Mitä sitten, kun huomaa, ettei ystävää kiinnosta omat asiat? Kun kertoo kuulumisia ja toinen koko ajan keskeyttää? Mitä sitten, kun toinen ei koskaan kysy, "mitä sulle kuuluu?" vaan viestit on pelkästään ystävän kuulumisia täynnä?
Mitä sitten, kun ystävä ottaa nokkiinsa kaikesta, mitä sanon ja teen?
Mitä sitten, kun ystävä on kateellinen ja ilkeä, vaikka ei olisi syytä?
Mitä sitten, kun minulla on paha mieli ja tarvitsisin kuuntelijaa, ystäväni ei halua? Minun pitää silti olla hänelle kuuntelija ja ystävä.
Eivätkö ihmiset ymmärrä, että tuollainen käytös satuttaa?
Joskus minäkin kaipaisin ihmistä, jolle kertoa ajatuksistani ja suruistani, iloistani, haaveistani, unelmistani, elämästäni, asioistani. Vaan olenpa huomannut, että alkututustumisen jälkeen se lipuu aina siihen, että minä kilttinä tyttönä kuuntelen toista koko ajan ja minua ei kukaan kuuntele.
Taidan olla niin tylsä ja harmaa ihminen, ettei kukaan halua olla minulle ystävä.
Olen liian kiltti, huomaavainen ja aina valmis auttamaan, että kai minusta saa helposti ystävän.
Ja kuka vielä sanoi, että ystävät ovat elämän suola? Kirpeä sitruuna pikemminkin, ainakin minulle!
Mitä sitten, kun ystävä ottaa nokkiinsa kaikesta, mitä sanon ja teen?
Mitä sitten, kun ystävä on kateellinen ja ilkeä, vaikka ei olisi syytä?
Mitä sitten, kun minulla on paha mieli ja tarvitsisin kuuntelijaa, ystäväni ei halua? Minun pitää silti olla hänelle kuuntelija ja ystävä.
Eivätkö ihmiset ymmärrä, että tuollainen käytös satuttaa?
Joskus minäkin kaipaisin ihmistä, jolle kertoa ajatuksistani ja suruistani, iloistani, haaveistani, unelmistani, elämästäni, asioistani. Vaan olenpa huomannut, että alkututustumisen jälkeen se lipuu aina siihen, että minä kilttinä tyttönä kuuntelen toista koko ajan ja minua ei kukaan kuuntele.
Taidan olla niin tylsä ja harmaa ihminen, ettei kukaan halua olla minulle ystävä.
Olen liian kiltti, huomaavainen ja aina valmis auttamaan, että kai minusta saa helposti ystävän.
Ja kuka vielä sanoi, että ystävät ovat elämän suola? Kirpeä sitruuna pikemminkin, ainakin minulle!
Vastaukset 7
Vanhimmat
No niin ensinnäkin sinun on itse osattava vetää se raja miten paljon olet ystäväsi sylkykuppi.
Toinen seikka on se että on minullakin ystäviä niitä hiljaisia joilta saa oikein kiskomalla vetää kaiken ulos. Sekin on melko ärsyttävä piirre, että ei tehdä itse aloitetta ja kuunnellaan kuunnellaan vaan no kai se toinen luulee et ei sille mitään koskaan kuuluu.
Éi siihen tarvita mitään tiettyä aloitusta tai tunnelmaa kun kerrot miltä susta tuntuu voit vaikka keskeyttää itse toista ja puhua päälle ni kyllä varmaan alkaa kuuntelemaan. Toiset on vain avoimempia toiset ei toiset hiljaisia toiset räväköitä.
Olet varmasti ihana ja kiltti ihminen ystävä mutta sinun täytyy myös antaa itsestäi enemmän ;)
pitäisi antaa itsestään. Ja sehän ongelma onkin, että toisille se on vaikeaa, on ujo tms. Eikä se muuttuminen noin vain käy. Jos toinen on kovin puhelias ja jyräävä, niin vielä vaikeampi on avautua.
Mua aina kummastuttaakin, että miten näin erilaiset ihmiset päätyvätkin ystäviksi. Kokemusta on, ja olen tullut siihen tulokseen, että samantyylisistä ihmisistä saa parhaimmat ystävät.
Miksi siis väkisin yrittää olla ihmisen kanssa, joka käyttää sylkykuppina? tai toisinpäin, miksi se puhelias tyyppi haluaa olla ujon kanssa, jos häntä ärsyttää se hiljaisuus?
vai siitä, että on kiusattu tai kohdeltu kaltoin. sitä on vaikea tietää, jos ujo ei anna tulla esille, että hän on ujo, eikä haluakaan puhua niin paljon. jos näin todella on
oikeassa monen ihmisen suhteen.
On muutama ystävä joilla on samoja ongelmia ja olen huomannut että varsinkin naiset tuppaavat olemaan tuollaisia.
Heti jos alat kertomaan jotain itseäsi koskevaa juttua niin toisen kasvoista näkee ettei häntä kiinnosta yhtään. Kuitenkin hänen juttujaan pitäisi jatkuvasti kommentoida.
Ei se sinun tylsyydetä ja harmaudesta ole kiinni vaan toisen ihmisen päätöksestä että hänen elämänsä keskittyy hänen itsensä ympärilleen aina ja joka tilanteessa. Olet tavallaan pikkusiskon asemassa tuossa suhteessa.
Sinun täytyy etsiä ja löytää ystävä joka todella osaa kuunnella ja on kiinnostunut myös sinusta ja sinun asioistasi.
Kaipa ongelma on just siinä sun kiltteydessä ja valmiudessa aina auttamaan. Se sun ystävä käyttää tilaisuutta hyväkseen, kerran tietää millainen sä olet. Jos sä et näytä olevasi todella harmistunut asiasta, etkä vaadi "oikeuksiasi" ystävänä, niin tottakai sama tilanne jatkuu. Eipä tämä ystävä tunnu edes olevan mikään sun arvoisesi ystävä. Itse ainakin olisin onnellinen jos mulla olisi sunkaltainen ystävä.
mulla on kans just uus ystävyys alkanut yhen tytön kanssa ja se on juuri tuollaista. hetikun koitan kertoa jotain niin vastaus on jaa tai aijaa ja sit taas alkaa oma läpätys. todella raastavaa ja tollasen vastaanoton jälkeen ei oikeen tee mieli ees puhua mitään. kyllä hänen juttuja joutuu kuuntelemaan ja kommentoimaan. siis todella ärsyttävää kun kuitenkin tykkää hänestä mutta tää on ärsyttävä piirre.
pelata ja leikkiä vähän. jos niin ei tehdä, jos toinen ei ole mukana, niin voi olla hieman yksipuolisempaa ystävyys, vaikkei välttämättä ihan huonoa. silloin kun antaa muille, saa myös itselleen