En ymmärrä näiden entisten vaimojen ja avovaimojen käytöstä.Itse ovat pilanneet suhteensa entisiin avo/aviomiehiinsä.
Kun mies aloittaa uuden elämän uuden ihmisen kanssa.Tilanne ryöstäytyy käsistä.
Suoraan sanoen entiset exät eivät "raaski" päästää miehestä irti vaan koettavat hallita myös toisten elämää.Kumma että miehellä ei saa olla elämää vaikka itsellä olisikin jo uusi suhde.
Kuviosssa lapset-niin asiat menevät entistä enemmän solmuun.Lasten äideillä on kumma tapumus "kuvitella" että miehen uusi avokki pyrkisi johonkin äidin rooliin.Lapsilla on jo biologinen äiti ja biologinen isä-enemminkin kokevat asemansa korkeintaan uhatuksi -huonoa omaatuntoa.Kenellä äidillä on otsaa kieltää lapsia viihtymästä miehen uudessä perheessä.Lapsetkin osaavat tehdä valintoja.Itse en koe huonoa omaatuntoa jos voin tarjota syliä lapselle jos hän sitä tarvitsee.Se on lapsen oikeus saada turvallinen aikuinen oli se sitten kuka tahansa.Turvallisuus ja sen tunne -ansaitaan.sitä ei saada.
Lapset sopeutuvat erossa huomattavasti helpommin kuin ajatellaan.Oireet lapsen käytöksessä ovat yleensä peili jostain ongelmasta-useimmiten sen puolen vanhemmasta joka kokee kärsineensä vääryyttä.Mutta onko meillä aikuisilla oikeus muokata ja manipuloida lapsia itsemme kaltaiseksi.Lapset peilaavat käytöstään mallista.Kaikki puheet ja tavat toimia näkyvät käytöksessä.
Itse olen avioerolapsi ,ja en ymmärrä miksi toinen vanhempi ei anna lapsen rakastaa myös toista vanhempaa samalla tavalla.Lapsella on etuoikeus molempien vanhempien rakkauteen-itse olen jäänyt vaille kumpaakin ja vieläkin pohtii monesti että oliko minussa vikaa kun kukaan ei halunnut tai rakastanut minua.Lapsi ei voi koskaan saada rakkautta liikaa-oli se oma vanhempi tai ihminen joka välittää
Lapsien käyttäminen lyömaseena erossa on väärin kaikkia kohtaan-eritoten lasta itseään kohden.
Todellisuudessa se on niin että asiat kääntyvät yleensä itseään vastaan.Se manipuloija kääntää lapset itseään vastaan kun he alkavat ymmärtää asioita ja ymmärtävät että koko tilanne on johtunut ainoastan itsekkyydestä.Itsekkyydestä tehdä itsensä toista tärkeämmäksi.
Tämä kirjoitus on lähinnä nyt uudessa perheessä elävänä,vaikka välillä on vaikeaa-miehen entisen avovaimon takia,niin mies ja hänen lapsensa tekevät kuitenkin siitä sen arvoista että jaksaa..
vaikeita asioita kirjoittaa...
Kun mies aloittaa uuden elämän uuden ihmisen kanssa.Tilanne ryöstäytyy käsistä.
Suoraan sanoen entiset exät eivät "raaski" päästää miehestä irti vaan koettavat hallita myös toisten elämää.Kumma että miehellä ei saa olla elämää vaikka itsellä olisikin jo uusi suhde.
Kuviosssa lapset-niin asiat menevät entistä enemmän solmuun.Lasten äideillä on kumma tapumus "kuvitella" että miehen uusi avokki pyrkisi johonkin äidin rooliin.Lapsilla on jo biologinen äiti ja biologinen isä-enemminkin kokevat asemansa korkeintaan uhatuksi -huonoa omaatuntoa.Kenellä äidillä on otsaa kieltää lapsia viihtymästä miehen uudessä perheessä.Lapsetkin osaavat tehdä valintoja.Itse en koe huonoa omaatuntoa jos voin tarjota syliä lapselle jos hän sitä tarvitsee.Se on lapsen oikeus saada turvallinen aikuinen oli se sitten kuka tahansa.Turvallisuus ja sen tunne -ansaitaan.sitä ei saada.
Lapset sopeutuvat erossa huomattavasti helpommin kuin ajatellaan.Oireet lapsen käytöksessä ovat yleensä peili jostain ongelmasta-useimmiten sen puolen vanhemmasta joka kokee kärsineensä vääryyttä.Mutta onko meillä aikuisilla oikeus muokata ja manipuloida lapsia itsemme kaltaiseksi.Lapset peilaavat käytöstään mallista.Kaikki puheet ja tavat toimia näkyvät käytöksessä.
Itse olen avioerolapsi ,ja en ymmärrä miksi toinen vanhempi ei anna lapsen rakastaa myös toista vanhempaa samalla tavalla.Lapsella on etuoikeus molempien vanhempien rakkauteen-itse olen jäänyt vaille kumpaakin ja vieläkin pohtii monesti että oliko minussa vikaa kun kukaan ei halunnut tai rakastanut minua.Lapsi ei voi koskaan saada rakkautta liikaa-oli se oma vanhempi tai ihminen joka välittää
Lapsien käyttäminen lyömaseena erossa on väärin kaikkia kohtaan-eritoten lasta itseään kohden.
Todellisuudessa se on niin että asiat kääntyvät yleensä itseään vastaan.Se manipuloija kääntää lapset itseään vastaan kun he alkavat ymmärtää asioita ja ymmärtävät että koko tilanne on johtunut ainoastan itsekkyydestä.Itsekkyydestä tehdä itsensä toista tärkeämmäksi.
Tämä kirjoitus on lähinnä nyt uudessa perheessä elävänä,vaikka välillä on vaikeaa-miehen entisen avovaimon takia,niin mies ja hänen lapsensa tekevät kuitenkin siitä sen arvoista että jaksaa..
vaikeita asioita kirjoittaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
*Lapset sopeutuvat erossa huomattavasti helpommin kuin ajatellaan*
Mistähän sulle tälläinen ajatus on tullut päähän???
sopii miettiäkin kenen pahaa oloa lapset peilaavat.Lapsille voi olla jopa helpotus kun pääsevät riitelyn kierteestä pois.
Ja varsinkin jos EIVÄT joudu valitsemaan puolta.Se on kohtuutonta.
Kaikkia kohtaan.
Eniten lapsia.
Ja mikä on syy miksi kärsivät?Erojakin on monenlaisia.Lapset eivät eroa vaan vanhemmat.Vanhempien ristiriita ei saisi heijastua lapsiin,lapsilla on edelleen sekä äiti että isä.
Mutta asiaa sopii miettiä.On tyhmyyttä ajatella etteivät lapset ymmärrä asioita ja näe niitä.
on kyllä totuus. lapset sopeutuvat vanhempien avioeroon paremmin, kuin mitä vanhemmat yleensä etukäteen ajattelevatkaan. tiedän sen itse, koska monen hyvän ystäväni vanhemmat ovat eronneet näiden olessa ala-asteella. itse taas kannan jonkinlaista kaunaa siitä, että omat vanhempani eivät koskaan eronneet ja jouduin sisareni kanssa elämään kotona kestäen jatkuvaa vanhempien riitelyä ja tunsin, etteivät vanhempani olleet yhdessä onnellisia. vielä nyt aikuisenakin olen pahoillani siitä, että vanhempani eivät eronneet. äiti ansaitsisi jonkun paremman miehen, joka osaisi häntä arvostaa. vanhempani ovat jo yli 5-kymppisiä, eivätkä taatusti tule eroamaan (kokevat sen liian myöhäiseksi ja ennen pysyivät yhdessä vain meidän lasten vuoksi, vaikka väkisin-yhdessäpysymisellään tekivät vain pahaa meille). lapset sopeutuvat! ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa (myös lapsia). lapsia ei kannata suojella kaikilta kurjilta asioilta, sillä miten he osaavat sitten myöhemmällä iällä selvitä niistä. lapsi on viaton vanhempiensa eroon, mutta toisinaan ero on kuitenkin lapsenkin parhaaksi.
Avioerolapsena kyllä tiedän,kuinka lapset sopeutuvat asiaan ja:SE ON IHAN TEISTÄ VANHEMMISTA KIINNI!Sellaiset lapset eivät ehkä sopeudukaan,joiden äidit/isät yrittävät myrkyttää heidän mielensä toista vanhempaa vastaan!
On suuri vääryys avioeron jälkeen-lapsia kohtaan-alkaa elää vaikeuksia heidän kauttaan:manipuloimalla lasta,haukkumalla toista(etävanhempaa),jankuttamalla lapselle omasta pahasta olostaan,pitämällä siis lapsia jonkinlaisena terapeuttina.Lapset VAISTOAVAT vanhemman huonon olon ja jos se heille sumeilematta näytetään,on aivan varmaa,että he siitä kärsivät!
Kuinka moni lähivanhempi käy lastensa kanssa JÄRKEVIÄ keskusteluja PÄIVITTÄIN elämän perusasioista ja totuuksista-veikkaanpa,ettei kovinkaan moni.
Lapset takuulla ymmärtävät,KUN heille selitetään asiat OIKEALLA tavalla--on sääli tavata vanhempia,jotka eivät tähän pysty tai eivät oman itsekkyyden takia edes halua ryhtyä!
Kirjoitit entisten vaimojen ja avovaimojen käytöksestä...ja miehen uuden elämän aloittamisesta uuden puolison kanssa...
Samaa olen itsekin kokenut,mutta olen lähtenyt alunperin liikkeelle siitä,että "mies hoitakoon tenavansa",koska lasten äidin mielestä minä,joka en ole hänen lastensa äiti,en tiedä asioista yhtään mitään,enkä ymmärrä mitään vaikka minulla nyt sattumoisin sattuukin olemaan kokemusta lastenkasvatustyöstä-monenlaisten lasten kanssa.
Perusperiaatteet lastenkasvatuksessa pitäisi aina olla:vanhempien ihmisten kunnioittaminen,turvalliset rajat,hyvät käytöstavat yms.-jotka varmasti takaavat elämässä lapselle menestyksen,ainakin ihmis-suhteissa.
Mutta:ennen kaikkea muuta perheessä ovat vanhemmat t.turvalliset aikuiset,jotka YHTEISYMMÄRRYKSESSÄ toimivat lasten parhaaksi.
No,mitä mieltä oli äiti:tyyliin lapset ensin.
Niin,tietyssä mielessä,mutta tämä näkökanta,jonka hän omasi,meni jo sairaalloisuuksiin.Kenties nyt on mieli muuttunut,kun on oma kulta kainalossa-olen kyllä kuullut,että näin nykyään on,koska:
toinen lapsista itki meille,että äiti ja uusi miesystävä viettävät PALJON aikaansa muualla kuin kotonaan(töissä ja kaupungilla ja omilla matkoillaan,jonne ei lapset päässeet mukaan).
Kun mies halusi katsoa tv:stä jääkiekko-ottelun loppuun,lapset piti palauttaa VASTA sen jälkeen takaisin vierailulta yms.
Kotona lapset pelailevat päivät pitkät pleikkaria,mutta siinä sivussa on tietenkin hyvä oppia kotitöitä:heille kuuluu kodin likaisimmat työt wc:n pesusta lähtien,mies ei kuulemma tee muuta kuin katselee teeveetä.
Meillä ei äidin mielestä tarvinnut osallistua kotitöihin,joihin olisin lapset halunnut mukaan,sillä erotuksella etten takuulla olisi laittanut heitä siivoamaan meidän vessaamme!
Tämä on siis kyseisen äidin arvomaailma:pitää lapset mahdollisimman näkymättömissä,jotta he saavat miesystävänsä kanssa olla rauhassa.
Niin,toisaalta-onhan siinä paljon kiinni-hän varmaan menettäisi työnsä,jonka on miehen avulla saanut ja ennen kaikkea kasvonsa-toiseen kertaan:eihän hän voisi menettää kasvojaan toista kertaa(kun mies taas jättäisi hänet-mustasukkaisen veitsellä uhkailijan).
On paljon helpompi ottaa pois joltain avuttomalta:lapselta-kuin menettää jotain sellaista,jonka avulla saa maallista mammonaa.
Nyt kun kyseinen nainen on vielä evännyt lasten tapaamisen isältä niin ilmeiseti hänen haaveilemansa perheidylli on nyt muodostunut.
Mutta:jonain päivänä vielä huomaa,kuinka väärässä olikaan.
Surullista mutta totta.