Mitä on uskottomuus

Miten niin se on minulta pois jos mieheni kävisi vieraissa?
Jos miehellä on pattereita vaikka muille jakaa niin siitä vaan. Ilon jakaminen kaikissa muodoissaan lisää viihtyvyyttä kuten pahan lietsomien pahentaa ilmapiiriä kauas ympäristöön.

Mies osoittaa puolisolle sitä rakkautta, johon parisuhteen kemiat, ilmapiiri ja harmoonisuus hänet innostavat-ja sama pätee toisinpäin.

Ei vihkilupaus tarkoita, että miehellä tai naisella olisi pakottaa toista olemaan ja tuntemaan muuta kun on ja tuntee.

Jokainen menköön myös itseensä.

neutraalisti arvottaa tätä kysymystä...
vähän olen tätä palstaa lukenut mutta päässyt käsitykseen, että uskotomuus on varsin neurotisoiva kokemus
johtaa pahaanoloon, riitoihin, eroon

yritin ehkä kysyä/kyseenalaistaa sitä, että pitääkö tässä uskottomuusasiassa olla jotenkin jyrkempi kuin muiden eettisten käskyjen noudattamisen edellyttämisessä puolisolta?

kaikki me latelemme valkoisia valheita mutta nekin ovat valheita ja siis periaatteessa väärin

moni meistä kadehtii, kiroilee, palvoo mammonaa jumalan sijaan jne

uskottomuuteen voisi suhtautua yhtä ymmärtäväisesti kuin ihmisen muihin puutteisiin, olisi itsellä kevyempi olla ja helpompi hengittää

nyt voi tulla lunta tupaan mutta näin minä vain mietin

aloittaja kirjoitti:

neutraalisti arvottaa tätä kysymystä...
vähän olen tätä palstaa lukenut mutta päässyt käsitykseen, että uskotomuus on varsin neurotisoiva kokemus
johtaa pahaanoloon, riitoihin, eroon

yritin ehkä kysyä/kyseenalaistaa sitä, että pitääkö tässä uskottomuusasiassa olla jotenkin jyrkempi kuin muiden eettisten käskyjen noudattamisen edellyttämisessä puolisolta?

kaikki me latelemme valkoisia valheita mutta nekin ovat valheita ja siis periaatteessa väärin

moni meistä kadehtii, kiroilee, palvoo mammonaa jumalan sijaan jne

uskottomuuteen voisi suhtautua yhtä ymmärtäväisesti kuin ihmisen muihin puutteisiin, olisi itsellä kevyempi olla ja helpompi hengittää

nyt voi tulla lunta tupaan mutta näin minä vain mietin

Lue lisää

Minä pidän rahasta ja tavarasta enemmän kuin rukoilusta ja kirkossa käymisestä. Työskentelen sunnuntaina. Olen sanonut äidilleni rumasti. Olen ollut uskoton vaimolleni. Olen varastanut työpaikalta kirjekuoria, klemmareita yms. tarve-esineitä. Olen sanonut toisista ihmisistä sellaista, mikä ei ole ihan totta. Olen kadehtinut toisten autoja ja kesämökkejä. Lisäksi olen taipuvainen laiskuuteen. Olen jättänyt auttamatta ja huomioimatta lähimmäisiäni. Olen myös ajanut ylinopeutta. Kaikki muu on ihan ok nyky-yhteiskunnassa, mutta väärään reikään tähtäämisestä ollaan valmiita kivittämään, vaikka se ei riko mitään lakia. Miksi?

pahis kirjoitti:

Minä pidän rahasta ja tavarasta enemmän kuin rukoilusta ja kirkossa käymisestä. Työskentelen sunnuntaina. Olen sanonut äidilleni rumasti. Olen ollut uskoton vaimolleni. Olen varastanut työpaikalta kirjekuoria, klemmareita yms. tarve-esineitä. Olen sanonut toisista ihmisistä sellaista, mikä ei ole ihan totta. Olen kadehtinut toisten autoja ja kesämökkejä. Lisäksi olen taipuvainen laiskuuteen. Olen jättänyt auttamatta ja huomioimatta lähimmäisiäni. Olen myös ajanut ylinopeutta. Kaikki muu on ihan ok nyky-yhteiskunnassa, mutta väärään reikään tähtäämisestä ollaan valmiita kivittämään, vaikka se ei riko mitään lakia. Miksi?

Lue lisää

ihmettelen

no, esitän arvoisille kanssasisarille vielä yhden kysymyksen:
kumpi on pahempaa:
1. se, että mies on periuskollinen mutta henkisesti julma
vai
2. se, että mies kenties rakastaa toistakin naista mutta on uskollinen vaimolleen ja perheelleen sikäli, että pysyy parisuhteessa, hoitaa toimeentulon lapsilleen, puitteet koko perheelle, on hyvä isä ja rakastava puoliso?

mitä yritän sanoa?

onko ihminen luotu yksiavioiseksi? onko mies luonnostaan yksiavioinen?

onko meidät pakotettu uskomaan niin?
paras ohjailtava yhteiskuntayksikkö on perhe, yksiavioinen ja asuntolainoihin sidottu.
Se tuottaa uusia yhteiskunnan ylläpitäjiä samalla kun se toimii lainalaisesti kuin turpeeseen sidottu maaorja muinoin. Ennustettavuus tuollaisen perheyksikön käytöksestä helpottaa päätöksentekoa ja pönkittää hallintovaltaa.

Monet poliitikot puolustavat perhearvoja mutta todellisuudessa partnerit vaihtuu ja rakastajattaret kirjoittavat paljastuskirjoja.

Mitä siis tarkoitan;
on kurjaa, että ihmiset kurjistavat oloaan, ympäristönsä oloa tekemällä tästä "uskottomuudesta" jotain kynnyskysymystä. Jos jokainen syntimme rankataisiin samalla mitalla, kukaan ei olisi enää parisuhteessa.

aloittaja kirjoitti:

ihmettelen

no, esitän arvoisille kanssasisarille vielä yhden kysymyksen:
kumpi on pahempaa:
1. se, että mies on periuskollinen mutta henkisesti julma
vai
2. se, että mies kenties rakastaa toistakin naista mutta on uskollinen vaimolleen ja perheelleen sikäli, että pysyy parisuhteessa, hoitaa toimeentulon lapsilleen, puitteet koko perheelle, on hyvä isä ja rakastava puoliso?

mitä yritän sanoa?

onko ihminen luotu yksiavioiseksi? onko mies luonnostaan yksiavioinen?

onko meidät pakotettu uskomaan niin?
paras ohjailtava yhteiskuntayksikkö on perhe, yksiavioinen ja asuntolainoihin sidottu.
Se tuottaa uusia yhteiskunnan ylläpitäjiä samalla kun se toimii lainalaisesti kuin turpeeseen sidottu maaorja muinoin. Ennustettavuus tuollaisen perheyksikön käytöksestä helpottaa päätöksentekoa ja pönkittää hallintovaltaa.

Monet poliitikot puolustavat perhearvoja mutta todellisuudessa partnerit vaihtuu ja rakastajattaret kirjoittavat paljastuskirjoja.

Mitä siis tarkoitan;
on kurjaa, että ihmiset kurjistavat oloaan, ympäristönsä oloa tekemällä tästä "uskottomuudesta" jotain kynnyskysymystä. Jos jokainen syntimme rankataisiin samalla mitalla, kukaan ei olisi enää parisuhteessa.

Lue lisää

Minä en, tämä on ilmeisesti täällä varsin tärkeä asia kertoa, pidä uskollisuutta kovinkaan tärkeänä arvona, mikäli uskottomuus nähdään seksuaalisena syrjähyppynä.

Ihmisten perusturvallisuudentunne on varsin tärkeä, se on koko olemassa olon rakenne. Turvallisuuden tunteisiin vaikuttavia asioita on varsin paljon, perusturvallisuuden tunteisiin vaikuttavia kohtalaisen vähän. Eräitä rakennepalikoita ovat ennustettavuus ja läheisten luotettavuus. Kiduttajat operoivat varsin tylyillä menetelmillä myös henkisellä puolella, he pyrkivät aikaansaamaan sellaisen tunnetilan, ettei kärsivällä yksilöllä ole mitään merkitystä edes läheisilleen, hän on menettänyt arvonsa. Mikäli kidutetuilta kysyy ja he haluavat jatkaa keskustelua yli fyysisten kärsimysten, silloin tulee ilmi, kuinka tärkeä on ihmisarvo ja arvokkuus omien läheisten silmissä ja kuinka sen menettämisen uhka sattuu. Uskottomuudessa on kyse periaatteessa samasta asiasta. Oman arvon hukkaamisesta ja luottamuksen menetyksestä. Tulevaisuus muuttuu ennustamattomaksi ja läheinen on pettänyt, varsin syvällisistä asioista on siis kyse.

aloittaja kirjoitti:

neutraalisti arvottaa tätä kysymystä...
vähän olen tätä palstaa lukenut mutta päässyt käsitykseen, että uskotomuus on varsin neurotisoiva kokemus
johtaa pahaanoloon, riitoihin, eroon

yritin ehkä kysyä/kyseenalaistaa sitä, että pitääkö tässä uskottomuusasiassa olla jotenkin jyrkempi kuin muiden eettisten käskyjen noudattamisen edellyttämisessä puolisolta?

kaikki me latelemme valkoisia valheita mutta nekin ovat valheita ja siis periaatteessa väärin

moni meistä kadehtii, kiroilee, palvoo mammonaa jumalan sijaan jne

uskottomuuteen voisi suhtautua yhtä ymmärtäväisesti kuin ihmisen muihin puutteisiin, olisi itsellä kevyempi olla ja helpompi hengittää

nyt voi tulla lunta tupaan mutta näin minä vain mietin

Lue lisää

Mielestäni parisuhteessa ei voi käskyttää toista, ei sitten mitenkään. Toinen on sellainen kuin on, valitsee itse omat tekonsa. Todennäköisesti - jos rakastaa - niin ajattelee myös verraten paljon kumppaniaan miettiessään "tekisinkö kuten kumppani toivoo vai kuten itse haluan". Jos tällaisia konflikteja itsensä ja kumppanin välillä tulee paljon, niin suhde ei pidemmällä aikajanalla tule toimimaan. Tai se toimii, mutta vain, jos kumppani sopeutuu pettämiseen tai ei tiedä siitä. Monet sanovat haluavansa tietää kumppaninsa pettämisestä "asiat pitää puhua selviksi". Nyt on kuitenkin niin, ettei puhuminen useinkaan auta. Päinvastoin - se vie liitolta kaikki edellytykset jatkumisesta pois. Näin juuri siksi, ettei petetty yksinkertaisesti voi sulattaa asiaa.

Eli - samalla kolikolla on aina molemmat puolensa - niin myös asioilla. Mielestäni paras tapa pysyä tasapainossa on vähentää (omaa) ehdottomuutta. Ellei jossain asiassa pysty, on se suhteen heikoin lenkki.

aloittaja kirjoitti:

ihmettelen

no, esitän arvoisille kanssasisarille vielä yhden kysymyksen:
kumpi on pahempaa:
1. se, että mies on periuskollinen mutta henkisesti julma
vai
2. se, että mies kenties rakastaa toistakin naista mutta on uskollinen vaimolleen ja perheelleen sikäli, että pysyy parisuhteessa, hoitaa toimeentulon lapsilleen, puitteet koko perheelle, on hyvä isä ja rakastava puoliso?

mitä yritän sanoa?

onko ihminen luotu yksiavioiseksi? onko mies luonnostaan yksiavioinen?

onko meidät pakotettu uskomaan niin?
paras ohjailtava yhteiskuntayksikkö on perhe, yksiavioinen ja asuntolainoihin sidottu.
Se tuottaa uusia yhteiskunnan ylläpitäjiä samalla kun se toimii lainalaisesti kuin turpeeseen sidottu maaorja muinoin. Ennustettavuus tuollaisen perheyksikön käytöksestä helpottaa päätöksentekoa ja pönkittää hallintovaltaa.

Monet poliitikot puolustavat perhearvoja mutta todellisuudessa partnerit vaihtuu ja rakastajattaret kirjoittavat paljastuskirjoja.

Mitä siis tarkoitan;
on kurjaa, että ihmiset kurjistavat oloaan, ympäristönsä oloa tekemällä tästä "uskottomuudesta" jotain kynnyskysymystä. Jos jokainen syntimme rankataisiin samalla mitalla, kukaan ei olisi enää parisuhteessa.

Lue lisää

Itse näen uskollisuuden kokonaisuutena, joka koostuu joukosta hyviä tekoja.

Jos olen miehen kanssa parisuhteessa, jossa on hyvä olla, niin se kertoo siitä, että mies on hyvä! Vaikka tämä vilkuilisi muita naisia tai jopa hakeutuisi suhteeseen heidän kanssaan. Mieleeni tulee exäni: Hän ei ollut paha, mutta hänen kanssaan oli paha olla. Rakasti ylitse muiden sanomalehtiä ja tv-ohjelmia. Hakeutui vain omaan seuraansa. Olisin jossain vaiheessa oikein toivonut, että joku nainen tulisi ja viekoittelisi: mutta ketä naista kiinnostaa mies, joka ei ole kiinnostunut mistään mistä nainen eikä ainakaan naisesta itsestä!!!???? Haluaisin siis sanoa, että tämä on yksi pahimpia pettämisen lajeja.

nina* kirjoitti:

Mielestäni parisuhteessa ei voi käskyttää toista, ei sitten mitenkään. Toinen on sellainen kuin on, valitsee itse omat tekonsa. Todennäköisesti - jos rakastaa - niin ajattelee myös verraten paljon kumppaniaan miettiessään "tekisinkö kuten kumppani toivoo vai kuten itse haluan". Jos tällaisia konflikteja itsensä ja kumppanin välillä tulee paljon, niin suhde ei pidemmällä aikajanalla tule toimimaan. Tai se toimii, mutta vain, jos kumppani sopeutuu pettämiseen tai ei tiedä siitä. Monet sanovat haluavansa tietää kumppaninsa pettämisestä "asiat pitää puhua selviksi". Nyt on kuitenkin niin, ettei puhuminen useinkaan auta. Päinvastoin - se vie liitolta kaikki edellytykset jatkumisesta pois. Näin juuri siksi, ettei petetty yksinkertaisesti voi sulattaa asiaa.

Eli - samalla kolikolla on aina molemmat puolensa - niin myös asioilla. Mielestäni paras tapa pysyä tasapainossa on vähentää (omaa) ehdottomuutta. Ellei jossain asiassa pysty, on se suhteen heikoin lenkki.

Lue lisää

on mielestäni sopuisuus...
ei herneitä nenään "uskottomuudesta"
luottamus
ei kyttäämistä ja vainoharhaisuutta eikä ainaista epäluuloa
ei toisen syyttämistä omasta pahasta olosta

sieltä se kaikki lähtee
omasta itsetunnosta

luottamus itseen ja toiseen, itsensä ja toisen hyväksyminen, terve itseriittoisuus ja tilann sekä vapauden suominen toiselle

arvokas käytös
(jos toinen silti pitää ruohosta aidan takana enemmän, antaa mennä)

jos ihminen luottaa itseensä ja elämän ylläpitäviin voimiin, hänen ei tarvitse kouristuksenomaisesti tarautua puolisonsa lahkeeseen tai hameenhelmaan

luottavainen ja rakastava ihminen on sellainen, jonka luota ei kukaan kaipaa muualle

antakaa jouluksi lahja itsellenne ja puolisollenne
laajasydämisyyden ja luottamuksen lahja

olo helpottuu ihmeesti

aloittaja kirjoitti:

on mielestäni sopuisuus...
ei herneitä nenään "uskottomuudesta"
luottamus
ei kyttäämistä ja vainoharhaisuutta eikä ainaista epäluuloa
ei toisen syyttämistä omasta pahasta olosta

sieltä se kaikki lähtee
omasta itsetunnosta

luottamus itseen ja toiseen, itsensä ja toisen hyväksyminen, terve itseriittoisuus ja tilann sekä vapauden suominen toiselle

arvokas käytös
(jos toinen silti pitää ruohosta aidan takana enemmän, antaa mennä)

jos ihminen luottaa itseensä ja elämän ylläpitäviin voimiin, hänen ei tarvitse kouristuksenomaisesti tarautua puolisonsa lahkeeseen tai hameenhelmaan

luottavainen ja rakastava ihminen on sellainen, jonka luota ei kukaan kaipaa muualle

antakaa jouluksi lahja itsellenne ja puolisollenne
laajasydämisyyden ja luottamuksen lahja

olo helpottuu ihmeesti

Lue lisää

Jos ihminen suhteeseen mennessään odottaa toiselta ja itseltään uskollisuutta ja näin yhdessä sovitaan, siis ettei vieraisiin sänkyihin hypitä, niin toki silloin uskottomuus on "rikos". Useimmat suhteet uskoakseni perustuvat juuri tälläiseen sopimukseen tai oletukseen. Nykyisin ihmiset solmivat suhteita rakkaudesta, romanttisista syistä, ei ehkä niinkään taloudellisten syiden vuoksi tai siksi, että pitää. Koska suhde perustuu tunteille ja romantiikalle on selvää, että kun pilvilinnoista putoaa, niin putoaa korkealta ja kovaa. Sataprosenttinen uskollisuus vuosikymmenten ajan voi olla epärealistinen tavoite, ehkä ihminen ei sentään ihan niin yksiavioinen ole. Tunteisiin perustuva suhde on aika heppoisalla perustalla, tunteilla kun on taipumus muuttua matkan varrella ja ne syttyvät myös muita ihmisiä kohtaan.

Lisäksi pettäminen koetaan suurena loukkauksena myös siksi, että oma puoliso näkee jonkun muun yhtä viehättävänä tai jopa viehättävämpänä kuin itse on. Se kolahtaa itsetuntoon, aiheuttaa kateutta ja mustasukkaisuutta. Etenkin naisilla on ainainen kilpailu menossa siitä kuka on vetävämpi. Jos jää toiseksi jollekin muulle niin se sattuu syvältä ja omaa viehtäysvoimaansa voi joutua arvioimaan uudelleen.

En todellakaan tiedä miten uskottomuuteen tulisi suhtautua. Tai miten seksuaalisuuteen tulisi suhtautua siinä mielessä, että ei yksin mies halua useita kumppaneita vaan myös naisen halut uudistuvat kummasti uuden kumppanin kanssa. Sama tuttu tavara niin rakas kuin se ehkä onkin ei jaksa himottaa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Mitä sitten pitää tehdä? Antautua virkistävän seksin vietäväksi vai olla sekä uskollinen että muumioitunut.

Toinen Puolikas kirjoitti:

Jos ihminen suhteeseen mennessään odottaa toiselta ja itseltään uskollisuutta ja näin yhdessä sovitaan, siis ettei vieraisiin sänkyihin hypitä, niin toki silloin uskottomuus on "rikos". Useimmat suhteet uskoakseni perustuvat juuri tälläiseen sopimukseen tai oletukseen. Nykyisin ihmiset solmivat suhteita rakkaudesta, romanttisista syistä, ei ehkä niinkään taloudellisten syiden vuoksi tai siksi, että pitää. Koska suhde perustuu tunteille ja romantiikalle on selvää, että kun pilvilinnoista putoaa, niin putoaa korkealta ja kovaa. Sataprosenttinen uskollisuus vuosikymmenten ajan voi olla epärealistinen tavoite, ehkä ihminen ei sentään ihan niin yksiavioinen ole. Tunteisiin perustuva suhde on aika heppoisalla perustalla, tunteilla kun on taipumus muuttua matkan varrella ja ne syttyvät myös muita ihmisiä kohtaan.

Lisäksi pettäminen koetaan suurena loukkauksena myös siksi, että oma puoliso näkee jonkun muun yhtä viehättävänä tai jopa viehättävämpänä kuin itse on. Se kolahtaa itsetuntoon, aiheuttaa kateutta ja mustasukkaisuutta. Etenkin naisilla on ainainen kilpailu menossa siitä kuka on vetävämpi. Jos jää toiseksi jollekin muulle niin se sattuu syvältä ja omaa viehtäysvoimaansa voi joutua arvioimaan uudelleen.

En todellakaan tiedä miten uskottomuuteen tulisi suhtautua. Tai miten seksuaalisuuteen tulisi suhtautua siinä mielessä, että ei yksin mies halua useita kumppaneita vaan myös naisen halut uudistuvat kummasti uuden kumppanin kanssa. Sama tuttu tavara niin rakas kuin se ehkä onkin ei jaksa himottaa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen. Mitä sitten pitää tehdä? Antautua virkistävän seksin vietäväksi vai olla sekä uskollinen että muumioitunut.

Lue lisää

ongelma on nykyajan yliseksualisoitunut ilmapiiri...
Muutama vuosikymmen sitten kaikki oli toisin.
Nykymedia ja mainonta sekä elokuvat tunkevat tajuntaamme räikeää mielikuviaseksiä kaikin mahdollisin tavoin.
Sama ilmiö kuin kauneusihanteet. Oma riittämättömyys lanseerattujen ihanteiden valossa nakertaa itsetuntoa. Itsetunnoton ihminen ostaa mitä vaan pönkittääkseen egoaan; ripsiväriä, kauneusleikkauksia,viagraa, muotivaatteita ja herra ties mitä.
Liikojen seksiärsykkeiden mediamaailmassa mikään ei vähitelen tunnu miltään.
Muinaiset runoilijat joutuivat hurmioon pelkästä nilkan vilahduksesta!

Tämä aika hämmentää ihmisen luonnollista seksuaalisuutta käymään ylikierroksilla.

Jatkuva -ärsykkeillä keinotekoisesti provosoitu- kilpajuoksu oman seksuaalisen nälän tyydyttämiseksi tässä hullunmyllyssä on mahdotonta.
Kaikki yrittävät enemmän ja enemmän ja saavat vähemmmän, koko ajan.

Miettikää sitä!!!

Isis ja tiikeri kirjoitti:

ongelma on nykyajan yliseksualisoitunut ilmapiiri...
Muutama vuosikymmen sitten kaikki oli toisin.
Nykymedia ja mainonta sekä elokuvat tunkevat tajuntaamme räikeää mielikuviaseksiä kaikin mahdollisin tavoin.
Sama ilmiö kuin kauneusihanteet. Oma riittämättömyys lanseerattujen ihanteiden valossa nakertaa itsetuntoa. Itsetunnoton ihminen ostaa mitä vaan pönkittääkseen egoaan; ripsiväriä, kauneusleikkauksia,viagraa, muotivaatteita ja herra ties mitä.
Liikojen seksiärsykkeiden mediamaailmassa mikään ei vähitelen tunnu miltään.
Muinaiset runoilijat joutuivat hurmioon pelkästä nilkan vilahduksesta!

Tämä aika hämmentää ihmisen luonnollista seksuaalisuutta käymään ylikierroksilla.

Jatkuva -ärsykkeillä keinotekoisesti provosoitu- kilpajuoksu oman seksuaalisen nälän tyydyttämiseksi tässä hullunmyllyssä on mahdotonta.
Kaikki yrittävät enemmän ja enemmän ja saavat vähemmmän, koko ajan.

Miettikää sitä!!!

Lue lisää

Petetty on vuosikymmeniä. Varsinki naiset humalassa nehän on aina valmiita seksiin vieraissa. Niin oli ennen ja niin on nyt.