Olen tässä jonkin aikaa "hiihdellyt" yksin, nyt olen kuitenkin miettinyt että jospa kuitekin koittaisi aktiivisesti etsiä itseleen parisuhdetta.
Mutta mieltäni on alkanut kalvaa ajatus että ei se kuitenkaan onnistu.
Pelkään eniten että, tapaan jonkun alkohisoituneen naisen joka onnistuu hämäämään minua sen aikaa, että kiinnyn häneen, sitten elämäni muuttuu helvetiksi.
Mitä te pelkäätte eniten, etsiessänne uutta kumppania.
Alkoholismia, hiv-positiivisuutta, vai perinteistä monisuhdetallaajaa, siis tapapettäjää.
Mutta mieltäni on alkanut kalvaa ajatus että ei se kuitenkaan onnistu.
Pelkään eniten että, tapaan jonkun alkohisoituneen naisen joka onnistuu hämäämään minua sen aikaa, että kiinnyn häneen, sitten elämäni muuttuu helvetiksi.
Mitä te pelkäätte eniten, etsiessänne uutta kumppania.
Alkoholismia, hiv-positiivisuutta, vai perinteistä monisuhdetallaajaa, siis tapapettäjää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuota alkoholia. Lopetin juuri yhden suhteen sen takia. On ihan hirveää yrittää mitään suhdetta ihmisen kanssa, jolle alkoholi menee kaiken muun edelle. Ei vaan onnistu ja eroaminen on yhtä hel....Ei sitä enää koskaan.
...en enää ikinä kelpaa kenelläkään
pelkään että mies olisi pettävä alkoholisti sika ja toinen minkä en haluaisi ikinä enää osuvan kohdalle että se mies kehenkä rakastuu niin kuolee.
se että se vittumainen exä voittais lotossa.
En uskalla pelätä mitään edellisistä... Pelkääminen on heittäytymistä johonkin pelottavaan, lamaannuttavaan tilaan ja siinä tilassa kauhun kangistamana oleminen kuluttaa pois kaiken tarmon ja energian. Uskon olevani sen verran elämän koulima, että osaan valita itselleni parhaan mahdollisen puolison. Ja sitä paitsi alkoholistit, positiiviset, monisuhdetallaavat tapapettäjät vastaavat itse tekemisistään, joten ei niitä etukäteen kannata pelätä. Minulla ainakin riittää siinä,että keskityn omiin tekemisiini.
Mä pelkään tota alkoholismia myös, mutta myös läheisriippuvaisia narsisteja, jotka osaa olla tosi pahoja, mä pelkään oikeestaan niin paljon kaikkee valehtelua, sitä että käy just noin: sä meet yhteen, se toinen paljastaakin todellisen luontonsa ja sun elämäs on helvettiä.
Pelkään myös sitä, että tähän astinen historia onkin johtunut siitä, etten viehätä muunlaisia ihmisiä, ne näkee, että oon liian kiltti, ja kaikesta vannomisesta huolimatta, mähän olen, ja etsiytyy mun luo... Jos en osaa pitää varaani. Pelkään, että mussa on joku sellanen vika, mikä aiheuttaa sen, en vaan itse tajua, enkä osaa korjata sitä. Pelkään, että uskon kuitenkin kaiken ja luotan, rikon itseni. Enkä enää selviäkään.
Pelkään, että en parane koskaan, pelkään, ettei ole olemassa ketään joka ymmärtäisi ja rakastaisi silti, pelkään, etten kestä enää pettymyksiä. Että jos löydänkin jonkun hyvän, eräs rakas lähiomaiseni tuhoaa sen. Tai se henkilö kuolee.
Niin paljon on turpaan tullut, että nyt olen ollut 3 vuotta yksin, yhtä säälittävää yritystä lukuunottamatta. Sekin oli virhe ja niin säälittävä virhe, etten luota itseeni suhdeasioissa enää ollenkaan.
Muuten, kaikin puolin kyllä, ystäviä on, jne. Mutta rakkaudessa olen tuomittu epäonnistumaan, enkä enää uskalla, kukaan ei kestä määrättömästi kipua.
Pelkään, ettei rakkautta ole olemassa, vain ihmisten omat yltiöitsekeskeiset pyrkimykset omaan iloon, onneen ja tyydytykseen, toisen kustannuksella. Pelkään, että kaikki liitot ovat vain harhaa, eikä kukaan haluakaan enää rakentaa yhdessä tulevaisuutta: odotetaan vaan että se rakentuu, ja on. Ja sitten kun se vaatii työtä, ymmärrystä, epäitsekkyyttä, myötätuntoa, kompromisseja ja kasvua (jne.), otetaan ero ja hankitaan seuraava polttoaine, mistä voi ammentaa, kunnes tunteet taas hiipuu.
Että epäonnistun taas parisuhteessa ja kumppanin valinnassa. Että tulen petetyksi, hakatuksi, haukutuksi ja muutenkin alistetuksi.
Jos sellainen joskus tielleni osuisi, niin sitä, että se mennä kuolisi yllättäin liikenneonnettomuudessa tai jossain.
http://www.youtube.com/watch?v=3Ki7baaB-s8&feature=related