Meillä täällä valtiotyöpaikassa ollaan jo vuosia puhuttu työn laadusta ja sitouduttu laatuun. On olemassa myös sitoumuksia taloudelliseen materiaalin käyttöön, kierrätykseen ja ympäristöystävällisyyteen. Niitä "sitomusdiploomeita" riippuu seinillä huoneentauluina, kaikkien nähtävissä miten täällä osataan. Rivissä, jonossa, monessa kerroksessa. Mitä korkeampien johtajien allekirjoituksella varustettuna.
On kyselyitä työpaikkaviihtyvyydestä, johtamisesta, työpaikkakiusaamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä ja on A-neloskaupalla strategioita ongelmien ehkäisemiseksi ja viihtyvyyden parantamiseksi työpaikalla yms.
Ja mitäpä siitä jää käteen? Enin osa johtajista huseeraa täysin omien itsekkäisten päämääriensä mukaisesti, piittaamatta vittujakaan moisista strategiapumagoista. Aivan sama mitä siitä seuraa, kukaan ei puutu heidän surkeaan johtamiseensa eikä huonoihin tuloksiin, ml. paska- eli ala-arvoinen työ jota urakoitsijat toimittavat. Kun oma yltiöoptimistinen aikataulu meinaa kusta niin silloin päätetään ottaa paskatyötkin vastaan, sehän on sitten kuraportaan ongelma painiskella niiden ongelmien kanssa jälkeenpäin. Pääasia että oma kilpi näyttää ylöspäin kiiltävältä, ja se sitten lasketaan meriitiksi. Jotta sitten pääsee vielä parempaan hommaan tekemään lisää paskaa.
Organisaatio on täysin kyvytön puuttumaan mihinkään oikeaan ongelmaan, huonoon johtamiseen, kiusaamiseen, pikku asioiden kanssa piperretään vähän niinkuin silmän lumeeksi mutta mitään ei oikeasti saada aikaiseksi.
Työsuojelu on perseestä jos työsuojelupäällikkö sattuu olemaan perseestä, kyvytön, haluton ja vetelä tyyppi. Vasta kun vahinko sattuu aletaan tekemään jotain vähäistä ja mitätöntä näytellen pontevaa jotta saataisiin omat pitkän ajan laiminlyönnit siivottua piiloon hetkeksi. Ja kun kukaan kuraportaasta ei oikein tiedä mitä tehdä tilanteelle niin asiat jäävät sitten silleen ja hullu meno jatkuu edelleen. Paljon on työsuojeluputteita mutta kun kukaan ei ota niiden korjaamiseta vastuuta eikä kukaan voi tehdä mitään kun suurin kyrpä on kaiken tulppana.
Raha tuntuu ratkaisevan älyttömän paljon. Vaikka puhutaan tehokkuudesta ja odotetaan että aikaan saataisiin paljon, mutta silti ei anneta rahaa eikä muitakaan resursseja, ajatuksena tuntuu olevan se että "vittu ne mitään välineitä tarvitse, niillä on aikaa tehdä" ja sitten kun välineitä ei saa niin joka pikku hommaankin menee moninkertaisesti aikaa verrattuna siihen mikä olisi mahdollista. Ammattitaitoa ei arvosteta pätkääkään. Koulutukseen kyllä pääsisi aika helposti ja siihen suhtaudutaan myötämielisesti, mutta kun tälläkin hetkellä ammatillisesta kyvykkyydestä jää kaksi kolmannesta käyttämättä ihan välineiden ja tehottoman (ja paikoin haluttoman) organisaation takia niin ihan turhaa on kouluttautua lisää.
No eihän se joka paikassa näin ole, olen kuullut että jossakin hommat toimivat ja asiat luistavat, mutta ei meillä. Ainakaan minun perspektiivistäni katsoen.
On kyselyitä työpaikkaviihtyvyydestä, johtamisesta, työpaikkakiusaamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä ja on A-neloskaupalla strategioita ongelmien ehkäisemiseksi ja viihtyvyyden parantamiseksi työpaikalla yms.
Ja mitäpä siitä jää käteen? Enin osa johtajista huseeraa täysin omien itsekkäisten päämääriensä mukaisesti, piittaamatta vittujakaan moisista strategiapumagoista. Aivan sama mitä siitä seuraa, kukaan ei puutu heidän surkeaan johtamiseensa eikä huonoihin tuloksiin, ml. paska- eli ala-arvoinen työ jota urakoitsijat toimittavat. Kun oma yltiöoptimistinen aikataulu meinaa kusta niin silloin päätetään ottaa paskatyötkin vastaan, sehän on sitten kuraportaan ongelma painiskella niiden ongelmien kanssa jälkeenpäin. Pääasia että oma kilpi näyttää ylöspäin kiiltävältä, ja se sitten lasketaan meriitiksi. Jotta sitten pääsee vielä parempaan hommaan tekemään lisää paskaa.
Organisaatio on täysin kyvytön puuttumaan mihinkään oikeaan ongelmaan, huonoon johtamiseen, kiusaamiseen, pikku asioiden kanssa piperretään vähän niinkuin silmän lumeeksi mutta mitään ei oikeasti saada aikaiseksi.
Työsuojelu on perseestä jos työsuojelupäällikkö sattuu olemaan perseestä, kyvytön, haluton ja vetelä tyyppi. Vasta kun vahinko sattuu aletaan tekemään jotain vähäistä ja mitätöntä näytellen pontevaa jotta saataisiin omat pitkän ajan laiminlyönnit siivottua piiloon hetkeksi. Ja kun kukaan kuraportaasta ei oikein tiedä mitä tehdä tilanteelle niin asiat jäävät sitten silleen ja hullu meno jatkuu edelleen. Paljon on työsuojeluputteita mutta kun kukaan ei ota niiden korjaamiseta vastuuta eikä kukaan voi tehdä mitään kun suurin kyrpä on kaiken tulppana.
Raha tuntuu ratkaisevan älyttömän paljon. Vaikka puhutaan tehokkuudesta ja odotetaan että aikaan saataisiin paljon, mutta silti ei anneta rahaa eikä muitakaan resursseja, ajatuksena tuntuu olevan se että "vittu ne mitään välineitä tarvitse, niillä on aikaa tehdä" ja sitten kun välineitä ei saa niin joka pikku hommaankin menee moninkertaisesti aikaa verrattuna siihen mikä olisi mahdollista. Ammattitaitoa ei arvosteta pätkääkään. Koulutukseen kyllä pääsisi aika helposti ja siihen suhtaudutaan myötämielisesti, mutta kun tälläkin hetkellä ammatillisesta kyvykkyydestä jää kaksi kolmannesta käyttämättä ihan välineiden ja tehottoman (ja paikoin haluttoman) organisaation takia niin ihan turhaa on kouluttautua lisää.
No eihän se joka paikassa näin ole, olen kuullut että jossakin hommat toimivat ja asiat luistavat, mutta ei meillä. Ainakaan minun perspektiivistäni katsoen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Organisaatio on täysin kyvytön puuttumaan mihinkään oikeaan ongelmaan, huonoon johtamiseen, kiusaamiseen, pikku asioiden kanssa piperretään vähän niinkuin silmän lumeeksi mutta mitään ei oikeasti saada aikaiseksi. " Ihan niin kuin meillä!
Juuri saatiin alustavat tiedot hyvinvointibarometristä, jonka oikeampi nimi olisi pahoinvointibarometri. Tulokset sivuutettiin melko pikaisesti ja yliolkaisesti ja noista sinun ylempänä luettelemistasi syistä johtuen. Listaan voisi kyllä lisätä sen, että meidän alalla luodaan vain ja ainoastaan suurta ja kaunista, on visioita ja strategiaa joka lähtöön, mutta suorittavan tason ongelmista ei kerta kaikkiaan pystytä keskustelemaan! Kenelle voi valittaa, jos esimies on surkea? Kenelle voi valittaa, jos ryhmänvetäjä on vielä surkeampi, vailla mitään esimiestaitoja? Ei oikein voi kääntyä kuin työkaverin puoleen ja yhdessä päivitellä. Ja sitten meitä syyllistetään sanomalla, että on itsekin kiusaaja, jos näkee kiusaamista eikä puutu siihen. Miten puuttua, jos kiusaaja on esimies, joka haluaa siirtää 'hankalat' tapaukset pois silmistään? Miten ottaa puheeksi, että vuorotteluvapaan aikana kollegalta viedään pois kaikki aikaisemmat työtehtävät ja pannaan hänet sitten itse laatimaan toimenkuvansa uusiksi?
Onneksi tätä 'herrojen herkkua' riittää enää pariksi viikoksi ja pääsen taas hiukan hengähtämään.
Organisaatiomuutos muutoksen perään pitää ryhmänvetäjiä pelossa että jonkun ryhmä viedään alta ja liitetään toiseen ryhmään. On nähty sekin, että ryhmänsä työntekijää kiusaamisasiassa puolustanut esimies liittyy kiusaajaklikkiin heti, kun luvataan kaksinkertaistaa ryhmän koko.
Ihan on kuin Hemanuksen ja Halosen Jumalan Teatteria pa*kanheittoineen touhu valtiolla. Pa*kanheitto ja selkäänpuukotus todellista, muu näennäistavoitteita, tärkeitä näennäispalavereja, tarkoituksellinen sekasorto johtamisessa.
Valtion leipä: pitkä sekä piinallinen
Tiistai 16.12.2008 klo 13:09 (päivitetty ti 13:55) Kauppalehti
KUVA: Juha Törmälä/KL
Monessa yrityksessä koetaan kiireen ja stressin lisääntyneen viime vuosina kohtuuttoman suureksi. Näin kokevat ihmiset voivat kiittää onneaan että he eivät ole valtion leivissä.
Tilastokeskuksen uusimman työolotutkimuksen mukaan kiire koetaan kovimmaksi juuri valtion palkollisten kesken. Valtio on ensimmäistä kertaa ohittanut kunnat, jotka pitivät aiemmin kärkipaikkaa.
Kiireen lisäksi ongelmiksi koetaan henkilöstön riittämättömyys, epävarmuus tulevaisuudesta ja avoimuuden puute.
- Valtiolla työskentelevät kokevat nyt aiempaa useammin, että henkilöstöä on liian vähän työtehtäviin nähden. Myös työilmapiirin avoimuus ja kannustavuus ovat vähentyneet. Valtion työntekijät pelkäävät ennakoimattomia muutoksia nyt enemmän kuin työntekijät muilla sektoreilla, Tilastokeskus kertoo tiedotteessaan.
Kun Tilastokeskus kysyi, kokeeko vastaaja että henkilöstöä on liian vähän työtehtäviin nähden, niin valtion palkollisista 29 prosenttia oli "täysin samaa mieltä".
Kunnalla töissä olevista samaan kysymykseen samoin vastasi 28 prosenttia. Yrityksissä työskentelevistä näin vastasi "vain" 19 prosenttia.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/12/17362
Noista kyselyistä ei aina ota selvää erkkikään. Valtion työpaikan työolotutkimuksessa valtaosa valitti mahdotonta kiirettä ja stressiä. Kysymykseen, pitäisikö vastaajan töitä vähentää tai lisätä, lähes kaikki vastasi, että työtä on ihan sopivasti. Tarkoittanee sitä, että parempi ettei toimenkuvaa käydä syynäämään. Kokemuksesta tiedän, että käytävällä pitää ryntäillä touhukkaana ja valittaa toisille hirveää kiirettä. Oman työhuoneen rauhassa voi sitten kuluttaa aikaa miten parhaaksi katsoo.
Näinpä. Kova kiire mutta koska tahansa ehtii puoli tuntia istua kahvilla ja lounaalle tasan klo 11 vaikka olis tullu töihin 9.30.
Palkka ei päätä huimaa mutta ei työn määräkään. Tosin stressiä se toimettomuuskin välillä meinaa aiheuttaa tai ainakin boreouttia.
tyyli on aivan sama kuin kuin valtiolla