sitten menetin rakkaan veljeni. Vuosi on ollut raskas ja suruisa. Veljeni kasvot, nauru ja hyväntahtoisuus valtaavat mieleni alati. Ikävöin häntä niin että rinnasta puristaa. Itku on herkässä. Sytytin muistokynttilän juuri palamaan.
Eilen kävin haudalla. Kävisin useamminkin, mutta asun niin kaukana hänen lepopaikastaan. Vaikka tiedän surun kuuluvan elämään, se teettää valtavasti työtä.
Eilen kävin haudalla. Kävisin useamminkin, mutta asun niin kaukana hänen lepopaikastaan. Vaikka tiedän surun kuuluvan elämään, se teettää valtavasti työtä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minkä ikäinen olet minkä ikäinen oli veljesi? olitteko läheisiä. itsellä erittäin huono kausi elämässä ja veljeni kanssa pitkään myös huonoissa väleissä, mietityttänyt sekin, jäisikö hän tai kukaan muukaan kaipaamaan...
Veljeni kuoli lokakuussa, vajaat 3 kuukautta sitten. Sisällä viisi kynttilää palaa hänen muistokseen. Ja ulkona yksi.
Sinulle Karin. Veljesi ja poikani kuolivat muistaakseni samana päivänä viime joulukuussa. Vuosi on kulunut. Vuosi, joka on ollut niin pitkä ja smaalla niin kovin lyhyt. En ymmärrä, miten aika voi tuntua samalla sekä lyhyeltä, niin että pitkältä.
Miten vanhempasi nyt? Vuodessa, kuten tiedät, on vähitellen alkanut tajuta, että läheinen ei todella tule enää takaisin.
Menetin itse myös veljeni syöpään v. 98, äitini eli vielä silloin. Äidilläni todettiin syöpä juuri ennen veljeni hautajaisia. On kovaa menettää läheisiään, tämä pojan kuolema on ollut kyllä aivan käsittämättömän vaikeaa minulle.
Jos en uskoisi ja luottaisi siihen, että vielä kerran tapaan hänet ja muut läheiseni, niin ei kai tätä jaksaisi. Tai eihän tässä muita vaihtoehtoja ole kuin mennä vain eteenpäin päivä kerrallaan. Voimia ja jaksamista teille molemmille, joilla on nyt enkeliveli.
vanhempani ovat mielestäni nyt tajunneet, että kuolema on lopullista. Nyt heillä on ikävä. Suru on ikään kuin muuttanut muotoaan surusta ikäväksi. Äiti näkee unia, jossa hänen poikansa on elävä. Hän näki vasta unen, jossa veljeni oli erittäin sairas ja väsynyt.
Itse olen huomannut, että syksyllä saattoi olla puolikin päivää, että rakkaan pikkuveljeni kuva ei piirtynyt mieleeni. Sitä alkoi uskomaan, että on tavallaan edennyt surutyössään. Sen tajuaminen ei kuitenkaan poista ikävää ja kaipausta. Minä myös poltan hänen muistolleen kynttilöitä kun muutakaan ei voi.
Paljon voimia teille kaikille!
sinulle. Elämä tuo tullessaan tällaista suurta surua, mitä me emme olisi halunneet, mutta joka kuitenkin tapahtui.
Voimia sinulle!