Tuossa yhdessä ketjussa jo asiasta kirjoitinkin mutta nyt päätin oikein aloittaa uuden ketjun aiheesta.
Eli kun minusta tuntuu että täällä menee vähän puurot ja vellit sekaisin näiden nimitysten osalta.
Kertokaapa nyt minulle olenko edes oikeilla jäljillä tässä asiassa.
Pettäjä ei nyt varmaankaan selvitystä kaipaa, pettäjähän on henkilö joka elää vakituisessa voimassa olevassa suhteessa ja pitää sivussa toista suhdetta tai harrastaa ns yhden illan syrjähyppyjä.
Ykkönen on ihan selvä nimitys eli on joko avio- tai avopuoliso tai sitten ainakin pitkään seurustellut (vaikka tämän seurustelun suhteen olenkin sitä mieltä että on vasta kokeiluasteella).
Kakkonen on varatun henkilön kanssa VAKITUISESTI seuraa pitävä nainen/mies, yhden illan syrjähypyt ovat mielestäni vain yhden illan syrjähyppyjä, eivät mitään kakkosia.
Tämä asia kiinnostaa minua siksi, että joka toisessa viestissä kakkosia kutsutaan nimityksillä jakorasia, huora jne. Minusta tämä on outoa, sillä suurin osa kakkosistahan (ainakin tämän palstan perusteella) todellakin on vain tämän yhden ihmisen kanssa, heillä ei ole muita kumppaneita.
Mihin tämä perustuu että puhutaan miten kakkonen "jakaa persettään ym"?
Jos nyt oikein realistisesti ajatellaan niin tämä pettäjähän se itseään jakaa, ei suinkaan se kakkonen.
Vallalla tuntuu olevan jotenkin vanhakantainen käsitys siitä, että varsinkin miehille tämä jakaminen on jollei nyt ihan hyväksyttävää, niin ainakin ymmärrettävää.
Sitä kakkosnaista syyllistetään siitä että hänen olisi pitänyt olla se kuka sanoo ei. Tosiasiahan kuitenkin on se, että jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään ja itselleni ei kyllä sellainen selitys mene läpi että kyllä mies menee jos on tarjolla. Huihai, sitten on tullut valittua väärä mies jos näin on.
Kun vastuu pettämisestä siirretään sille kakkoselle, vaikka hän ei edes petä ketään, silloin varsinainen pettäjä pääsee asiasta kuin koira veräjästä ja petetty antaa hiljaisen hyväksyntänsä tällaiselle toiminnalle tyyliin no pojat on poikia.
Miksi kakkosta syytetään pettämisestä, aivan sama tilanne olisi jos syyttäisin kynää kirjoitusvirheistä tai aseita sodista?
Nyt joku sanoo että kakkonen on osasyyllinen pettämiseen kun on varatun kanssa tietoisesti, että ei olisi pettämistä jos kakkonen ei haluaisi lähteä tähän mukaan.
Samalla lailla voisi sitten sanoa että jos kukaan ei menisi naimisiin, ei myöskään olisi pettämistä.
Eli kun minusta tuntuu että täällä menee vähän puurot ja vellit sekaisin näiden nimitysten osalta.
Kertokaapa nyt minulle olenko edes oikeilla jäljillä tässä asiassa.
Pettäjä ei nyt varmaankaan selvitystä kaipaa, pettäjähän on henkilö joka elää vakituisessa voimassa olevassa suhteessa ja pitää sivussa toista suhdetta tai harrastaa ns yhden illan syrjähyppyjä.
Ykkönen on ihan selvä nimitys eli on joko avio- tai avopuoliso tai sitten ainakin pitkään seurustellut (vaikka tämän seurustelun suhteen olenkin sitä mieltä että on vasta kokeiluasteella).
Kakkonen on varatun henkilön kanssa VAKITUISESTI seuraa pitävä nainen/mies, yhden illan syrjähypyt ovat mielestäni vain yhden illan syrjähyppyjä, eivät mitään kakkosia.
Tämä asia kiinnostaa minua siksi, että joka toisessa viestissä kakkosia kutsutaan nimityksillä jakorasia, huora jne. Minusta tämä on outoa, sillä suurin osa kakkosistahan (ainakin tämän palstan perusteella) todellakin on vain tämän yhden ihmisen kanssa, heillä ei ole muita kumppaneita.
Mihin tämä perustuu että puhutaan miten kakkonen "jakaa persettään ym"?
Jos nyt oikein realistisesti ajatellaan niin tämä pettäjähän se itseään jakaa, ei suinkaan se kakkonen.
Vallalla tuntuu olevan jotenkin vanhakantainen käsitys siitä, että varsinkin miehille tämä jakaminen on jollei nyt ihan hyväksyttävää, niin ainakin ymmärrettävää.
Sitä kakkosnaista syyllistetään siitä että hänen olisi pitänyt olla se kuka sanoo ei. Tosiasiahan kuitenkin on se, että jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa tekemisistään ja itselleni ei kyllä sellainen selitys mene läpi että kyllä mies menee jos on tarjolla. Huihai, sitten on tullut valittua väärä mies jos näin on.
Kun vastuu pettämisestä siirretään sille kakkoselle, vaikka hän ei edes petä ketään, silloin varsinainen pettäjä pääsee asiasta kuin koira veräjästä ja petetty antaa hiljaisen hyväksyntänsä tällaiselle toiminnalle tyyliin no pojat on poikia.
Miksi kakkosta syytetään pettämisestä, aivan sama tilanne olisi jos syyttäisin kynää kirjoitusvirheistä tai aseita sodista?
Nyt joku sanoo että kakkonen on osasyyllinen pettämiseen kun on varatun kanssa tietoisesti, että ei olisi pettämistä jos kakkonen ei haluaisi lähteä tähän mukaan.
Samalla lailla voisi sitten sanoa että jos kukaan ei menisi naimisiin, ei myöskään olisi pettämistä.
Vastaukset 76
Vanhimmat
kirjoitettu, ilman "sarvia ja hampaita". Täysin samaa mieltä!
Niin, kakkoset leimataan, enkä hyväksy sitä. Avioliiton ongelmien osapuolia on aina kaksi. Sitä ei tunnu se petetty hyväksyvän todeksi. Ei kai olisi mitään syytä lähteä kenenkään matkaan, jos ei olisi tarvetta. Ei kukaan huvikseen kokeile sitä aidan toista puolta...
niin silloin ongelmia aiheuttaa kolme tässä parisuhteessa! Ja kun tämä kakkonen paljastuu, niin sitten niitä ongelmia on roppakaupalla.
samaa mieltä kuin aloittajakin, niin sinun viimeistä edellinen virke, missä totesit, että joku nyt sanoo, että kakkonen on osasyyllinen pettämiseen kun lähtee tietoisesti suhteeseen varatun kanssa.
Mutta niinhän se asia on. Monesti se kakkonen on vielä itse varattu, ja se tekee asian tuplasti pahemmeksi. Ja vaikka tämä kakkonen olisi vapaa mies, tai nainen, niin onhan se päivänselvää että hän on osasyyllinen tähän suhteeseen, vaikka pääsyyllinen on kieltämättä tämä ykkönen.
Meneppä kysymään ykkösen vaimolta, tai mieheltä, onko tämä kakkonen puhdas pulmunen? Vastauksen tiedät ilman kysymättäkin.
"Meneppä kysymään ykkösen vaimolta, tai mieheltä, onko tämä kakkonen puhdas pulmunen? Vastauksen tiedät ilman kysymättäkin."
Sitähän täällä juuri ihmettelenkin, miksi petetyt puolisot sälyttävät syyllisyys kysymyksen kakkosen niskaan. Jos nyt oikein ajatellaan asia niin kuin se on, yleensähän tämä kakkonen ei edes tunne salarakkaansa puolisoa. Miten ihminen joka itse on vapaa ja vaikka tekeekin kyseenalaisen valinnan lähtiessään seurustelemaan varatun henkilön kanssa muka pettää jotain? Ei ihmistä jota ei tunne ja johon ei ole mitään siteitä tai kontaktia, pysty pettämään.
Siitä jokainen voi olla mieltä mitä tahansa että onko hänen valintansa järkevä, oikein tms, mutta kyllä pettäminen on vain ja ainoastaan pettäjän harteilla.
Kakkonenhan on toki yhtälailla syyllinen siihen SUHTEESEEN, mutta käytännössä hän ei kyllä petä ketään koska itse on vapaa ihminen.
Jos lähden rattijuopon kyytiin, olen tehnyt huonon valinnan ja itse joudun valintani seuraukset kantamaan, mutta en silti itse ole syyllinen rattijuoppouteen, enhän itse ajanut autoa.
Samalla lailla, jos alan seurustelemaan varatun henkilön kanssa, olen tehnyt ehkä huonon valinnan ja itse kannan vastuun mutta silti en ole syyllinen pettämiseen koska en ole kenellekään luvannut uskollisuutta.
Näin simppeliä se vaan on jos järjellä ajattelee ja jättää ne tunteet johonkin sivuun. On vaan petetyn puolison niin paljon helpompi syyttää tapahtuneesta sitä tuntematonta kakkosta kuin nähdä oman liittonsa tilaa ja miettiä olenko itse tehnyt huonon valinnan kun olen kumppanin valinnut.
Täältäkin palstalta löytyy joskus ihan asiallinen mielipide, ei ainoastaan haukkumiset.
Kiinnostaisi tietää, että raiskaamallako ne kakkoset saa ukkomiehiä salasuhteeseen tai ase ohimollako sitä saa? Vai miten se menee...
"Jostain syystä ikinä ei kuule puhuttavan toisesta miehestä. Siitä kaikesta pahan alusta ja juuresta, joka hajottaa perheitä ajankulukseen ja viihdykkeekseen. Puhumattomuuteen toisista miehistä ei suinkaan ole syynä patriarkaalinen yhteiskunta tai miesten hyvä veli -verkosto, eihän. Mies ei ole miehelle susi, mutta mies naiselle ja nainen naiselle on. Niiden naisten päälle syljetään, jotka ovat pettäneet poikaystäväänsä tai miestään. Toisten naisten päälle syljetään. Sylkijöitä ovat muut naiset, nuo korkean moraalin siveydensipulit. Pettäjämiehen kaverit sylkevät toisen naisen päälle, sillä nyt pettäjämies joutuukin itse pesemään vaatteensa ja sehän on väärin. Mies ei itse ole millään tavalla syyllinen siihen, hänhän ei itse tehnyt tietoista päätöstä missään vaiheessa pettääkö vai eikö, koska toinen nainen houkutteli viattoman miehen pettämään lupauksilla taivaisista nautinnoista.
Tyttöystävistä ja vaimoista, jotka ovat pettäneet, puhutaan kuitenkin yhtä syyllistävään sävyyn kuin toisista naisista. Vai onko joku tosissaan sitä mieltä, että petetyiksi tulleet miehet antavat keskimäärin yhtä usein kumppanilleen anteeksi kuin petetyiksi tulleet naiset? Hah. Miehet potkivat naisen ulos yhteisestä kodistaan, tyrkkäävät lapset naisen mukana lumihankeen ja käskevät selviytyä jotenkuten. Sitten mies soittaa hyville kavereilleen Penalle ja Repalle ja yhdessä he kiroavat naisia, eritoten sitä LUTKAA, ja petetty mies käy umpitunnelissa köyrimässä viikossa kolmea eri naista, joilta hän kerjää säälipillua kertomalla surkean tarinansa.
Petetty vaimo tai tyttöystävä sen sijaan soittaa toiselle naiselle ja haukkuu tämän maan rakoon, kiroaa tämän ikiajoiksi ja toivoo tälle rintasyöpää sekä endometrioosia. Minä ymmärrän, että on niin paljon helpompi syyttää sitä kamalaa toista naista eikä omaa miestään. Omasta miehestä on jäljellä ihanat muistot siitä kuinka tavattiin, ihastuttiin ja rakastuttiin. Oma mies hoivaamassa silloin, kun synnytyksen jälkeen ei pystynyt istumaan eikä kävelemään. Oma mies parhaimmillaan: välittävänä, intohimoisena ja rakastavana, sykkimässä sisälläsi räjäyttäen tajuntasi nautinnosta. Sitten tuli toinen nainen, joka varasti ne hetket sinulta ja jäljelle jäi vain miehen sukkien peseminen ja kalvava epäilys. Eihän se ole oikein, että toinen nainen saa juhlan ja parhaimmat hetket sen jälkeen, kun sinä olet raatanut saadaksesi arjen toimimaan yhteisessänne kodissanne, kasvattanut lapsia ja pessyt miehen likaisia kalsareita (olivatkohan nämä ne kalsarit, jotka toinen nainen riisui kiusoitellen mieheni päältä ja otti samalla mieheni peniksen suuhunsa?).
Minä ymmärrän, että minua on niin helppo syyttää. Minä en kuitenkaan tehnyt miehesi puolesta päätöstä pettääkö vai eikö. Miehesi päätti sen ihan itse."
on yksin syypää siihen että kumppani pettää. Hänen on vain kärsittävä tai otettava ero. Missään nimessä hän ei saa syyllistää puolisoa eikä tätä kakkosta, koska he ovat puhtaita kuin pulmuset, SYY ON VAIN JA AINOASTAAN tämän uskollisen puolison!
Eli tästä vedämme sen johtopäätöksen, sinua jos petetään niin syy on yksin omaan vain sinun. Sinun pitää taputtaa päähän hellästi tätä pettävää puolisoa ja tätä kakkosta sekä pyytää anteeksi heiltä, että olet aiheuttanut ja mahdollistanut pettämisen.
KIITOS, ON SE MUKAVAA OLLA SYYLLINEN KAIKKEEN, MYÖS SIIHEN PUOLISON PETTÄMISEEN JA SIIHEN KAKKOSEEN. HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE PETTÄJILLE JA KAKKOSILLE, TE OLETTE NE SYYTTÖMÄT OSAPUOLET JA MINÄ PUOLISO OLEN AINOASTAAN SYYLLINEN KAIKKEEN PASKAAN. PYYDÄN NYÖREMMIN ANTEEKSI TEILTÄ PETTÄJÄT, TE OLETTE AINA OIKEASSA JA SAATTE TEHDÄ MITÄ HALUATTE.
EI PERHEELLÄ, LAPSILLA JA PUOLISOILLA OLE MITÄÄN OIKEUTTA MIHINKÄÄN, EI EDES SIIHEN ETTÄ ISÄ TAI ÄITI OLISI USKOLLINEN.
on todella kipeää tekevä aihe?
Olen joskus yrittänyt saada mielipiteenvaihtoa aikaiseksi siitä, miltä itsestä tuntuu kun se oma puoliso paljastuu pettäjäksi. Ja yhtä usein asia kääntyy siihen, että ongelmana on naiset, jotka aloittavat suhteen varatun kanssa.
Lähdemmekö yhä siitä näkemyksestä, ettei mies voi mitään seksuaaliselle käyttäytymiselleen? Eli kaikkien naisten tulee pitää yllä miesten moraalia, se ei kuulu miehelle itselleen? Mies on kyvytön ottamaan vastuuta tekemisistään. On jopa miehen velvollisuus ja oikeus harrastaa seksiä aina kun sitä on mahdollisuus saada ja kenen kanssa tahansa.
Vitsit, milloinhan me naiset saadaan tämä sama oikeus :)?? No, eipä ole väliksi...
10 pistettä!!! alkuper.kirjoitus ehdottomasti palstan paras vuosiin!!! Lukekaa se hyvin tarkkaan, varsinkin te petetyt pikkuvaimot jotka täällä huorittelette!!!!!!!!!!!!
nyt, kun sinä saat olla vapaasti se kakkonen ja varattu mies saa vapaasti harrastaa seksiä sinun kanssa. Syyhän on pelkästään vaimon, oletko ottanut yhteyttä ja sanonut, että pyytää anteeksi teiltä molemmilta pettämiseen syyllistyneiltä, kun syy on pelkästään vaimon.
Hekumoi nyt onnessasi ja riemuitse voitostasi. Sinähän olet se puhdas pulmunen.
jos sohaisin arkaan paikkaan.
Nyt tulkitsit kirjoitukseni väärin, nimenomaan sinunhan pitääkin pitää puolisoasi syyllisenä tähän pettämiseen. Hänhän on se joka on luvannut sinulle uskollisuutta ja rikkonut tämän lupauksen. Hänhän on jättänyt selvittämättä liittonne ongelmat yhdessä sinun kanssasi ja hakenut toisen suhteen.
Tämä kakkosnainen sitävastoin ei ole luvannut sinulle mitään joten hän ei ole myöskään pettänyt sinua.
Avioliiton ongelmat ovat kahden kauppa ja ne myös pitää yhdessä selvittää. Et voi olettaa että jokainen maailman nainen ryhtyisi sinun miehesi moraalinvartijaksi, kyllä jokaisen pitää itse tietää mitä tekee ja myös kantaa seuraukset teoistaan. Tuskin olet nainut aivotonta idioottia, joten miten hänestä nyt yhtäkkiä olisi sellainen tullut.
Jos kakkosnaista syytetään miehen valinnoista, nämä kakkosnaisethan ovat sitten uskomattoman vastustamattomia tapauksia jos mies ei pysty pysymään uskollisena halustaan huolimatta. Turha silloin on edes ykkösen pyristellä vastaan ja yrittääkään kilpailla heidän kanssaan ja jos todella ovat näin ihania, silloin voimme syyttää heitä, koska miehellä ei käytännössä ole ollut muuta vaihtoehtoa.
Ymmärrän kyllä tuon vihan sitä naista kohtaan koska häntä on paljon paljon helpompi syyttää tapahtumista kuin sitä omaa miestä, mutta syyllinen on vain ja ainoastaan se mies joka pakenee siihen toiseen syliin.
En ymmärrä millä logiikalla olet saanut asian, josta yllä äärettömän hyvin kirjoitettiin, kääntymään päälaelleen?????? Juuri tällaisten viestiketjukatkosten takia tätä palstaa on viheliäistä lukea. Yksi kirjoittaa asiaa hyvin, toinen kommentoi asian vierestä ja väärinpäin. Oikeasti, luepa uudelleen senkin provo, ja lopeta tuollainen!
Siis kommentoin, en alkuperäisen kirjoittajan vastausta, vaan sen yllä olevaa "syy aina sen, joka ei petä" -tyypin.
Diipadui.
Pääsimpä eroon narsusta, kun sinunlaiselle kakkoselle sen annoin. Muuten olisi mennyt oma henki jos olisin yrittänyt erota ilman että narsu oli rakastunut kakkoseen.
Nyt kakkonen valittaa, että miten sinä jaksoit 20 vuotta tätä narsu! No siinäpähän valittaa, ei ole enää mun migreeni tämä narsu ja sen vieraat naiset.
aina kaksi! Ei pettäjä yksin voi pettää jos ei ole sitä kaveria. Nyrkkikyllikkiä ei voi pettämiseksi laskea.
Kyllä tekstitä saa sen kuvan minkä kirjoitit, että syyllinen on yksin tämä petetyksi tullut puoliso. Ja siihen käsitykseen kakkosten vastauksetkin antaa saman kuvan. Nehän riemuitsevat ja ovat niin onnessaan kun pettäjämies ja hän ei ole mitenkään syyllinen tai vastuussa mistään, ainoastaan vain se petetty pikkuvaimo, puutarhaolio.
Ei avioliitossa tarvitse edes olla ongelmia, jos toinen haluaa jännitystä elämään ja hankkii itselleen salarakkaan, sehän on muotia niin kuin kauniissa ja rohkeissa, että on parisuhteen ulkopuolinen suhde pönkittämässä varsinkin miehistä egoa.
Tässä otteita kirjoituksistani, olenko todella niin huono kirjoittaja ettei ajatuksistani saa selvää, vaan asia kääntyy täysin päälaelleen.
"mutta kyllä pettäminen on vain ja ainoastaan pettäjän harteilla."
"nimenomaan sinunhan pitääkin pitää puolisoasi syyllisenä tähän pettämiseen. Hänhän on se joka on luvannut sinulle uskollisuutta ja rikkonut tämän lupauksen."
"mutta syyllinen on vain ja ainoastaan se mies joka pakenee siihen toiseen syliin."
Mielestäni en ole missään vaiheessa syyllistänyt petettyä vaan ainoastaan pettäjän ja sen että hän pakenee avioliittonsa ongelmia toisen syliin.
Suhteeseen todellakin tarvitaan kaksi, mutta siinä on se ero että varattu ryhtyessään tähän, pettää puolisoaan. Kakkonen sitävastoin vain tekee huonon valinnan, ei hän petä ketään jos on vapaa ihminen. Pettäminenhän on sitä että tehdään jotain vastoin annettuja lupauksia tai sitoumuksia. Ei kakkonen ole luvannut mitään eikä sitoutunut mihinkään, joten käytännössä hän ei myöskään petä ketään.
Yhdessä kirjoituksessani sanoin että petetyn on paljon helpompi syyttää kakkosta kuin sitä oman liittonsa tilaa tai sitä että ehkä tuo kumppani nyt ei olekaan ollut niin hyvä valinta.
Onko sinun mielestäsi sellainen ihminen joka hankkii itselleen salarakkaan muodin, tv-sarjan antaman esimerkin, oman egonsa tai jännityksen vuoksi, oikea valinta? Jos puoliso on tällainen, onko se muiden naisten velvollisuus pitää huolta tämän ihmisen moraalista? Ihan miten vain, mutta miksi se olisi kakkosen vika jos mies on tällainen?
kyllä yhdessä ovat syyllisiä pettämiseen. Mutta pettäjä on 90% ja kakkonen 10%, koska nämä kakkoseksi suostuvat mahdollistavat pettäjälle tämän pettämisen. Tangoon tarvitaan kaksi, niin myös pettämiseen.
Pettäjät ovat hyviä syyllistämään uskollisen puolison, kun haluavat jakaa vastuun kokonaan kakkoselle ja puolisolle, itse he eivät ole mihinkään syyllisiä, se kakkonen tarjosi itseään ja minä otin tarjouksen vastaan.
Entä jos tilanne olisi se, ettei kukaan suostuisi kakkoseksi, kolmoseksi? Miten silloin käy näitten pettäjien? Heidän olisi
A. joko hoidettava suhde kuntoon ja selvitettävä siinä oleva ongelmat.
B. kärsittävä yksinään ja laitettava vielä perhekin kärisimään.
C. jos ongelmia ei saada selvitettyksi, niin erottava ja etsittävä uusi kumppani.
Moni kakkonen luulee varatun huomiota rakkaudeksi ja menee rakastumaan tähän pettäjään, tämä taas mahdollistaa pettäjän pitämään kakkosta vuosikauden pelkien lupauksien varassa erosta. Onko sekään ihan oikein? Ainoa joka tässä sodassa näkyy voittavan on pettäjä, hän saa voita molemille puolin leipää ja on hiton tyytyväinen olo tilaansa.
Kyllä nämä televiso sarjat vaikuttavat ihmisiin ja otetaan esimerkkiä niistä. Mutta mistä petetty tietää että puolisolla on toinen, kun se ei sitä mainosta ja silloin petetty on pimennossa eikä voi tehdä oman elämänsä valintoja, että kuuluuko siihen enää pettäjä vai ei?
kuin tuo lause: "Moni kakkonen luulee varatun huomiota rakkaudeksi ja menee rakastumaan tähän pettäjään, tämä taas mahdollistaa pettäjän pitämään kakkosta vuosikauden pelkien lupauksien varassa erosta." Yllätys-yllätys: niitäkin pettäjiä on, jotka tosissaan rakastuvat kakkoseen, eikä esim pari-kolmen vuoden "siirtymäaika" siihen, että kakkosesta tuleekin ykkönen, ole mitään tavatonta.
Tiedän, etten ole ainoa...
ainakaan et ole päässyt asiasta yli. Eiköhän jo olisi aika..? Miksi muuten kuuntelet kakkosen valituksia - taidat saada siitä jotain sairasta tyydytystä sen sijaan, että hankkisit itsellesi vihdoin uuden elämän... Säälittävää.
parempi. Katkera en ole, mutta mitä sitä sulle selittämään, kun järkeä ei ole näköjään annettu kuin teelusikalla niin turha sitä on kapustalla pyytää.
En ole kuunnellut kuin alussa, sen jälkeen en ole vastannut viesteihin tai puheluihin. Tiedän vaan että ei tule olemaan helppoa kakkosella tämän narsun kanssa. Eikä kiinnosta pätkäkään koko ex mies tai hänen elämänsä.:D Mutta se on sinun mahdotonta käsittää.
Joskus se ero ei onnistu, ilman että siihen tulee kolmaspyörä, ei varsinkaan narsusta! Ja sen tietää kaikki jotka ovat narsujen kanssa olleet tekemisissä.
sairautta!
En pyydä sinua säälimään enkä halua sääliä sinulta. Koska et ole sen arvoinen minun silmissä, että edes sääliä sinulta huolin.
niin ei siihen parin kolmen vuoden siirtymisaikaa tarvita. Kerralla peli poikki entisen puolison kanssa.
Ja mistä sinä tiedät oletko tälle pettäjälle se ainoa ykkönen, kunhan vai ei jossain ole uusi kakkonen, jolle rakkauttaa jo vannoo??!
Jos tarkkoja ollaan: sanoin, että olet säälittävä.
En sanonut, että säälin sinua. Sääli on sairautta, ja itselleen omatoimisesti pahaa mieltä aiheuttavat tollot eivät sitä ansaitse. Muuten... Miksi yleensä ottaen viihdyt tällä palstalla, jos asiasi ovat niin hyvin kuin vakuuttelet?
"Olen joskus yrittänyt saada mielipiteenvaihtoa aikaiseksi siitä, miltä itsestä tuntuu kun se oma puoliso paljastuu pettäjäksi. "
Viha sekä pettäjää että kakkosta kohtaan. Tosin minä olenkin mies.
Kerran minua on petetty ja silloin tyydyin vain näyttämään ovea. Jälkeenpäin harmitti, sillä kuten arvata saattaa, kärähdys oli vain jäävuoren huippu.
Siksi tulevaisuudessa aionkin tasapuolisuuden nimissä antaa selkään sekä petturille että kakkosmielle JA VASTA sen jälkeen heittää akan pihalle.
tätä palstaa, kun näkee kuinka kieroja ovat niin pettäjät kuin näiden kakkoset! Eikä enää tule oltua sinisilmäinen ja luottavainen toiseen. Ettei vain totuus unhoituisi, eikä tulisi sodatettua itseään liian turvalliseen tunteeseen toisen suhteen.
Kyllä joskus naurattaa tosissaan kun lukee kakkosten kehumisia itsestään, että kuinka kuumaa ja kiihkeetä on seksi, ynnä muut "juhlat" ja siihen muistuu mieleen ex kakkosen viesti, kun ex:llä ei seiso enää muuten kuin viagralla (piilevä sokeritauti ja alkoholi). No mitäpä siihen vastamaan, että tiesin ex:n potenssi ongelmista mutta sille en mahda mitään, ettei se sulle sitä kertonut. (aikaa viisi vuotta sitten)
Ja säälittävä en ole, enkä tule.
huonon suhteen pilata loppuelämäsi? Siitähän tuo palstan "päivystäminen" kielii... Et osaa luottaa enää kehenkään, etsit kaikista samoja vikoja kuin exässäsi oli... Aika lohduton tulevaisuuden näkymä.
Muut uskovat vähän vähemmälläkin, että paljon paskaa tapahtuu - mutta ei välttämättä toista kertaa samalle ihmiselle.
sulla jo valmiiksi! Sähän suorastaan manaat uutta pettäjää elämääsi tolla loppukaneetillasi! Ala nyt, hyvä ihminen elää, äläkä ole niin hemmetin epäluuloinen! Mitään kun et saa, jollet uskalla elää ja ottaa riskejä.
jotkut tarvitsevat - ei toki kaikki.
Itse päädyin suhteeseen miehen kanssa, jolla oli "kotona kaikki hyvin". Siksi pakotin hänet jäähylle suhteessa: halusin, että hän selvittää tunteensa rauhassa niin itsensä kuin vaimonsakin kanssa. Lapsia tietenkään unohtamatta. Tiesin, että mies saattaa päätyä jäämään perheensä luokse, ja sanoin, että jos niin käy, toivon hänelle pelkkää hyvää.
Toisin kuitenkin kävi.
Tiedän olevani ainoa ykkönen. Sitä ei vaan tarvitse epäillä.
joutua enää asumaan kakkosen kanssa saman katon alle kolmeksi kuukaudeksi niin kuin entisen ex miehen kakkonen teki. Luulenpa että ei sinunkaan naama hyvin hymyilisi jos aamukahvi pöydässä istuu lomittaja, tuleva ex miehesi ja uusi nainen kaulat syötyinä!
Ja siihen ei ole mitään lakipykällää millä tuon voi estää, eli mies voi tuoda uuden naisen asumaan samaan talouteen vielä vaimonssa kanssa. (samoin nainen voi tuoda uuden miehen samaan taloon asumaan) Miksi suostuin tuolaiseen, siinä ei minun mielipidettä kysytty tai kuuneltu. Sain uuden asunnon kolmen kuukauden päästä kovan hakemisen ja etsimisen jälkeen eli pakko oli kärvistellä.
Joten älä yhtään ihmettele jos olen epäluuloinen miesten suhteen.
sitten taas tarua ihmeellisempi, jälleen kerran...
Sanot, ettei sinulta kysytty - mutta eipä sinun olisi tarvinnut siihen suostuakaan. Poliisille vaan ilmoitus kotirauhan häiritsemisestä - niin olisi katsottu, kenen siellä oikeasti pitäisi asua... Vastaavasti olisit voinut heittää naisen tavarat pihalle ja vaihdattaa lukot. Tai häipyä turvakotiin. Tuohon ei olisi ollut pakko suostua, ei tosiaankaan.
ja kun kerran on puolisoiden yhteinen koti, niin ei ole mitään mahdollisuuksia estää. Sellaista pykällää ei löydy, joten poliisit olisivat nauraneet persettää raapien.
Toisella puolisolla on oikeus kutsua ketä vaan kylään tai asumaan, ei siihen toisen puolison lupaa tarvita.
Sanoin ex miehelleni, että kunnioittaisit sen verran minua ja 20 vuotista liittoamme, ettet tuo sitä toista naista tähän asumaan. Mutta se oli tälle narsulle ihan sama, kiimassa oli uuteen naiseen ja piparia oli saatava.
Toisekseen kun meillä oli elämiä, niin ne olisi jääneet heitteille jos minä olisin lähtenyt ja sitten olisi tullut syytteet eläinrääkäyksestä jälkijunassa! Joten hoidin eläimille sinä aikana uudet kodit ja kun sitten löysin asunnon niin lähdin heti!
ilmeisesti vaihtelee: eräs tuttavani oli päättänyt uuden miehen kanssa "ulkoistaa" miehensä. Mies soitti virkavallan paikalle (kyselemättä asianajajalta) ja syytti vaimonsa uutta kotirauhan häirinnästä. Niinpä siinä vaan kävi, että se oli uusi mies, joka jäi oven ulkopuolelle, kunnes ex muutti muualle. Toki hän talossa kävi silloin, kun aviomies ei ollut paikalla, muttei taloksi asettunut.
Olikos teillä muuten yhteisiä lapsia kotona asumassa? Lastensuojelu olisi puuttunut asiaan varmasti.
Niin tai näin - jos ajattelen itseni vastaavaan tilanteeseen, niin vittumainen ämmä olen, että tähän huusholliin ei tulisi jalkavaimoa niin kauan kuin minussa henki pihisee. Sen verran vittumaiseksi tekisin miehen ja jalkavaimon elon - eikä olisi edes kovin vaikeaa...
Miten niin syyte kotieläinten heitteillejätöstä olisi seurannut sinua? Ex-miehesihän jäi asuntoon, joten eläimethän olivat hänen vastuullaan. Eli syytettä ei todellakaan olisi voinut sinuun kohdistaa.
Niin no oli vähän huonosti muotoiltu lause. Edellisellä kerralla kävi siis niin, etten yhtään ollut miettinyt mitä teen jos minua petetään, mutta nyt olen. Nykyään olen jo pari vuotta seukkaillut uuden naisen kanssa ja en kyllä usko että tämä pettää.
Mutta jos pettäisi, toimintamalli on valmiiksi mietittynä. Sitä tarkoitin, en sitä että minut myös tulevaisuudessa petetään.
meidän kotiimme uuden miehen, vaikka ei vaimolla uutta miestä olekaan, mutta oletetaan että olisi, niin ei enempää kymmentä sekuntia se äijä olisi meillä. Joko tempaisisin siltä tajun kankaalle, tai antaisin haulikolla vauhtia. Kyllä perkele joku tolkku täytyy olla mitä saa toiselle tehdä.
eläimistä, niin kauan kun ne oli ja olisin saanut syytteen heitteille jätöstä jos olisin lähtenyt ja jättänyt yli 50 eläintä ilman valvontaa.
No sielä missä minä asuin, niin oli tämä hyvä velijärjestelmä eli todennäköisesti minut olisi omasta kodista nostettu ulos ja tämä kakkonen olisi saanut jäädä. Ex mieheni olisi nostanut hirveen melkkan jos poliisit olisivat tulleet nostamaan sen kakkosen ulos talosta.
vankilaan tiilen päitä lukemaan mitättömyyden takia? Kyllä se elämä tuo vielä näillekin eteen sen mitä minulle tarjoilivat.
kyllä täsmää... Aiemmin selitit hommanneesi uuden kodin eläimille sen kolmen kuukauden aikana, jonka vielä huushollissa viivyit? Nyt selität jotain 50 eläimen valvomisesta..? Olen itse maalaistalon tytär, ja puheesi "kodin hankkimisesta" 50 elukalle on paska puhetta. Oikeinko kävit koputtelemassa ihmisten oven takana ja kyselemäss, löytyiskö yhdelle kantturalle tai mikä sitten olikaan, kotia? Haloo..! Ja isäntähän tuosta olisikin vallan ilahtunut... Hoh hoijaa!
No jos siitä lähdetään, että oikeasti olit maalaistalon emäntä, niin mikset heittänyt hanskoja pöydälle? Sanonut isännälle, että sullahan on siinä uusi piika, pistä se töihin. Mennyt lakkoon. Niin yksinkertaista se, vastuu elukoista oli yhtä paljon exälläsi kuin sinulla.
Ai että ex olisi nostanut hirveän mellakan..?! No se on voi voi! Niin kuin vanha kansa sanoi: "Kyllä maailma ääntä vetää ja viita paskaa"
Ja yhtlailla minäkin olin niistä eläimistä vastuussa, ei se vastuu siihen eroon loppunut. Lehti-ilmoituksella ja siementäjät kertoivat myytävästä hyväsukuisesta karjasta. Eli niin niille löysin uudet kodit.
Ja se mekkala olisi ollut kauheata seurata, siinä olisi puolihuushollia ollut pillun päreinä. Ja omakin henkiriepu vaarassa, sen verran paljon niitä silmittömiä raivokohtauksia 20 vuoteen mahtui, pahimmissa menetti elukat henkeään.
Ei se todella ole helppoa maatilan emännä löydä hanskoja tiskiin ja sanoa että hoida elukas! Pitäsi sinun maatilan tyttärenä se tietää vai olekko unhoittanut miten isäsi ja äitisi hoiti elämiä?
Kolme kuukautta meni asunnon etsimisessä, kun alueen asunnot olivat muuttoliikkeen takia kiven alla. Mutta ei siinä mitään, olipa hyvä että oli seuraamassa edes sitä, ettei isäntä myynnyt kaikkea salaa ja pimittänyt rahoja uuden naisen liiveihin. Ja parasta oli irtaimiston jako, mesessä kyseli naiseltaan ennen muuttoa, että mitä me otettaan ja mitä jätetään tälle akalle. Yksi päivä meni siinä taistellessa, periksi en antanut irtaimistosta tippakaan, koska suurin osan niistä oli minun taloon hankkimaa omilla rahoilla.
Viesti jossa kysellään että monelleko on salarakas. Kyllä useat pitävät muutamaakin ukkomiestä.
Kyllä kyllä, tottakai on niitäkin joille ei yksi riitä, mutta suurin osa tänne kirjoittavista kakkosista puhuu vain yhdestä rakkaastaan ja luulisin että tämä on se yleisin tilanne.
Onhan myös paljon avioliittoja joissa molemmilla on sivusuhde. On paljon avioliittoja joissa toisella on useampi suhde yhtäaikaa kun se kakkonenkaan ei enää riitä ja on paljon avioliittoja joissa sivusuhde on pelkkä seksisuhde, syystä että seksiä ei enää omassa avioliitossa ole.
Jokainen tarinahan on omanlaisensa, mutta halusinkin nyt herättää keskustelua näistä ns perinteisistä suhteista joissa toinen on varattu ja toinen vapaa.
Tämähän on kuitenkin kai se yleisin tilanne.
Jos toinen on varattu ja naimisissa ja toinen vapaa, niin miksi tämä varattu ei sitten eroa reilusti tästä puolisostaan ja herkeä kokonaan tämän kakkosen rakkaaksi?
Mitä rakkaus on? Onko se sitä, että toisella saa olla monta suhdetta liiton sisällä ja aikana, mutta toisen pitää olla uskollinen?
Mitä se varatun ja vapaan suhteen rakkaus on? Onko se yksipuoleista (kakkosen puolelta) vai molempi suuntaista? Mitä sitten puolisoiden välinen suhde on? Se ei ole sitten enää rakkautta vaan jotain ihan muuta?
sanoin, niin kyllähän se puoliso joka pettää on ehdottomasti se pääsyyllinen asiaan, ja ketjun aloittaja puhuu aivan asiaa tuossa aloituksessa.
Mutta vaikka tämä toinen osapuoli olisi vapaa, niin kyllä hän tietoisesti lähtee suhteeseen joka ei ole moraalisesti oikein. Tosin myönnän, että jos tämä vapaa mies tai nainen kieltäytyy suhteesta siksi, että tämä toinen osapuoli on varattu, niin silloin tämä varattu hakee sen suhteen jostain toisesta naisesta tai miehestä, koska halukkaita kyllä löytyy olemaan se toinen mies tai nainen.
olemme samaa mieltä asiasta.
Syyllinen pettämiseen on vain se pettäjä.
Toinen osapuoli tekee tietoisesti valinnan joka ei ole moraalisesti oikein, siitä huolimatta hän ei petä ketään, koska ei ole tehnyt minkäänlaista lupausta suuntaan tai toiseen.
Pettäjä on ainoa joka on lupauksensa pettänyt ja hän kantakoon yksin vastuun omasta toiminnastaan.
Emme voi olettaa että kaikki ihmiset maailmassa toimisivat meidän mieleisellämme tavalla, voimme olettaa vain että ne ihmiset jotka ovat luvanneet meille jotain, myös pitävät lupauksensa.
Näin se on. Se vaan tuntuu olevan helpompaa syyttää jotain sellaista ihmistä johon ei ole tunnesiteitä kuin myöntää että oma puoliso on "viallinen", eikä ajattelekaan vain minun ja perheeni parasta. On todella vaikea myöntää että omassa liitossa ja omassa puolisossa on jotain sellaista joka johtaa pettämiseen.
kaikkiin kysymyksiisi, olisin varmaan todella suosittu parisuhdeterapeutti.
Vastaukseni ovat vain minun mietelmiäni ja niistä saa olla montaa erimieltä.
Ensimmäiseen on helppo vastata, kutsuin rakkaaksi koska kakkoset kirjoittavat heistä rakkainaan.
Tästä eroamisesta on täällä väännetty kättä jo iät ja ajat ja jokaisessa tapauksessa on varmaan ihan ne omat ja erilaiset syynsä.
Uskon kuitenkin että varsinkin kun kyseessä on pitkä avioliitto, on hyvin paljon asioita joita ei halua menettää. Monesti varmaan on niin että vaakakupissa painavat ihan mukiinmenevän puolison, lasten ja varallisuuden lisäksi ystävät, sukulaiset, muistot ja ennen kaikkea se että ei oikein enää jaksa aloittaa alusta.
Mitä rakkaus on? Rakkaus on sitä ettei rakastamaansa ihmistä halua loukata eikä satuttaa, rakkaus on sitä että haluaa että rakastetulla on hyvä olla ja ollaan omista "oikeuksistamme" valmiit tinkimään toisen hyväksi, rakkaus on sitä kun ollaan niin pahoina kuin hyvinäkin päivinä toistemme tukena.
Vaikea sanoa tuohon varatun ja vapaan ihmisen väliseen rakkauteen, jokainen tarina on omansa. Olen nähnyt miten vain se vapaa osapuoli todella rakastaa ja varattu vain pitää hätävaranaan, mutta olen myös nähnyt miten tällainen suhde johtaa varatun henkilön eroon ja erittäin onnelliseen avioliittoon sitten myöhemmin.
Kyllä uskon siihen että puolisoiden välinen suhdekin on rakkautta (itsekin rakastan ja tulen aina rakastamaan ex-miestäni), rakkautta vaan on niin monenlaista, rakastetaan lapsia, vanhempia, joku ystäväkin on erittäin rakas. Luulisin että puolisoiden välinen rakkaus on enemmänkin syvää kiintymystä kuin intohimoista rakkautta naisen ja miehen välillä.
En ole mikään asiantuntija näissä asioissa mutta vastasinpa nyt kun kerran kysyit.
Mieltä aloittajan kanssa monesta asiasta. Mutta koska itse olen juuri tilanteessa, jossa sinkkuna tapasin varatun miehen ja vaikka olen aina ollut erittäin varma siitä, etten ikinä voisi edes kiinnostua varatusta... hurja molemminpuolinen ihastuminen johti muuhunkin. Joskus ruoskin itseäni todella kyyneliin asti siitä, että tässä kävi näin -en ikinä halunnut olla osallisena toisen osapuolen satuttamiseen. Eli siinä olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että minä en ole pettänyt miehen puolisoa, mutta otan täyden vastuun siitä, että tein tietoisen valinnan heittäytyä tähän.
Mutta tiedän myös sen, että jos olisin sanonut "ei", tämä mies ei olisi hakenut toista suhdetta toisen naisen kanssa. Tämä ei ole itseni nostamista, ei todellakaan. Vaan tiedän että hän ei ole patologinen pettäjä, vaikka sen myös itse tietoisesti teki minun kanssani. Tunteet ja yhteys meidän välillä vain olivat niin suuret. Sitä ihmeellistä kemiaa.
Mutta nyt on se hetki kun meidän molempien täytyy vetäytyä. Pettäminen tapahtui, osallisuus siihen tapahtui, mutta minä en halua olla kakkonen, eikä hän halua kahta suhdetta yhtä aikaa. On siis aika sille, että tämä ei jatku näin, aika että hän miettii mitä haluaa elämässään. Kuten joku ylempänä kirjoitti, hänellä se johti onnelliseen avioliittoon uuden kanssa. Itseni kohdalla en tiedä miten käy. Sen tiedän, että suhde varattuun mieheen ei ole vaihtoehto pidempään (pari kk kulunut). Ei niin kauan kun hän on naimisissa. Uskon että miehen, joka on tyytyväinen avioonsa ei ole helppo tällaisessa tilanteessa elää ja miettiä mitä tekee. Toisaalta voi olla, että kun salasuhteen huimasta yhteydestä huolimatta se tekee kunnollisen miehen elämästä raskasta ja vaikeaa kun joutuu valehtelemaan... on lopulta tosi helppo huomata haluavansa jatkaa vanhaa elämää. En itsekään osaa sanoa, kumpi vaihtoehto on parempi. Saada se "viejän" maine jos mies haluaisikin jossain vaiheessa suhteen minun kanssani, vai se että ei halua ja sydämeni on säröinä...
Yksin ei kuitenkaan ole ihmisen hyvä olla. Ja kun tällainen yhteys sattuu elämässä kohdalle, ei ole helppoa kun se toinen ei olekaan vapaa. Syyllisyys ja epävarmuus, toisaalta mieletön onni. Onneksi tämä tilanne selviää suht pian. Tiedän että selviän kävi miten kävi. Ei se helppoa ole kumpikan vaihtoehto!
Mutta nyt kun olen jonkun aikaa tätä palstaa lukenut ja hakenut jotain ajattelun apua tähän tilanteeseeni, huomaan että sitä järkeä ei täältä omaan tilanteeseen saa vaikka voi lukea kaikkien osapuolien kirjoituksia. Ihmiset tulkitsee toisia niin mustavalkoisesti ja usein raivon vallassa, sekä pettäjät, petetyt että pettäjän rakastajat/rakastajattaret. Stereotypiat tällä palstalla vaikuttavat sitlä, että pettäjä on patologinen pettäjä, joka hakee sivusuhteen kenen kanssa tahansa jos joku sanookin ei. Petetty on stereotypisesti pikkuvaimo, joka ei anna. Ja kakkonen on se kevytkenkäinen naikkonen, joka ei välitä muista ja hakee vain itsekkäästi huomiota. Voi miten paljon monimutkaisempaa elämä onkaan! Ei siis ihme, että en löytänyt omaan tilanteeseeni paljon apua. Ehkä hyvä niin, sillä jokaisen meistä on tehtävä omat valintamme siten, että itse voimme itsemme kanssa elää. Suurimmalla osalla on se omatunto, joka kyllä kertoo mikä on oikein ja mikä väärin. Sekin meitä erottaa, mitkä ne rajat on, joten turhaan minäkin tätä enää jatkan.
Toivon kakille rakkautta kuitenkin, ilman sitä on niin surullista elää!
Myöskään minä en olisi vielä muutama kk sitten voinut kuvitellakaan olevani koskaan tässä tilanteessa.
Elämä yllättää, iloisesti, näin sen koen.
Mutta toisin kuin sinä, minä olen päättänyt antaa jatkua näin ja katsoa tulevaisuuteen...
Nautin syvästi näistä harvoistakin tapaamisistamme ja tässäkään tapauksessa mies ei ole ollut uskoton aiemmin. On hyvinkin ujo tavallaan ja hämmentynyt kaikesta.
Minulle jo pelkkä tietoisuus hänen olemassa olostaan saa pilvisestä päivästä aurinkoisen, huolet tuntuvat pienemmiltä ja jaksan hymyillä... ;)
Enkä ole enää tyttönen, vaan elämää nähnyt ja paljonkin suruja ja menetyksiä kokenut, mutta myös niistä vahvistunut ja kasvanut keski-ikäinen nainen.
Nainen, joka tietää mitä haluaa elämältään :D
Vaikka hän on muualla, tiedän että tapaamme taas jossain vaiheessa, joku päivä.
Jaksaisin odottaa häntä vaikka vuosia, kunnes lapsensa ovat täysi-ikäisiä.
Tai mikäli kaikki loppuisikin ennen sitä, en silti kadu yhtään hetkeä.
Elämä on elämistä varten. Tässä ja nyt.
pitkästä aikaa joku todellakin älyllinen keskustelu jossa ihmiset kiihkottomasti tuovat julki mielipiteensä, mutta erehdyin. Sama huuto ja mellastus jatkuu...hohhoijaa. Kiitos kuitenkin aloittajalle.
Parisuhde nähdään länsimaisessa kulttuurissa omistamissuhteena, sitoutuminen on siis paitsi yhteiskunnallinen tekijä, myös henkinen prosessi. Raamatussa puhutaan "yhdeksi lihaksi tulemisesta". Vaikka uskontoa ei sinänsä pitäisikään arvossa, se vaikuttaa tietenkin kulttuurissamme oleviin käsityksiin. Mikäli ryhdymme purkamaan pettämistä näin, silloin myös "kakkosen" osasyyllisyys on aika selvä, hän kajoaa "toisen omaan". Ilmiötä voitaisiinkin mieluummin verrata vaikkapa auton käyttörikokseen ts. luvattomaan käyttöön ottoon -varkauteen, pikemminkin kuin kynään tai aseisiin.
Vaikka emme näkisikään yhteiskuntamme arvoja mielekkäinä, niitä on kuitenkin noudatettava, koska sosiaalinen rakenteemme ei muuten kestä. Yhteiskunnallinen arvomaailma on se pohja, jonka perustalle sosiaaliset suhteet rakennetaan. On kohtalaisen paljon sellaisia sääntöjä joita on noudatettava, vaikka niiden noudattamista ei esim. lainsäädännössä edellytetä, koska yhteisö kokee poikkeavan käytöksen ahdistavana -vääränä. Yksilöiden valvonta on kohtalaisen tarkkaa, siksi avioliiton ulkopuolisia suhteita pyritään salailemaan niin paljon.
Yksilöiden näkökulmasta "kakkosten" syyttäminen on mielekästä, koska jos syytettynä olisi pelkästään oma puoliso ja hänet todettaisiin kelvottomaksi, silloin yhteiselämältä (ja myös muistoilta) putoaisi pohja pois. Onkin varsin luonnollista hakea syyllisiä itsensä ja parisuhteensa ulkopuolelta. Ihmiset toimivat siten jopa valtioiden tasolla, varsin inhimillistä toimintaa siis.
Nimittelyissä ei ole sinänsä mitään mieltä, se ei ole rakentavaa toimintaa, mutta ihmisillä on oikeus purkaa pahaa oloansa jotenkin ja nettipalstat näköjään tarjoavat siihen oivallisen tilaisuuden.
Melko mielenkiintoinen näkökulma sinulla tähän asiaan.
Tuosta omistussuhteesta olen kyllä niin toista mieltä kuin olla ja voi. Mikään papin amen eikä mikään lupaus tarkoita sitä että ihmisen itsemääräämisoikeus loppuu ja siirtyy toisen omistukseen. Lähinnä sitoutuminen tarkoittaa toisen ihmisen mielipiteiden huomioimista ja kunnioittamista, ei sitä että pitää kysyä lupa omiin ratkaisuihinsa. Jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa, ovatpa ne sitten huonoja tai hyviä, mutta jokaisen täytyy pystyä myös kantamaan vastuu ihan itse omista ratkaisuistaan.
Tätä auton luvatonta käyttöönottoa jos nyt lähdetään purkamaan hiukan toisella tavalla.
Ihmisellähän on myös oikeus pitää yhtä aikaa monta autoa omistuksessaan, ihminen voi aivan hetken mielijohteesta vaihtaa autoa ja autohan vaihdetaankin aina jos se ei täytä omistajan toiveita.
Mielestäsi siis kun vertaat uskottomuutta auton luvattomaan käyttöönottoon, tällä pettävällä puolisolla ei ole ollut mitään sanottavaa asiaan, vaan yksinkertaisesti joku toinen on tullut ja ottanut hänet käyttöönsä?
Mielestäsi siis aviopuolisoita voi antaa myös luvalla toisen käyttöön kysymättä puolison mielipidettä?
En ikinä maailmassa ole kuullut noin ontuvaa vertausta.
Yhteiskunnassamme on todellakin arvoja joita jokainen oman harkintakykynsä mukaan noudattaa. Yhteiskuntamme arvot ovat kuitenkin "muuttuvaa tavaraa", esim vielä 50 vuotta sitten avioeroon päättyvä avioliitto oli suhteellisen harvinaista ja yhteiskunnan arvojen vastaista. Nykyäänhän ei kukaan edes hämmästy jos naapuri tai ystävä eroaa puolisostaan. Vielä lähihistoriassa avopari oli lähes tuntematon käsite, silloin jos asuttiin saman katon alla ilman avioliittoa, elettiin synnissä. Näin arvot muuttuvat ja täytyy todeta se että nykyään suurin osa ihmisistä ei edes paheksu kakkossuhdetta (jollei se kosketa jotenkin itseä tai itsellä ole samanlainen tilanne meneillään).
Myönnän aivan reilusti että en pidä kakkossuhteen ylläpitoa mitenkään ihmeellisenä enkä tuomitse ketään sen perusteella.
Todellakin on helpompaa syyttää kakkosta pettämisestä, koska ei haluta nähdä puolisossa sitä syyllistä. Jos syyttäisi vain ja ainoastaan puolisoa, joutuisi samalla arvioimaan omaa liittoaan ja sen tilaa aivan uusin silmin.
Voisin verrata tätä pettämistä syömiseen. Suurin osa ihmisistähän syö (pettävät) nälkäänsä ja pitääkseen oman fyysisen hyvinvointinsa yllä. Jotkut ihmiset syövät (pettävät) jatkuvasti tavan vuoksi, mutta sekin on oire jostain. Joku aiheuttaa tämän jatkuvan syömisen (pettämisen).
Yritän kyllä ymmärtää sitäkin että ihmiset purkavat pahaa oloaan haukkumalla, mutta jos aletaan itsekin uskoa näihin kliseisiin jakorasioista ym, ei juurikaan ole mahdollisuutta saada sitä omaa liittoaan toimivaksi, koska ei haluta kaivaa niitä todellisia ongelmia pöydälle. On vaan niin helppo pistää pää pensaaseen ja syyttää edelleen kaikesta sitä pahaa pahaa jakorasiaa.
Kun keskustelemme termeistä ja niiden merkityksestä, silloin emme puhu sinun arvoistasi ja mielipiteistäsi, sen enempää kuin minunkaan. Keskiössä ovat yhteiskunnalliset arvot ja ne ovat sellaiset, joista edellisessä viestissä kerroin. Avioliitto ja pitkäaikainen suhde nähdään omistussuhteena, jos termistö sen kertoo "minun puolisoni, minun rakkaani, jne...
Oikeastaan on kohtalaisen samantekevää, kuinka joustava on yksilöiden moraali ja miten salliva se on, tapana on toimia sen moraalikoodiston mukaisesti, joka on yleisesti vallitseva. Suhtautuminen mm. uskottomuuteen on kiristynyt, tämä näkyy selkeästi avioerotilastoissa ja myös kyselytutkimuksissa, ero otetaan helpommin uskottomuuden perusteella kuin aiemmin.
Vertaukseni oli merkittävästi parempi kuin sinun kynä/ase teelmäsi, ei tosin kovin hyvä ollut sekään. Käytännössä, uskottomuus on moraalirikos ja siihen voi syyllistyä myös ulkopuolinen, aivan samoin kuin varkauteen, näin se yhteiskunnassamme siis nähdään. Varkaushan on myös rikos, jossa otetaan toiselle kuuluvaa omaa itselle -luvatta.
Pettämisen perusteet eivät oikeastaan kuulu siihen, kuinka termejä selvennetään. Pettämisen ymmärtäminen on aivan eri asia, kuin se kuinka se yhteiskunnassamme yleisesti nähdään.
Kyllä minä ja kaikki muutkin puhuvat termeillä minun lapseni, minun vanhempani, minun ystäväni ja kuitenkaan ketään heistä me emme omista.
Aika uskomaton näkemys yhteiskunnallisista arvoista jos todellakin katsot että yhteiskunnan mielestä naimisissa oleva henkilö on toisen omaisuutta. Periaatteessa ihminenhän saa tehdä omalle omaisuudelleen ihan mitä tahansa, voin pitää omaisuudestani hyvää huolta mutta voin myös jättää sen täysin oman onnensa nojaan, kohdella sitä jopa huonosti. Voin myydä tai vaihtaa omaisuuttani miten haluan eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista. Halutessani voin pitää omaisuuteni lopun ikääni, mutta voin sen myös laittaa kiertoon seuraavana päivänä.
Millä vuosisadalla sinä oikein elät?
Kun keskustelemme yhteiskunnan arvoista ja moraalista, mehän nimenomaan keskustelemme sinun ja minun mielipiteistä, sillä ihmisethän muodostavat yhteiskunnan.
Yhteiskunnan moraalihan muodostuu ihmisten moraalista, ei sitä kukaan kaikkia muita viisaampi käy kirjoittamassa johonkin paperiin ja sitä me kaikki sitten noudatamme.
Jos katsot että avioerotilastojen kasvu on merkki kiristyneestä suhtautumisesta uskottomuuteen niin olet väärässä. Avioero on vain nykyään niin helppo ottaa, nimi paperiin ja sillä selvä. Enää ei myöskään tarvitse niin tarkkaan miettiä taloudellista näkökohtaa kuin mitä ennen ttätä tukiviidakkoa oli.
Tuskin ennenkään petetty osapuoli oli hälläväliä asenteella liikeellä, kyllä se aivan samlla tavalla koski ennenkin, nykyään vaan on niin paljon helpompaa pistää ne lusikat jakoon.
Vai oli MERKITTÄVÄSTI parempi sinun vertauskuvasi. Olkoon siis niin jos se sinulle noin paljon merkitsee (hih). Älä puhu omista mielipiteistäsi kuitenkaan koko yhteiskunnan arvoina. Voit ihan rauhassa mennä tekemään tutkimuksen jossa kysyt avioliitossa olevilta henkilöiltä ovatko he puolisonsa OMAISUUTTA, kerro sitten minullekin tutkimuksen tulos.
Yhteiskunnan arvot EIVÄT muodostu yksilöiden arvoista, arvopohja on merkittävästi vanhempi. Yksilöiden toimintaa voivat ohjata omat arvot, näin myös uskottomuuden kohdalla. Kuitenkin se lähestymistapa jonka perusteella mm. uskottomuuteen suhtaudutaan on erittäin vanhaa, länsimaissa Vanhaan- Testamenttiin perustuvaa. Huora nimitys aikoinaan muuten tarkoitti > kotoaan poistuva nainen
on täysin älytön: "Yhteiskunnan arvot EIVÄT muodostu yksilöiden arvoista, arvopohja on merkittävästi vanhempi." Herranen aika, arvothan muodostuvat nimenomaan yksilöiden arvoista - pohja on vanhemmista arvoista, uudet arvot tekevät sen kaiken aikaa muuttuvaksi määreeksi.
Arvot eivät muodostu yksilöiden arvoista, yhteisöllisyyden rakenne ei vain näin muodostu. Yhteiskunnalliset arvot perustuvat yhteisöllisyyteen sen tarpeisiin. Ihminen on biologialtaan laumaeläin ja vaistotoimintoihinhan arvot pitkälti perustuvat. Mikäli ajatellaan länsimaista kulttuuria, siitähän me nyt keskustelemme, silloin arvopohjamme on kristilliseen moraaliin pohjautuva. Kymmenen käskyä on esillä jossakin viestiketjussa täälläkin. Mikäli tutkimme käskyjä lähemmin, lähes kaikki käskyt perustuvat yhteisöllisyyden ylläpitämiseen, siksi voidaan sanoa, moraaliarvojen olevan yleismaailmallisia, koska yhteisöllisyys on ollut kaikkialla se tärkein tekijä. Arvot ovat siis osin perustaltaan myös biologiaan nojaavia, uskottomuus tapauksissa lajin (lasten hoito) säilyminen on se perusta.
Mikäli jokainen määrittelisi arvonsa itse ja eläisi niiden mukaisesti, seurauksena olisi anarkia.
Heimoyhteiskunnissa yhteisöllisten arvojen rikkoja poistettiin ryhmästä, seurauksena oli lähes poikkeuksetta kuolema. Kuolema seurasi, siitä riippumatta, kuinka muuten onnistui elämänsä (ruoka, hygienia tms) järjestämään. Ulkopuolelle jääminen oli liian rankka kokemus. Yhteisölliset arvot ovat siis aika tärkeitä. Ihmiset eivät ole kovinkaan paljoa muuttuneet perusolemukseltaan, sitten luola-aikojen.
Petos läheisiä kohtaan nähdään pahana rikkomuksena, sikäli yhteiskuntamme on kehittynyt, että aviorikos poistui rikosluettelosta 1970- luvulla, mutta ei se ole yksilöllisenä rikkeenä hävinnyt arvoltaan mitenkään, sitä ei vain nähdä enää rikoksena yhteiskuntaa kohtaan. Aviorikos on varsin mielenkiintoinen kulttuurillinenkin piirre, se on edelleen osassa maita kuolemantuomion arvoinen rikos (islamissa ja osassa hindulaisuutta).
Länsimaissa samaan aikaan, kun aviorikosta ryhdyttiin pitämään yksilöiden ongelmana, niin parisuhdeväkivalta koettiin yhteiskunnallisena ongelmana. Kehitys on ollut varsin mielenkiintoinen, se kertoo hieman muuttuneista arvoista -ei tosin paljon.
niin yksinkertaisesti ja ilman pitkiä sanakäänteitä, että tavallinen rahvaskin ymmärtää, miten arvot voivat muuttua, jossei niihin kerran yksilötaso vaikuta? Jonkunhan pitää olla aina se yksilö, jonka käyttäytymisen muuttuminen toimii laukaisijana yhteisön käyttäytymisen ja arvojen muutokseen. muutokseen? Yhteiskunta ei kehity, jolleivat sen jäsenet eli yksilöt kehity?
Minähän olen selittänyt poikkeuksellisen yksinkertaisesti, voisin jopa sanoa siten, että olen jopa ylittänyt itseni kirjoitukseni yksinkertaisuudella.
Näkökulmasi on erikoinen, harvoin ihmiset ovat sitä mieltä, että yhteiskunnallinen kehitys tapahtuu arvojen muutoksen kautta. Yleensä asiat nähdään toisin päin ja näinhän todellisuudessa tapahtuukin. Yhteiskunnallisen murrokset ovat niitä jotka arvoihin vaikuttavat, tosin hitaasti ja pitkällä aikajänteellä.
Suomesta jos puhutaan, täällä arvomuutoksiin ovat vaikuttaneet: sodat, maasta/maahanmuutto, kaupungistuminen, työelämän muutokset jne... Oikeastaan kaikki nämä tekijät, ovat osaltaan muuttaneet perhepolitiikkaa ja osittain myös moraaliarvoja jotka vaikuttavat perheisiin. Suurin muutos on tapahtunut naisten asemassa. Kuitenkin, kovin suurta muutosta ei ole tapahtunut yksilömoraalin kohdalla. Edelleen meillä nähdään vääränä kajota toisen omaan ja epätoivottuna toimintana valehdella läheisilleen.
Olen sitten ehkä yksi niistä harvoista jotka näkevät että yleinen kansalaisten arvojen muuttuminen vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ja jopa lainsäädäntöön.
Ihan vaan muutamana esimerkkinä mainittakoon avioerolainsäädäntö jossa enää ei avioerossa haeta sitä syyllistä, naisparien oikeus keinohedelmöitykseen, homoparien oikeus rekisteröidä parisuhteensa jne.
Voitko todella väittää että nämä muutokset ovat johtuneet yhteiskunnallisesta murroksesta. Minä näen kyllä että muutokset johtuvat yleisestä sallivammasta arvomaailmasta.
Olet oikeassa siinä että katsotaan vääräksi kajota toisen omaisuuteen, mutta pysyn kannassani siinä asiassa että puoliso ei ole toisen omaisuutta. Keskustelu lähtikin siitä, että olen hämmästynyt siitä miten syytetään lähes yksinomaan kakkosta pettämisestä ja tämä varsinainen petturi pääsee kuin koira veräjästä, loppulauseesi kuvaa tilannetta hyvin "väärin on koskea toisen omaan ja epätoivottua toimintaa on valehdella läheiselleen". Eli myös sinä olet sitä mieltä että kakkonen tekee väärin mutta pettäjä toimii vain epätoivotusti?
Jokainen vähänkään järkevä ihminen tietää että on erittäin huono valinta aloittaa seurustelu varatun henkilön kanssa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että vain ja ainoastaan se pettäjä on vastuussa omasta toiminnastaan eli pettämisestä. Hän on sen valinnan vapaaehtoisesti ja harkiten tehnyt ja siitä myös yksin vastuun kantakoon.
Kakkonen on käytännössä vain mahdollistanut tämän petoksen olemassaolollaan. Jos humalassa ajaa autoa, jonka vaimo on jättänyt pihalle avaimet virtalukossa, ei siitä voi vaimoa syyttää vaikka hän on toiminnallaan mahdollistanut sen rikoksen.
mielipiteesi silloin jos kakkossuhde alkaa, ja molemmat ovat varattuja, eli molemmat ovat kakkosia?
Nyt puhuit tilanteesta kun kakkonen on vapaa. Mutta entäpä sitten kun on varattu eikö se silloin muuta asiaa?
Yhteiskuntaa ei ole ilman yksilöitä, joten kyse ei ole joko tai, vaan sekä että. Yksi niistä monista arvojen muuttumiseen vaikuttaneista tekijöistä on median globalisoituminen, eli yksilöt pääsevät olemaan entistä enemmän vaikutuksissa toisiinsa. Mm. lainsäädäntö muuttuu kun suuren yksilöiden joukon arvot muuttuvat. Me vaikutamme toinen toisiimme.
Uskollisuuteen vaikuttaneita tekijöitä ovat vaikka se, että emme elä enää kirkon normien mukaan, vaan ne ovat "maallistuneet", mutta jotka kuitenkin vielä vaikuttavat käsityksiimme. Selibaatti ja pidättäytyminen "lihallisista" nautinnoista ei ole enää ihannoitavaa, vaan hedonistisempi nautinnon hakuisuus sekä individualismi, eli yksilöllisyys (joka äärimillään on anarkismia) on astunut arvokkaamaksi.
Pitää muistaa myös se, että ihmisten käsitys itsestään on muuttunut hurjasti, ennen ei ollut yksilö tärkeä vaan yhteisö se tärkein. Samoin avioliitto oli yhteiskunnallinen ja suoraan omaisuuteen liittyvä käsite, nyt siihen liitetään "rakkaus".
Seksikäyttäytymiseen vaikuttaa ehkäisyvälineet, sillä raskauden pelko ei enää ohjaa käytöstä (esiaviollinen seksi, useampi seksikumppani jne). Samoin seksikumppanin helppo löydettävyys.
Käsitys seksin luonteesta on muuttunut, se toimii nautinnon välikappaleena ja halutaan selittää tieteellisesti (geneettisenä ja biologisena toimintana) eikä niinkään tahdonalaisena käytöksenä joka liittyy emotionaalisiin tarpeisiin.
Kuvitellaan, että jos puolison arvot ovat, että seksi on pelkkä fyysinen suoritus, ei hän pidä uskottomutta mitenkään pahana. Samoin jos kilpailu on hänelle arvo, niin mahdollisimman paljon nautintoa ja/tai kumppaneja on palkitsevaa (enemmän ja parempaa kuin muilla), sitä enemmän hän on valmis panostamaan seksikumppanien löytämiseen. Samaa on käsitys siitä, että minulla on oikeus nautintoihini eikä sitä kumppani saa minulta estää.
Tämän ihmisen arvomaailma siis ohjaa häntä valinnoissaan ja hän todennäköisesti on valmis pettämään helpommin kuin jos nuo arvot olisivat toisia. Eikä häntä estäisi sekään, että niitä seksikumppaneita ei helposti löytyisi, hän todennäköisesti olisi valmis tekemään/näkemään vaivaa, sitä enemmän sellaisen henkilön löytämiseksi.
Tottakai muuttaa tilanteen täydellisesti, silloinhan he kumpikin pettävät lupauksensa omalle puolisolleen ja molemmat ovat vastuussa omasta pettämisestään.
Haenkin tällä juuri sitä että kun ihminen lupautuu kunnioittamaan ja olemaan uskollinen puolisolleen, hän on vain itse vastuussa teoistaan ja siitä että hän myös lupauksensa pitää.
Mitä tästä maailmasta tulisi jos vastuu omista tekemisistä siirrettäisiin aina jollekin toiselle.
Maailma on houkutuksia ja valintoja täynnä ja jokainen tekee omansa ja jokainen myös kantakoon vastuun ihan itse.
Kakkonen, jos on vapaa, ei ole luvannut kenellekään mitään, miksi häntä syyttäisimme pettämisestä? Samalla logiikalla sitten voisimme siirtää vastuun pettämisestä sille petetylle osapuolelle. On kummallista miten pettäjää kohdellaan ja ymmärretään hänen käytöksensä aivan kuin hän olisi lapsi, "en mä muuten mut kun toi kakkonen tarjos itteensä", "en mä muuten mut kun kaikki muutkin".
Ehkä tämä on vain minusta outoa, mutta itselläni on se periaate että ei kukaan pysty minuun niin paljon vaikuttamaan että voisin edes osaa omista huonoista valinnoistani pistämään jonkun toisen piikkiin.
Ihmiset voivat tietenkin uskoa mihin tahansa, sitä ei ole mitenkään kiellettyä, tosi asioita uskomukset eivät kuitenkaan muuta. Lainsäädännöllä on pyritty muuttamaan arvoja, kehitys on siis näin päin tapahtuvaa. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan ole muutettu yhteisöllisiä arvoja mitenkään, sitä vain ei voida tehdä niin. Laki on moraaliarvoihin verrattuna varsin heppoista ja muutosaltista tavaraa.
Avioliitto nähdään nykyisin yksityisluontoisena prossina, on katsottu niin, etteivät avioliittoon liittyvät ratkaisut ole yhteiskunnallisia tekijöitä, lainmuutokset ovat seurausta tämän näkökulman muutoksesta. Yksilöiden tasolla edelleenkin nähdään asiat toisin, avioerotilanteissa syyllisiä edelleenkin haetaan, siihen ei vain voida hakea oikeuden päätöstä. Syyllisyyksiä toki käsitellään edelleen pienyhteisön piirissä, tämä on varsin helppo havaita, mikäli on seurannut avioeroprosesseja vähänkään lähempää.
Muutoksiin on aina syynsä, kaupungistuminen vaikuttaa arvomaailmaan siten, että sallivuus lisääntyy. Ihmisten on kerta kaikkiaan pakko oppia hyväksymään erilaisuutta, erilaisuuden hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita suvaitsevaisuuden lisääntymistä kaikilta osin.
Ehkäpä voisin hieman selventää omia motiiveitani tänne kirjoitteluun, tämä on varsin yksityisluontoista pohdintaa, joten tämä kappale kannattaa hypätä yli, jos on kiinnostunut yleisluontoisesta keskustelusta. Minulla on eräs ystävä joka on vastakkaista sukupuolta. Olemme olleet toistemme ystäviä lapsuudesta lähtien, voisikin sanoa kyseessä olevan sydänystävän. Seksuaalista kontaktipintaa meillä ei ole koskaan ollut. Olemme tarponeet läpi opiskelumme, toisiamme auttaen ja muutenkin olleet mukana toisillemme eri elämän vaiheissa. Seurustelukumppaneita on ollut molemmilla. Ystäväni meni naimisiin muutama vuosi sitten ja yllättäen ystävyytemme katkesi täysin, syynä oli puolison mustasukkaisuus. Olisimme toki voineet jatkaa yhteydenpitoa salaa, mutta en nähnyt tätä toimintaa kovinkaan mielekkäänä, koska meillä ei mitään salattavaa oikeasti ole koskaan ollut. Ryhdyinkin pohtimaan mustasukkaisuuden olemusta ja hakemaan siihen syitä. Siksi olen lukenut varsin suurella mielenkiinnolla täällä olevia kirjoituksia ja myös sosiologisia tutkimuksia parisuhteen luonteesta, niitä on yllättävän paljon.
"Kakkonen" on osaltaan myös "syyllinen" pettämiseen, se on aika selkeä nykyisen moraalitajun mukaisesti. Mikäli ihminen jättää ulko-ovensa lukitsematta, asuntoon ei voi siitä huolimatta mennä asumaan, ei vaikka ei mitään sieltä muuttaisi tai mukaansa ottaisi. Ihmisten yksityisyyden suoja on varsin tärkeä arvo ja parisuhde on luonteeltaan siten yksityisyyden piiriin kuuluva, ettei sitä sovi loukata.
Aivan niin, lainaamasi lause oli huonosti rakennettu, en tietenkään tarkoittanut sitä, että pettäjän "rikos" olisi pienempi.
vähän asiaa = summa summarum noista kaikista selityksistä.
Suora lainaus tekstistäsi: "Suomesta jos puhutaan, täällä arvomuutoksiin ovat vaikuttaneet: sodat, maasta/maahanmuutto, kaupungistuminen, työelämän muutokset jne..."
Kaikki nuo luettelemasi asiat ovat kiinni ihmisten eli yksilöiden toiminnasta, jopa sodat. Kirjoituksistasi saa sen kuvan että mielestäsi suurinpiirtein "joku ääni" ilmoittaa laumalle, että nyt toimitaan näin. Kuitenkin lähtökohtana on yksilö - aina pitää olla joku, joka esittää uusia ajatuksia tai/ja kyseenalaistaa vanhoja, siitä se arvojen muutoskin lähtee. Miten yhteiskunta tai/ja arvot voivat kehittyä ilman yksilön vaikutusta asiaan?
Olen tästä yhteiskunta asiasta täysin samaa mieltä kanssasi. Yhteiskuntahan nimenomaan koostuu yksilöistä ja yhteiskunnan arvot ja moraali muotoutuu yhteiskunnan jäsenten arvoista ja moraalista.
Samalla kun maailma muuttuu ja ihminen sen mukana, myös yhteiskunnan hyväksyttävät normit muuttuvat.
Olet oikeassa tässä että ihmisen käsitys yhteisön tärkeydestä ja mielestäni ihmisen käsitys yhteisön mielipiteen tärkeydestä on muuttunut. On lähes jokapäiväistä kun kuulee jonkun sanovan että minulle ei merkitse mitään mitä muut ihmiset ovat mieltä. Olen itsekin tämänkaltainen ihminen, minua ei heilauta naapurin "Maijan" mielipide mihinkään suuntaan.
Ihminen on nykyään henkilökohtaisen "onnen" tavoittelija, jonka johdosta myös ihmisen arvomaailma muuttuu yksilökeskeisemmäksi.
Näin JF Kennedyä mukaillen ja toisin päin kääntäen, ihmisten mottona on nykyään "älä kysy mitä minä voin tehdä yhteisön hyväksi, kysy mitä yhteisö voi tehdä minun hyväkseni" :)...
En usko lainkaan tuohon yhden kirjoittajan käsitykseen yhteiskunnan arvojen ikiaikaisesta säilymisestä ja siitä että varsinaisesti se vaikuttaisi ainakaan suuresti yksilön valintoihin.
Suora vertaus siitä miten yhteisön arvomaailman näkee siitä moniko esittelee kakkosensa suvulle ja varsinkin suvun "matriarkalle" oli lähinnä huvittava.
"Mikäli ihminen jättää ulko-ovensa lukitsematta, asuntoon ei voi siitä huolimatta mennä asumaan, ei vaikka ei mitään sieltä muuttaisi tai mukaansa ottaisi."
Oiva vertaus, vaikka kakkonen onkin jättänyt ovensa lukitsematta ja vaikka hänellä olisi vielä tervetuloa-matto kynnyksellä, on ihan oma valinta astuuko siitä ovesta sisään vaikka onkin luvannut olla menemättä. Jos siitä ovesta menee kaikesta huolimatta, se on henkilön oma valinta ja ratkaisu.
Kakkosen kohdallahan taas hänet on henkilökohtaisesti toivotettu tervetulleeksi eikä hän ole luvannut kenellekään ettei ovesta astu.
Moraalia ja eettisiä kysymyksiä pohtiva tieteenala on moraalifilosofia ja vielä tarkemmin sen metaetiikan laji, emme ole siis aivan sen varassa, kuinka naapurin Maija asioihin suhtautuu.
Sosiologiaa lukeneena tiedän aivan tarkkaan, että ryhmän käytös muuttaa yksilöiden käytöstä, muutos on varsin merkittävä. Ryhmä on täysin eri asia kuin yksilöiden muodostama kokoonpano, sillä on oma toiminnan logiikka. Apinoille tehtiin eräs ryhmäpsykologinen koe, aidatulla alueella oli joukko apinoita ja ylös ripustettiin kimppu banaaneita, aina kun joku apinoista ryhtyi ottamaan hedelmiä, muuta ryhmää suihkutettiin kylmällä vedellä. Seurauksena oli se, että apinalauma ryhtyi valvomaan, ettei kukaan poimi banaaneita. Ryhmää muutettiin hiljalleen siten, että apinoita vaihdettiin uusiin. Loppujen lopuksi alkuperäisistä apinoista (siis heistä jotka olivat kokeneet suihkutuksen) ei ollut jäljellä yhtään, siitä huolimatta banaanikimppu oli tälle laumalla tabu. Valvonta siis oli opittu, vaikka alkuperäistä syytä ei ollutkaan. Ihmisillä on moraaliarvojen suhteen hieman samanlainen tilanne, yhteisö suorittaa valvontaa ja ihmiset mukauttavat toimintansa sen mukaisesti.
En muuten kirjoittanut "kakkosen" esittelystä suvun matriarkalle tai suvulle ylipäätään. Kyse oli salarakkaasta eli siis hänestä, josta täällä käytetään nimitystä petturi. Mikäli salasuhde on hyväksyttävä ja normaali kakkosen näkökulmasta, niin miksi suhde salataan myös kakkosen lähipiiriltä?
Voin olla täysin väärässäkin mutta mielestäni moraalifilosofia ei ole eksakti tieteenala vaan tutkimusala joka lähinnä perustuu hypoteeseihin.
Korjaa jos olen väärässä mutta en näe mitään keinoa siihen että moraalifilosofiassa voitaisiin mittauksin tai muulla keinoin joku asia todistaa oikeaksi, lähinnä on kyse oletuksiin ja väittämiin perustuvasta tutkimuksesta.
Moraalifilosofia ei ole eksakti tieteenala, kuten eivät ole pohjiltaan mitkään tieteenalat, eivät edes luonnontieteet -nekin perustuvat oletuksiin. Mikäli matematiikkaan perehtyy enemmän, niin yllättäen myös se perustuu oletuksiin. Ihmistieteitä voidaan tutkia matemaattisesti ja tutkitaankin, näin, myös moraalifilosofiaa.
Missään tapauksessa kaikki moraalifilosofian tutkimukset eivät ole oletuksiin ja väittämiin perustuvia, sen pohjalla on logiikka. Mikäli palataan tähän alkuperäiseen aiheeseemme, niin eettisistä kysymyksistä saadaan varsin eksaktia tietoa, etenkin jos tutkitaan moraaliperusteiden muutoksia yhteisöjen tasolla. Termejä ei siis muuteta siten, miten yksittäiset yksilöt näkevät oikeiksi.
En usko että pettäjä pääsee kuin koira veräjästä.Kyllä varmasti siellä kotona on "taistelut" käyty.Mutta kyllä kakkosen on kestettävä petetetyn jopa viha kun on leikkiin ryhtynyt.Ja mielestäni palstaa lukeneena kakkoset kirjoittavat usein niin että "minä onlen kuitenkin se ykkönen" "minun rakkaani" "minun mieheni" "vien kyllä pikkuvaimo miehesi" jne.Tottakait tälläiseen kirjoitteluun petetty vastaa samalla mitalla,puolustautuu.
Totta on että ketään ei voi omistaa, mutta kun sillä petetyllä on usein koko perhe vastuullaan,koko sen yksilön elämä sinänsä,miksi ei puolustautuisi kakkosta vastaan.
Puolustaahan eläinkin poikuettaan ja pesäänsä.
Kun kakkonen mahdollistaa pettämisen hän on "huumetta" kuten alkoholi jota joku henkilö tarvitsee.Ei tietenkään kaikissa tapauksissa,mutta noin liioitellusti.
Kyllä moni pettäjä joutuu kärsimään loppuelämsä että on sille tielle lähtenyt.Ei varmasti ole niilläkään helppoa.
Minusta on oikein että ihmisillä on vielä moraalia.Moraalia välittää toisista ihmisistä, ja kyllä siten sen kakkosenkin pitäisi välittää muusta kuin omasta itsestää.
Tästä keskustelusta on näemmä muodostunut meidän kahden välinen väittely, mikä sinällään on sääli, sillä mielelläni lukisin myös muiden mielipiteitä. Mutta eiköhän taas jatketa kun en malta olla kommentoimatta tätä apinalauma tapausta.
Tästä tutkimuksesta näkee hyvin sen miten erilaisia ihmiset kuitenkin ovat esim lähisukulaisiimme apinoihin verrattuna.
Tässä kävi ilmi miten apinat valvoivat toistensa käyttäytymistä ja jopa estivät virheen josta olisi aiheutunut "rangaistus".
Meistä ihmisistä nekään joilla on ainakin itsensä mielestä kaikkein korkeimmat moraaliset arvot, ei kukaan lähde puuttumaan tapahtuvaan uskottomuuteen ennaltaehkäisevästi. Syykin tähän on selvä, katsomme että meillä ei ole oikeutta puuttua yksilön toimintaan koska hänellä on itsemääräämisoikeus (ja näinhän se onkin). Sitävastoin, kuten jossain aiemmassa kirjoituksessasi toitkin ilmi, pienyhteisö kyllä avioeron jälkeen katsoo oikeudekseen nimetä syyllisen tapahtumiin. Tämä on sitä ompeluseura moraalia, kukaan ei tee mitään mutta jälkeenpäin päivitellään ja tuomitaan.
Tämä ihmisten KORKEA moraali näkyy kaikkein selvimmin perheväkivalta tapauksissa, kaikki tietävät mutta kukaan ei puutu, päivitellään vain niissä pienissä piireissä ja selitykseksi kelpaa se että kyseessä on yksityisasia.
Ihmisillä ja eläimillä on varsin paljon eroja, eräs oleellinen on se, että ainoastaan ihmiset voivat toimia ennaltaehkäisevästi. Moraaliarvot opetetaan jo lapsille. Eläimiä ohjaavat vaistotoiminnot, joihin toki voidaan vaikuttaa -tosin vähäisemmissä määrin.
Ihmiset puuttuvat hyvinkin tiukasti toistensa tekemisiin, koko sosiaalistuttutammisen kasvatus perustuu tähän.
Perheet nähdään yksityisalueena jopa niin tiukasti, kuten sanoit, ettei edes selvästi nähtävissä olevaan perheväkivaltaan puututa, muuten kuin takana päin päivitellen. Kuitenkin, perheväkivalta tuomitaan, siihen syyllistyvä ei ole hyväksytty yhteisössään, siksi sitä pyritään niin tiukasti salamaan. Uskottomuuden laita on samoin, se nähdään moraalisesti arveluttavana toimintana ja sitä pyritään viimeiseen asti peittelemään, näin toimivat myös "kakkoset". Olipa heidän viestinsä sitten sanojen tasolla minkälainen vaan.
Moralismi on hieman eri asia kuin yhteiskunnalliset moraalikäsitykset, samoin yksilöiden moraalikäsitykset voivat joskus merkittävästi poiketa yleisestä, siksi mm. rikoksia tehdään.
Yksilöiden käytöksestä ja käsityksistä ei voida kuitenkaan vetää sitä johtopäätöstä, että yhteiskunnalliset arvot olisivat kovasti muuttuneet. Uskottomuuden suhteen jopa sallivuus on vähentynyt, näin viime syksynä ilmestyneen tutkimuksen mukaan. Ilmiö on varsin mielenkiintoinen sinänsä, koska uskottomuus on tekojen tasolla lisääntynyt, näin ainakin naisten osalta -muutos on jopa merkittävä.
Aivan niin, keskinäiseksi väittelyksi tämä on näköjään muodostunut, semantiikka on kuitenkin varsin tärkeä asia myös yhteiskunnallisesti, siksi mielestäni on mielekästä yleisesti käytetyntermistön "väärinkäytöksiin" puuttua.
kirjoitit että "pettäjähän on henkilö joka elää vakituisessa voimassa olevassa suhteessa ja pitää sivussa toista suhdetta tai harrastaa ns yhden illan syrjähyppyjä"
Mielestäni tässä pitäisi kirjoittaa pettäjähän on henkilö joka elää vakituisessa voimassa olevavassa suhteessa ja rakastaa tätä ihmistä.
Mielestäni ihmistä ei voi pettää ellei tätä rakasta. Pelkkä asuminen yhdessä ei mielestäni tee toisesta suhteesta pettämistä.
pettäjähän on henkilö joka elää vakituisessa voimassa olevavassa suhteessa henkilön kanssa, joka rakastaa tätä pettäjää.
Paljon on pettäjiä, jotka eivät elä puolisonsa kanssa liitossa tämän itsensä takia, vaan lasten, omaisuuden, sukulaisten, yhteisen firman tms. vuoksi.
Harvinaisen hieno ja todenperäinen kirjoitus. Komppaan täysin.
Naisten maailmasta vähän näkökantaa tähän pettämiseen ja kakkosiin. Naiset ovat luonnostaan sellaisia että kilpailevat ja kadehtivat toisia naisia. On siis luonnollista, että tällaisessa tilanteessa ainakin NAINEN syyttää naista tapahtuneesta mieluummin kuin omaa ukkoaan. Nainen toiselle naiselle on kuin peto.
En voisi rakastua mieheen jolla on vaimo. Vähällä on ollut tapahtua niin, mutta ajattelin silloin että en voi edes yrittää tuhota toisten avioliittoa. Se ei tuntunut oikealta. En ole katunut päätöstä, sillä olen nyt onnellisesti naimisissa.