Nykyihmiseen on kosmisen ja biologisen evoluution lisäksi vaikuttanut myös kolmas kehityilmiö, jota sanotaan kulttuurievoluutioksi. Tarkoitan tällä niitä ihmisen tietoisesti ja tarkoituksella tekemiä asioita, joilla on pysyvää vaikutusta ihmiseen itseensä ja maailmaan. Kulttuurievoluution perustana ovat älyllinen kapasiteetti ja kommunkointikyky, jotka ihmisellä ovat silmiinpistävän paljon korkeammat kuin tässä suhteessa edistyneimmilläkin eläimillä.
Ihmisen alyn olennainen piirre on abstraktiokyky, joka eläimillä näyttää yltävän vain konkreettisten asiain ja tilanteiden symbolien tasolle. Tietoisuus itsestään, lajikumppaneista ja maailmasta näyttää minusta ihmisellä olevan merkittävästi syvempi ja yksityiskohtaisempi kuin eläimillä. Ihmisen kommunikaatiokyky tuntuu jossakin määrin toimivan jopa lajien välillä; ainakin, jos vaikkapa delfiineillä tai simpansseilla olisi abstraktia ajattelua, luulisin sen ihmisille jo selvinneen. Siksi, jos kulttuurievoluutiota on muilla kuin ihmisellä, sen määrä ja taso ainakin on tähän verrattuna häviävän pieni.
Merkittävä kulttuurievoluution osa on sosiaalisuus ja empatia. Niiden osoituksia toki näkee myös eläimillä, mutta ihmisten kaltaiseksi abstraktioksi ja järjestelmäksi asti ei. Eläinlajin jäsenet kärsivät ruokapulasta ruuanhankintakykynsä mukaisesti; perheen ja lauman ehkä hivenen tasatessa jakoa. Lisääntymismahdollisuudet jakautuvat evoluutioteorian luonnonvalinnan mukaan, kun taas ihmisellä sosiaalinen oikeudenmukaisuus puolustaa vankasti kaikkien oikeutta lisääntyä. Karhut toteuttavat karhuuttaan ilman karhuoikeuksien yleismaailmallista julistusta; tosin ihmisten päättämien suojelutoimien hiukan auttamana. Vaikka eläin toisinaan puolustaakin jälkeläistään, se ei uhraa henkeään sen - vielä vähemmän jonkin aatteen - puolesta.
Mielestäni ihmisen ja (muiden?) eläinten henkisten toimintojen ero on näissä keskusteluissa ohitettu liian vähällä pohdinnalla. Miksi ero on niin suuri, miksi sen seuraukset merkitsevät käytännssä voimakasta puuttumista ihmiseen (ja joihinkin eläimiin) kohdistuvaan luonnonvalintaan? Miten ihmisen tietoisuus on kasvanut ja mihin kasvu voisi jatkua? Viittaako uskonnoissa esiintyvä ihmisen luominen oikeastaan tietoisuuden heräämiseen eikä ruumiillisen muodon syntyyn?
Koska kulttuurievoluutio ei ole asia, jota harrastan, kaipaisin ensi sijassa sellaisten puheenvuoroja, jotka siihen ovat perehtyneet. Sana on tietenkin niin vapaa kuin näissä ketjuissa yleensäkin, vaikka sinnikäs uskopohjainen inttäminen ei avaajaa suunnattomasti ilahduttaisi.
Ihmisen alyn olennainen piirre on abstraktiokyky, joka eläimillä näyttää yltävän vain konkreettisten asiain ja tilanteiden symbolien tasolle. Tietoisuus itsestään, lajikumppaneista ja maailmasta näyttää minusta ihmisellä olevan merkittävästi syvempi ja yksityiskohtaisempi kuin eläimillä. Ihmisen kommunikaatiokyky tuntuu jossakin määrin toimivan jopa lajien välillä; ainakin, jos vaikkapa delfiineillä tai simpansseilla olisi abstraktia ajattelua, luulisin sen ihmisille jo selvinneen. Siksi, jos kulttuurievoluutiota on muilla kuin ihmisellä, sen määrä ja taso ainakin on tähän verrattuna häviävän pieni.
Merkittävä kulttuurievoluution osa on sosiaalisuus ja empatia. Niiden osoituksia toki näkee myös eläimillä, mutta ihmisten kaltaiseksi abstraktioksi ja järjestelmäksi asti ei. Eläinlajin jäsenet kärsivät ruokapulasta ruuanhankintakykynsä mukaisesti; perheen ja lauman ehkä hivenen tasatessa jakoa. Lisääntymismahdollisuudet jakautuvat evoluutioteorian luonnonvalinnan mukaan, kun taas ihmisellä sosiaalinen oikeudenmukaisuus puolustaa vankasti kaikkien oikeutta lisääntyä. Karhut toteuttavat karhuuttaan ilman karhuoikeuksien yleismaailmallista julistusta; tosin ihmisten päättämien suojelutoimien hiukan auttamana. Vaikka eläin toisinaan puolustaakin jälkeläistään, se ei uhraa henkeään sen - vielä vähemmän jonkin aatteen - puolesta.
Mielestäni ihmisen ja (muiden?) eläinten henkisten toimintojen ero on näissä keskusteluissa ohitettu liian vähällä pohdinnalla. Miksi ero on niin suuri, miksi sen seuraukset merkitsevät käytännssä voimakasta puuttumista ihmiseen (ja joihinkin eläimiin) kohdistuvaan luonnonvalintaan? Miten ihmisen tietoisuus on kasvanut ja mihin kasvu voisi jatkua? Viittaako uskonnoissa esiintyvä ihmisen luominen oikeastaan tietoisuuden heräämiseen eikä ruumiillisen muodon syntyyn?
Koska kulttuurievoluutio ei ole asia, jota harrastan, kaipaisin ensi sijassa sellaisten puheenvuoroja, jotka siihen ovat perehtyneet. Sana on tietenkin niin vapaa kuin näissä ketjuissa yleensäkin, vaikka sinnikäs uskopohjainen inttäminen ei avaajaa suunnattomasti ilahduttaisi.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Tähän pätee mielestäni pitkälti sama kuin siihen miksi koira nuolee muniaan - koska se pystyy siihen. Ihmisen kulttuurievoluutio on seurausta ihmisen kehittyneistä älyllisistä ja kommunikointikyvyistä.
Ihminen kykenee siirtämään tietoa toisille ihmisille ja tuleville sukupolville. Kerrytetyn ja kertyvän tietomäärän ansiosta tuleva sukupolvi voi rakentaa kulttuurinsa entisen päälle.
(Muut) eläimet eivät tähän pysty, vaan jokainen sukupolvi aloittaa aina tyhjästä, eikä jätä väitöskirjoja eikä raamattuja jälkeensä.
"Viittaako uskonnoissa esiintyvä ihmisen luominen oikeastaan tietoisuuden heräämiseen eikä ruumiillisen muodon syntyyn? "
- Tässä näen vihjauksen siihen, että luominen olisi mielestäsi ollut ehkä älyllisten kykyjen istuttamista ihmisiin (vrt. Avaruusseikkailu 2001:n monoliitti apinalauman keskellä). En tiedä oliko se tarkoituksesi, mutta tuollainen käsitys syntyi.
Itse en näe älykkyyden ja kielen syntymistä erityisesti ihmeellisempänä kuin vaikkapa lentotaitoa, tai mitä tahansa muuta ominaisuutta. Enkä usko, että selitykseksi tarvitaan esimerkiksi muualta tulleita jalostajia, jotka olisivat ruiskuttaneet älykkyysgeenin apinalaumaan. Kysymyshän on lopulta fyysisistä ominaisuuksista, keskushermoston kehityksestä, jota on tapahtunut merkittävissä määrin muillakin eläimillä. Tuolla ominaisuudella on vain ollut radikaalit seuraukset. Onko tuo ominaisuus lopulta menestykseksi vai tuhoksi, jää nähtäväksi.
"Tässä näen vihjauksen siihen, että luominen olisi mielestäsi ollut ehkä älyllisten kykyjen istuttamista ihmisiin (vrt. Avaruusseikkailu 2001:n monoliitti apinalauman keskellä). En tiedä oliko se tarkoituksesi, mutta tuollainen käsitys syntyi." Koetanpa selventää sanomaani.
Näen evoluution riittävänä selityksenä ihmisen älyllisten kykyjen kehitykselle, enkä oleta mitään kertaluonteista älynkasvuporrasta. Silti tietoisuuden syntyminen, vaikka vähittäinenkin, muodostaa mielestäni olennaisen eron ihmisen ja eläinten välille. Raamatun lause ihmisen luomisesta (uskoipa sen jumalallisuuteen tai ei) voisi mielestäni viitata tähän muutokseen.
Ihmisen tietoisuuden seuraukset ovat minunkin mielestäni niin "radikaalit", että kiinnostaa kovasti nähdä - tässä elämässä tai tulevassa - mihin ne oikein johtavat.
>>Silti tietoisuuden syntyminen, vaikka vähittäinenkin, muodostaa mielestäni olennaisen eron ihmisen ja eläinten välille.
..että yhtä tietoisia kuin ihmiset.
Kun en ole kirjaa (vielä) lukenut, niin tiivistäisitkö miten simpanssien tietoisuus selvimmin ilmenee.
Eivät ehkä yhtä tietoisia, mutta sinä puhuitkin tuosta "olennaisesti erottavana" tekijänä.
Ylipäätään monilla (en sano että sinulla) on taipumus kuvitella ihmisten olevan ainutlaatuisempia kuin todellisuudessa ovatkaan. Ihminen on biologisessa mielessä eläin, vaikka se kuinka tuntuisi ajatuksena vieraalta.
Se mainitsemani kirja käsittelee enemmän ihmisiä itseään, mutta simpanssit ovat kokeissa kyenneet mm. tunnistamaan peilikuvansa ja itsensä valokuvista, ne kykenevät myös karkealla tasolla kertomaan tuntemuksistaan, ongelmistaan jne.
"Silti tietoisuuden syntyminen, vaikka vähittäinenkin, muodostaa mielestäni olennaisen eron ihmisen ja eläinten välille."
- En ole varma, tarkoitatko, että tietoisuus olisi kokonaan ihmisten yksinomainen ominaisuus. Näin ei mielestäni, eikä useimpien tutkijoiden mielestäkään kyllä ole.
Tietoisuuden eroissa ihmisten ja (muiden) eläinten välillä ei ole kysymys mustavalkoisesta on tietoisuutta/ei ole tietoisuutta - erosta, vaan pikemminkin harmaan ei sävyistä, siis aste-eroista. Kyllähän useilla (muilla) eläimillä, joilla on kehittynyt äly, on myös selvästi jonkinlainen tietoisuus ja tunteita.
Rajanveto tietoisten ja ei-tietoisten eläinten välillä on melko mahdotonta. Samoin kuin koko tietoisuus-käsitteen tarkka määrittely on vaikeaa.
Tässä Daniel C. Dennettin pohdiskelua aiheesta
http://instruct.westvalley.edu/lafave/dennett_anim_csness.html
Ei minua kirpaise lainkaan nähdä ihminen biologisessa (ruumiillisessa) mielessä eläimenä. Leikkausveitsellä ja mikroskoopilla tutkien kaikki on samaa.
Ylipäätään monilla (ehkä myös sinulla) on taipumus korostaa samanlaisuutta myös henkisissä toiminnoissa. Simpanssien taidot - joista olinkin kuullut - osoittavat minusta selvää idullaan olevaa tietoisuutta. Tässä on silti mielestäni jopa laatu-, ei vain määräero nykyihmiseen. Eniten tähän käsitykseeni taisi vaikuttaa tv-filmi, joka kuvasi miten simpanssijoukkue kaappasi poikasia (lapsia) toisesta laumasta ja popsi ne sitten suihinsa.
Eikä tarvitse muistuttaa kanniblismista vielä jokin aika sitten Uuden Guinean viidakoissa. Nykyihminen ei ole siellä, vaan väestön valtavirran asuinsijoilla.
Saman lajin yksilöitä syövät monet lajit, ja kuten tiesitkin, niin myös ihminen. Tämän lisäksi ihminen saattaa olla toiselle ihmiselle "susi" myös monilla sellaisilla tavoilla, joita simpanssille ei tulisi mieleenkään lajitoveriaan kohtaan.
Tietenkin tietoisuudessa on eroja lajien välillä, mutta tietoisuus ei ole yksin ihmisen ominaisuus.
Kuten toisesta vastauksestani huomaat, näen kyllä tietoisuuden ituja kehittyneimpien eläinten käyttäytymisessä. En myöskään poissulje jonkinlaista tietoisuutta missään elämänmuodossa. Olennainen ero, jota tarkoitan syntyy mielestäni ihmisen tietoisuuden korkeasta asteesta ja tätä kautta erityislaadusta.
Ehkä triviaali konkretisointi ylläolevalle on, että en usko yhdenkään eläimen ymmärtävän, että sillä on tietoisuus tai pohtivan, onko muilla lajeilla sitä. Tämä usko pohjautuu siihen, että näin ollen se varmasti koettaisi kommunikoida täta ajatustaan muille lajeille, ja ihminen ymmärtäisi sen yritykset.
Olen samaa mieltä, että tietoisuuden määrittely ja vielä enemmän sen tason mittaaminen on vaikeaa, ellei peräti periaatteessakin mahdotonta. Lähettämäsi linkki, jonka tarkka lukeminen juuttui pohjatietojeni vähyyteen, sisälsi nähdäkseni pääasiassa tämän johtopäätöksen. Tämä ei muuta sitä, että tietoisuuden olemassaolo on realiteetti, ja sitä voi pohdiskella epäsuorin (subjektiivisin) kannanotoin.
Luistaminen viestisi kertomaan tapaan tästä pohdinnasta on naturalismin luonnollinen reaktio - ei objektiivisia havaintoja, ei pohdintaa. Luulen, että Puolimatka yrittää tieteellisten tökeryyksiensä ohella painottaa sitä, että koko maailman selittämiseen tuo lähestymistapa on riittämätön.
Kaikki sinun toimintosi ovat pohjimmiltaan biologisia, myös tietoisuutesi ja muu aivotoimintasi.
En ole huomannut, että eläinten kesken on merkkejä yksilön käyttäytymisen rajoittamisesta toisten yksilöiden toimesta sen perusteella, että se vahingoittaa lajikumppaneitaan. Normaali oman jälkeäisten puolustus on toinen asia.
"Hyvän- ja pahantieto" näyttäisi olevan ihmisen tietoisuuden erityispiirre. Eikä ainoa, katsopa alempaa.
Jaetaan ne nyt silti tässä keskustelussa noihin kahteen pääryhmään, jos sopii. Ei pitäisi tuottaa määrittelyvaikeuksia.
Miksi simpanssi ylipäätään yrittäisi kommunikoida ihmisten kanssa, jos se ei mieltäisi ihmistä potentiaalisesti vastaanotto- ja ymmärryskykyiseksi? Ei se kaikille lajeille niin tee.
..on koettanut kommunikoida kaikkien vähänkin lupaavien lajien kanssa ja monin eri tavoin.
korkeasti tietoinen laji olisi ymmärtänyt ja vastannut.
Monetkin lajit pystyvät rajallisesti kommunikoimaan kanssamme - sekä ymmärtämään että vastaamaan.
Me olemme biologisia olentoja, emme mitään muuta.
>>En ole huomannut, että>eläinten kesken on merkkejä yksilön käyttäytymisen rajoittamisesta toisten yksilöiden toimesta sen perusteella, että se vahingoittaa lajikumppaneitaan. Normaali oman jälkeäisten puolustus on toinen asia.>"Hyvän- ja pahantieto" näyttäisi olevan ihmisen tietoisuuden erityispiirre. Eikä ainoa, katsopa alempaa.
"Luistaminen viestisi kertomaan tapaan tästä pohdinnasta on naturalismin luonnollinen reaktio - ei objektiivisia havaintoja, ei pohdintaa. "
- Ei naturalistin tarvitse tästä aiheesta luistaa. Tietoisuudesta on havaintoja ja tutkimustakin on tehty aiheesta, niin eläimillä kuin ihmisillä.
Pohdiskelu on aina paikallaan. Sillä tavalla saadaan aikaan hypoteeseja, joita voidaan naturalistisin menetelmin testata.
Pelkällä pohdiskelulla ei kuitenkaan konkreettista tiedettä synny. Naturalismi on käytännön työkalu - konkreettisten tulosten saavuttamiseksi on suljettava pois sellainen mitä pystytä tutkimaan. Ei kai naturalismia tarjotakaan kaiken selitykseksi, vaan nimenomaan työkaluksi, jotta päästäisi mielipiteitä pitemmälle.
Tämä kuitenkin on jo aika paljon aiheen vierestä, eli ihmisten ja muiden eläinten tietoisuuden tasojen eroista. Yhtä mieltä varmaan useimmat ovat siitä, että eroja on, ja isojakin. Totta. Miten siitä pitäisi jatkaa?
Toteamuksesi on uskonvarainen johtopäätös asiasta, jossa ei ole objektiivista näyttöä. Tästä syystä voin hyväksyä sen sinun kohdallasi, mutta olla eri mieltä omalla kohdallani.
Itse en ollut kiirehtimässä johtopäätöksiin, vaan yrittämässä analysoida ihmisen ja eläinten mahdollisia eroja. Näyttää siltä, että yksi sellainen (korkea tietoisuus) on todella olemassa. Totta kai se voi olla joko pelkästään biologista tai myös muunlaista alkuperää, mutta tieteellisessä mielessä emme taida tietää.
Pelkästään biologisenakin tietoisuus on mielestäni kiinnostava ilmiö.
Yksi ihmistietoisuuden muoto on vahva empatia, joka toteutuu myös sosiaalisena (yhteisöllisenä) ilmiönä; siis demokratiana, lakeina, järjestöinä, yleisenä mielipiteenä ja arvonmuodostuksena. Sen pohjalta on määritelty ihmisen perusoikeudet ja otettu varsin suuri yhteisöllinen vastuu niiden tukemiseksi ja puolustamiseksi. Tätä kaikkea voi pitää ihmisyyden olennaisena osana.
Toisaalta ihmisoikeudet neutraloivat varsin tehokkaasti luonnonvalintaa evoluution ohjausvoimana poistaen suuren osan sen vaikutuksesta sekä ihmisen että hänen suosimiensa lajien geeniperimään. Tästä seuraa, paitsi perimän heikkeneminen verrattuna siihen mitä täysivoimainen evoluutio tuottaisi, myös väestönkasvu maapallon ekosysteemiä vahingoittavassa mitassa. Pitemmälle ekstrapoloituna kehitys vaikuttaa jopa tuhoisalta umpikujalta.
Miksi evoluutio voi päätyä tilanteeseen, jossa se panee itsensä viralta ja miten tilanne voisi evoluution keinoin ratketa? Miksi korkea tietoisuus aikaansaa olosuhteet, jossa se saattaa tuhota sekä muun elämän että lopulta itsensä?
Ja juuri tästä syystä arvioin, että jos niillä olisi korkean tietoisuuden osoittavaa kerrottavaa, olisimme sen kuulleet.
Hyvin perusteltu sellainen vieläpä.
Tuleekos mieleesi, että ongelma voisikin olla enemmän siinä, ettei myöskään *ihminen* kykene niitä ymmärtämään kuin rajallisesti?
Linkkisi esimerkit, osa tuttuja mutta myös paljon uusia, vahvistivat jo toisessa repliikissä ilmoittettua näkemystäni, että tietoisuuden kasvun alun voi nähdä kehittyneimmissä eläimissä. Tästäkään tekstistä en vielä "huomannut", että simpanssilauman empaattiset ilmiöt perustuisivat muuhun kuin lyhyen tähtäyksen ja suppean alueen konkreettiseen etuun. Yhdistyneiden Laumakuntien simpanssioikeuksien julistukseen on vielä pitkä matka.
Mutta erimielisyytesi asiassa ymmärrän ja otan huomioon.
Korkean tietoisuuden edellytys on korkea abstraktion taito; käsitteenmuodostus yli konkreettisen asiain symbolisoinnin. Tämä on mielestäni kommunikoitavissa lajienkin välillä, jos se on olemassa enkä usko, että se jäisi tässä tapauksessa ilmaisematta.
Asiasta on tehty hypoteeseja maanulkoisen älyn kanssa kommunikointia pohdittaessa ja siitä on jopa sovelluksia (avaruusluotaimien viestilaatat).
Näyttöjä ei ole, toisinkin voi kyllä uskoa.
Pääperustelu on tietenkin vastakkaisen näytön täydellinen puuttuminen. Mutta onko muita?
>>Tästäkään tekstistä en vielä "huomannut", että simpanssilauman empaattiset ilmiöt perustuisivat muuhun kuin lyhyen tähtäyksen ja suppean alueen konkreettiseen etuun. Yhdistyneiden Laumakuntien simpanssioikeuksien julistukseen on vielä pitkä matka.
Mitä muuta sitten tarvitaan? Tuo on siis vallitseva käsitys ja falsifikaatiokriteeri on selvä. Käsitykseni muuttuu kyllä, jos se virheelliseksi osoitetaan.
Kommunikointiongelma on kuitenkin molemminpuolinen, eikä siksi kerro olennaisesti mitään siitä, kuinka paljon meidän tietoisuutemme olisi vaikka koiran tietoisuutta korkeammalla.
Sinä puhut tietoisuudesta monessa yhteydessä enemmän merkityksessä "yksilön henkiset ominaisuudet" kuin siinä varsinaisessa tiedostamismerkityksessään, johon itse viittaan.
..että voisi uskoa siten kuin sinä. Mutta toisinkin voi uskoa. Tiedoksi tätä en vielä kutsuisi.
Halusin vain tietää, oliko mielessäsi muutakin. Kiitos vastauksesta.
"Sinä puhut tietoisuudesta monessa yhteydessä enemmän merkityksessä "yksilön henkiset ominaisuudet" kuin siinä varsinaisessa tiedostamismerkityksessään, johon itse viittaan." Näin taitaa todella olla, mutta siihen on syynsä. Turha silti kinata tietoisuus-sanan merkityksestä; koetetaan selvitä siitä, jos se meillä onkin hiukan erilainen.
Näen ihmisen tietoisuuden todella paljolti pohjautuvan laajalle abstraktiokyvylle, joka ainakin lienee merkittävästi eläimistä poikkeava. Sen avulla päästään esimerkiksi ideasta, että tenavien hälinää on hillittävä kun se häiritsee laumaa, eteenpäin johtopäätökseen, että naapurilauman tenavien sieppaaminen ja syöminen pitää estää vaikka voimakeinoin, vaikka ne herkullisia ovatkin ja porukalla on nälkä.
Kysyit toisaalla, mitä erityistä luen kuuluvaksi ihmisen tietoisuuteen. Institutionaalinen empatia on keskeinen asia kuten muualla olen jo todennut. Tieteen perustana oleva abstrahoiva mielikuvitus ja intuitio ovat toinen, ehkä vaikuttavimpana osanaan äärettömyyden taju siihen tapaan kuin Cantorin transfiniittien teoriassa. Kolmas voisi olla abstrahoiva arvonmuodostus, jonka keskeisenä vaan ei ainoana osana on hyvän ja pahan erottelukyky silloinkin kun oma etu vaatii jälkimmäisen valintaa.
Ikävä, jos koet nämä pohdintani maalitolppien siirtelynä. Se ei ole tarkoitus, koska en pyri niillä todistamaan sinulle mitään, ainoastaaan kertomaan, miten asioita ajattelen. Siinä hommassa eivät aina sanat satu heti paikalleen, ja uusi ajatus joutuu joskus parantamaan myös edellistä.
..kun on osin samoja kysymyksiä.
Lyhyesti: Sukupuuttoja on tapahtunut ennenkin. Monien lajien tie on päättynyt umpikujaan, kun ympäristö on muuttunut nopeammin kuin evoluutio on kyennyt lajia sopeuttamaan.
Sitä en tiedä käykö ihmiselle niin, vai leviäkö ihminen muillekin planeetoille. Tulevaisuus näyttää.
Evoluutio ei pane itseään viralta. Se on ja jatkuu. Vain lajit menevät ja tulevat. Ihminen yhtenä niistä. Evoluutio pärjää hyvin ilman ihmistä, jos niikseen tulee. Toisaalta jatkuu se evoluutio ihmisen määrittelemässä ympäristössäkin. Valinta vain toimii toisin kun luonnossa, mutta toimii silti.
Kaikkea elämää ihminenkään tuskin pystyy tuhoamaan, ja itsensäkin pyrkii kaikin keinoin säilyttämään. Silti maapallo ei ihmistä kaipaa, enempää kuin dinosauruksiakaan. Nyt on meidän aikamme. Miljoonan vuoden päästä on varmaan toisin.
..enkä minäkään ihmissuvun puolesta murehdi. Silti näen asiassa erikoisuuden, kun sinä korostat business-as-usual -puolta. Kiitos silti odotetun asiallisesta ja selkeästä puheenvuorosta.
"Toisaalta jatkuu se evoluutio ihmisen määrittelemässä ympäristössäkin. Valinta vain toimii toisin kun luonnossa, mutta toimii silti." Toki niin, mutta...
..ihmisen osalta valintapaine ensi kertaa historiassa ei enää suosikaan pelkästään "luonnolliseen" ympäristöön sopivuutta, vaan uutta, lajin itsensä yhteisönä luomaa olosuhdetta (sosiaalinen vastuu). Onko tämä ilmiö evoluution väistämätön seuraus tietyllä kehitystasolla? Mitä se vaikuttaa kehityksen suuntaan, ja voiko tältä tasolta eteenpäin yleensäkään enää kehittyä? Mihin tällainen palautelinkki ohjaa toisaalta perimän kehityksen ja toisaalta ihmisyyden arvomaailman?
"Sitä en tiedä käykö ihmiselle niin, vai leviäkö ihminen muillekin planeetoille. Tulevaisuus näyttää." Tämä menee jo villiksi spekulaatioksi, mutta itseäni ovat mietityttäneet Gaia-hypoteesi ja muuan siihen pohjautuva fiktio (Clarke: Childhood´s End). Tunnetko aihetta ja mitä ajattelet?
...ja mihin suuntaan", lauloi muistaakseni Georg Ots joskus.
Kaikki eliöt muokkaavat ympäristöään enemmän tai vähemmän ja ympäristö muokkaa niitä. Samoin ihmisen kohdalla.
"Mitä se vaikuttaa kehityksen suuntaan, ja voiko tältä tasolta eteenpäin yleensäkään enää kehittyä?"
- Evoluutiollahan ei ole päämäärää eikä suuntaa. On mahdotonta arvailla, millainen on ihmislajin ja maapallon tila miljoonien vuosien kuluttua. Tosin eliöthän pyrkivät aina levittäytymään uusille alueille, ja johan ihminen suunnittelee pysyvästi miehitettyjä avaruusasemia, joten siirtokunnat muilla planeetoilla lienevät vain ajan kysymys, ellei jokin sattuma puutu peliin.
Gaia-hypoteesia en tarkemmin tunne, enkä ole kovin paljon viehättynyt scifistäkään. Todellisuus on minusta usein ihmeellisempää ja kiehtovampaa kuin fiktio.
Business-as-usual beats the fantasy...
Tähän repliikkiisi on mielestäni hyvä päättää keskustelu, ellei muita osallisia ilmaannu. Monta meitä ei ollut, mutta juttu kulki. Kiitos myös Illuminatukselle mukana olosta, jos satut vielä käymään.
"Eikä tarvitse muistuttaa kanniblismista vielä jokin aika sitten Uuden Guinean viidakoissa. Nykyihminen ei ole siellä, vaan väestön valtavirran asuinsijoilla."
Voisitko selventää mitä tällä tarkoitat. Sain tuosta sellaisen kuvan että mielestäsi:
1. Uuden Guinean kannibaalit eivät ole nykyihmisiä.
2. Kannibaalilla ei ole tietoisuutta.
Kummatkin väitteet ovat hassuja ja perusteettomia.
Kun koettaa sanoa lyhyesti, jää loogisia aukkoja. Koetanpa tiivistää saumaa.
Pohtiessani ihmisen tietoisuutta oivalsin toki, että nykyisinkin elävillä ihmisillä (menneistä ajoista puhumattakaan) on siinä suuria keskinäisiä eroja. Keskustelussa täsmentyi myös, ettei tietoisuus rajoitu ihmisiin, joskin ero eläinten ja ihmisen tietoisuuden välillä on suuri. Myöhemmin koetin selventää ilmaisua nimittämällä jälkimmäistä korkeaksi tietoisuudeksi.
Käytin ilmeisesti epäonnistunutta sanaa "nykyihminen" tarkoittamaan sitä ihmisten enemmistöä, jolla tietoisuuden piirteet (empatia, kommunikaatio, arvonmuodostus,..) ovat jokseenkin samanlaiset. Pyrin lähinnä siihen, ettei johtopäätöksiä todistella vääriksi käyttämällä todisteina harvinaisia poikkeuksia kuten tämän palstan keskustelijat usein näyttävät tekevän.
Pyytämäsi selvennykset ovat siis:
"1. Uuden Guinean kannibaalit eivät ole nykyihmisiä." Terminologiani mukaan eivät, yleiskielen mukaan ovat.
"2. Kannibaalilla ei ole tietoisuutta." On, mutta ei niin korkeaa kuin "nykyihmisillä" (oman terminologiani mukaan)
Toivottavasti sait tästä tarkemman kuvan, mitä yritin sanoa.
"Toivottavasti sait tästä tarkemman kuvan, mitä yritin sanoa."
Kyllä vain
"Pyrin lähinnä siihen, ettei johtopäätöksiä todistella vääriksi käyttämällä todisteina harvinaisia poikkeuksia kuten tämän palstan keskustelijat usein näyttävät tekevän."
Nähdäkseni käsitykseesi tietoisuudesta ja nykyihmisistä liittyy ongelmia, jotka tulevat esiin juuri näissä poikkeustapauksissa. Nyt kun päästiin harvinaisuuksissa vauhtiin, niin mitä mieltä olet nykyajan kannibaaleista? (Donnerin retkikunta, Andien lento-onnettomuus jne)
Noin vuosi sitten tuli tv:stä dokumentti Uuden-Guinean alkuasukas heimosta. Reportterin lisäksi toinen dokumentin "päätähdistä" oli alkuasukas, joka oli syönyt pari vuotta aikaisemmin miehen. Tämä syöty mies oli naapurikylästä. Ihmisen syöneen miehen motiivi oli uskonnollinen. Hän piti syömäänsä miestä syyllisenä veljensä kuolemaan ja kertoi syödyn miehen noituneen taudin hänen veljeensä. Heidän uskomuksensa mukaan mies oli tapettava ja syötävä ettei hän tekisi lisää pahaa noituuksillaan. Ihmisen syönyt mies otti syödyn miehen vaimon omakseen. Minulle ei selvinnyt tekikö hän sen pitääkseen huolta leskeksi jääneestä vai oliko siinä ehkä jotain itsekkäämpiä taja-ajatuksia.
Jos muistellaan kristittyjen keskiaikaisia noitien polttamisia elävältä ja kannibaalin tekoa, tuntuu kannibaalin teko moninverroin armeliaammalta vaikka ruumis syötiinkin. Tietoisuus "nykyihmisellä" ei ole voinut merkittävästi muuttua muutamassa vuosisadassa. Loppuviimeksi ihminen on ollut sangen älykäs ja tietoinen useita kymmeniä tuhansia vuosia, ehkä satojatuhansia vuosia.
Lajin menestys ja tietoisuus tai älylliset kyvyt eivät välttämättä kuitenkaan tunnu olevan ollenkaan yhteydessä toisiinsa. Ajatellaanpa vaikkapa kognitiivisten kykyjen ääripäitä, bakteeria ja ihmistä. On melko turvallista olettaa, että bakteereilla ei tietoisuutta ole, ei älykkyyttäkään. Mutta siitä huolimatta laji on erittäin menestynyt maapallolla.
Älykkään ja tietoisen ja tiedostavan ihmisen suku on sen sijaan haavoittuvampi ja itse asiassa näistä tiedottomista bakteereista täysin riippuvainenkin.
Ja se loppukevennys: Tietoisuuden olemukseen liittyen suosittelen oheislukemistoksi Veikko Huovisen novellia "Sielunvaellusta". Löytyy teoksesta nimeltään Rasvamaksa.
Andien tapauksesta en ole paljon mieltä, kun en sitä yhtään tunne. Siltä varalta, että kyse oli syömisestä hätätilanteessa eikä tappamisesta, sanon kuitenkin, että mielestäni jälkimmäinen on iso asia ja edellinen paljon pienempi.
Tietoisuuden muutos ihmisellä johtuu kulttuurievoluutiosta ja voi siksi olla nopea. Suhtautuminen vaikkapa orjuuteen, köyhyyteen tai naisten asemaan näyttää ainakin liikkuneen merkittävästi muutamissa vuosisadoissa tai jopa -kymmenissä.
Totta on tietenkin, että kulttuurievoluution takana oleva ihmisaivojen suorituskyky ei muutu vastaavalla vauhdilla. Siinä (tai jossakin muualla) näyttäisi olevan jokin kynnys tai ehkä paremminkin luiska, joka alkoi kiihtyvästi kiihdyttää kulttuurievoluutiota erinäisiä tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia sitten.
mutta teet koko jan myös myös biologista evoa, kulttuurisilla valinnoilla. Pohdi sekunti elämän kauneusarvoja ja mistähän ne tulee, mieti vaika keskiajan ihmisihannetta. Kaikki näkemämme muodot tulevat valinnoista ! Valitse ruma akka, mies, saadaan kärsiä vihtu pitkät ajat ! Siis koska kauneusarvot ovat ajan myötä sisäänrakentuneita selvitymistienviittoja, symmetriaa, kauneus ja samaan hengen vetoon terveys tarkoittavat selviytymistä.
Kulttuurievossa kauniit ja koetellut vaihtoehdot myös tuottavat tervettä menoa ja onnea, toistaiseksi sellaista suurimuotoista atmosfääriä tällä saralla ei olla saavutettu, jos kohta hyviä kokeiluja on menossa siellä sun täällä.
Mitä taas tulee ihmisen ja eläimen eroihin näissä asioissa, niitä ei ole mainittavissa määrin. Ihminen vain luulee olevansa jotain muuta kuin eläin, mutta tunnetusti luulo ei tässäkään ole tiedon väärti (korvike). Kumallista !
-evvk-