Mulla 10 ja 7v pojat. Erosta pian vuosi, ja vieläkin usein nukkuumaanmennessä itkevät ja muistelevat "kuinka ennen olivat niin onnellisia ja tulevaisuus on tyhmä". Kirjoittavat kirjeitä, joissa esim joulupukilta toivovat perhettä takaisin. Millaisia kokemuksia teillä on..kauanko lapsella menee sopeutua tilanteeseen, ja kuinka toimisin parhaiten tukeakseni lapsia? En haluaisi ylläpitää lapsilla toivoa, vaikka olemmekin hyvissä väleissä exän kanssa. Vietämme nytkin joulun yhdessä, ja pistää miettimään, onkohan se kuitenkaan järkevää..? Toisaalta ihmiset kehuu, kuinka asiallisesti kasvatetaan lapset yhdessä jne. mutta ylläpitääkö se vaan toivoa lapsille. Meillä on vuoroviikko systeemi, mistä lapset ovat sanoneet että on hyvä..he eivät halua menettää kumpaakaan vanhemmista "etävanhemmiksi", tasavertaisesti ollaan exän kanssa aina lapset hoidettu. Mielelläni kuulisin kaikenlaisia kokemuksia.
Lapsen sopeutuminen eroon
hdhdhdhd
41007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole itse montakaan kuukautta erossa ollut, mutta kommentoinpa silti. Omat lapseni ovat saman ikäisiä ja kuten myös, vuoroviikoin vaihdetaan. Kyllä lapset, varsinkin 10 vuotias, muistavat mainita kuinka tyhmiä me olemme kun emme palaa takaisin yhteen. Sen kyllä uskon menevän aikanaan ohi. Lapset tottuvat kahteen asuntoon helposti ja tottuupa vanhempien uusiin kumppaneihinkin. Näin väittää ainakin kaverini, joka on eroperheen kasvatti ja aikanaan itse ollut vuoron perään vanhempiensa luona. Teininä hän sai itse päättää missä asui ja sanoi sen olleen erittäin hyvä ratkaisu. Hän saattoi asua vuoden äidillään ja toisen isällään.
Eli summa summarum, kun vanhemmat pärjäävät, pärjäävät lapsetkin.
aina että vanhemmat palaavat yhteen. Vaikka molemmilla olisi jo uudet kumppanit, saattavat ehdottaa että nämä kumppanit menisivät yhteen ja äiti ja isä yhteen :) Näin toimii lapsen mieli. Viettäkää vain joulu yhdessä, kunhan "teette selväksi" että yhteen ei olla palaamassa, jos näin on asia. Puhu vaikka isän vierailusta jouluna, älä joulun yhdessä viettämisestä. Teillä on ihanteellinen tilanne jos olette väleissä eikä kummallakaan uutta kumppania liian aikaisin. Todella hyvä asia lasten kannalta.
Meillä vietetään joulu perheenä yhdessä, vaikka olemme eronneet. Miehen uusi naisystävä ei ole tervetullut (eivät asu yhdessä).
En aio puhua lapsille mistään "isän vierailusta", vaan nimenomaan joulun viettämisestä yhdessä, perheenä.
Miksi lapset eivät saisi toivoa vanhempiensa yhteen paluuta?
ikäisenä sopeudutaan vanhempien eroon ehkä kaikista hitaimmin. Vaikka vanhemmilla olisi ollut suuria riitoja ja erimielisyyksiäkin, saati sitten, ellei ole ollut.
Lapset sopeutuvat, kun heidät sopeutetaan. Eli voit selittää - lähes alituisesti jonkin aikaa - ettei isä ja äiti ole palaamassa yhteen, koska teillä ei ollut hyvä olla yhdessä tms. Ja että tänä jouluna isä/äiti tulee kylään, mutta niin ei välttämättä tehdä muina jouluina.
Meillä tilanne oli hankalampi - teini-ikäiset lapset eivät halunneet viettää jouluaan vuorollansa isänsä kanssa. Heidän isä on ollut aina ollut sitä mieltä, että lasten tulee viihdyttää häntä, pitää seuraa, palvella... joten enpä yhtään ihmettele, etteivät lapset hänen luonaan viihdy. Ja kuitenkin olisi kannustettava heitä tapaamaan isäänsä. Onneksi sain suostuteltua exän ja lapset jouluna yhdessä sukuloimaan ainakin jompanakumpana päivänä.