Rahaton luuseri....

Moikka,

Vähän sama juttu, mutta mieskään ei juuri saa töitä, joten ollaan molemmat rahattomia luusereita. Hirvee stressi koko ajan, kun joka päivä koko päivän vaan miettii, mitä pitäisi tehdä että menisi paremmin... :( Sitä alkaa sit kyseenalaistamaan vähän kaikkee, jopa elämää... Onneksi on se lapsi (nyt 1,5v), ilman pientä en varmaan enää jaksais...

Valitettavasti tästä jamasta en pysty lohduttamaan tai auttamaan toista, mutta ainakin nyt tiedämme, että emme ole ainoita... Tsemppiä sullekin!

asiaa ennen kuin otit kyrpää sisääsi ??

Miksi valitat asiaa jälkeenpäin sitä saa mitä on tilannut !!!!. Vituttaakos sinua.

Turha tuosta on huolehtia ja vielä turhempi mennä töihin vain sen takia, että olet aikaisemmin aina huolehtinut itse itsestäsi. Teethän kuitenkin nyt jo arvokasta työtä, olet kotiäiti pienelle lapselle. Se lapsi ei kuitenkaan ole vauva kuin kerran ja siitä ajasta kannattaa nauttia.

Töihin ehdit mennä myöhemminkin, sitten kun lapsi on vanhempi. Varmasti miehesikin on tiennyt mitä on odotettavissa sinun töittesi suhteen, jos lapsen hankitte. Ja tosiaan, voisi melkein sanoa, että olisit miettinyt lapsen hankkimista useamman kerran, jos asenteesi on tuo - sinulla on kuitenkin nyt aivan eri elämäntilanne kuin ennen, jotenkin tuntuu sen pienen kannalta vähän surulliselta, että äiti lykkää hänet vuoden vanhana hoitoon vain sen takia, että pitää itseään luuserina, kun ei muka tee mitään.


Jotenkin tuntuu, että olet vielä aika nuori?

Kunhan vain ymmärrät että köyhänä ei kannata äänestää oikeistoa. Oikeisto on rikkaiden herrojen ja rouvien etuja ajava puolue.

Minäkin olin monta vuotta kotiäiti, ja mies tienasi kaikki perheen rahat. En saanut työttömyyskorvausta, koska en ollut työnhakija ja miehellä oli tuloja. En kertaakaan ajatellut, että olisin mieheni siivellä, eikä hänenkään mielestä. Minun työni oli hoitaa kotia ja lapsia, ja se on arvokasta. Tavallaan olin siis töissä perheelleni. Kotiäitiys me päätettiin vapaaehtoisesti ja yhdessä, koska haluttiin satsata lapsiin ja perhe-elämään eikä olla mukana siinä kauheassa oravanpyörässä jossa kaikki ovat kiireisiä ja väsyneitä.

Rahankäyttö järjestettiin niin että miehen palkka (ja aikanaan minunkin) on tullut yhteiselle tilille vapaaseen käyttöön, jonka käyttöä ei lasketa eikä kytätä.

Ole ylpeä ja onnellinen siitä että hoidat lapsesi itse, Säästät päivähoitomaksuissa, työmatkoissa, työvaatteissa ym ym, joten suurta rahallista eroa ei olisi kuitenkaan vaikka olisit töissä. Voit säästää myös tekemällä itse ruuat, vaatteet, siivoukset ja muuta sellaista mitä et voisi jos olisit töissä. Tee lista hyvistä puolista, mitä kotiäitiyteen liittyy ja päätä nauttia näistä lyhyistä vuosista kun lapsesi ovat pieniä ja tarvitsevat sinua. Nyt voit ja jaksat antaa myös miehellesi kodin lämpöä ja aikaasi, niin että hän puolestaan mielellään huolehtii teidän kaikkien toimeentulosta rahallisesti.

Mihin se sun jäljelle jäävä 150€ sitten menee? Mitä se sun eläminen on kun itse käsittäisin siihen esim ruokaostokset (jotka teillä hoitaa siis miehesi)? Tuskin sitä mihinkään shoppailuun laitat:)