Olen parikymppinen nainen, seurustellut mieheni kanssa reilu 3 vuotta. Yhdessä ollaan asuttu melkeen yhtä kauan, naimisissa ollaan oltu 2 kk. Tapasin kuukausi sitten toisen miehen, aivan ihanan. Vietimme tiiviisti aikaa yhdessä ja ihastus kasvoi. Mieheni tiesi tästä toisesta miehestä heti alussa, on antanut mun olla ja tehdä itse päätökseni. Sanoo rakastavansa ja haluavansa jatkaa. Tämä toinenkin mies sanoo haluavansa olla kanssani.
Tunteet on aika sekaisin, kun toinen on toisaalta "paljon parempi", mutta toista rakastaa niin hulluna ja kerta on jo yhteinen elämä rakennettu.
En tiedä seuratako tunteita vai järkeä. Listasin paperille molempien hyvät ja huonot puolet, tästä "uudesta" miehestä sain enemmän hyviä ja vähemmän huonoja puolia, kuin aviomiehestäni. Mutta ne hyvät asiat, mitä sain aviomiehestäni, oli niin isoja asioita. Enkä tahtoisi ihastuksen takia ottaa avioeroa.
Ahdistaa olla kotona, kun ei voi olla toisen miehen luona. Ja ahdistaa olla toisen miehen luona, kun ei voi olla kotona... Pää hajoaa...
Onko kenelläkään ollut samaa tilannetta? Miten päätitte asian? Asiallisia vastauksia kiitos
Tunteet on aika sekaisin, kun toinen on toisaalta "paljon parempi", mutta toista rakastaa niin hulluna ja kerta on jo yhteinen elämä rakennettu.
En tiedä seuratako tunteita vai järkeä. Listasin paperille molempien hyvät ja huonot puolet, tästä "uudesta" miehestä sain enemmän hyviä ja vähemmän huonoja puolia, kuin aviomiehestäni. Mutta ne hyvät asiat, mitä sain aviomiehestäni, oli niin isoja asioita. Enkä tahtoisi ihastuksen takia ottaa avioeroa.
Ahdistaa olla kotona, kun ei voi olla toisen miehen luona. Ja ahdistaa olla toisen miehen luona, kun ei voi olla kotona... Pää hajoaa...
Onko kenelläkään ollut samaa tilannetta? Miten päätitte asian? Asiallisia vastauksia kiitos
Vastaukset 18
Vanhimmat
Plussia ja miinuksia ei pysty laskemaan.
Teet vain niinkuin hyvä tulee...
sillä erotuksella, että minä olen mies ja avovaimollani on/oli vastaavaa sekoilua. En halua olla ilkeä, mutta en vaan löydä sympatiaa tuollaisille naisille kuin sinä. Toivottavasti tajuat kuinka paska olo tuosta tulee toiselle.
Minun kohdalla avovaimo ei tajunnut tehneensä mitään väärää vaikka tapaili toista selkäni takana ja valehteli minulle päin naamaa. Ei osannut koskaan pyytää edes anteeksi. Toivottavasti sinä tajuat mitä olet tehnyt/tekemässä. Sen voin kertoa, että ei se elämä paljon paremmaksi muutu kumppania vaihtamalla. Toisen ihmisen kanssa on toiset ongelmat. Määrä ei olennaisesti muutu, vain kohteet. Ja mitä sitten taas muutaman vuoden päästä, kun löydät "vielä paremman"? Taasko olet täällä kysymässä neuvoja? Ihastuksia tulee ja niitä menee. Ne pitää pystyä ottamaan vastaan, käsittelemään ja unohtamaan. Jos sinulla on nyt hyvä elämä ja rakastat toista, niin miksi heitää sitä menemään? Tietysti itse teet ratkaisut.
Sen voin kertoa omasta tapauksestani, että avovaimoni ei lopulta tiennyt mitä tehdä. Ei halunnut luopua minusta ja halusi silti pitää yllä toiveita kolmannesta. Se vasta on rasittavaa kun avovaimoni ajatukset ovat jatkuvasti jossain muualla vaikka hän haluaakin jatkaa kanssani.
Sen haluan kertoa, että tee päätös jompaan kumpaan suuntaan. Älä jätä roikkumaan mitään. Se on todella raskasta kaikille osapuolille.
Puhut asiaa, olet oikeassa. Toisen kanssa on toiset ongelmat, siinä se asian ydin: jos on noin pian vaihtamassa tai uutta kokeilemassa, kannattaa tehdä selkeä päätös ja ryhtyä sinkuksi seikkailemaan, niin ei haavoita toisia moisella. On todella raakaa pyörittää kumppaniaan tuommoisessa karusellissa. Kahden kuukauden naimisissaolon jälkeen löytynyt uusi ihastus vs. vuosien kumppanuus - mitä ihmeen miettimistä siinä on??
´
Aikuinen ihminen osaa pitää ihastuksensa kurissa, eikä leiki toisen ihmisen elämällä.
Jaaha, tässä taas yksi surullinen tapaus, jossa pikkutytön on ollut pakko päästä leikkimään kotia, vaikka ei selvästikään ole ollut kypsä sitoutumaan.
Juuri tämän takia ei ehkä kannata sen ensimmäisen ihkupoikkiksen kanssa rynnätä suin päin naimisiin.
Siis hieman selvennystä. Olen päätökseni tehnyt jo ja aion pysyä aviomiehessäni. Pointti nyt oli se, että tunteet on ihan sekaisin ja tiettyä pahaa oloakin havaittavissa. En ole eroa ottamassa.
sinulla on pelkkää positiivista sanottavaa, kun olette "tunteneet" vasta niin vähän aikaa!!
Aviomiehesi kanssa taas olette tunteneet vuosia, tottakai siinä ajassa ehtii muotoutua ne "huonot puolet" esiin.
Oletko EHKÄ mennyt liian nuorena naimisiin, liian äkkiä, miettimättä, epävarmalta pohjalta??
Turha sitä sitten on itkeä, että mutku toi toinen mies...
Mitäs menit naimisiin. Olisit miettiny vähä tarkemmin.
Et todellakaan rakasta aviomiestäsi pätkän vertaa, kun jo 2kk avioliittoelämän jälkeen nussit toista miestä!!!
Tuollaisille akoille on myös oma nimensä, ja se on h***a.
Olenko jossain vaiheessa sanonut nussivani hänen kanssaan? Eikö yhdessä voi tehdä mitään muuta kun nussia? Vai eikö voi ihastua ennen kun on nussinut? Taitaa sulla olla jotain omallatunnolla...
ole mitään tuollaista paskaa.
Rakastan avomiestäni ehdoitta.
Parisuhteeseen kuuluu kaksi henkilöä.
Ei kolme, niin kuin teillä.
Ja vaikka ette nussisikaan, käytöksesi on todella ala-arvoista ja lapsellista.
Ajattele, että miehesi tekisi sinulle noin!!
Olisiko kannattanut jäädä sinne äidin helmoihin kökkimään, jos olet ihmissuhteissa noin surkea.
meininkiä, ei osata sitotua,aitoon sitoutumiseen kuuluu nimittäin sekin, että tiedostetaan sen sitoutimisen merkitys ja vaikutukset, ei silloin heti ensimmäisen ihastuksen perään olla hyppäämässä.
pennut nykyään leikkii kotia liian aikaisin, vaikka todellisia edellytyksiä sille ei vielä ole. joillakin niitä edellytyksiä ei ole koskaan, eivät koskaan ns. aikuistu ja kasva henkisesti. omat mieliteot ovat kaikkein tärkeinpiä, hetken päähänpistot.
Täällä smaanlaisessa tilanteessa oleva nainen. Itsekin ole ollut mieheni kanssa monta vuotta mutta syksyn aikana olen ihastunut toiseen mieheen. Itselin olen pähkäillyt valintoja.. Toisaalta haluaisin jatkaa vanhassa suhteessa koska on koettu niin paljon yhdessä ja voin sanoa nykyisestä miehestäni välittävän. Mutta samalla ihastus sekoittaa ajatukset ja hänestä näkee vaan todellakin sen kaiken positiivisen kun ollaan tunnettu niin lyhyen aikaa mutta varmasti hänestäkin vikoja löytyy ennenpitkään.. Itsekin tiedostan että ihastumisen aikana kaikki toisessa on ihanaa ja jännittävää mutta tosi rakkaus punnitaan vasta myöhemmin.. Et ole siis ainut joka näitä pähkäilee.. samalla ihastus on alkanut tiedustelemaan sitoutumistani häneen ja tuntuu ettei osaa todellakaan päättää.. =(
Laitatko mulle sähköpostia niin voidaan jakaa lisää ajatuksia? [email protected]
Mietin vaan tuossa, että kuinka voit listata toisen huojoja puolia paperille, kun et ole sitä toista edes niin kauan tuntenut, asunut yhdessä tai tehnyt paljo muutakaan semmoista jossa pääsee katsomaan sitä kivi hijoo toista juttua.
Selkeästi siis, kenen kanssa nyt olet on tullut tutummaksi kuin toinen ja siksi omalla miehelläsi on niitä hyviä ja huonoja puolia paljon.
Ihastuiminen ja rakastuiminen moneen ihmiseen yhtäaikaa on mahdollista ja siinä on vaan päätettävä lähteekö seikkailuun toisen kanssa vai sitoutuuko siihen missä jo on lujasti. Elämä on täynnä valintoja ja tämähän on pelkkää peliä koko asia, itse sinä tiedät parhaasi ei suinkaan miehesi tai se toinenkaan.
Ihailen kuitenkin miehesi kypsyyttä antaa sinulle aikaa asian kanssa, hän taitaa todella rakastaa sinua koska on valmis jopa luopumaan sinusta jotta sinulla on hyvä olla.Harvinaista, melkeen kuin satua.
Tämä toinen mies saattaa tuntua "paljon paremmalta" ja en yhtään ihmettele vaikka hän olisikin kerännyt enemmän plussia, sillä et tunne häntä yhtä hyvin kuin omaa miestäsi. Eli uutuuden viehätys on tainnut sinuun iskeä (: (mietippä sitä aikaa kun tapasit miehesi.. taisi hänessäkin silloin enemmän plussia ollut, jotka nyt ovat vaihtuneet neutraaleiksi asioiksi) Ja onhan se ruoho aina vihreämää aidan toisella puolella, mutta muista että ihastukset tulee ja menee.
Kannattaa pitää siitä kiinni mitä toisen kanssa on yhdessä rakaentanut... Kolme vuotta on pitkä aika. Miehesi sitä paitsi vaikuttaa ihanalta ja rakastavalta mieheltä, jos haluaa pitää sinusta noin lujasti kiinni.
Voin vannoa, että jos nyt jäät suhteeseen jossa olet ja unohdat tämän toisen miehen, niin et kadu päätöstäsi vuoden kuluttua.
Nimimerkillä kokemusta on!
..oloasi voisi helpottaa, jos mietit niitä kaikkia ihania piirteitä, johon miehessäsi ihastuit. Ehkäpä olet huomaamattasi alkanut pitää niitä itsestäänselvyyksinä.
Muista, että maailmassa riittää aina "ihania" miehiä, jotka osaa puhua päät pyöryksiin.. Kukapa ei haluaisi tulla ihailluksi ja kauniiksi kehutuksi.. oman miehen suustahan se kuulostaa jo niin arkipäiväiseltä, eikös? ;)
Olen varma, että tästä toisestakin miehestä löytyy lista kaupalla niitä miinuksia, joita et vain vielä ole huomannut (koska hän ei ole halunnut tuoda niitä ilmi). Lohduta itseäsi sillä ajatuksella !
mutta uuden ihastuksen hyvistä tai huonoista puolista sinulla ei voi olla mitään todellista käsitystä vielä HYVIN pitkään aikaan, ihastumisvaiheessa voi totaalinen mulkkukin näyttää unelmamieheltä ja totuus valkenee vasta kun kaveri ei jaksa enää skarpata edessäsi vaan alkaa näyttää todellisen minänsä. Näin käy ihan varmasti joka ainut kerta joka ainoan ihmisen kanssa, kukaan ei oikeasti ole ihan sellainen kuin aluksi näyttää. Sua tulee varmasti kaduttamaan jos nyt vaihdat jo hyväksi toteamasi miehen johonkin tuntemattomaan heppuun josta saattaa paljastua vaikka mitä käsittämättömiä tai täysin kestämättömiä piirteitä - sitten kahden vuoden päästä kun olet varmasti jo menettänyt mahdollisuutesi palata nykyiseen hyvään suhteeseesi. Aika ovela testi muuten nyksältäsi, varmaan mielenkiintoista katsoa oletko nyt oikeasti osoittautumassa hänen rakkautensa arvoiseksi. Sinuna en edes miettisi moisia vaan nauttisin onnellisesta avioelämästä nyt kun sinulla sellaista kerran vielä on. Se ei ole itsestäänselvyys vaan jotain mitä et välttämättä enää toista kertaa tule saamaan.
emeleialta! Tiukkaa tekstiä ja niin totta.
Sinä ap, mitä vi**ua olet ajattelemassa?? Eikö sinulle merkitse mitään käsite avioliitto? Mitä hittoa sinä tuollaisia mietit, etkö yhtään kunnioita puolisoasi, rakasta kumppaniasi, jolle olet luvannut elämänkumppanuuden, kestää rinnalla vaikka mikä tulisi, kunnes kuolema erottaa? Etkö yhtään tajua??
Missä on sinun moraalisi ja itsekunnioituksesi, saati rakkautesi ja sitoutumisesi aviopuolisoosi? Tässä tosiaan on hyvä testi. Luulitko kenties ettei tiellesi koskaan tulisi kiusauksia? Luuletko että tämä jäisi viimeiseksi, vaikka miten päättäisit nyt? Luuletko että elämä on pelkkää himojen ja tunteiden seurantaa, ja sellaiselle saisi rakennettua kestävän ja hyvän parisuhteen päälle?
Jätä se uusi ihkumies-kuplasi kokonaan äläkä pidä mitään yhteyttä, ja lakkaa ajattelemasta elämää hänen kanssaan. Ajattele sen sijaan puolisoasi ja elä täysillä hänen kanssaan. Ole onnellinen.
Kaikkia virheitä ei tarvi tehdä itse että niistä voi oppia.
aviomiehellesi ja eroa heti,jos edes hieman välität hänestä.Hän on ansainnut jotain paljon parempaa,menee vain vuodet hukkaan.2kk,ei hel...