Uskotko kuoleman jälkeiseen elämään ?

uskoa.

Kyllä se valitettavasti se meidän elämämme ja tietoisuutemma alkaa, kiertää ja päättyy tuolla pääkopassa.

Kun se on mennyt, kaikki on mennyt.

Senpä takia olisi hyvä muistaa niitä läheisiä ennen kuin se mittaamattoman arvokas koneisto menee hajalle. Sitä ei nimittäin voi korjata.

Kerran karannutta henkeä ei takaisin pulloon saa suljettua enää takaisin.

"Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman."

Kun aivomme askartelevat kaikessa siinä, mitä ne ovat keränneet, kokeneet, oppineet ja havainneet, on havaintokykymme hyvin rajallinen. Suodatamme kaiken tuon 'itseksi' kutsumamme kokemusten ja tiedon filtterin läpi. Kun ajatus pysähtyy on mahdollista havaita sen takana oleva ulottuvuus. Sen havaitessamme tuo kysymys kuoleman jälkeisestä elämästä muuttuu merkityksettömäksi. Kuoleminen on tuon 'itsen' häviämistä eikä sitä ole hyvä jättää loppusuoralle, sillä vasta sen hävittyä näkee ja ymmärtää elämän selkeästi eikä mihinkään tarvitse uskoa.

Uskovaiset eivät ole vielä antaneet minkäänlaisia todisteita että olisi "tuonpuoleinen" olemassa.

Tälläkin palstalla tosin uskovaiset metsästävät ja yrittävät saada riveihinsä herkkänä olevia ihmisiä... vähän kuten korppikotkat jotka odottavat että uhri heittää henkensä vedenpuutteessa aavikolla.

kuolema on vain "välipysäkki" elämän kiertokulussa. Vaimoni kuoli nuorena ja odotan loppuikäni uudelleen tapaamistamme. Jos Rakkaus ei kuole, niin on helppo uskoa kuoleman jälkeiseen elämäänkin...

voi varmaa vastausta tietää.Oon tainnu kattoo liikaa näitä ohjelmia,joissa ne kuolleiden henget elää joissain taloissa elävien keskellä ja elävät voi tuntee niiden läsnäolon ja lapsilla on mielikuvitusystäviä sun muuta..en oo ite kokenut mitään tuollaista ainakaan vielä,siis et tuntisin tai näkisin jonkun hengen,joten en voi sanoa mitään kun ei asiasta ole kokomusta.Sitäpaitsi,voihan ne ohjelmat olla täyttä huijausta.En tiedä siis mihin uskoa,joten en hirveesti ajattele asiaa.

Raamatun sanomaan eli ruumiin ylösnousemukseen. Tämä viesti on tarkoitettu vain avaajalle, muut älköön tähän vastatko, kiitos.
Olen kokenut enkelin läsnäolon. Olin silloin niin pieni ja viaton, että tämä ei ole mielikuvituksen tuotetta, vaan totta. Muistan tapahtuman erittäin hyvin.

uskon Raamattuun ja Jumalan sanaan.Se mitä siellä on sanottu kuolemanjälkeisestä elämästä siihen minä uskon.

Uskon, että kuoleman jälkeinen elämä on sitä, että ollaan olemassa muistoina, tehtyinä tekoina, jälkenä jonka on jättänyt maailmaan. Tässä mielessä mikään ei katoa. Mitään muuta elämää kuoleman jälkeen ei ole ja minusta se on hirveän lohdullista ja antaa syyn elää tätä nykyistä elämää. Minä en haluaisi soittaa harppua taivaassa enkä vaellella henkenä ympäriinsä. Kristittyjen hokema iänkaikkinen elämä kuulostaa aivan hirveältä enkä ymmärrä kuinka kukaan voi kestää ajatusta että sellainen juttu olisi odottamassa eikä sitä pääsisi pakoon millään, kaikkein vähiten tekemällä itsemurhan.
Elämä on elämää koska se on määräaikaista. Minusta ikuisen elämän myyttiin liittyy itsekeskeisyyttä ja äärimmäistä individualismia.

Kun ajattelee ihan järjellä, niin ei ihminen tyhjästä yhtäkkiä syntynyt, vaan kun tietää että ruumis muuttuu mullaksi kuoleman jälkeen, niin perusteltua on ajatella, että se sitten alunperinkin oli multaa ja tämä "kokonaisuus" on välimuoto.Ihmisellä on myös henki ja kun ihminen syntyy, on hänellä henki, joka on tullut jostakin ja kun ihminen kuolee, on se sama henki poistunut jonnekin.
Eli ihminen säilyy ikuisesti.

tieto kuoleman jälkeisestä elämästä on salattu, koska se on niin musertava tieto, ettei sitä tavallinen tallaaja kestä. Miksikö, en voi kertoa. Elämästä tulisi sietämätöntä jos se tieto olisi nyt kaikkien saatavilla, joten älä vaivaa sillä päätäsi vaan keskity siihen mitä on ympärilläsi tällä hetkellä. Jokainen näkee sitten vuorollaan mistä on kysymys. Sitä tietoa kannattaa odottaa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä.

tämä maailmakin on luotu ja on ihme. miksei toista ihmettä olisi? miksi en uskoisi?

Lapsena ja nuorena asiaa mietin, enää en koe tarvetta sitä pohtia.

Ehkä ikävin asia kuolemassa on kaiken keskenjäänti ja kaikesta mieleisestä luopuminen. Olen selittänyt asian itselleni siten, että asiat jäävät aina kesken, valmista ei tule koskaan. Joten elämästä pitää olla valmis luopumaan milloin vaan. Koskaan ei voi tietää, milloin on viimeinen päivä, kuolema voi tulla yllättäen ja nopeasti.

Itse toivon kuolemaa auringon noustessa, kirkkaassa valossa. Haluaisin olla asiasta tietoinen, mutta en halua tapahtuman olevan kivulias. Olen kuullut tapauksesta, jossa ihminen raportoi kuolemansa etenemisestä nuorelle hoitajalle, samalla myös lohdutteli hoitajaa. Oli itse peloton. Ja prosessin lopuksi (yksi yövuoro) potilas oikeasti kuoli, kuten oli koko ajan kertonut.

Ajattelen ihmisen olevan vain biologinen kokonaisuus, kimppu hyvässä yhteistyössä toimivia soluja. Tietoisuus elää aivosoluissa (ja mahdollisesti myös muissa elimistön soluissa). Kun solut kuolevat, ihminen kuolee.

Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka elintenluovuttajana toimineen (siis kuolleen) ihmisen ominaisuuksia on siirtynyt elinsiirteen mukana toiseen ihmiseen. Tässä yksi syy, etten halua verensiirtoa. Lapsena olen tosin verta saanut.

Olen pitänyt itseäni ateistina ja skeptikkona, mutta nyt olen alkanut tuntea tarvetta jotain "yliluonnollista" kohtaan. En pidä täysin mahdottomana esim. telepatiaa. Tosin sillekin on oltava biologinen selitys. Kännykät toimivat langattomasti, miksi siis ihminen ei voisi siirtää viestejä langattomasti? Ja ihminen siirtääkin. Muun muassa sydämen lyöntien aiheuttama magneettikenttä tuntuu toiseen ihmiseen metrien päähän.

Tämä meni aika kauaksi kuolemasta, mutta samaa kokonaisuutta kaikki on. Usko, uskomukset, elämä, kuolema.

Ihminen jää elämään muistoissa ja geeneissä, jos on jälkeläisiä. Ja vähintäänkin muutamassa tuhannessa vuodessa useimmat painuvat unholaan.

Nämä on vaikeita asioita. Kun läheinen kuolee sitä toivoo joskus vielä hänet kohtaavansa. Mutta missä olomuodossa, maallinen keho on poissa, onko se sitten sielu ja mikä se sielu on, vaikeita asioita ymmärtää.Äitini kuoli keväällä oli jo 83v, joten ei ollut yllätys, mutta suru saa aikaan sen että toivoisi elämänsä antajan vielä joskus kohtaavansa. Nyt kun joulu on lähellä, tulevat myös kaikki kauniit joulumuistot äidistä. Ja siksi olisi ihanaa joskus vielä "nähdä".

Seon minulle aivan varma asia, että elämä ei pääty kuolemaan - oikeastaan se on vasta elämän alku. Olen uskovainen ja uskon ihmisen elävän kuoleman jäkeen Jumalan yhteydessä taivaassa tai ellei ota vastaan pelastusta ja syntien sovitusta Jeesuksessa Kristuksessa, olotila jatkuu helvetissä. Nämä olotilat ovat sitten lopullisia ja iankaikkisia.

Fysiikan eräs peruslaki on, että energia ei koskaan katoa, vaan muuttaa ainoastaan muotoaan.

Kaikkia energian tasoja ja muotoja ei varmastikaan tiede vielä tunne. Voihan olla, että ne ovat myös sellaisia mitä ei pystytä empiirisesti edes tutkimaan, koska ne ovat meille niin tuntemattomia energiamuotoja.

Joka tapauksessa, me vain muutamme kuoleman jälkeen muotoamme. Eiköhän meistä jokainen kohtaa vastauksen tähän kysymykseen sitten ajallaan. Uskon kuitenkin, ettei kuolemassa ole mitään pelättävää. Päinvastoin, itse eläminenhän se haaste vasta onkin.

kuoleman jälkeiseen elämään. Uskon siihen että Jeesus Kristus vie minut perille taivaan kotiin. Silloin kun kuljen yli rajan, en mene yksin. Jeesus on kanssasi. Koska Hän on kanssasi tänäkin päivänä.
Hän on sanonut: Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun saakka.
K

Itämaisen ajattelun mukaan kehossa ja kaikkialla on qi-energiaa. Kun ihminen kuolee tämä kehon qi vapautuu luontoon.
Ja näin ihmisen energiasta tulee osa kaikkeutta. Tällöinhän ihminenkään ei koskaan kuole, sillä hänen energiansa virtaa ikuisesit.

Joten, kyllä uskon kuolemanjälkeiseen elämään. En ihan kristittyjen teorian mukaan tai uudelleensyntymisteoriaan, mutta tuohon yllä mainitsemaani kyllä.

Kuolemaa on turha pelätä. Se on kuitenkin jatkuvasti läsnä ja jossain vaiheessa tulee jokaisen kohdalle. Ennen pelkäsin kuolemaa, mutta taolaisesta ja zen-buddhalaisesta filosofioista olen saanut uusia näkö- ja suhtautumiskulmia asioihin.

SIELU EI KOSKAAN KUOLE! Kun kroppa haurastuu, ja kuihtuu pois, kuolee, niin sielu siirtyy toiseen ruumiiseen ja ns. syntyy uudelleen, mutta sielu on sama edelleen kuin aikaisemminkin..