Mitkä ovat naisten mielestä pahimpia virheitä, mitä mies voi tehdä pilatakseen mm. ensivaikutelman, treffit, seurustelun aloituksen tms.?
Itse en voi naisena sietää tarkertuvia tai epätoivoisia miehiä. Semmonen katkera vuodatus heti alkuunsa siitä, miten ei ole löytänyt itselleen ketään, ei kelpaa kellekään, ei osaa tehdä mitään oikein jne on aika takuuvarma kiinnostuksen tappaja. Esim. jos tämmöiseen törmää netissä, ei häntä tee mieli nähdä enää luonnossakaan.
Toinen oli tuo takertuvuus. Soitellaan ekojen treffien jälkeen 10 kertaa päivässä ja koko aika jotain suunnitelmaa mielessä. Luullaan että ollaan seurusteleva pari, kun on juotu kahvit yhdessä.
Muita sitten onkin esim. epäkunnioittava tai halventava käytös, mumiseva puhe, liian suuri ylipaino, epäsiisti olemus jne.
Itse en voi naisena sietää tarkertuvia tai epätoivoisia miehiä. Semmonen katkera vuodatus heti alkuunsa siitä, miten ei ole löytänyt itselleen ketään, ei kelpaa kellekään, ei osaa tehdä mitään oikein jne on aika takuuvarma kiinnostuksen tappaja. Esim. jos tämmöiseen törmää netissä, ei häntä tee mieli nähdä enää luonnossakaan.
Toinen oli tuo takertuvuus. Soitellaan ekojen treffien jälkeen 10 kertaa päivässä ja koko aika jotain suunnitelmaa mielessä. Luullaan että ollaan seurusteleva pari, kun on juotu kahvit yhdessä.
Muita sitten onkin esim. epäkunnioittava tai halventava käytös, mumiseva puhe, liian suuri ylipaino, epäsiisti olemus jne.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Onhan tuossa asiaa, mutta pitää miehenä vähän kettuilla.
"Semmonen katkera vuodatus heti alkuunsa siitä, miten ei ole löytänyt itselleen ketään, ei kelpaa kellekään"
Pelimiehet ja varatut vaimon pettäjät ovatkin niitä parhaita deittikavereita. He eivät ainakaan valita yksinäisyyttä ja naisen puutetta, kun on monta muijaa kiikarissa.
"Muita sitten onkin esim. epäkunnioittava tai halventava käytös, mumiseva puhe, liian suuri ylipaino, epäsiisti olemus jne."
Mumiseva puhe voi johtua vain ujoudesta. Ylipaino on molemminpuolinen ongelma, eivät vain miehet ole ylipainoisia ja voi lihavakin löytää rakkauden.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200811188608748_ul.shtml
että mikä on takertuva ja epätoivoinen mies verrattuna kiinnostuneeseen ja jopa ihastuneeseen mieheen?
Eikö tunteita saa paljastaa naiselle tai todella yrittää?
Sitten on taas naisia jotka valittavat kun mies luovuttaa liian aikaisin tai nainen esittää vaikeasti saatavaa ja haluaa "leikkiä".
Sitten jos ei taas soitella ekojen treffien jälkeen niin nainen ihmettelee että mikä sitä miestä vaivaa ja eikö se ollutkaan kiinnostunut. Sitten jos ei esitä suunnitelmia niin mies on liian passiivinen, aloitekyvytön ja tylsä.
Mistä sitä ottaa selvää sitten mitä te kukin haluatte. Joskus teidän nuo toiveet ovat ihan ristiriidassa kaiken muun kanssa.
Arvaapa vituttaako tuollaiset pikkuprinsessat jolle tärkeintä on se ettei vaan mies pilaa ensivaikutelmaa, treffejä yms. eikä se itse mies ja ihminen joka ne asiat tekee?
Sekö on tärkeintä miten ne asiat tehdään eikä se kuka ne tekee? Vähänkö on pinnallista pissismeininkiä.
"Eikö tunteita saa paljastaa naiselle tai todella yrittää?"
Monet sanoo että ne haluu tunteikkaan miehen, mutta on tullut huomattua että sellainen tunkeikas mies yleensä myönnetään pehmoks eikä sellaiseks tosi mieheks minkä naiset haluaa.
Mutta sitten kun suhde on jo mennyt pidemmälle naiset haluaa että miehessä on myös niitä romanttisia puolia.
Eli siis alkuun sun pitää vain olla aika pidättyväinen ja vähän itsestäs kertova ja sitten jos tärppää niin muuttaa persoonallisuuttas ja alkaa pehmoks. ;)
olet sisäistänyt naisen syvimmän olemuksen. onnea vielä kerran!
siltä että naiset odottavat että se suhde on aina alusta asti "täydellinen romanssi". Eivät he parisuhdetta etsi vaan tuota. Sen osoittaa juuri tämä ketju kuinka mies voi toimia "väärin" vaikka se "oikea" olisikin joka tekee hänestä tietysti "väärin".
Samaa voidaan sanoa noista tunteista. Tärkeintä on se että edetään naisen tahtiin ja nainen on se joka tuntee. Miehelle on vain tärkeää näyttää että naisen tunteet ovat tärkeitä. Tunteellinen mies taas on epäluotettavan oloinen ja naiselle tulee tunne ettei hänellä ole viimeistä sanaa koska ne tunteethan määräävät mitä suhteelle tapahtuu ja tietysti niiden tulee olla naisen tunteita jottei naiselle käy huonosti ja hän itse pety.
Vähän kuin edettäisiin jotakin valmiiksi ohjelmoitua tietä. Jos mies astuu väärille polulle eikä täytä kriteereitä niin hänet hylätään.
Tietysti joku voi väittää sillä olevan tekemistä biologisen valinnan kanssa mutta kyllä se enemmän taitaa olla naisten omaa halua pelata näitä pelejä ja elää harlekiini-kirjoja uudelleen.
kosiomenot, eläimilläkin on semmoset. Jos jotakin tehdään väärin ja koreografia ei onnistu, niin tyrmätään uros joko väärän lajisena tai muutoin 'kyvyttömänä'.
Jos se (banaanikärpänen esimerkiksi) ei osaa kosiomenoja, on todennäköistä, ettei sen poikasetkaan osaa, jolloin niillä ei ole vientiä.
tuo johtaa vain siihen että ainoastaan ne jotka juuri osaavat nuo liikkeet pääsevät lisääntymään ja mahdollisesti kaikki muut hyvät ominaisuudet jäävät rannalle, esimerkiksi mitä tulee jälkeläisten hoitamiseen tai elannon hankintaan?
Ihmisen vertaaminen banaanikärpäseen on aika paha virhe...
olen sitä mieltä, että naiset tekevät meille miehille kaiken liian hankalaksi. Suurin osa naisista odottaa kädet puuskassa, että miehet juoksevat perässä vaikka läpi harmaan kiven. Kenestäkään ei tunnu todellakaan kivalta jos toinen yrittää olla aina hankalasti tavoiteltava. Miltä teistä tytöt tuntuisi jos miehet kääntäisivät aina selkänsä kun yritätte tulla vaikkapa vain halaamaan? Mahtaisi olla maailma aika ankea paikka tänä päivänä...
Joskus olisi hyvä antaa vain suosiolla periksi. Ainakin niin voisi rohkaista miestäkin yrittämään kaikkensa suhteen puolesta. Kukaan ei jaksa ikuisesti olla toisesta kiinnostunut jos toinen vaikuttaa aina tyytymättömältä ja kylmältä. On olemassa myös miehiä jotka lähes pelkäävät naisia... ihan pelkästään siksi, että toisinaan naiset vaativat liikoja antamatta itse mitään vastineeksi takaisin. Ei millään pahalla, arvostan naisia, mutta kyllä naisissakin omat virheensä on.
Ois niin kivaa, jos toi toimisi niin, että aloitteellinen ja omaa elämäänsä elävä ja sitä vielä sen suhteen aloittamisen jälkeenkin jatkava saisi joskus jonkun miehen kiinnostumaan itsestään, mutta ei.
En odota, että miehet juoksisivat perässäni, josta aiheutuu tuskaa miehille. Hetken perästä saan kuulla, etten ole tosimielellä liikkeellä tai olen kylmä, kun en nipota joka asiasta ja kiukuttele. Panostan aina yhdessä oloon ja keksin kivoja yllätyksiä, josta seuraa jälleen että mies ahdistuu. Mitä v....a?
Ystäväni, todellinen ja aito prinsessa, saa helposti miehiä. Avioliittoa ja lapsia aletaan suunnittelemaan välittömästi. Jos mies ei oikein ole pelissä mukana, häntä kiusataan välittömästi ignooraamalla ja toisille miehille lirkuttelemalla. Miehen tulee juosta ja lujaa perässä, ostella koruja ja aina draaman jälkeen polvistua ja vannoa ikuista rakkautta. Näitä ikuisia on sitten ollutkin lukuisia, mutta aina on joku ja tosi usein varsin laadukas. Miehet eivät jätä ystävääni vaan hän dumppaa miehen jos suhde alkaa muodostua turhan tavanomaiseksi. Samoja prinsessanelkeitä (ei ehkä ihan noin pahoja) on kaikissa seurustelevissa ystävissäni.
Siis mitkä johtopäätökset tästä vetää. Jos miehen haluaa on varmaan muututtava tuohon suuntaan.
Takertuvalla miehellä tarkoitan ahdistavaa liimautumista. Esim. että on todellakin tunnettu vain pari päivää, mutta silti satelee puhelinsoittoja. Sitä kun mies ilmestyy oven taakse heti aamulla ilmoittamatta jo tuttavuuden alkuvaiheissa ja istuu aamuyöhön, kunnes vain ilmoittaa jäävänsä yöksi (kysymättä mitään). Nukkuu sitten iltapäivään, eikä välitä tuon taivaallista mikä on toisen päivänohjelma. Ei tajua lähteä, vaikka olisi mummo ja kummi tulossa tunnin päästä kylään. Haluaa tutustua sukulaisiin, välittämättä siitä, onko se minusta hyvä idea ja haluanko häntä vielä kellekään esitellä. Roikkuu luonani niin kauan, kunnes itse lähden ovesta ulos. Hankkii kämppikseni puhelinnumeron, ja jos en vastaa muutamaan kertaan omaan puhelimeeni niin soittaa kämppikselle kysellääkseen minusta. Tässä jotain ääri-esimerkkiä. Takertuva ihminen ei kunnioita toisen rajoja, millään saralla.
Kiinnostunut taas voi olla ilman, että täytyy toimia tuolla tavalla. Ja mielestäni aidosti kiinnostunut ihminen kunnioittaakin toisten elämää ja rajoja eikä rajoita liikaa toisen elämää. Tunteensa saa kyllä paljastaa, mutta esim. rakkaudentunnustus parin päivän jälkeen ei oikein vakuuta. Itse ainakin tykkään että osoitetaan kiinnostusta, mutta tehdään se ainakin alussa sopivan hienovaraisella tavalla. Joku ohimenevä kosketus, katse, hymy jne. Kiinnostusta voi osoittaa muullakin tavoin, kuin puhumalla heti avioliitosta ja lapsista.
"Sitten jos ei taas soitella ekojen treffien jälkeen niin nainen ihmettelee että mikä sitä miestä vaivaa ja eikö se ollutkaan kiinnostunut. Sitten jos ei esitä suunnitelmia niin mies on liian passiivinen, aloitekyvytön ja tylsä."
Mulle saa kyllä soittaa treffien jälkeen, mutta itse tykkään että tapaamisten välillä on jokunen päivä aikaa. Soittaminen on siis sallittua, mutta takertuminen ei.
"Mistä sitä ottaa selvää sitten mitä te kukin haluatte. Joskus teidän nuo toiveet ovat ihan ristiriidassa kaiken muun kanssa."
Jokainen meistä on yksilö ja haluaa eri asioita. Tämä on minun mielipide.
"Arvaapa vituttaako tuollaiset pikkuprinsessat jolle tärkeintä on se ettei vaan mies pilaa ensivaikutelmaa, treffejä yms. eikä se itse mies ja ihminen joka ne asiat tekee?"
Sehän on psykologinen fakta, että ensivaikutelma syntyy muutamien sekuntien aikana ja vaikuttaa myöhempään tutustumiskäyttäytymiseen. Mies saa olla ujo, epävarma, hiljainen, jähmeäkin, mutta ruikuttajaa en halua. Mikäli sua kiinnostaa mun mies-historia, niin olen ollut treffeillä mm.puhehäiriöistä kärsivän miehen kanssa. Tämä mies oli aito oma itsensä, eikä mikään itseensä vaipunut synkistelijä. Ei meistä paria tullut, mutta moikataan ja vaihdetaan kuulumisia kun nähdään. Haluan olla ihminen ihmiselle, en terapeutti.
teiniprinsessa mistä tuossa puhuin.
"Sehän on psykologinen fakta, että ensivaikutelma syntyy muutamien sekuntien aikana ja vaikuttaa myöhempään tutustumiskäyttäytymiseen."
Täyttä paskaa.
Sinä VALITSET itse sen ensivaikutelman vaikutuksen ja pääsetkö siitä yli. Se ei ole automaattinen.
Voit sanoa sitä "psykologiseksi faktaksi" mutta se ei vain pidä paikkaansa.
Jos haluaa että ensivaikutelma vaikuttaa kaikkeen niin varmasit se vaikuttaa. Mutta jos kykenee pääsemään siitä yli ja keskittymään muihin asioihin niin lopputulos on erilainen. Eri asia on sitten tahtooko tehdä niin.
Jos annat elämäsi perustua parin kolmen sekunnin havaintoihin niin onpa elämäsi sitten aika hektistä.
puhuin siitä että jos todellakin kaikki perustuu siihen miten tapaaminen menee ja mitä toinen tekee enemmän kuin siihen mitä se henkilö todella on niin todella pinnallista on meno eikä ihmissuhteista tule kyllä yhtään mitään pitemmällä tähtäimellä.
Silloin et näe koiraa karvoja pitemmälle.
Mitenköhän sitä muutaman tapaamisen perusteella tietäisi "mitä se henkilö todella on?" Eiköhän tuollaisen selvittäminen vie kuitenkin aikaa? Tai ehkä sinä omaat jotain maagisia kykyjä, joilla pystyt skannaamaan ihmisen viidessä minuutissa...
Tottakai sitä tekee päätelmiä sen perusteella, mitä toinen tekee ja miten tapaaminen menee. Suurin osa ihmisistä kun ei ole telepaatikkoja...
Osuiko toi aloitusviesti jotenkin omaan nilkaan vai?? En ensinnäkään ole teini ja perustan mielipiteeni omalle kokemukselle. Eiköhän jokainen itte valitse sen miehen ja valitettavasti tarkertujat/itsesäälissä rypevät eivät iske minuun. Siis puhun tässä omassa puolestani, ja näin on laita minun kohdallani. En ymmärrä miksi siitä nousee tämmöinen väittely täällä, kun kerron omasta mieltymyksestäni (tai siitä mikä ei iske. Varmaan sullakin on omat mieltymyksesi. Pistäpä tänne listaa arvioitavaksi.
Juurihan sanoin, miten en perusta vaikutelmaa miehestä vain ensitapaamiseen. Kerroin miten tapaan yleensä jokaista miestä useaan otteeseen, eri tilanteissa, paikoissa jne. Mutta kyllä tosi asia on se, että jos mies jo ekoilla treffeillä alkaa vuodattamaan ongelmaansa, miksi ei kelpaa kellekään, kyselee, mikä hänessä on vikana jne niin todennäköisesti jatkoa seuraa vielä suuremmassa muodossa tulevaisuudessa. Miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, että minä en pidä sellaisesta??
Listasin tasan kaksi kohtaa siitä, mistä en miehessä pidä sekä muutamia muita vähemmän tärkeitä juttuja. Mielestäni se on aika vähän verrattuna useimpiin naisten/miesten vaatimuksiin toista sukupuolta kohtaan.
Taidat olla itse se epätoivoinen ruikuttaja ja kaiken lisäksi takertuja, kun noin kolahti.
"puhuin siitä että jos todellakin kaikki perustuu siihen miten tapaaminen menee ja mitä toinen tekee enemmän kuin siihen mitä se henkilö todella on niin todella pinnallista on meno eikä ihmissuhteista tule kyllä yhtään mitään pitemmällä tähtäimellä."
No mihinkä muuhun luulet ihmisestä jääneen vaikutelman perustuvan, kuin juuri siihen tapaamiseen ja siihen miten se on mennyt? Ja kyllä ihmisillä on tapana puhua sitä, mitä sydän ja mieli on täynnä. Suusta ei tule ulos mitään, mikä ei ole ensin ajatuksissa tai jopa sydämessä.
Eikö juuri se mitä ihminen puhuu ja tekee kerro ihmisestä itsestään? Vai tarkoitatko sä nyt, että se ihminen on eri ihminen ajatustensa ja sanojensa sekä tekojensa takana? Tärkeintä mulle on se, millainen sydän ja millaisia ajatuksia toisella on. Muhun ei valitettavasi vetoa ne epätoivoansa suureen ääneen julistavat miehet, eikä mun tarvii siitä syyllisyyttä kokea.
Mulla ei ollut ulkoisissa vaatimuksissa kovinkaan montaa kriteeriä, joten lähinnä huvittavaa sanoa pinnalliseksi. Muita ihanteita ei ollut kuin normaalipaino ja siisti olemus. Sanat ja teot ja ajatukset ratkaisevat eniten. Kun sitten listaan pari kriteeriä sisäisestä mielenmaailmasta, niin saan syytöksiä pinnallisuudesta. Jos taas mulla ei olis mitään väliä yhtään millään ominaisuudella tai muuta, niin varmasti sanottaisiin, eikö mulla ole mitään tasoa.
Olen pahoillani että minulla on tämmöinen mies-maku ja ettei se sinulle ole mieleen. Mutta eiköhän sullaki jotain kriteereitä ja mieltymyksiä ole?!
täysin samaa mieltä..baarit täynnä tuota nais tyyppiä.touhon voisi lisätä vielä että usein näillä "pikku-prinsessoilla"omat asiat päin helvettiä,mutta kulissit pitää hetken ja kun mennää pidemmälle,huomaat olevasi kävelevä lompakko tai olkapää.ollaan niin mukavia ja miellytetään jos siitä kostuu itse jotain...niin monta kertaa tuon nähneenä olen itse siirtynyt irtopainoksiin,illalla mukaan ja aamulla ulos..ei tuu stressiä : )
että olet sinkku ja tulet sellaisena pysymään. Ilmeisesti koet itse olevasi täydellinen ja miesten mielestä maailman ihanan treffikumppani. Tietysti, jos haet todellakin vain ajanvietettä treffeistä, mikäs siinä. Mutta muut hakevat nimenomaan sitä parisuhdetta ja silloin oppii näkemään asioita pidemmälle. Esimerkiksi vasta useampien treffien jälkeen voi sanoa vasta, millainen toinen oikeasti on. Ja itse olen nainen, eli ei ole jonkun katkeran miehen mielipide tämä. Itse opin näkemään yksiä treffejä pidemmälle ja löysin itselleni täyden kympin miehen. Hän vain sattui olemaan täysin paniikissa ensimmäisillä treffeillä ja puhui kuin papupata koko treffien ajan omasta elämästään / entisistä suhteistaan.
Miksi luulet, että pitäisin itseäni täydellisenä? Kerroin siitä, mitkä latistavat käsitystä toisesta ihmisestä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että olisin täydellinen.
Olen kuules tavannut lähes jokaista miestä usemman kuin yhden kerran. Useita kertoja siis. Osaan mielestäni nähdä asiat hyvinkin pitkälle sillä haluan välttää turhaa seurustelua. En aloita seurustelua tyypin kanssa, jonka kanssa en voisi mitenkään kuvitella olevani tulevaisuudessa vakavasti yhdessä (esim.avioliitto). Mies saa olla treffeillä jännittynyt, pelokas, epävarmakin, mutta mitään itsesääliä en vain jaksa. Oon nähnyt niitä itsesääliin kietoutuvia ihmisiä ja haluan miehen, joka näkee sen toisenkin ihmisen. Henkilö joka pitää itseään epätoivoisena ja säälittävänä hylkiönä, alkaa helposti puhumaan vain itsestään. Empatiaa ei enää riitä muille, kun sitä ei ole itseäänkään kohtaan.
Miksi luulet, että pitäisin itseäni täydellisenä? Kerroin siitä, mitkä latistavat käsitystä toisesta ihmisestä, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että olisin täydellinen.
Olen kuules tavannut lähes jokaista miestä usemman kuin yhden kerran. Useita kertoja siis. Osaan mielestäni nähdä asiat hyvinkin pitkälle sillä haluan välttää turhaa seurustelua. En aloita seurustelua tyypin kanssa, jonka kanssa en voisi mitenkään kuvitella olevani tulevaisuudessa vakavasti yhdessä (esim.avioliitto).
Mies saa olla treffeillä jännittynyt, pelokas, epävarmakin, mutta mitään itsesääliä en vain jaksa. Oon nähnyt niitä itsesääliin kietoutuvia ihmisiä ja haluan miehen, joka näkee sen toisenkin ihmisen. Henkilö joka pitää itseään epätoivoisena ja säälittävänä hylkiönä, alkaa helposti puhumaan vain itsestään. Empatiaa ei enää riitä muille, kun sitä ei ole itseäänkään kohtaan. Tämmöinen ihmistyyppi tarvitsee jatkuvaa rohkaisua, nostamista ja tukemista. Puheenaiheet pyörii useinmiten hänen ympärillään. Ja jos hän luulee tehneensä jossain asiassa virheen, niin saat kuunnella loputtomia itsesyytöksiä. Pidemmän päälle se on kuule todella rankkaa. Suhde ei ole tasaveroinen vaan toista tukeva.
Jokainen epävarma ihminen ei silti pyöriskele itsessään tai virheissään. Toki on tärkee olla rehellinen, mutta esim. naisten puutteenkin voi ilmaista muullaki tavalla ku että "en minä tule koskaan kelpaamaan kellekään".
Olen lähestulkoon samaa mieltä kanssasi asioista, jotka ovat major turn off.
Minulla on kuitenkin vielä lisäksi kaksi ehdotonta kriteeriä. Mies ei saa olla humalassa eikä haista pahalle. Nämä kaksi saa minut jättämään treffit kesken ja turha on yrittää saada toista mahdollisuutta.
Ja kaikille skeptikoille, seurustelen onnellisesti elämäni miehen kanssa. Kihloihin menemme ensi vuoden alussa. Eli en ole katkera yksinäinen marmattaja. Tiedän mitä haluan ja en siitä tingi.
Että sellasta tänään.
Perhonen
Mies on epätoivoinen ja kertoo olevansa epätoivoinen = rehellinen
Mies ihastuu helposti ja ilmaisee sen pitämällä jatkuvasti yhteyttä = rehellinen tunteiden ilmaisu
Eli voidaan päätellä, että pahin miehen virhe on olla rehellinen
Miehen pitää siis näytellä aurinkoista, vaikka naisia ei ole näkynyt kilometrien säteellä ja pelata sovivan vaikeasti tavoiteltavaa, jotta nainen lämpenisi, eli olla jotain muuta kuin oma itsensä.
ja ilahduin hänen selkeästä ja virkistävästä puheenvuorostaan - ja mitä hän saikaan vastaansa: ala-arvoisia syytöksiä!
On varmaan niin että ihmisillä on erilainen herkkyystaso esim. kahden ihmisen vuorovaikutuksessa. Joku kulkee suhteeseen kuin juna eikä siinä haittaa mitä toinen tekee tai miten tekee, yhdessä ollaan ja parisuhteen instituutio on pääasia.
Toinen taas on herkkä huomaamaan asioita toisessa ja kokee myös herkästi toisen teot ja tekemättä jättämiset. Eikös ole aivan hyväksyttävää että jokainen saa valita kumppanin joka sopii itselle parhaiten?
Edelliselle kirjoittajalla - sinä saivartelet. Mikset lisää vaikkapa että "Mies on väkivaltainen ja lyö avoimesti ja rehellisesti ensitreffeillä - pahin virhe on siis olla rehellinen"
Ehkäpä aloittaja ei vain halua miestä joka on kumppanin puutteestaan epätoivoinen ja joka ilmaisee ihastumisensa rynnistävän norsulauman herkkyydellä?
En tiedä onko ilmaisussani jotain vikaa, vai haluatteko tarkoituksella ymmärtää viestini väärin.
Toki saa olla rehellinen, pitääkin olla, mutta rehellisyys ei tarkoita sitä, että jokainen elämänsä ikävä yksityiskohta nostetaan ensitreffeillä pöydälle. Ellei sitten ihan oikeasti puheenaiheet siihen olennaisesti mene. Se että jättää jotain kertomatta ensitapaamisella, ei tarkoita vielä epärehellisyyttä. Yksityiskohtiin voidaan mennä sitten myöhemmin, tutustumisen jatkuessa. Jos sä esim. alkaisit haukkumaan exiäsi suureen ääneen ekalla tapaamisella, niin ei sitä moni nainen hyvällä katsois. Tai jos arvostelisit heidän puuttellisia seksi-taitojaan, niin kyl moni antais rukkaset. Järkee saa käyttää ja tilannetajua pitää olla. Asiat voi ilmaista monella eri tavalla eikä oo tyhmyyttä miettiä, mitä kannattaa sanoa.
Yhteyttä saa pitää, mutta pitäisitkö itse siitä, että sinulle oikeasti soitellaan jopa 7 kertaa päivässä?? Tää ei ollut mikään vitsi, vaan perustuu kokemukseen. Oletko sinä valmis esittelemään viikon tuttavuuden ystävillesi ja sukulaisillesi? Tykkäisitkö siitä, että ystäväsi selvittäisi ystäviesikin puhelinnumerot, ja soittelisi heille kun sinä et vastaa?? Sopii kokeilla ja arvostella vasta sitten.
ei kannattaisi edes kysyä täällä mitään, jos hän ei kestä kritiikkiä tai sitä, että joku ymmärtää hänen viestinsä väärin (viestit ymmärretään maailmassa lähes 100 prosenttisesti väärin, niin sinäkin tämän nyt).
Eli aloittaja alkaa raivota ja tylystellä tyypeille, kun joku kertoo mielipiteensä aloittajan kysymään asiaan...
Siis AINOA asia mitä kysyin, oli että mitkä ovat pahimpia virheitä, mitkä latistavat käsitystä toisesta? En pyytänyt ketään kommentoimaan kenenkään muiden kriteereitä, en omiani, vaan kysyin mitä kriteereitä on muilla. Kestän kyllä kritiikkiä, mutta viestini ymmärrettiin monessa kohdassa väärin ja käännettiin minua itseäni vastaan. Vastaajat siis vastasivat johonkin, mitä ei ole edes kysytty, ja jättivät vastaamatta (jotkut ainakin) siihen, mitä todella kysyttiin.
Mielestäni nämä asiat ovat täysin henkilökohtaisia mieltymyksiä, eikä niitä voi vertailla. Me ollaan erilaisia ihmisiä ja meillä on erilaisia mieltymyksiä, ja me viihdytään eri tyyppisten ja oloisten ihmisten kanssa. Jos nämä kaksi ihmistyyppiä mitä mainitsin, eivät kolahda minuun, ja tiedän ettei jutusta silloin tule mitään, niin ei oo mielestäni kovin fiksua tulla sanomaan pinnalliseksi, teiniksi, vaativaksi jne.
Paljon viisampaa on tietää mitä haluaa ja pyrkiä siihen, kuin ryhtyä suhteeseen mistä tietää, ettei tule toimimaan.
Kun ajattelee miten valtavan heterogeeninen porukka tällä palstalla liikkuu, ei ehkä voi tiukasti määritellä sitä, miten porukat vastailevat, miten he lukevat tai ymmärtävät viestejä.
Tai miten pitäisi.
Tarkoitan, että keskustelun suuntaa ei voi kahlita. Varmaa vain on, kuten sanoin, vain se, että suurin osa viesteistä ymmärretään väärin eli kuten tunnettu tosiasia on, viestintä epäonnistuu lähes aina.
Ja eikö tärkeintä ole kuitenkin vilkas keskustelu kuin se, vastataanko tiukasti siihen mitä kysyttiin. Kun ei nyt kuitenkaan koulussa olla.
Lisäksi: kun sanot, että ihmiset vastaavat asiaan, jota ei kysytä - sitähän tapahtuu päivittäin! Jokainen kun tulkitsee maailmaa oman filtterinsä läpi: kuulee ja lukee mitä haluaa kuulla ja lukea riippuen omasta maailmankatsomuksesta ja elämänkokemuksesta. Jotkut eivät vastaa ollenkaan ja toiset kiertävät kysymyksiä. Vuorovaikutus ei ole armeija.
Olen muuten samaa mieltä, jos nyt ymmärsin oikein, kanssasi siitä, että sellaiseen suhteeseen, josta heti alusta tietää, ettei se toimi, ei kannata lähteä. Mutta ehkä ne kriteeritkin voi toisaalta huonossa suhteessa kirkastua tyyliin tätä en ainakaan halua.
Onhan se hyvä, että on keskustelua. Mutta ihmettelen millä perusteella toiset tulevat parin kriteerin tähden leimaamaan minusta tietynlaista ihmistä. Minulla on kokemusta suhteesta missä toinen takertui kuin viimeiseen henkäykseen alusta alkaen. Siksi tiedän että minun kohdallani ei homma toimi. Samoin ihminen joka mollaa itseään jatkuvasti vie ajan kanssa jotenki pohjaa kiinnostukselta. Kaveri voi olla, mutta ei kyllä seurustelukumppani. Elikä juuri näiden suhteiden myötä ymmärsin sen, että tätä en ainakaan halua.
Ja tasapuolisuuden nimissä olisi sitten kiva näiltä arvostelijoilta saada omaakin kriteeri-listaa. Tottakai ihmiset tulkitsee asioita koko ajan väärin. Mutta mulla ei ainakaan oo mitään mielenkiintoo haukkua vaikka pari viestiä ylempänä olevaa keskustelijaa hienohelmaksi, koska ei siedä pahanhajuista hengitystä : )
mutta miten sut löydän?
-Exästä paasaaminen tai muista naisista paasaaminen ylipäätään.
-Typerät vitsit, varsinkin naista alentavat vitsit ja seksivitsit.
-Omien saavustutusten kehuskelu tai vaihtoehtoisesti itsensä mollaaminen.
-Vihamielinen/katkera suhtautuminen asioihin ja ihmisiin.
-Typerät jutut, esim. "sekoilu" juttujen kertominen jne.
Ja ulkonäöstä:
- paha yli- tai alipaino
- epähygienisyys
- rillit (en voi sille mitään, etten tykkää niistä)
"..tai vaihtoehtoisesti itsensä mollaaminen.
-Vihamielinen/katkera suhtautuminen asioihin ja ihmisiin."
Tätä juuri tarkoitin sillä epätoivoisuudella. Jatkuva omaan itseen kohdistuva mollaaminen ja katkeruus itseä/elämää kohtaan. Siis rypeminen omassa itsessä.
pahanhajuinen hengitys. Vaikka olisi mitä muuta se mies, mutta tuota ei saa anteeksi. Yleensäki suuosasto ja että on hampaat kunnossa. Muutenkin hajuhommat on tärkeitä, ettei esim. sukat haise tai koko ukko jotenkin kuselle. Oma haju, jonka perusteella pariutuminen muutenkin tapahtuu, on eri asia. Toisille se on hyvä, toisille huono, siihen ei vissiin voi hirveästi vaikuttaa.
Takertuvuus tietysti on myös epämiellyttävää, miehellä pitää olla omat jutut ja jatkuva soittelu antaa luuserikuvan ja kuvan, ettei ole itseluottamusta eikä luottamusta koko orastavaan suhteeseen.
Kolmanneksi se, että mies ei osaa päättää, vaan vinkuu jotain "emmä tiiä" ja on muutenkin tossukka.
Eli hygienia ja oma elämä kunnossa, niin voi päästä pitkälle.
ensimmäiseksi huomiota miehen katseeseen. On epämiellyttävää jutella miehen kanssa, joka pälyilee ympärilleen. Eikä liian humalainen mieskään ole hauskaa seuraa.
Minä taas tykkään siitä, että mies pitää tiuhaan tahtiin yhteyttä. Nam.