viidessä vuodessahan se sinulle selviää :D
Itsekin haluan naimisiin, mutta en kihloihin. Kerran jo olin ja mihinkään se ei johtanut, joten ei kiitos kihlasormuksille. Tai tietysti haluan kihlasormuksenkin mutta vasta siinä vaiheessa kun aletaan hääkutsujen lähettelyä suunnitella..
asenne. Kihlautuminen olisi kuitenkin minulle tärkeää. Arvostan sen symboliikkaa itse edelleen, ja siitä kieltäytyminen kertoo minusta enemmän kuin muut teot.
Jos mies on luvannut sinulle mennä naimisiin kanssasi, niin silloin te olette jo kihloissa vaikka sormuksia ei olekaan vaihdettu. Miksi mies sitten kuitenkin kieltäytyy hankkimasta sormuksia ja sanomasta rehellisesti että on kihlautunut kanssasi? Miksi pitäisi odottaa monta vuotta vielä?
Jaa-a ... en tunne miestäsi, mutta oma entiseni kyllä vain huijasi minua tuollaisella käytöksellä, ja lopulta alkoi pettämään toisten naisten kanssa ennen eroamme. Tiedä miten kauan sitäkin vielä jatkui ennen kuin tajusin mistä oli kyse. :(
vedätykseltä tämä tuntuu. Haluaa muka olla yhdessä ikuisesti, muttei suostu ulospäin sitä näyttämään...
turhan rahanmenon mielekkyyteen
Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että olette puhuneet yleisesti tulevaisuuden haaveistanne ja toiveistanne. Että JOS kaikki menee nappiin, haluaisitte molemmat mennä naimisiin ja lapsia.
Minusta siitä on vissi ero siihen, että haave konkretisoituu kosintaan, kihloihin, häihin ja lapsen yrittämiseen.
ihan suoraan haluavansa olla kanssani loppuelämänsä, haluavansa lapsia kanssani ja naimisiin. Kihloja vain ei kuulu.
jos sanoo olevansa sitoutunut muttei suostu kihloihin vaikka se on sinulle tärkeää.
auta kuin alkaa miettimään varasuunnitelmaa...