Vuosien salaisen rakastumisen jälkeen rakkauteni kohde(hyvä ystäväni) on niin kypsä olemaan sinkku, että aikoo aloittaa suhteen, vaikkei mitään suurta kemiaa olisikaan. Hän on vihjannut, että kun tulemme niin hyvin toimeen, niin mitä jos kokeilisimme yhdessä. Mutta: on olemassa toinen nainen, joka on todella ihastunut samaan mieheen ja hän olisi kaikin tavoin paljon parempi miehelle kuin minä. Itseasiassa en keksi yhtään asiaa, jolla pystyisin tekemään hänet onnelliseksi. Olisitko itsekäs vai kannustaisitko elämäsi rakkautta suhteeseen, jonka tiedät hänelle paremmaksi?
Mitä tekisit?
jos olisit minä
8393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tämä mies ei sitten ala sen toisen naisen kanssa? Eikö sitä kiinnosta vai eikö tiedä siitä?
eikä varmaan edes kauheasti välitä, haluaa vain suhteen ja perheen.
sen miehen kanssa. Ainakin tuntuis pahalta menettää ystävyys toisen naisen takia.
Koska mä pidän ystävyyttäkin näin aikuisiällä niin suuressa arvossa, et sekin olisi mulle paljon.
Riippuisi miehestä. Jos se olisi joku naistenmies, niin en haluaisi et se satuttaisi ketään viatonta uutta naista. Satuttakoon sitten tuolloin mua, kun mä sen tavat tiedän ja suhteemme olisi rehellisellä pohjalla(eiks ystävyys aina oo).
tunteistani ei ole vaihtoehto missään olosuhteissa. Tiedän, että on oikein, että kannustan häntä yhteen tämän paremman naisen kanssa, mutta tuntuu, että kuolen jos joudun katselemaan häntä jonkun toisen kanssa. Ei hän ole mikään naistenmies, vaan todella ihana, kiltti mies. Tiedän, että hän on kiinnostuneempi minusta, mutta tiedän myös, että minun pitää tehdä oikein ja saada hänet suhteeseen naisen kanssa, joka pystyy tekemään hänet onnellisemmaksi. Vaikka se sattuisi kuinka paljon.
tiedä teidän kummankaan tunteista?
No, lastenteon kannalta en ainakaan suosittele aloittamaan suhdetta. Koska (ihan jo omasta kokemuksestakin) tiedän, ettei lapset todellakaan oo mikään syy olla suhteessa, tai jatkaa suhdetta. Eikä siis tietenkään aloittaakaan suhdetta.
Mutta ehkä olisi helpomapaa aloittaa rehelliseltä pohjalta ja kertoa ihan ensialkuun miehelle näistä tunteista. Voihan olla, et se toinen nainen ehtii ensin. Joka tapauksessa se varmaan joskus tulee julki, joten siksi varmaan rehellisyys olisi paras vaihtoehto nyt. Kaikkien kannalta. Mies varmaan itse sitten kertoo sulle ajatuksistaan sen jälkeen.
En halua kertoa hänelle tunteistani, koska pelkään, ettei hän sitten enää haluaisi olla edes ystävä. Luulen, että on parasta, että kerron hänelle tämän toisen naisen kiinnostuksesta, sanon etten ole itse kiinnostunut ja saan ainakin pitää hänet ystävänä ja hän on onnellinen. Olisi ollut niin paljon helpompaa, jos hän ei olisi ilmaissut minkäänlaista kiinnostusta... :(
Joskus sekin voi toimia, kokeile.
et voi tietää, mitä tuo toinen ajattelee, mitä tuntee, mitä haluaa. Et ikinä, ellet itse avaa itseäsi. Vain silloin saat tietää ja tuntea.
Tuo spekulointi siitä, että sinä tietäisit, mikä tuolle toiselle on "parasta" on pelkkää ajattelua, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Teet sen oman itsesi takia. Haluat, että asiat menee juuri niin kuin sinä tahdot.
SINUN ei todellakaan tarvitse miettiä, miten voisit tehdä toisen onnelliseksi. Se ei ole sinun vallassasi. Se on sen toisen asia. Ja sinä vastaat omasta onnellisuudestasi.
Mutta ihminen miettii. Tiedän. Sinun tilanteessasi kertoisin kaiken. Melkein vastaavassa tilanteessa kerroin kaiken. Enkä kadu. Olemme yhä ystäviä. Ja vaikka emme olisikaan, niin minua lämmittäisi tieto, että tuo toinen tietää kaiken. Itse en pystyisi elämään kertomatta tunteistani. Oikeastaan tuntisin, että itsekästä olisi olla kertomatta.