Tällaisia päädyn kysymään, kun yli puolen jälkeen pohdin eroa avokistani. Kovasti se on rakas, oli, ja on edelleen. Monelta osin asiat sujuivat hienosti, kunnes mies itse päättin kantaa tavaransa takaisin äidin luokse - työtön ja rahaton kun on.
Mies sai liki kolme vuotta sitten töistään potkut ja oleskeli sen jälkeen vain kotosalla harrastusrientojen ohella. Ihan selvästi masentunut, mutta ei sitä tunnustanut. Yöt ja päivät välillä sekaisin, kun kaveri ei osannut nukkua. Ei kuulemma tiennyt mitä elämältään haluaa vielä 36-vuotiaana. Itse kävin joka päivä töissä ja hoidin kotihommat päälle. Kyselin lapsentekoon, olisi voinut jäädä vaikka koti-isäksi halutessaan. Se oli kuulemma viimeinen pisara. Hän ei kuulemma 7-vuoden yhdessäolon jälkeen osannut päättää, haluaisiko olla ylipäätään yhdessä. Hoidimme eron rauhallisesti, auton miestä pakkaamaan ja vietiin miehen irtotavarat yhdessä avoppilaan. Asunto ja huonekalut ovat allekirjoittaneen.
No nyt puolen vuoden eron jälkeen kaverilta pukkaa synttärilahjaa, tulisi kiinnittämään kattolamppua ja jouluvaloja. Virallisesti ei tunnusta haluavansa takaisin. Tulisi kuitenkin jos pyytäisin. Vähän vaikea vain pyytää, kun ei mies ole yhtään kykenevämmäksi tai luotettavammaksi tullut puolen vuoden aikana.
Ihminen ei kuitenkaan ole kertakäyttötavara. Monta yhteistä vuotta on monta yhteistä vuotta. Pitääkö siis oma tohvelieläin ottaa takaisin sisäruokintaan, kun routakin on jo tullut? Äidin huomassa kaverista ei ole tullut yhtään parempi versio, vaan apua pitäisi saada. Ja jos en ota, miten elän sen kanssa, että kaveri kuolee jossain sillan alla muiden kaltaistensa kanssa.
Että tällaisia pohtivat aikaset ihmiset joulunalla...
Mies sai liki kolme vuotta sitten töistään potkut ja oleskeli sen jälkeen vain kotosalla harrastusrientojen ohella. Ihan selvästi masentunut, mutta ei sitä tunnustanut. Yöt ja päivät välillä sekaisin, kun kaveri ei osannut nukkua. Ei kuulemma tiennyt mitä elämältään haluaa vielä 36-vuotiaana. Itse kävin joka päivä töissä ja hoidin kotihommat päälle. Kyselin lapsentekoon, olisi voinut jäädä vaikka koti-isäksi halutessaan. Se oli kuulemma viimeinen pisara. Hän ei kuulemma 7-vuoden yhdessäolon jälkeen osannut päättää, haluaisiko olla ylipäätään yhdessä. Hoidimme eron rauhallisesti, auton miestä pakkaamaan ja vietiin miehen irtotavarat yhdessä avoppilaan. Asunto ja huonekalut ovat allekirjoittaneen.
No nyt puolen vuoden eron jälkeen kaverilta pukkaa synttärilahjaa, tulisi kiinnittämään kattolamppua ja jouluvaloja. Virallisesti ei tunnusta haluavansa takaisin. Tulisi kuitenkin jos pyytäisin. Vähän vaikea vain pyytää, kun ei mies ole yhtään kykenevämmäksi tai luotettavammaksi tullut puolen vuoden aikana.
Ihminen ei kuitenkaan ole kertakäyttötavara. Monta yhteistä vuotta on monta yhteistä vuotta. Pitääkö siis oma tohvelieläin ottaa takaisin sisäruokintaan, kun routakin on jo tullut? Äidin huomassa kaverista ei ole tullut yhtään parempi versio, vaan apua pitäisi saada. Ja jos en ota, miten elän sen kanssa, että kaveri kuolee jossain sillan alla muiden kaltaistensa kanssa.
Että tällaisia pohtivat aikaset ihmiset joulunalla...
Vastaukset 1
Vanhimmat
oikea peruste suhteen uudelleenlämmittelylle - siitähän tuo toteamuksesi toisen sillan alle päätymisestä kertoo. Lähestyvä Joulu on kaiketi herättänyt sinussa laupiaan samarialaisen, ja mies käyttää sitä fiilistä sumeilematta hyväkseen, jos vain annat sen tapahtua!
Rakastatko häntä ehdoitta? Haluatko hänen kanssaan perheen ja tulevaisuuden? Jos vastaat noihin kysymyksiin ehdottomasti kyllä, silloin olet oikeilla jäljillä.