olen miehen tietämättä menossa tekemään vuokrasopimusta,eroa olen hautonut jo pitkään tai oikeasti olemme olleet useamman kerran jo erossa ja aina palanneet koska olen uskonut miehen muuttuneen ja elämän kukoistavan vielä,lapsiakin löytyy,tiedän sen jos menisin miehelleni puhumaan erosta saisi hän minut taas pyöritettyä ympäri ja selittävän kaiken olevan hyvin,tilanne mistä haluan irti on se että asumme aika kaukana sukulaisista maalla keskellä ei mitään ja täältä en tunne ketään ilman miestäni pääsen vain kauppaan välillä en sinnekkään,2v aikana olen kerran päässyt ulos tuulettumaan kaverini kanssa ja siitä syntyi pieni perheriita ja mykkäkoulu ym ym,en ole pettänyt miestäni,mitään en saa ostaa periaatteessa jos jotakin tarvitaan niin siitäkin tehdään niin sanottu palaveri,välillä jos ostan salaa jotain niin siitäkin joudun valehtelemaan että vaikka joku sukulaisista antoi kyseisen tavaran, en oikeasti jaksa enää tätä paskaa,otanko vaan kamani ja lapset ja käyn,vai kerronko aikeistani ja katson miten reagoi vaikka tiedän sen että pyöritys alkaa sen voin sanoa että mieheni on alistanut minut niin että välillä tuntuu kuin minua ei olisikaan tai varsinkaan omaa mielipidettä vaan mies on se joka määrää tahdin ja sanoo viimeisen sanan.
eli
teenkö väärin
8532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
no selvästi olet miehen tossun alla pahasti. Ja olet totaalllisen kyllästynyt.
Minä en sinuna kertoisi tai jos kertoisin pitäisin sen päätöksen että lähden ja ympäri ei puhu enää. Mutta jos kerrot, mies saattaa vielä kilahtaa päästä ja vaikka tappaa teidät kaikki sinne???
Ihan tosi, paljon on näitä saanut lukea. Miehelle ero on pahempi kuin naiselle.
onhan se väärin että ei kerro ottaa tavarat ja lapset ja lähtee...mutta luulen että hän tietää syynkin miksi lähdet.
Jos se aina on jatkunut tuollaisena niin ei se taida muuttua vaikka hän miten lupaisi.
En eroaisi sinuna katkerana vaan muuttaisin ja voittehan te ajan kanssa sopia mutta älä vie lapsilta isää. Eli eroa hyvissä väleissä. Kokeile miltä se elämä yksin maistuu...ainahan voi sitten palata jos toinen on sitä mieltä myös.
mutta varo oikeesti että ei tee teille mitään...
lapsilta isää niin paljon saa tavata ja olla tekemisissä kuin haluaa,siis en vain yksinkertaisesti jaksa jatkaa,mieheni on ollut ennen väkivaltainen minua kohtaan mutta onneksi ei vähään aikaan,eikä se ympäri puhuminen minua oikeasti niin paljon vaivaa kuin juuri se kilahtaminen voisin hyvin uskoa miehestäni että tekisi minulle jotain suoraansanottuna pelkään miestäni ja hänen reagointiaan jos kertoisin aikeistani,kerta olen niin monta kertaa jo nähnyt kuin hänen päässään napsahtaa ja siinä vaiheessa on oksat pois,olen todella epätoivoinen mutta kiitoksia kommentista
Lähde hyvä nainen ja äkkiä.
Ei se yhteiselämä koskaan muutu.
Siinä taas näemme että kauheita uhkakuvia maalataan seinille!! Voi tappaa tai jotakin?? Eiköhän noissa lehti jutuissa ole ollut jotakin muuta kuin avioero alla! Vaikkakin asiaa ja tapausta enempää tuntematta, ajattelisin niin että jos olisin itse lähdössä vaimoni luota niin aivan varmasti kertoisin että asia on näin nyt.
eli sinuna kertoisin miehellesi aikomuksista ei ole ehkä niin katkera pala, ja ilmeisesti sinäkin välität miehestäsi kun olet aina palannut?
Asiallisesti pitää asiat hoitaa, olethan lähdössä hänenkin lapsien kanssa. Älä ole pelkuri ja karkaa varkain, koska jos teet tai olet tehnyt noin jo, on minusta aivan naurettavaa sekä pelkurimaista, ajattele jos esim. vaikka miehesi tekisi niin sinulle että karkaisi lasten kanssa, miltä itsestäsi tuntuisi?
Asiat pitää harkita tarkoin ja ajatella myös mitä tekee toiselle ja jos toinen tekisi samoin niin miltä itestäsi tuntuisi, olisiko oikein vai väärin!
Ja uskonpa että nämä uhkakuvat mitä näilläkin sivuilla maalataan on aivan turhia!
alkukirjaimia. Vedä henkeä välillä. Ei tuollaista tekstipötköä jaksa lukea.
Jos et kerran halua jatkaa suhdetta, sinun on tehtävä päätös että et jatka sitä. Ei mies silloin voi puhua sinua ympäri. Sinulla on oma vapaa tahto, käytä sitä.
Mene ihmeessä tekemään se vuokrasopimus. Paljon helpompi ilmoittaa eroavansa, kun on kämppä mihin mennä VÄLITTÖMÄSTI. Ei ensi viikolla.
Mielestäni teet väärin, oletko yrittänyt keskustella miehesi kanssa asiasta? Pakeneminen ei ratkaise mitään asioita ja vieläpä salaa, se vain pahentaa tilanetta.
Olen itse kokenut samanlaisen tilanteen, tuntui että mieheni ei ymmärtänyt minua, ja minä olin kotona se joka vain siivoaa ja laittaa ruokaa miehelle ja lapsille, itse en päässyt tai en halunnut lähteä mihinkään, jossa riideltiin lähes joka kuukausi, ja tätä elämää jatkoimme melkein kolme vuotta ja olin harkinnut eroa ja ns.pakenemista lapsien kanssa, kunnes ystäväni neuvoi minua että keskustelisin mieheni kanssa kahdestaan ilman lapsia oikein kunnolla ilman riitelyä ja väittelyä. Varasin meille ravintolasta pöydän ja hotelli huoneen ja mieheni ei tiennyt tästä mitään! sitten sain houkuteltua mieheni lähtemään ulos yhdessä, mieheni joka on ollut aina sellainen sohvaperuna joka ei halua poistua kotoaan mihinkään,
Keskustelimme koko illan ja myös yö-myöhään saakka ja kerroin avoimesti miltä minusta tuntui ja kuinka koen asiat täällä karussa pohjoisessa. Mieheni myös samaan illan aikana alkoi kertomaan kuinka vaikeaa hänellä on ollut ja pitänyt näitä tunteita sisällä ja ovat purkautuneet aika ajoin jopa minua ahdistavalla tavalla.
Puhutuamme löysimme näin kultaisen keski tien ja olemme noudattaneet sitä lähes kuusi vuotta. Jouduin itsekkin antamaan myönnytyksiä todella paljon ja myös mieheni teki niitä.
Mieheni osallistuu koti töihin ja lasten kasvatukseen yhtälailla, sekä tekee myös omat työnsa vielä päälle, ja lapsilla on oikein ihanne isä joka vie tytöt ja pojan välillä ulos jotta saan itsekkin olla hetken rauhassa ja poistua kotoani.
Vaikka aina välillä on ollut vaikeaa niin emme ole luovuttaneet, koska rakastan miestäni erittäin paljon ja olen antanut hänelle anteeksi monta asiaa ja hän on myös antanut minulle anteeksi, ja näin olemme oppineet ymmärtämään toisiamme todella paljon, sekä rakkautemme on kasvanut suureksi ja intohimokin on löytynyt.
Kun olimme saaneet näin asiamme kuntoon niin ikään kuin todisteena siitä viime keväänä meille syntyi neljäs lapsi, ja ikinä en unohda sitä yötä jona keskustelimme asiat ja muutimme koko mailmamme meille ja lapsillemme ihanaksi perheeksi!
On siinä taas tyypillinen omahyväinen nainen!!! Ajattelee vain itseään eikä muita, uskon että olet myös itse aiheuttanut ongelmasi kotona ja sitten lähdet pakoon, kun olet jo hautonut pitkään eroa ja uskot miehen aina muuttuvan eikö ole myös aika muuttaa itseään??
En usko että kenelläkään on oikeutta tehdä noin toiselle ihmiselle. Vähän turhan julman kuulosta