mä en saa itseäni irti huonosta suhteesta? Pitääkö aloittaa "laastarisuhde" vai mitä teen - aina kun sitä yritän, mies kiemurtelee jotenkin takaisin. Se on aikoinaan loukannut mua niin että vieläkin sattuu, mutta silti.
Sitä ei kai sitten halua taas aloittaa kaikkea uudelleen - olen jo vanha ämmä.
Sitä ei kai sitten halua taas aloittaa kaikkea uudelleen - olen jo vanha ämmä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama täällä. Olen pyristellyt huonosta suhteesta irti jo herra ties kuinka kauan...liian kauan. Tällä hetkellä tilanne se, että jätin hänet jälleen kerran. Mies jotenkin pyristelee aina takaisin. Ilmoitin kyllä...kuten ennenkin, että juoppoa miestä en ota. Tätä on jatkunut noin puoltoista vuotta ja nyt..kuten ennenkin olen täysin varma tämän suhteen lopusta.
Toisaalta olen hyvin helpottunut, koska mies oli täynnä ongelmia ja toisaalta itselläni ei juurikaan mitään. Nyt on taas niin tasapainoinen olo, eikä tarvii miettii missä baarissa ja kunnossa ja kenen kanssa herra taas juopottelee. Eikä tarvii tosiaankaan miettiä herran kaikenmaailman ongelmia, kun ei tunnu itekään saavan mitään aikaiseksi ratkaistakseen niitä. Kaljaa vaan koneeseen, sehän se tuntuu olevan ainut tapa käsitellä ahdistustaan.
Hakekoon apua ammattiauttajalta, itse en enää viitsi. Jaksanut olisin, jos olisin nähnyt jotain positiivista tapahtuvan.
Ihme kyllä suru ei vielä ainakaan ole yllättänyt ja kunhan en vastaa viesteihin enkä puheluihin, niin eiköhän tämä tästä...
Onneksi olen kokenut paljon pahempia menetyksiä tässä elämässä, että tämän toivon ohittamalla kepeämmin kuin aiemmin. Pidän vain mielessäni faktat, enkä ala hempeilemään. Yksinäistä tulee olemaan, mutta niinhän se oikeastaan on ollut nytkin tämän suhteen aikana.
Pidetään lippu korkeella mieli myös!
Minä kestin liian monta vuotta. Lähdin suhteesta ja hankin oman asunnon. Nyt hempeilee viestein ja sähköpostein ja ruinaa sänkyyn. Niin paljon ehti loukkaamaan minua hölmöilyillään, ettei kyllä paluuta entiseen ole. Jos itse olisin hänen tilallaan, en voisi kaiken jälkeen edes kuvitella ehdottaa paluuta yhteen. Sama tilanne jatkuisi kuukauden parin jälkeen ja nyt olen sentään saanut oman elämän kohdalleen.
Tarttis varmaan tehrä jottain.
ja kieltäydyn hnen ehdotuksistaan. Luuleeko hän kuittaavansa seksillä kaiken menneen? Seksittömyyteen ei kuole ja uusia, ihania miehiä tulee:)
hankkisit itsellesi sen elämän....
Kumpi tuntuu paremmalta ajatukselta, olla huonossa suhteessa vai "ikuisesti" yksin?? Minä elin parisuhdehelvetissä kolme vuotta, ja lopulta totesin etä yksinäisyys on juhlaa verrattuna huonoon suhteeseen. Henkisestä väkivallasta päästyäni tunnen vihdoinkin olevani voimakas, ehjä, onnellinen. Ja koska tunnen olevani voimakas (siis voimakkaampi kuin mies), hänellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä takaisin. Minulle on realistinen vaihtoehto olla yksin aina, ennemmin niin kuin huonossa suhteessa. Minullakin on jo ikää eli en edes usko löytäväni ketään varteenotettavaa kumppania, mutta se ei mielestäni ole syy olla huonossa suhteessa. Ei parisuhteessa eläminen ole mikään ainoa ratkaisu!!
Tsemppiä, kaikki on kuitenkin sinun päätöksistäsi kiinni. Ja jos menet takaisin, ei sitten pidä olla tyytymätön, kun kuitenkin sinä olet se, joka sen ratkaisun tekee!!