LEIKKAUSTA HARKITSEVILLE:
Täällä ja kaikkialla on hirveästi juttua siitä, miten nopeasti he paranevat rintojen suurennoksen jälkeen, jo viikon jälkeen elämä voittaa.
...asia on hieman erilainen, jos olet leikkaukseen mennessä kuppi A ja implantti tulee lihaksen alle.
Se oli yhtä tuskaa. Sairaalassa et kipujen takia pääse yksin sängystä ylös ja pukeutuminen on yhtä tuskaa. Vessaan meno sattuu ja jokainen askel tärähtää, niin että kipu saa kyyneleet silmään. Kädet eivät saa hipoa kylkiä tai huulille nousee tuskan parkaisu. Söin päivässä buranoita 3 tunnin välein. Ensimmäisen viikon ajan joutuu nukkumaan puoli-istuvassa asennossa, jotta aamulla pääsee ylös sängystä ja silti kyseiseen toimenpiteeseen menee puoli tuntia: Ensin voimien keruu ja valmistautuminen kipupiikkiin, joka ravistelee koko kehoa. Noustessa taju meinaa lähteä ja henki salpaantuu (näin jatkui koko viikon).
Viikon jälkeen uskaltauduin ulos. Lähikauppaan on matkaa 100 metriä ja minulla kului aikaa sinne kävelyyn puoli tuntia. Mummot rollaattoreiden kanssa ohitivat minut....hävetys. Olin töistä vapaata viikon...mutta kaiken kaikkiaan jouduin olemaan poissa 2,5 vk, kun en saanut käsiäni nostettua hartiaseutua korkeammalle tai nostamaan mitään.
Tunsin oloni ensimmäistä kertaa normaaliksi vasta 1,5 kk leikkauksen jälkeen. (normaalilla tarkoitan tavallista kehon liikkuvuutta).
Nyt leikkauksesta on mennyt 7 kk ja kaikki on hyvin. RAKASTAN uusia rintojani ja kaikesta kivusta huolimatta (ja nyt siitä tietoisena) menisin uudelleen (: (:
Täällä ja kaikkialla on hirveästi juttua siitä, miten nopeasti he paranevat rintojen suurennoksen jälkeen, jo viikon jälkeen elämä voittaa.
...asia on hieman erilainen, jos olet leikkaukseen mennessä kuppi A ja implantti tulee lihaksen alle.
Se oli yhtä tuskaa. Sairaalassa et kipujen takia pääse yksin sängystä ylös ja pukeutuminen on yhtä tuskaa. Vessaan meno sattuu ja jokainen askel tärähtää, niin että kipu saa kyyneleet silmään. Kädet eivät saa hipoa kylkiä tai huulille nousee tuskan parkaisu. Söin päivässä buranoita 3 tunnin välein. Ensimmäisen viikon ajan joutuu nukkumaan puoli-istuvassa asennossa, jotta aamulla pääsee ylös sängystä ja silti kyseiseen toimenpiteeseen menee puoli tuntia: Ensin voimien keruu ja valmistautuminen kipupiikkiin, joka ravistelee koko kehoa. Noustessa taju meinaa lähteä ja henki salpaantuu (näin jatkui koko viikon).
Viikon jälkeen uskaltauduin ulos. Lähikauppaan on matkaa 100 metriä ja minulla kului aikaa sinne kävelyyn puoli tuntia. Mummot rollaattoreiden kanssa ohitivat minut....hävetys. Olin töistä vapaata viikon...mutta kaiken kaikkiaan jouduin olemaan poissa 2,5 vk, kun en saanut käsiäni nostettua hartiaseutua korkeammalle tai nostamaan mitään.
Tunsin oloni ensimmäistä kertaa normaaliksi vasta 1,5 kk leikkauksen jälkeen. (normaalilla tarkoitan tavallista kehon liikkuvuutta).
Nyt leikkauksesta on mennyt 7 kk ja kaikki on hyvin. RAKASTAN uusia rintojani ja kaikesta kivusta huolimatta (ja nyt siitä tietoisena) menisin uudelleen (: (:
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirjoitus vastasi hyvin omaa kokemustani, toipuminen on vielä kesken, leikkauksesta nyt kuukausi ja olen vasta kolmatt apäivää töissä, jonka takia joutunut taas ottamaan särkylääkettä iltaisin ,koska työni on todella fyysistä...mutta jaksan uskoa että kohta helpottaa:)
mutta uskoakseni sittenkin poikkeuksellista. Olenkohan sitten poikkeava sieltä toisesta päästä. Minullakin implantit laitettiin rintalihaksen alle (300cc), lähtötilanne oli pieni AA. Kyllähän kipuja oli, mutta ei mitenkään kauheasti. Sairaalassakin pystyin menemään vessaan omin voimin ja yksin leikkauspäivän illansuussa kun alkoi olla jo pakottava tarve. Ensimmäinen ylösnousu vihlaisi, mutta sitten opin "kierähdystyylin". Sairaalassa pyysin kipupiikin illalla ja seuraavana päivänä ennen laivalle lähtöä. Kotona söin muutaman päivän tavallista särkylääkettä. Kipuja oli, mutta hyvin siedettäviä. Liikkumaan pystyin normaalisti, joskin käsiä ei voinut nostaa yli olkapäätason eikä kantaa mitään raskasta. Kaikkia rintalihaksia käyttäviä liikkeitä piti varoa. Nukuin normaalisti, joskin runsaan kuukauden vain selällään. Koska kudokset joutuivat kovaan venytykseen, kosketusarkuutta oli parisen kuukautta, mutta kovempaa kipua vain muutaman päivän.
Olin varautunut vaikka kuinka kauheaan kipuun kun olin lukenut toisten kokemuksia. Mutta omat kipuni olikin hyvin vähäisiä joten pääsin ehkäpä helpolla. Eri ihmisillä on erilainen kipukynnys, joten kokemukset vaihtelee laidasta laitaan.
Yksi tyhjänpäiväinen, loppuun käytetty sana ; kipukynnys.
Minulla eri lääkäreiden tekemiä toimenpiteitä ja joka kerta paraneminen samastakin toimenpiteestä hyvin erilainen.
Jotkut lääkärit esimerkiksi runnovat voimalla toiset taidolla. Jotkut käyttävät vanhanaikaisia välineitä,menetelmiä, jotkut uudempia.
Oman elimistösi rakenne myös ratkaisee, eli onko millaiset mahdollisuudet on käsitellä kudoksiasi.
Joku kipukynnys ei ole mikään vakio.
Onhan synnytyksetkin erilaisia. Onko aina niin, että ensimmäisellä kerralla synnyttäessä on kipukynnys erilainen?
Eiköhän paremminkin kaikki ole niin tapauskohtaista. Onhan toinen rintakin monesti kipeämpi toimenpiteen jälkeen mitä toinen. Onko se kenties toisen rinnan kipukynnysasia ? Leikkaukset, toimenpiteet ovat vaan erilaisia eri kerroilla samalle henkilöllekin tehtynä, vaikka saman lääkärinkin tekeminä.
Hei! Toivottavasti koet vastaukseni asialliseksi...
On valitettavaa, että koit operaation niin kivuliaaksi, toisaalta ihanaa, että pystyt nyt nauttimaan uutukaisistasi : )
Itselleni laitettiin myös samasta lähtötilanteesta lihaksen alle, mutta oli seuraavana päivinä jo hyvin jalkeilla (itseasiassa jo leikkausiltana käveleskelin paljon sairaalan käytävillä...). Kiputuntemukset kun ovat hyvin yksilöllisiä - on siis hyvä huomioida molemmat ääripäät, kun kerromme kokemuksistamme leikkausta harkitseville.
Itse söin kipulääkettä ahkerasi leikkauspäivänä ja seuravan viikon lähinnä tulehduksenestoon. Ensimmäisen viikon nukuin selälläni, mutta pääsin alusta lähtien itse ylös. Leikkauksesta 2 pv kävin rauhallisella kävelylenkillä ja töissä olin normaalisti. Toki nostelu ja kaikenlainen venyttely oli ensimmäisen viikon tuskallista ja "avuttomuutta" piti vähän peitellä.
Tsemppiä kaikille ja muistetaanhan, että leikkaukseen voi liittyä yhtä lailla hurjia kivuntuntemuksia kuin ripeää palautumista ilman sen kummenpia voivotuksia : ) Jos jaksaa 1-4kk, niin sen jälkeen koko operaation voi unohtaa, kyllä ne vaan niin luomuilta tuntuu : ) !!
Jaa-a...et ole vissiin koskaan kipea sitten tuntenut, kun oli noin vaikeaa. Mulle laitettiin 320 cc lihaksen alle. Lähtötilanne oli A-kuppi. Viikon verran olin kipeä ja autossa ollessa jokainen töyssykin tuntui ikävältä, mutta kyllä mä nyt pääsin sairaalassa itse vessaan ja puettua päällekkin sekä kävelykyky mulla säilyi myös :D Sen katoamista aloittajalta ihmettelen kyllä suuresti? Yleensä jos liikkuu ja uskaltaa liikkua, eikä jää makaamaan paikoilleen kipupelossa pikku-prinsessana, paranee huomattavasti nopeammin.
leikkaukseen lähiaikoina. Mulle laitetaan 300-325cc osittain lihaksen alle. Nyt alkaa kieltämättä jännittää, alkutilanne kun on mulle AA....Olen itse varautunut vain 9 päivän töistä poissa oloon.
tottakai olisi hienoa ja toivon että kipusi eivät olisi yhtä kauheat kuin itselläni mutta itsekkin olin varautunut korkeintaan kahden viikon sairaslomaan joka pitkittyi neljäksi viikoksi jolloin töihin paluu tapahtui muihin kuin omiin hommiini,tosin minä teen niin fyysistä työtä että kokoajan joutuu nostelemaan n10-20kg ja käyttämään paljon voimia joten sekin vaikuttaa...mutta onnea joka tapauksessa,itse en kyllä kadu hetkeäkään...
Minut leikattiin viisi päivää sitten ja implantit osittain lihaksen alle, eli rintalihasta rikottiin. Sängystä en itse päässyt ylös, jonkun piti työntää selästä ja sekin oli tuskaa. Joistain lääkkeistä tuli niin kamala olo että oksensin makuullani. Supot olivat minulle paras ratkaisu. Kotona olen popsinut buranaa kun karkkia. Eniten yllätyin siitä että vaikka hain valtavasti tietoa ennen leikkausta niin kukaan ei maininnut kävelyn olevan niin vaikeaa. ävelin kuin pingviini neljä ekaa päivää. Arvaa hävettikö kävellä laivaan ja miten ihmiset tuijottivat päästä varpaisiin. Joka päivä on kyllä ollut edellistä parempi. Onneksi vielä kuukausi lomaa,huh!
Tuo kertomus pingviinikävelystä tuntuu oudolta. Olenko sitten tottunut kävelemään pehmeän rullaavasti, mutta kävely ei tuntunut mitenkään vaikealta. Ehkäpä vatsalihakseni on sen verran hyvässä kunnossa että pääsin itsekseni vuoteesta ylös ilman käsien apua. Nukuttaminen aiheuttaa joillekin voimakastakin pahoinvointia ja jos sen tietää ennakkoon, siitä kannattaa mainita niin anestesialääkäri antaa suoneen pahoinvointilääkettä jo ennen heräämistä. Mutta kuten niin moni on sanonut, tuntemukset vaihtelevat kovasti.