Oon ihmetellyt aika usein tuota miksi naiset sanovat aina että ollaanko vaan kavereita. Tai siis joo ymmärrän jos ei juuri se tyyppi kiinnosta, mutta onko tolla lauseella "jos oltas vaan kavereita" ihan tarkoitus tehdä kaveri siitä tyypistä vai onko se vain hienostuneempi vastine lauseelle "en halua enää nähdä sua"?
Eli haluaako naiset vain luoda aina ison kaveripiirin jolloin aina yritetään tehdä niistä miehistä kavereita jotka ei kiinnosta. Onko se jonkinlainen kolaus sen naisen sosiaalisiin taitoihin jos se mies ei haluaisikaan olla yhtään mitään sen jälkeen kun on pakit saanut.
Kuitenkin aika harva mies joka on kiinnostunut jostain naisesta niin jää enää kaveriks sen jälkeen kun on pakit saanut.
Tässä just mietin että jos sanon joskus naiselle että voidaan olla kavereita niin haluaako ne oikeasti musta kaverin vai vaan sellaisen tutun jolle sitten voidaan moikata jos nähdään.
Eli haluaako naiset vain luoda aina ison kaveripiirin jolloin aina yritetään tehdä niistä miehistä kavereita jotka ei kiinnosta. Onko se jonkinlainen kolaus sen naisen sosiaalisiin taitoihin jos se mies ei haluaisikaan olla yhtään mitään sen jälkeen kun on pakit saanut.
Kuitenkin aika harva mies joka on kiinnostunut jostain naisesta niin jää enää kaveriks sen jälkeen kun on pakit saanut.
Tässä just mietin että jos sanon joskus naiselle että voidaan olla kavereita niin haluaako ne oikeasti musta kaverin vai vaan sellaisen tutun jolle sitten voidaan moikata jos nähdään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vastausta kuin on tilanteitakin. Jos oikeasti joku tyyppi ei kiinnosta edes kaverina, ts. kokisin tyypin jotenkin vastenmielisenä niin en kyllä ehdottaisi edes kaveruutta.
Jos taas itse haluaisin muutakin kuin kaveruutta mutta en olisi varma mitä toinen haluaa saattaisin ehdottaa kaveruutta, jotta ajan myötä voisi tunnustella sitä haluaisiko toinen ehkä enemmänkin.
Ja joskus taas voi oikeasti pitää jostain, mutta ei suhdemielessä ja silloin voisin halutakin olla ihan puhtaasti kaveri.
Eli siis: En ehdota kaveruutta kaikille vaan vain niille joista ainakin jollain tasolla pidän ja haluan olla yhteyksissä. Ja ei ole kolaus itsetunnolle jos toinen ei halua kaveruutta. Surullinen asiasta toki olen, mutta ymmärrän sen, jos syy on tuo mainitsemasi että toinen on kokenut saaneensa pakit.
Kyllä mä ainakin mieluiten ehdotan sitä kaveruutta miehelle, joka tuntuu olevan kiinnostunut, mutta josta itse en ole samalla tavalla kiinnostunut. En ole sillä tapaa ehdoton, että se ois joko seurustelu tai ei mitään.
Kaveri ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin ystävä eli tuttujahan sitä sen jälkeen oltaisiin. Kaveruuden syvyys riippuu sitten siitä, miten hyvin tunnetaan. Ja jos mies ei kaveruutta halua, se on hänen valintansa. Tylsää tietenkin, jos sitten joskus nähdään ja hän teeskentelee, ettei lainkaan tunne.
Ainoa tilanne, jossa en ehdottaisi kaveruutta, on sellainen, jossa mies on jotenkin umpi-ihastuneen oloinen ja voisi pitää kaveriehdotusta lupauksena suhteen syventämisestä. Silloin on parempi pistää homma selkeästi poikki, jos ei itse ole kiinnostunut. Moikata voidaan toki myöhemminkin. Aina vaan ei ole ihan itsestään selvää, mitkä ne miehen tunteet on...
miksi sitä kaveruutta pitää erityisesti korostaa? Miksi sinä ehdotat sitä kaveruutta?
Meinaan jos kerran jollain tavalla tunnetaan niiltä pohjin jotta kenties jonkinlaisia toiveita parisuhteesta on miehellä ollut, mutta naisella ei, niin miksi vielä korostaa sitä "ollaan vaan kavereita" juttua? Ihmisethän kun voi jakaa kahteen lokeroon; niihin, jotka moikkaavat tuttujaan ja niihin, jotka eivät moikkaa, niin eikö olisi sama vain todeta "ettei minulla ole sellaista kiinnostusta sinua kohtaan" ja jättää asia sikseen? Perusolettamuksena voisi siis olla se, että kun ollaan jollain tapaa tuttuja, niin sitä sitten kanssa ollaan niitä tuttuja, eli moikkaillaan.
Tää on niitä nou hard fiilings juttuja.
Kyllä mä nyt oletan, että jos mies tulee ehdottamaan suhdetta, me tunnetaan sen verran, että ollaan jo valmiiksi kavereita. Eli ei meidän siis enää tarvitse ryhtyä kavereiksi, vaan jatkaa vain kavereina.
"Oon ihmetellyt aika usein tuota miksi naiset sanovat aina että ollaanko vaan kavereita."
Ylläolevan lauseen sanonut nainen on tällä hetkellä ilmeisesti ns. vapaa. Katso mitä nainen tekee kun hän löytääkin jonkun joka onkin hänelle enemmän kuin "kaveri". Sen jälkeen tiedät paremmin.
Tapasin kesällä naisen jonka kanssa tutustuimme varsin nopeasti ja lähennyimme
alle aikayksikön... Asiat johti toiseen ja `nukuimme` toistemme luona jo kahden
viikon jälkeen. Ihastuneita olimme todenteolla, myös minä (mies joka olen hidas
syttymään ihastuin palavasti!!) Sitten eräänä maanantaina saan kuulla seuraavaa:
"Ollaan edetty nopeesti, ollaanko vaan kavereita"... Nämä yllättävät pakit johtuvat
kuulema hänen tunteistaan ex kohtaan yms. Seksistäkään ei ollut kyse, hän siis
kehui laatua...
---> Mitä vittua naisten päässä oikein pyörii?
---> Mitä tämä kaveruus tarkoittaa?
Mulle se tarkoittaa "ei kiinnosta enempää" voin nähdä/tavata toisinaan, mutta enempää meistä ei tule. Myöskään esim seksi tällaisen kaverin kanssa ei olisi enempää kuin seksiä.
"Myöskään esim seksi tällaisen kaverin kanssa ei olisi enempää kuin seksiä."
...tuollainen voi kelvata ihan mainiosti.
Naiselle on luontevampaa ajatella, että ollaan "vain kavereita". Tässä ei ole kyse siitä, mitä miehet usein epäilevät, että nainen tahallaan kiusaisi miestä eikä "antaisi". Kyllä nainen ihan oikeasti toivoo, että myös miehen kanssa voisi olla keveri.
Mies näkee vastakkaisessa sukupuolensa yleensä potentiaalisen seksikumppanin. Tästä johtuen nämä kaverisuhteet mieheen ovat ongelmallisia.
Minulla on ollut useampi mieskaveri. Osan kanssa ollaan puhuttu ihan avoimesti; mies on esim. saattanut sanoa, että on ihastunut ja haluaisi enemmän. Suhde voi jatkua kaverisuhteena tämän "tunnustuksen" jälkeenkin, avoimuus edistää sitä.
..sanonut noin kahdesti. Ekan kerran teininä, kun "seukkasin" vähän mua vanhemman tyypin kanssa. Koin, etten voinut antaa hänelle sitä, mitä hän toivoi (normaalisti etenevää suhdetta, fyysistä puolta..) ja pehmentääkseni iskua käytin tuota sanontaa.. Homma kuivui aika äkkiä tyystin.. ;)
Toinen kerta oli ihan vasta. Sanoin sen exälleni, kun oltiin ekaa kertaa eron jälkeen yhteydessä. Mä todellakin toivoisin, että me voitais olla yhteydessä "kavereina", vaikka suhde ei valitettavasti meidän välillä onnistunutkaan. Se toi jotenkin hommaan vaan sellasen vireen.. :/ Mulla on sitä välillä hirmu ikävä ja toivoisin, et ilman sitä virettä voitais kuitenkin tehdä asioita yhdessä.. Me kuitenkin oltiin pitkään yhdessä ja mun mielestä viihdyttiin keskenämme.. :)
1. Hän haluaa olla kaveri.
2. Hän sanoo noin, koska se kuulostaa kiltimmältä kuin ei kiinnosta.
3. Hän ei ole valmis suhteeseen ja haluaa aikaa, mitä saa pyytämällä kaveruutta. Ei kovin todennäköistä, mutta niin minä tekisin.
on myös se että nainen ON kiinnostunut miehestä, mutta ujostelee sanoa sitä suoraan ja siksi ehdottaa kaveruutta ja toivoo että asiat etenevät sitten kun ollaan eka kavereita. Itse olen joskus tehnyt näin.
Riippuu tietenkin siitäkin mitä aiemmin näiden kahden välillä on ollut. Jos mies yrittää lähennellä ja nainen tässä tilanteessa sanoo haluavansa olla vain kaveri, on melko selvää että se tarkoittaa ettei ole kiinnostunut seksistä/seurustelusta tän miehen kanssa.
Jos mä ite olisin kiinnostunut miehestä ja mies sitten ehdottas kaveruutta itse kyllä tarttuisin siihen. Onhan se nyt kaverin asemasta paljon helpompi ottaa miehen haluista ja tunteista selvää. :)
Mulla on ollut hyviä ystäviä jotka ovat kiinnostuneet. Mä en ole ollut kiinnostunut mutta olen pitänyt hyvänä ystävänä, joten olen halunnut säilyttää kaverisuhteen jos mahdollista. Jossain tapauksissa taas olen vaan sanonut kohteliaasti että ollaan kamuja.
Tarkoitus riiippunee täysin sanojasta. Tärkein pointti kuitenkin on, että mies ei kiinnosta miehenä, eikä pakittaja halua olla töykeä. Minun kohdalla tuo fraasi merkitsee "moikataan, kun tavataan".
mutta tunteet eivät ole siinä pisteessä että hypättäisiin sänkyyn.
Miksikähän ei voi olla muuten vaan kaveri? Miksi aina pitää ajatella seurustelua/ saman katon alle muuttamista/seksiä/papin eteen menoa? Miksi ei voisi olle muuten vaan ystävä/juttukaveri?
kaikessa raaka totuus ihmisten ulkonäöstä. Monet ihmiset on kivoja ja älykkäitä ja rakastettavia ihmisinä mutta kun jos ei seksuaalisesti sytytä niin ei voi pakottaa. Kaikkea toivoa ei silti kannata menettää sillä makuja on erilaisia. Joku tietty yksityiskohta voi sytyttää jonkun kiinnostumaan, eli esim. kauniit silmät tai ystävällinen hymy. Useimmiten fakta on kuitenkin se, että ihmisillä on sama maku ja kaikki haluaa saman. Se on ongelma. Ihminen on kuitenkin sitoutuvaa sorttia eli moniavioisuus ei tee onnelliseksi.
Jos ei saa juuri sitä kenet eniten haluaa, on otettava toinen ja ajan myötä kiintymyksen kautta rakkaus voi kehittyä jos molemmat ymmärtävät toisiaan ja lopettavat typerän haikailun esim. pornobimbot. tai ainakin pitää sen omana tietonaan.
Naisilla on usein niin, että älykkäin mies saa sitä pimperoa, jolloin ulkonäön merkitys ei ole oleellisin. Älykkyys ei ole toisten perseen nuolemista tai oman hyvän tavoittelua vaan kaiken/kaikkien tajuamista ja hallitsemista oikein. Älykäs mies myös valitsee yhden naisen eikä jaa kaluaan kaikkien naisten kanssa, vaikka tarjontaa olisi.
No harvemmin tuollaista "ollaan kavereita" tulee edes käytettyä. Jos tulee, niin silloin kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa oikeasti kaverustunut ja tykkään hänen seurastaan - eikä mistään ihailusta kun yleensä en sellaista edes tajuakaan vaan että oikeasti jotkut miehetkin osaavat olla ihan hemmetin hauskaa seuraa. Mutta harvemmin tulee tuollaista fraasia käytettyä, kun yleensä nämä iskijät ovat tuntemattomia. Ja kuten itsekin sanoit, niin minunkin käsitykseni on että jotkut miehet eivät välitä olla niiden ihmisten kaveria, joista ovat kiinnostuneet saati kuulla sitä heti kiinnostuksen ilmaistuaan. Joten turha siinä on turista, jos se vaikka pahimmillaan vain ärsyttää.
"Eli haluaako naiset vain luoda aina ison kaveripiirin jolloin aina yritetään tehdä niistä miehistä kavereita jotka ei kiinnosta."
Kavereissa ja ystävissä ei merkkaa niinkään se määrä vaan laatu. Ja jos laadun tunnistaa, niin miksei se mieskin voisi olla? Jos mies ei tahdo olla kaveri, niin onhan se toki aina surku, jos jostakusta pitää ihmisenä ja hän ei halua samassa seurueessa olla. Mutta ymmärrän ja itsekään en tietyissä tilanteissa haluaisi silloin kaveerata kiinnostuneen asemassa. Lähinnä se on vain harmi, toinen haluaa yhtä ja se yksi ei pysty siihen tarpeeseen vastaamaan ja sama toisepäin. Mutta eihän sitä lopulta osaa ajatella maailmanloppuna, jos toinen ei halua seurassa olla. Ihan sama pätee siihen, jos olen kiinnostunut miehestä ilman vastakaikua - turha sitä on jäädä sen kummemmin harmittelemaan. Noi "kolaus itsetunnolle" jutut nyt menee vähän liiaksi tuohon asenteeseen, että ihmisiä käytetään kuin tavaroita. Ei kuulu omaan asenteeseeni.
Eli TOSI harvoin tota fraasia tulee käytettyä. Tuntemattomien kohdalla ei ikinä ja yleensä nekin, jotka paremmin tuntee tietävät kyllä, että mielelläni vietän heidän kanssa aikaa - kavereina.
Ei haluta sanoa suoraan, että sorry, sulla ei seksimielessä ole mitään mahdollisuutta, mutta armonpalana saat jäädä roikkumaan kaveruuden nimissä, eli, ettei tarvi painua heti --uun lähettyviltä. On tavallaan jonkunlainen lohdutuspalkinto, jonka voi ojentaa vaikka yhden ja ainoan sänkykeikan jälkeen kun ei olekaan saanut niin hyvää kuin on kuvitellut.
Yleensä kaveri-ehdotuksen saanut on ollut enemmin innostunut ja ihastunut, siinä missä toinen on ollut enemmin kompromissimielellä liikenteessä. Toisaalta kaveriehdotus voi pitää sisällään senkin, että on tosi imartelevaa kun on ainakin joku varma nakki; tällaiselle voi aina soittaa säälikännipuhelun, ja kaveri tulee lohduttamaan ja ojentelemaan nenäliinaa. Kelpaa hyvin itsetunnon kohottamiseen.