apua, sain vastauksen ihanalta aupair perheeltä ja he ovat kiinnostuneita minusta, mutta haluavat puhelinhaastattelun, mikä on tietysti täysin normaali käytäntö, mutta nyt olen ihan paniikissa, sillä en uskalla puhua heidän kanssaan puhelimessa! Tällä hetkellä en luota kielitaitooni ollenkaan vaikka tiedän sen olevan hyvä, mutta tuntuu, että vieraan kanssa juteltaessa kaikki sanat unohtuvat. Tuttujen kanssa samaa ongelmaa ei tietenkään ole ja tiedän, että kun tutustun perheeseen tilanne helpottuu ja puhuminen on heidänkin kanssaan luontevaa. Nyt kuitenkaan en tiedä mitä teen, uskallanko antaa puhelinnumeron ja antaa heidän soittaa! Tiedän että ilman haastattelua, minusta ei tule aupairia, vaikka haluan niin paljon! Olenko nyt kuitenkin liian ujo ja arka tähän hommaan? Kertokaa miten itse olette selvinneet ensimmäisen kerran puhelimessa puhumisesta!
olenko liian arka aupairiksi???
pelkuri(ko)
61279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oma kielitasoni oli huono. Minulla oli enkku lukiossa A. Tämä minun nykyinen perheeni soitti minulle ja kun huomasin numeron tulevan ulkomailta olin ihan paniikissa. Kuitenkin vastasin, koska en halunnut menettää tilaisuuttani päästä au pairiksi. Puhelu perheen äidin kanssa meni ihan ok. Juteltiin joku 20min. ja hän kyseli ihan perus asioita joihin oli helppo vastata. Kyllä unohtelin sanoja ja muutenki takeltelin, mutta ei se näyttänyt häiritsevän :). Täällä nyt sitä ollaan :P!!
Joten älä pelkää sitä puhelinhaastattelua, kerran kuitenki vielä uskot, että kielitaitosi on hyvä!
Suurimmalla osalla meistä on ollut samaa vikaa. Mun hosti teki aika kivasti ja soitti tuntemattomalla numerolla...Enpä tasan miettinyt sen kummemmin vastaanko vai en, ja eihän siinä auttanu muu kun alkaa jutustelemaan. Mikä voisi olla kamalinta mitä voi sattua? Sanot väärän sanan tai takeltelet? Sen enempää tuskin voit sössiä. Jälkeen päin tulee voittajafiilis, se on takuu varma! Kyllä säkin siitä selviät.
Kerro heti puhelun alussa että olet jännittänyt kysistä puhelua ja vieraalla kielellä puhumista. Kun sanoo asian ääneen, purkaa tavallaan oman jänityksensä ja samalla annat itsestäsi vastapuhujalle jotain muutakin kun latteita fraaseja. ;)
pahinta mitä pelkään on se että en ymmärrä kysymyksiä :D juttelen lähes päivittäin ruotsalaisten kanssa skypessä ja kesällä olin siellä myös vieraana, joten olen tottunut puhumaan. Kun puhun kavereideni kanssa,ei ole mitään ongelmaa ymmärtää sillä olen niin tottunut heidän aksenttiinsa, mutta heti kun puhun heidän vanhempiensa kanssa meen ihan paniikkiin enkä tajua edes mitä kysytään! Kai se ois pakko uskaltaa, täytyy tänään soittaa jollekin kaverille ja harjotella:D
kuvittele itsesi isäntäperheen tilalle: he tuskin etsivät täydellistä kielitaitoa omaavaa tyttöä perheeseen ulkomailta, eihän se olisi realististakaan! Tärkeintä on varmasti reipas ja ystävällinen asenne, sen kyllä kuulee muutenkin äänestä, vaikka takeltelisikin sanoissa. Ja varmasti ymmärtävät, että jännität työhaastattelua niinkuin kuka tahansa normaali ihminen :)
Muistan 15-vuotiaana, kun jouduin kielikurssilla soittamaan hostmamalle. Olin aivan paniikissa, mutta yllättävän hyvin se puhelu silti meni. Päätin vain, että "ei hemmetti, turhaan mä tätä stressaan".
Eli anna mennä vaan :)