Moikka kaikille.
Haluaisin kertoa oman tarinani, koska minua on vaivannut kyseinen asia kauan.
Olin suunnitellut lähteväni au pairiksi kauan aikaa ja suunnistinkin syyskuussa espanjan sevillaan.
Minun oli tarkoitus olla perheessä puoli vuotta.
En ikinä olisi pystynyt kuvittelemaan, miten kamala ikävä minulle tuli! Koin tosiaan aivan fyysistä kipua, heräsin kello kolme yöllä siihen etten saa henkeä enkä saanut enää unta.
Katselin tätä kaikkea naurettavat viisi päivää ja sen jälkeen lähdin takaisin kotiin.
Totta kai minua on sen jälkeen harmittanut. Olisihan saattanut käydä niin, että kaikki olisi muuttunut paremmaksi.
Perhe oli mukava, mutta lapset (2 ja 4v) olivat tosi kurittomia ja 4v tyttö ei pitänyt minusta ollenkaan.
Kerran perheen äiti sanoi, että lähtee jonnekin ja käski minun viedä lapset leikkipuistoon. Ensinnäkään en saanut toista lasta pysymään siellä lainkaan, hänellä oli pieni polkupyörä jolla hän karkasi jatkuvasti tielle.
Kaksivuotias poika taas sai kauhean kojtauksen, hän tekeytyi aivan jäykäksi sylissäni ja kirkui kuin häneltä olisi leikattu päätä!
Tämä kaikki oli minulle aivan liikaa. Nyt minua on kuitenkin ruennut harmittamaan että palasin niin pian, sillä saattaa olla että vaikka toinen tilaisuus tulisi, en uskalla lähteä enää ollenkaan. Olisi kiva kuulla saman kaltaisia tarinoita tai edes jonkinlaista tarinaa...
Haluaisin kertoa oman tarinani, koska minua on vaivannut kyseinen asia kauan.
Olin suunnitellut lähteväni au pairiksi kauan aikaa ja suunnistinkin syyskuussa espanjan sevillaan.
Minun oli tarkoitus olla perheessä puoli vuotta.
En ikinä olisi pystynyt kuvittelemaan, miten kamala ikävä minulle tuli! Koin tosiaan aivan fyysistä kipua, heräsin kello kolme yöllä siihen etten saa henkeä enkä saanut enää unta.
Katselin tätä kaikkea naurettavat viisi päivää ja sen jälkeen lähdin takaisin kotiin.
Totta kai minua on sen jälkeen harmittanut. Olisihan saattanut käydä niin, että kaikki olisi muuttunut paremmaksi.
Perhe oli mukava, mutta lapset (2 ja 4v) olivat tosi kurittomia ja 4v tyttö ei pitänyt minusta ollenkaan.
Kerran perheen äiti sanoi, että lähtee jonnekin ja käski minun viedä lapset leikkipuistoon. Ensinnäkään en saanut toista lasta pysymään siellä lainkaan, hänellä oli pieni polkupyörä jolla hän karkasi jatkuvasti tielle.
Kaksivuotias poika taas sai kauhean kojtauksen, hän tekeytyi aivan jäykäksi sylissäni ja kirkui kuin häneltä olisi leikattu päätä!
Tämä kaikki oli minulle aivan liikaa. Nyt minua on kuitenkin ruennut harmittamaan että palasin niin pian, sillä saattaa olla että vaikka toinen tilaisuus tulisi, en uskalla lähteä enää ollenkaan. Olisi kiva kuulla saman kaltaisia tarinoita tai edes jonkinlaista tarinaa...
Vastaukset 19
Vanhimmat
mua itteeni pelottaa hirveesti etukäteen, kuinka pärjään ikävän kanssa sillä tiedän että se tulee olemaan kova, mutta oon luottanut siihen, että kyllä siitä selviää. tää tarina kuitenkin vahvisti pelkoja entisestään.....
Sori, ei mun ollu ollenkaa tarkotus pelästyttää! Ei siis todellakaan oo mitenkää yleistä että au pair luikkii takasin kotiin häntä koipien välissä vajaan viikon kuluttua!
Ihan varmasti sun au pair ajasta tulee mahtava, ei oikeesti kannata pelätä!:)
varmaankii se ois kääntyny mullakii iloks jos oisin jääny sinne.
Ja totta ihmeessä kannattaa lähteä, koska aina on mahdollista tulla takas kotiin. Mun mielestä se ei oikeesti oo mikään hävettävä juttu, vaan päin vastoin tosi rohkee teko! Jos alkaa tuntua tosi sietämättömältä ni toki voi tulla takas.
Suosittelen kumminkii oottamaan vähän kauemmin ku minä...;)
Tosi hauskaa au pair aikaa sulle! Minne päi muute oot menossa?
Eikai tuossa mitään, ei kaikki pärjää edes tavallisessa äidin roolissa.
Rohkeutta lähteminen vaatii toden totta, mutta saa olla munaa kyllä aika paljon jos alle viikon päästä kehtaa tulla kotiin. Kaikella kunnioituksella, mutta olisit nyt vähän pidempään katsonut kuin kaiken kattavat ja avartavat viisi päivää. Eikö perhe tosiaan sanonut yhtään mitään asiaan?
Ekat päivät ovat monelle niitä pahimpia kun kaikki on vierasta ja uutta eikä uusi kielikään istu heti korvaan. Se on myös lapsille hankalaa kun uusi ihminen ottaa komennon. Minä olen ollut aupparina vasta 3 kk ja tähän asti on tuntunut että perheen tyttö vihaa minua myös. Yllättäen hän on alkanut innostumaan enemmän, esitellyt uusia tavaroitaan, halaillut, ottanut kädestä ja istunut syliin. Se vei oman aikansa mutta nyt on kaikilla hyvä olla.
Toivottavasti tulevat aupparit eivät näe ikävää liian raskaana taakkana. 5 päivää ei todellakaan kerro yhtään mitään. Jos otat eitulemitään-asenteen et varmana tule selviämään. Kannattaa muistaa että kaikkien ikävä ei ilmene samanlaisena eikä samoissa tilanteissa. Minä kaipaan kotia silloin tällöin, erityisesti kun olen jutellut kotiväen kanssa puhelimessa. Mitään sydäntä särkevää en kuitenkaan ole kokenut. Lähdeppä seuraavaan reissuusi sisukkaammalla mielellä niin varmasti tulee parempi kokemus. Hyvää joulun odotusta kaikille.
Hei! Olen host-mamma, joka toimii työkseen myös ulkomaalaisten parikymppisten vaihto-opiskelijoiden kanssa.
On olemassa sellainen juttu kuin kulttuurishokki, josta pääsee ajan kanssa yleensä yli. Se toimii aika usein siten, että ihminen käy läpi seuraavat vaiheet:
1) kuherruskuukausi eli kaikki on uutta ja mielenkiintoista, mahtavaa
sitä seuraa
2) kriisivaihe
3) paniikkivaihe
4) sopeutumisen vaihe kun alkaa löytää oman paikkansa, löytää kavereita, oppii miten asiat siinä maassa toimivat jne.
Jotkut siirtyvät heti kriisi-tai paniikkivaiheeseen. Jos siinä vaiheessa pakkaa laukkunsa, ei anna mahdollisuutta itselleen sopeutua uuteen maahan. Eli pitää antaa itselleen ja tilanteelle aikaa.
Pitää huomioida myös, että perhe/ vanhemmat/ lapset saattavat käydä läpi jonkinasteisen kriisi ja/tai sopeutumisprosessin. Yht äkkiä kodissa on vieras ihminen, joka ehkä puhuu vierasta kieltä. Enää ei voi rötköttää lempikalsareissaan olohuoneen sohvalla. Lasten näkökulmasta joku vieras ihminen sanoo, mitä tehdään. Myös perheelle pitää antaa aikaa sopeutua.
Tsemppiä kaikille lähteville. Reippaasti vaan matkaan.
Aloittajan ei sinällään kannata harmitella, jos tuli pakattua laukkunsa, sillä et ole ainoa, joka on niin tehnyt. Vaihto-opiskelijoitakin on palannut jopa seuraavana päivänä takaisin.
Sopetumista helpottaa, jos perehdyt jo etukäteen uuden maan tapoihin, kulttuuriin, "kotikaupunkiisi" ym.
Kiitos kaikille jotka vastasitte, oli oikeesti kiva lukee asiallisia kommentteja ja palautteita. :)
Ja ihan olen samaa mieltä, seuraavalle reissulle toisenlaisella asenteella. Sillon mulla onkii jo kokemusta siitä miten saattaa käydä ja miten kannattaa toimia.:)
sinulle joka kysyit mitä mieltä perhe oli: itse asiassa he olivat hyvillään että sanon asian niin aikaisessa vaiheessa. Perheen äiti nimenomaan sanoi, että hyvä kun sanoit nyt erkä vasta kuukauden päästä.
Itse lahdin auppariksi ekaa kertaa viime huhtikuussa. Tein varmasti jonkinlaisen ennatyksen, silla kestin perilla 4 paivaa. (Syyna oli perhe.) Sitten etsin puoli vuotta uutta perhetta, ja sellainen loytyi marraskuun alussa. Ja taalla sita ollaan viela, ja tullaan olemaan kesakuun alkuun asti, vaikka nyt jouluksi menenkin kotiin. Eli kerrasta ei kannata lannistua ja hylata au pair-suunnitelmia. Itse opin hirveasti tuosta ekasta yrityksesta ja tiesin enemman mita odottaa seuraavalta. :)
kiitti tosi paljon kun kerroit tuon. Itse just mietin, että kannattaako mun lähtee enää ollenkaan, koska eka reissu meni niin pahasti mönkään. Tästä sun tarinasta sain varmuutta ja innostusta uuden reissun tekemiseen.
Kiitti sulle ihan mielettömästi. Kivaa auppariaikaa ja hyvää joulua :)
osaan melkein kirjottaa..;)
Itselläni on ollut huono tuuri perheiden kanssa.. Olen yhteensä 2 kertaa vaihtanut perhettä ( 3 perheessä olin loppuun asti,vaikka asuin loppuaikan muualla)
Voin Kertoa tarinani :)
Tulin n.1,5 vuotta sitten tänne kieltä oppimaan,kieltä olin koulussa jo jonkun verran treenannu ja kielioppi oli kohtuullisen läpikäyty.En kyllä osannu kieltä yhtään ja jouduin aloittaa alusta kaiken,pärjäsin perheessäni englannilla ja suomella(perheen isä oli suomalainen) Luvattiin kielikurssi ja 200euroa kuukaudessa palkka, sekä bussikortti.. Kuitenki pian huomasin että kaikki muut au pairit saavat enemmän( työmäärään nähden) itselläni ei sinäänsä ollu siivottavaa mutta olin jatkuvasti paljon lasten kanssa:tein läksyjä ja muutenkin olin seurana. Lapset tykkäsivät minusta paljon. Siivouksen kannalta minun ei tarvinnut kuin tiskit hoitaa,sekä imuroida kerran viikossa ( siivoa tiskit pöydästä illallisen jälkeen) Emme olleet sopineet mitään kunnollisia työaikoja ( olin tietämätön ja halusin vaan oppia kieltä ja olla min.puolivuotta ulkomailla,nähdä vähä maailmaa ja oppii kieltä.tein sen virheen etten tiedustellut aikaisemmin,perheelläkään ei ole ollut au pairia minua ennen)Oltiin sovittu että viikonloput on vapaat ja isäni maksoikin matkan minulle perheeseen yhdeksi yöksi,jotta tietäisin mitä minua odottaa,vaikuttivat tosi kilteiltä koko perhe ja kerroin tulevani kesän lopulla..2viikkoa meni perheessä, huomasin pian että huoneeni tulee olemaan perheen lapsen huoneessa ( huoneen takana oli ovi minun huoneeseeni) olin jo alusta asti vähän hämmentynyt että miten tulee jatkossa kun jos esim lähen ulos kavereiden kanssa ja jos vähä humalassa tulen kotiin nukkumaan..lisäksi Huoneessani ei ollut vaatekaappeja(Huoneessa oli sänky,peili ja pöytä.)..pidin matkalaukussa tavarani ne 3kuukautta,jotka asuin perheessä, sekä kielikurssi jonka alotin..Se oli hyvä, mutta perhe ei halunnut kurssin jälkeen nostaa palkkaani,kuten muilla au paireilla olisi ollut koska:Minulla oli niin vähän työtä heidän mielestään. He eivät laskeneet että olin VARATTUNA klo.13-18,(tein läksyt lasten kanssa,pelasin pelejä,tein välipalaa välillä illallisen) 2 kertaa viikossa töissä myöhempään kl.19.30 asti koska perheen äiti kävi kurssilla ja isä teki joka päivä 20.asti töitä. Vein myös välillä tytärtä iltasin autolla soittotunnilla ja veli,joka harrasti jääkiekkoa kuskasin häntä harrastuksiin ja hain 2 tunnun jälkeen kl.21 aikoihin.. Sen jälkeen he vaativat että jouduin viikonloppusin vielä viemään,sain valita päivän la. tai su. ( tultiin nähtävästi ahneiksi) Pyysin että kielikurssini jälkeen, jos voisi korottaa 200euron kuukausirahaani,mutta lupasivat miettiä asiaa..kerroin myös että toiset au pairit saavat kaksinkertasin summan palkkaa ja eivät tarvii viikonloppuja tehdä..
Pari viikkoa kului eikä kuulunut mitään,mihin päätökseen oltiin tultu... Silloin päätin vaihtaa perhettä...Siellä sain paljon enemmän palkkaa.. Sekin perhe oli toisaalta todella kiva,suomalainen perheen äiti siellä..ja 2 lasta,iso villa. Olivat tosi kivoja, ja lapset tykkäsivät..Mutta Perheen äiti oli hygieenikko,kuten me mun ystävien kanssa kutsuttiin häntä..ja lapset olivat Todella riiviöitä.. Tuntui että mulle sysättiin kaikki työ mikä ei niitä huvittanut..Jouduin aamulla sen jälkee ku lapset viety tarhaan siivota kaikki aamiaisjäljet(ei sinäänsä paha) mut aina löyty leivä-juusto paloista omenan raatoihin lattialta, maidot,juustot-leivät-rasvat,astiat,teekannut,kahvikannut,likaset servetit,teepussit pöydällä-hedelmän kuoret-sardiinipurkin roskat KAIKKI jätetty oöydälle.. en tajuu miten ei ees isot ihmiset osaa heittää roskiin omia roskiaan vaan kaikki jätetty mulle siihe,joka aamu oli keittiö kuin sikolätti..ja viikonloppusin ei ikinä tehty myöskään mitään.. vaan koko viikonlopun kamat kasattu keittiöön tiskipöydille ja ruokapöydille että Au pair hoitaa maanantaina.. Videokuvasinkin joskus maanantain tiskivuorta,jonka lähetin perheelleni suomeen ja ystävilleni,jotta saavat ymmärryksen että millasessa perheessä elän.. palkka oli 320euroa kuukaudessa sekä bussikortti..Lisäksi hoidin viikkosiivouksen torstaisin,jolloin aamulla vein lapset tarhaan klo8.30 ja hain kl0.16.00jolla välillä minun tulee siivota 2kerroksinen asunto - imuroida,mopata-jynssätä vessat kiiltäviksi,pestä jääkaappi-uuni-kaikki tasot sekä pyyhkiä pölyt-tuulettaa matot.Koko tuo aika meni siihen ja lasta mennessä hakemaan tarhaan kesti tosiaan 20min julkisilla,joten noista ajoista miinustaa meno-tulo-matka..Voin oikeesti sanoa että olen jyyssännyt,äiti oli usein tyytyväinen mutta tuntui että hän oli tosiaan kateellinen minulle jostain koska hän usein löysi todella naurettavia syitä huutaa minulle..Esim vessan lattia..se oli kiiltävääkaakelia ja piti kiillottaa aina kuivalla rätillä mutta jos esim joku menee vessaan märillä sukilla,niin tulee"läikkiä sinne" ja lapset muutenkin useasti ehti sotkea kämppää ennenku äiti tuli kotiin kuuden aikoihin.. ( heittää tavaroita lattialle,kaataa sokeripurkkeja..yms) Sain kauheaa palautetta aina "TÄÄL ON IHA PASKASTA" "ootko nyt iha varma et oot ansainnut sun viikkorahan".. kyllä mä sen rahan sain aina..mut Lapset sotkivat ihan kauheasti ja perheen äiti EI IKINÄ SIIVONNUT MITÄÄ LASTEN JÄLKIÄ.He Kaasivat lelukoreja ympäri taloa ja leikkivät,eikä kukaan korjannu jälkiä..kerran katsoin miten reagoidaan jossen siivoa leluja yläkerran lattialta missä lapsi oli sotkenut(siivosin keittiön kuten oltiin sovittu sillon jo alussa että siivoan aamiaisjäljet ja imuroin eteisen), sain kauheet huudot äidiltä..sanottiin"meillä on au pair sen takia,koska me tarvitaan apua lasten kanssa, jos mä alan ite nää kaikki hoitaa niin ei me tarvita au pairia"...
No joo...olis vaikka kuinka paljo sanomista tostaki perheestä.. vaihdoin perhettä riitaisissa tunnelmissa ton perheen kanssa,koska meillä vaan kerta kaikkiaan meni sukset ristiin.. Sen jälkeen löysin seuraavan perheen.. kuulosti niin luksukselta 350euroa kuukaudessa, heillä käy siivooja kerran viikossa, ainoastaa lasten sänkyjen petaus,lasten vaatteiden viikkaus ja lasten kanssa olo. Olin siinä kyseisessä perheessä noin vuoden ja synkkas, välil tottakai tuli väärinymmärryksiä,perhe ei ole suomalainen mutta kieltäkin olen nyt oppinut..lapset tykkäävät minusta todella paljon ja minä lapsista.. Vaikka en tunne olevani perheenjäsen koska asuin sen ajan kun asuin perheen alimmassa kellarikerroksessa jonne menin aina työpäivän äjlkeen.Minulla oli TV ja oma keittiö ja kukaan ei häiritse minua..Ihanaa on ollut asua POIS perheen parista ja saada elää omaa elämäänsä.noin 2kk sitten muutin pois au pair perheestänikin,asun vuokralla poikaystäväni kanssa ..sain töitä muualtakin,jossa tein extrana viikonloppuja jotta sain tienattua OIKEASTI RAHAA... .. ja alan opiskeleemaan yliopistossa! Au pairiksi en kyllä enää aio ryhtyä :D kyllä sitä jaksaa jonkun aikaa,mutta kuka jonkun piikana haluu olla? Au pairina joutuu sopeutumaan ja tottumaan että saa mitä turhempia kotitöitä vaikka alussa ei ollu mitään puhetta...mutta itselläni 6,5 kk oli yhtä helvettiä ennenku löysin nykyisen perheeni.. nyt olen 1,5 vuotta ollut täällä samassa maassa ja jalat alkaa kantamaan :) pitää vaa löytää joustava ja hyvä perhe..
"sain töitä muualtakin,jossa tein extrana viikonloppuja jotta sain tienattua OIKEASTI RAHAA... .."
Sepä se. Kaksi työpaikkaa niin tienaat jo melkein kuin au pair!
"kyllä sitä jaksaa jonkun aikaa,mutta kuka jonkun piikana haluu olla? Au pairina joutuu sopeutumaan ja tottumaan että saa mitä turhempia kotitöitä"
Ja ravintolassa-pubissa-KFC:llä työskentely ei ole piikomista :D??
Hupaisaa!
Sinuna harkitsisin vakavasti myös äidinkielen harjoittamista, ei nimittäin oikein suju tuo oikeinkirjoitus.
Tarkoittanet "VAIHDA PERHETÄ" viestin kirjoittajaa :D
Oli kyllä aika masentavaa luettavaa - virheitähän sattuu toisinaan mutta tuossa oli pari A4:llista ja ei yhtään ainoata riviä ilman kamalia mokia.
Onhan se ymmärrettävää,kun puolitoista vuotta on poissa maasta,niin kyllä se äidinkieli rupeaa tahmomaan. Jalat kun nyt alkaa jo kantamaan.Niinhän se on meillä vanhoillakin,että kenellä on pää,sillä ei ole jalkoja ja päinvastoin.:)
Mun mielestä todella naurettavaa tulla tänne pätemään kirjotusvirheistä ku ei teillä muutenkaa mitään käsitystä oo mistään, itse kirjoitin tekstini kauheessa kiireessä, enkä tarkistanu koska minulla oli rajallinen aikataulu...
Jotenkin niin suomalaista alkaa johonki äidinkielen kielioppivirheisiin takertumaan keskustelupalstalla.. ei vaikuta teillä muuta elämää olevan...:(
tosiaan olen ollut täällä 1,5 vuotta ja puhunut viimeisen vuoden kokoajan vierasta kieltä.. olen opiskellut syksynkanssa yliopistossa historiaa vieraalla kielellä, sekä puhunu joka päivä 24/7 vierasta kieltä, sekä työskennelly au pairina vieraalla kielellä SEKÄ OLLUT palkallisessa työssä vieraalla kielellä, telkkaria katsonut vieraalla kielellä. tottakai ystävien kanssa tulee kirjotettua suomeksi sähköpostia ja Äidin ja isän kanssa puhun suomea puhelimessa myös n. 2 kertaa viikossa , mutta voin sanoa että suomenkieleni on kärsinyt täällä olostani,mutta ei se paljoa haittaa..kun saan toisen vahvan kielen suomenkieleni rinnalle. Jos suomeen tulen takaisin niin varmasti suomi palautu u taas.
Eieiei kun siis tarkoitin aloittajaa, vastasin vaan väärään viestiin =D
Eiku siis joo, "VAIHA PERHETÄ" mä tarkoitin, en suinkaan aloittajaa.