mies oli kauan liitossa jossa aikuiset lapset. Hän tutustui minuun haki vaimostaan eron ja rupesi olemaan minun kanssa. Saimme lapsen ja kaikki on silleen hyvin...
Hän sanoo rakastavansa minua mutta joskus ei todellakaan tunnu siltä...ei vaan tunnu. Minä aikoinaan yritin tätä miestä palaamaan vaimonsa luo, hän sai ihan itse valita kumman haluaa ja minut hän valitsi.
Raakastan häntä...olemme kummatkin tulisieluja ja riitamme on myös todella tulista. Sängyssäkin on tulista. Se on himoa...
Silti joskus tuntuu että onko hän se oikea minulle?? kun olen hänestä 2 pvä erossa tuntuu että maailma kaatuu, itken, kaipaan teen mitä tahansa että pääsen hänen kainaloon.
Odotan että hän tulee töistä...kaipaan häntä jopa sinäkin aikana...rakastan lastamme yli kaiken.
Miksi minulla ei ole kuitenkaan kaikki hyvin? miksi mietin...MIKÄ MUA OIKEIN VAIVAA!!!!!
aina kun olen seurustellut tuntuu kuin kuihtuisin...elämän ilo häviää ja mä vaan olen. Sitten kun olen sinkku, olen huumorintajuinen, hauska, miehiä pörrää ympärillä, vietän hauskaa aikaa läheisten kanssa jne. olen elossa....miksi kuihdun???
Minulla on tosiaan rakkautta ja syvää sellaista nykyistä miestä kohtaan. Koskaan en pystyisi häntä pettämään, en edes katsele sillä silmällä vieraita koskaan. Ei kiinnosta...ajattelen vain miestäni...kiihotun kun ajattelen hänen kroppaansa ja miltä hän tuntuu sisälläni...
olenkohan sekoamassa?? kohta hän tulee kotiin...haluaisin vain naida häntä!
Hän sanoo rakastavansa minua mutta joskus ei todellakaan tunnu siltä...ei vaan tunnu. Minä aikoinaan yritin tätä miestä palaamaan vaimonsa luo, hän sai ihan itse valita kumman haluaa ja minut hän valitsi.
Raakastan häntä...olemme kummatkin tulisieluja ja riitamme on myös todella tulista. Sängyssäkin on tulista. Se on himoa...
Silti joskus tuntuu että onko hän se oikea minulle?? kun olen hänestä 2 pvä erossa tuntuu että maailma kaatuu, itken, kaipaan teen mitä tahansa että pääsen hänen kainaloon.
Odotan että hän tulee töistä...kaipaan häntä jopa sinäkin aikana...rakastan lastamme yli kaiken.
Miksi minulla ei ole kuitenkaan kaikki hyvin? miksi mietin...MIKÄ MUA OIKEIN VAIVAA!!!!!
aina kun olen seurustellut tuntuu kuin kuihtuisin...elämän ilo häviää ja mä vaan olen. Sitten kun olen sinkku, olen huumorintajuinen, hauska, miehiä pörrää ympärillä, vietän hauskaa aikaa läheisten kanssa jne. olen elossa....miksi kuihdun???
Minulla on tosiaan rakkautta ja syvää sellaista nykyistä miestä kohtaan. Koskaan en pystyisi häntä pettämään, en edes katsele sillä silmällä vieraita koskaan. Ei kiinnosta...ajattelen vain miestäni...kiihotun kun ajattelen hänen kroppaansa ja miltä hän tuntuu sisälläni...
olenkohan sekoamassa?? kohta hän tulee kotiin...haluaisin vain naida häntä!
Vastaukset 15
Vanhimmat
et olisi vokotellut varattua miestä.
Kuulustat kieltämättä seonneelta. Hae pillereitä lekurilta, niin mieli selkenee.
ja kaiketi hoitoa vailla....
elämässäsi olevat hyvät ja huonot asiat!
Kirjoituksestasi päätellen sulla on asiat hyvin: mies, joka rakastaa ja jota rakastat. Välillänne on intohimoa - joka esim omasta liitostani on kai aina puuttunut. Teillä on lapsi, ja muutenkin asiat ok. Hyvä elämä, pidä kiinni siitä!
Sun vaivas taitaa olla se, että sinkkupäivinä totuit olemaan ihailun kohteena? Ja haluaisit sitä nytkin..??? Jos haluat olla ikisinkku, se on ok - mutta pysyvässä parisuhteessa on kysymys elämästä kokonaisuudessaan, ei vain niistä hetkistä, joina haluat näyttää parhaita puoliasi.
Älä epäile miehesi sanoja - kyllä hän itse tietää, rakastaako vai ei! Tolla tavalla on moni pilannut elämänsä ja hyvän suhteen. Kaikkea et yksinkertaisesti voi saada samassa paketissa!
Et maininnut, miten vanha lapsenne on..? Monilla pienten lasten äideillä on hormoneista johtuvaa mielialan heittelyä. Ilmeisesti olet lapsen kanssa kotona? Varmaan auttaisi asiaa, kun liikkuisit enemmän ihmisten ilmoilla? Entäs ystävät?
Mitä tulee tohon, että mies erosi vuoksesi vaimosta, niin siihen ei voi todeta kuin että shit happens. Tod näk niin olisi loppupeleissä käynyt kuitenkin, eikä tuo niin epätavallista ole. Kirjoitit, että jopa yritit saada miehen palaamaan vaimonsa luo, joten siitä on turha syyllisyyttä kantaa.
Olisko niin, että olet törmännyt siihen totuuteen että avioliitto tappaa hyvän suhteen. Tunnet olevasi loukussa ja ahistaa. Sanot, että rakastat ja himoitset miestäsi, muttet kuitenkaan voi hyvin. Hmh! Sinkkuna kerrot olevasi elossa, hauska ja puoleensa vetävä.
Vai painaisko vanha ystävämme syyllisyys? Mies on väärällä pelillä hankittu ja varastettu.
>>>Mies on väärällä pelillä hankittu ja varastettu.
Voi vittu näitä jeesustelijoita. Joo, jos on kerran naimisiin päässyt niin sen jälkeen OMISTAA toisen ihmisen, ja vaikka liitto olisi miten huono niin siinä vaan pitää sinnitellä hamaan hautaan. Parempi kulkea katse maassa niin ei vahingossa huomaa mahdollisia kivoja ihmisiä.
Aloittajalle: hienoa että teillä on intohimoinen suhde ja asiat muutenkin hyvin. Älä murehdi sinkkuaikojasi, nyt olet äiti etkä enää voi ruveta uudestaan sinkuksi. Kaikkea ei voi saada yhtäaikaa.
Mikä sinua estää olemasta iloinen ja viehättävä parisuhteessakin? Viettäisit enemmän aikaa ihmisten ilmoilla kuten täällä jo neuvottiinkin, älä elä pelkästään miehesi kautta vaikka kuinka hänestä tykkäät. Ja jospa tosiaan ensin tarkistuttaisit ne hormonitasosi, hätäilysi voi johtua niistä, ja jos ovat kohdillaan niin menisit terapiaan.
Niin se vain menee, että tervepäisen ihmisen perustyökaluihin kuuluu sellainen kapine kuin omatunto. Siihen on istutettu oppi oikeasta ja väärästä. Kun tällä alueella tapahtuu jotain oppien ja yleisen moraalin vastaista, astuu peliin se kuuluisa syyllisyys joka ei oikein anna rauhaa, vaan ilmoittelee itsestään mitä kummallisimmalla tavalla.
Luitko ollenkaan kirjoittajan aloitusviestiä?
Eikö tuo ole todellista jeesustelua ja tyhjänpäiväistä neuvoa ap:ta olemaan onnellinen, kun hän on juuri kertonut kuinka kaikki on ihanasti ja hyvin eikä hän silti ole tyytyväinen elämäänsä. Jokin kummallinen jäytää ja estää häntä nauttimasta avioelämästään. Kaikki pitäisi olla hyvin, muttei kuitenkaan ole.
Läheisriippuvaisuutta? Tiedät että se ei ole oikein toista kohtaan.
Turhautuneisuutta? Hanki joku mieleinen harrastus ja omakin elämä. Jooga?
Haluat kasvaa henkisesti mutta nyt junnaat paikallasi. Lue kirjoja.
Tarvitset mielenrauhan.
Sinulla kuluu likaa energiaa tulisieluisuuteesi
ja himoiluihin ja turhaan ajatteluun.
Sitä pitäisi ohjata muualle itsellesi parempaan suuntaan.
Lue vaikka kirja nimeltä "läsnäolon voima ".
Samoilta hyllyiltä kirjastosta löytyy muutakin.
Helpommin sanottu kuin tehty.
T:Kohtalotoverisi
"aina kun olen seurustellut tuntuu kuin kuihtuisin...elämän ilo häviää ja mä vaan olen. Sitten kun olen sinkku, olen huumorintajuinen, hauska, miehiä pörrää ympärillä, vietän hauskaa aikaa läheisten kanssa jne. olen elossa....miksi kuihdun???
Sinkkuna on pakko olla oma-aloitteinen, mutta jätätkö parisuhteessa vastuun onnellisuudestasi puolison huoleksi? Michelle Gannon: "On normaalia säilyttää itsenäisyys ja vastuu omasta onnestaan. Ei pidä kuvitella, että kumppani vastaa kaikesta."
jos et ole työssä,sillon on muutakin ajateltavaa.
Sulla on varmaan tylsää,kun ei ole muuta haastetta elämässä kun mies...
elämä,tai ala vonkata taas jotain ukkomiestä niin saat elämääsi sisältöä:):)
Kaipa siihen joku syy on, että hän nosti varatun miehen iskemisen otsikoksi ja vieläpä huutomerkin kanssa. Muu teksti olikin sitä, että perhe-elämä on tylsää. Kai se varatun miehen iskeminen ei sitten ole tylsää... Ehkä se tuo jnkl. lämpimän hyvänolontunteen, jos siinä onnistuu?
voi vee, mist tommost vois ostaa..
Pari ystävätärtäni seurustelevat naimisissa olevan miehen kanssa.
Kumpikin mies on sanonut olevansa eroamassa ja asuvansa erillään.
Ovat vain valehdelleet.
Toinen pian viisi vuotta ja toinen about 17 vuotta.
Tämä vähemmän aikaa eroa tehnyt saa "morsiamensa" yhä vieläkin uskomaan, että on ollut vain "teknisiä viivytyksiä".
Toisen jätti vaimo ja kun mies sitten oli vapaa, hän jätti myös rakastajattarensa joka oli uskollisesti odottanut!
Vähänkö tuo oli katkera!
Tekisi mieli kysyä kuin ruotsalaiset Kaisa Varikselta, että "Kuinka tyhmä sitä voi olla?"
Oletko sinä varma, että miehesi ei elä kaksoiselämää?