Hei! Päätinpä tänne kertoa omista kokemuksistani sukuun liittyen, jos jollain sattuisi olemaan vaikka samantapaisia kokemuksia, mutta myös muutkin ihmiset saa toki vastata aivan vapaasti, on sitten kokemusta tai ei! :)
Aloitan vaikka siitä, että mun elämässä on aina ollut läsnä tavalla tai toisella vakava masennus. Joka on myös diagnosoitu, ja käytän mielialalääkkeitä. Oon yleensäkkin ollut tosi herkkä kaikenlaiselle haukkumiselle, syytöksille jne. Koska sitä olen joutunut kestämään mielestäni jo ihan liikaa, esimerkkinä mua on kiusattu 10 vuotta elämästäni.
No mutta nyt siihen sukuun.. Mun kummitäti on aina ollut tosi ilkeä mulle. Tuntuu, että se on syrjiny mua siitä asti ku olin vielä lapsi. Haukkunut mun perhettä, arvostellut minua jne.
Mutta vakavemmaksi tämä muuttui vasta tänä syksynä. Muutin samalle paikkakunnalle muutama kuukausi sitten, missä asuu myös serkkuni ja tämä täti. Serkku on aina ollut mulle tosi tärkeä ja läheinen ihminen, kuin oma sisko. Ollaan jaettu ilot, ja surut, ja oltu toistemme tukena.
Serkku on ollut nyt kohta vuoden ajan sairaalahoidossa masennuksen takia. Tänä aikana olen yrittänyt olla hänen tukena ja apuna niin hyvin, kuin olen vain pystynyt.
No, kaikki alkoi siitä kun serkku karkasi sairaalasta muutama kuukausi sitten. Tämä oli hänen oma ideansa, ja hän halusi lähteä kanssani bailaamaan. No, hetken mietittyäni suostuin siihen, ja lähdin seuraksi. Vaikka karkaaminen ei ollut tietenkään oikein, niin tuntui hyvältä olla edes se muutama tunti tärkeän ihmisen kanssa.
Ei keretty olla kauaa baarissa, kun kummitädiltäni tulee viesti, jossa lukee näin: "jos minnalle (nimi muutettu) tapahtuu jotain, hän aikoo nostaa poliisisyytteen minua vastaan. Sen jälkeen tuli viestejä, jossa hän haukkui minua välinpitämättömäksi ja ajattelemattomaksi ihmisraukaksi. Vaikka en missään vaiheessa pakottanut serkkua karkaamaan, VAAN se oli hänen oma tahtonsa ja ideansa.
No, serkku palasi sairaalaan takaisin, ja kummitädiltä alkoi tulla soittoja, joissa hän sanoi, että serkun jatkuva masennus johtui mukamas minusta, ja että olen hänelle huonoa seuraa, enkä saisi ottaa häneen enää ikinä yhteyttä. Tämä tietysti tuntui tosi pahalta, koska itse tiesin, että en ollut missään vaiheessa tehnyt mitään väärää, satuttanut serkkua jne.. :/
No rauha laskeutui vähäksi aikaa maan päälle, kun sama taas jatkui, kun serkku pääsi pois sairaalasta. Täti soitti, ja sanoi, että muista että en saa olla missään tekemisissä serkun kanssa, ja sitten kun sanoin, että en jaksa enää tätä syyttelyä, en halua olla tätiini yhteydessä jne. tätini haukkui minut täydeksi paskaksi.
muutenkin hän käyttäytyy minua kohtaan tosi välinpitämättömästi, ei osaa olla aidosti iloinen mulle tapahtuvista asioita, ja pahimmalta tuntui, kun hän sanoi minulle n. vuosi sitten, että olen aina ollut hänen mielestään outo lapsi. :/
Mistä tällainen mahtaisi oikein johtua, että hänellä on tarve syyttää minua jokaisesta asiasta, mikä vaan on mahdollista? Hänen tyttärellään, eli mun serkulla on myös omatkin aivot päässä, ja hän on täysi-ikäinen, mutta silti tädilläni on tarve mua alistaa ja masentaa koko ajan.
Voisiko tällainen johtua jonkinlaisesta kateudesta, kun minulla menee asiat kerrankin hyvin, mutta hänen lapsillaan ei?
Ja vielä lisäksi, että mikä hän on minua arvostelemaan mistään, koska hän on itse pilannut oman tyttärenä elämän. Juonut ja sekoillut serkun ollessa nuori lapsi, serkku joutunut katsomaan vierestä kun tätiäni on hakattanu. Lapset on joutuneet kärsimään tappouhkauksista tätini hullujen miesten takia jne..
Tuntuu, että en kohta itse jaksa elää elämääni, kun mua syytetään joka asiasta, ja vieläpä asioista, joita en ole tehnyt. Serkun mielestä minä olen aina ollut ihana ihminen, joka on tukenut ja auttanut, mutta miksi hänen äitinsä ei näe asioita samalla tavalla?
Mitä mun pitäis tässä tilanteessa oikein toimia, voiko jonkun näköistä lähestymiskieltoa harkita? Koska tuntuu, että tätini oikein nauttii että pilaa ja masentaa mun elämää entisestään.
Kiitän jo etukäteen vastauksista, ja pahoittelen pitkää viestiä. :D
Aloitan vaikka siitä, että mun elämässä on aina ollut läsnä tavalla tai toisella vakava masennus. Joka on myös diagnosoitu, ja käytän mielialalääkkeitä. Oon yleensäkkin ollut tosi herkkä kaikenlaiselle haukkumiselle, syytöksille jne. Koska sitä olen joutunut kestämään mielestäni jo ihan liikaa, esimerkkinä mua on kiusattu 10 vuotta elämästäni.
No mutta nyt siihen sukuun.. Mun kummitäti on aina ollut tosi ilkeä mulle. Tuntuu, että se on syrjiny mua siitä asti ku olin vielä lapsi. Haukkunut mun perhettä, arvostellut minua jne.
Mutta vakavemmaksi tämä muuttui vasta tänä syksynä. Muutin samalle paikkakunnalle muutama kuukausi sitten, missä asuu myös serkkuni ja tämä täti. Serkku on aina ollut mulle tosi tärkeä ja läheinen ihminen, kuin oma sisko. Ollaan jaettu ilot, ja surut, ja oltu toistemme tukena.
Serkku on ollut nyt kohta vuoden ajan sairaalahoidossa masennuksen takia. Tänä aikana olen yrittänyt olla hänen tukena ja apuna niin hyvin, kuin olen vain pystynyt.
No, kaikki alkoi siitä kun serkku karkasi sairaalasta muutama kuukausi sitten. Tämä oli hänen oma ideansa, ja hän halusi lähteä kanssani bailaamaan. No, hetken mietittyäni suostuin siihen, ja lähdin seuraksi. Vaikka karkaaminen ei ollut tietenkään oikein, niin tuntui hyvältä olla edes se muutama tunti tärkeän ihmisen kanssa.
Ei keretty olla kauaa baarissa, kun kummitädiltäni tulee viesti, jossa lukee näin: "jos minnalle (nimi muutettu) tapahtuu jotain, hän aikoo nostaa poliisisyytteen minua vastaan. Sen jälkeen tuli viestejä, jossa hän haukkui minua välinpitämättömäksi ja ajattelemattomaksi ihmisraukaksi. Vaikka en missään vaiheessa pakottanut serkkua karkaamaan, VAAN se oli hänen oma tahtonsa ja ideansa.
No, serkku palasi sairaalaan takaisin, ja kummitädiltä alkoi tulla soittoja, joissa hän sanoi, että serkun jatkuva masennus johtui mukamas minusta, ja että olen hänelle huonoa seuraa, enkä saisi ottaa häneen enää ikinä yhteyttä. Tämä tietysti tuntui tosi pahalta, koska itse tiesin, että en ollut missään vaiheessa tehnyt mitään väärää, satuttanut serkkua jne.. :/
No rauha laskeutui vähäksi aikaa maan päälle, kun sama taas jatkui, kun serkku pääsi pois sairaalasta. Täti soitti, ja sanoi, että muista että en saa olla missään tekemisissä serkun kanssa, ja sitten kun sanoin, että en jaksa enää tätä syyttelyä, en halua olla tätiini yhteydessä jne. tätini haukkui minut täydeksi paskaksi.
muutenkin hän käyttäytyy minua kohtaan tosi välinpitämättömästi, ei osaa olla aidosti iloinen mulle tapahtuvista asioita, ja pahimmalta tuntui, kun hän sanoi minulle n. vuosi sitten, että olen aina ollut hänen mielestään outo lapsi. :/
Mistä tällainen mahtaisi oikein johtua, että hänellä on tarve syyttää minua jokaisesta asiasta, mikä vaan on mahdollista? Hänen tyttärellään, eli mun serkulla on myös omatkin aivot päässä, ja hän on täysi-ikäinen, mutta silti tädilläni on tarve mua alistaa ja masentaa koko ajan.
Voisiko tällainen johtua jonkinlaisesta kateudesta, kun minulla menee asiat kerrankin hyvin, mutta hänen lapsillaan ei?
Ja vielä lisäksi, että mikä hän on minua arvostelemaan mistään, koska hän on itse pilannut oman tyttärenä elämän. Juonut ja sekoillut serkun ollessa nuori lapsi, serkku joutunut katsomaan vierestä kun tätiäni on hakattanu. Lapset on joutuneet kärsimään tappouhkauksista tätini hullujen miesten takia jne..
Tuntuu, että en kohta itse jaksa elää elämääni, kun mua syytetään joka asiasta, ja vieläpä asioista, joita en ole tehnyt. Serkun mielestä minä olen aina ollut ihana ihminen, joka on tukenut ja auttanut, mutta miksi hänen äitinsä ei näe asioita samalla tavalla?
Mitä mun pitäis tässä tilanteessa oikein toimia, voiko jonkun näköistä lähestymiskieltoa harkita? Koska tuntuu, että tätini oikein nauttii että pilaa ja masentaa mun elämää entisestään.
Kiitän jo etukäteen vastauksista, ja pahoittelen pitkää viestiä. :D
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suvussanne on paljon mielialahäiriöitä ja masennusta, huomaan.
Missä ovat läheisemmät sukulaisesi? Missä äitisi, sisaruksesi, isäsi jne? Ei tämä tätisi voi olla tärkein tukiverkkosi, kai? Tarvitset toisenlaista ympäristöä ja toisenlaisia ihmisiä.
Missä asut, mitä harrastat, miten muuten elät? Ikäsi ei tainnut tulla esille viestistäsi. Mitä teet päivät? Jotain mielekästä sen täytyisi olla, jotta pääsisit irti tästä itsesi ja ikävien ihmisten asioiden jauhamisesta.
Minusta sinun ei ole kovin viisasta olla serkkusi tukena tässä tapauksessa. Sinun on itse oltava ensin paremmassa kunnossa. Etkö ehdoin tahdoin etsinyt ongelmia, kun muutit lähelle ongelmaihmistä?
Sukulaiseni, eli vanhemmat asuvat eri paikkakunnalla. Eivät kaukana kuitenkaan mutta ei ihan lähelläkään. He ovat kyllä onneksi olleet minun tukenani ja apunani :) eivätkä ymmärrä tätini käytöstä, mutta vaikka he asiasta mainitsesivatkin tädilleni, että se lopettaisi tuollaisen käytöksen minua kohtaan, niin ei se tätini ottaisi sitä kuuleviin korviinsa. Se on niin itsepäinen ihminen, nimittäin..
Mulla menee oma elämäni tällä hetkellä aika hyvin. Seurustelen, käyn koulussa, muutin vastikään todella hienoon asuntoon, ja päivät menee ruokaa laittaessa, ulkoillessa ja siivoillessa, eli ihan perusjuttuja teen :) mulla masennnus ollut alkuvuodesta pahempi, jolloin olin täysin pohjalla, mutta nyt olen saanut oman elämäni vihdoinkin parempaan suuntaan. :)
Siispä olenkin miettinyt, että voiko tätini olla minulle jollain tapaa kateellinen?, että minulla menee kerrankin tosi hyvin, mutta hänen lapsillaan ei. Hänen muillakin lapsillaan on nimittäin tällä hetkellä aika pahoja ongelmia..
Niin ja 20-vuotias olen.
Tätisi oli varmasti huolissaan lapsestaan. Kun vakavasta masennuksesta kärsivä lähtee ottamaan kuppia niin itsarikynnys alenee. Nykyään ei kovin helpolla pääse laitoshoitoon joten serkullasi on varmasti itsetuhoisia ajatuksia.
Hankala lähteä analysoimaan tuntemattoman ihmisen käytöstä sen syitä jonkun nettitekstin perusteella. Vaikuttaa kuitenkin siltä että tätisi on ammattiavun tarpeessa.
Tätisihän on aivan oikeassa!
idiootti.... kasva aikuseks ennen kun päästät ittes nettiin... joillain OIKEITA ongelmia ja vitutusta ilman SUN OLEMASSA OLOAKIN!!!
Näin minä näen asiat:
Tätisi torjuu omat ongelmansa ja yrittää sinua kiusaamalla hävittää ongelmat omassa elämässään. Hän ei suostu myöntämään, että oman tyttären vaikeudet ovat pitkälti hänestä itsestään (tädistä) lähtöisin. Tämä toisten syyttely ja omien vikojen torjunta on todella tavallinen tapaus!
Ikävää että syyllistyt noin helposti ja tämän tätikin on huomannut. Omat viat on helppo työntää sellaisen harteille, joka ne suostuu kantamaan. Sinut on valitettavasti otettu osaksi tätisi perheen tragediaa, etkä ole siihen itse syyllinen. Sinut on lapsesta asti kasvatettu rooliisi.
Tätisi haluaa myös tyttärensä pysyvän roolissaan eikä edes halua hänen paranevan masennuksesta, koska voi tyttärensä kautta purkaa omaa pahaa oloaan. Siksi ei myöskään haluaisi sinun auttavan tytärtään tervehtymään.
Sinua kiusataan niin kauan kuin annat sinua kiusata. Älä alistu uhriksi, koska AINA löytyy uhreille omat kiusaajansa. En tarkoita, että sinussa on syy kiusaamiseen, vaan vika on AINA kiusaajassa itsessään. He vain saavat teoilleen kohteen kun näkevät sopivan uhrin.
Sinä olet yhtä arvokas täällä maailmassa kuin kaikki muutkin, sinua EI SAA KIUSATA! Älä anna sen tapahtua itsellesi!
Itse sain pitkäaikaiseen masennukseen suurta apua kirjaston kirjoista, joissa autetaan kehittämään itsetuntemusta. Kun hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään ei voi olla masentunut. Masennus on aina itsensä väheksymistä ja arvottomuuden tunnetta.
Sinun itsetuntoasi ei ole pystytty rakentamaan lapsuudessa osaamattomassa ympäristössä, mutta nyt aikuisena sinulla on kaikki mahdollisuudet kasvaa täyteen mittaasi jos löydät siihen sopivat keinot.
Hienoa, että jaksat vielä auttaa serkkuasi omista vaikeuksistasi huolimatta. Olet upea tyyppi!
Kiitos vastauksestasi, viestisi lohdutti mieltäni todella paljon.:)
Eli täysin totta puhut. Tätini ei vaan yksinkertaisesti suostu myöntämään, että serkkuni masennus johtuu aika pitkälti hänestä. Serkkuni on jopa itse sanonut, että hänen äitinsä on pilannut hänen elämänsä, koska on joutunut katsomaan vierestä äitinsä sekoiluja, juomista, ja väkivaltaa. :/
Tätini on aina ollut minua kohtaan samanlainen, niin pitkään kun muistan. Syyttänyt, arvostellut ja haukkunut. Hän on luonteeltaan niin voimakastahtoinen ja hallitseva ihminen, että hän on jopa nyt saanut muunkin suvun minua vastaan, että nyt muutkin alkavat olettaa, että serkkuni sairaus johtuisi mukamas minusta. o_o.
Vaikka tätini käytös satuttaakin, niin nyt aion kyllä kerrankin taistella häntä vastaan. En todellakaan aio antaa periksi, tai ruveta kantamaan minkäänlaista syyllisyyttä mistään, mitä en ole edes tehnyt.
Harmittaa vaan, niin paljon serkun puolesta, kun välillä tuntuu niin raskaalta, ja olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, että hylkäänkö serkkuni sen takia, että minun ei tarvitsisi enää kestää hänen äitinsä syyttelyä. Niin harmittaa, että kohta serkulla ei ole enää yhtään tukipylvästä, ku sen äiti näköjään yrittää tehdä kaikkensa että mekään emme saataisi enää nähdä.. :/
Täytyy todella toivoa, että tää tilanne tästä rauhottuisi, ja kaikki pääsisi sopuun. Mutta pahoin pelkään, että sitä päivää ei tule olemaan. :/
Kiitos vielä kerran ihanasta vastauksestasi :)
Ei hätää sukusi suhteen. Ihmiset näkevät yllättävän hyvin miten asiat oikeasti ovat. He saattavat näytellä tämän tädin edessä, että hän olisi oikeassa, koska ovat itsekin hämillään tämän voimakastahtoisuudesta eivätkä jaksa alkaa väittelemään. Kuitenkin se, joka haukkuu muita selän takana tekee itselleen hallaa muiden silmissä. Juuri näin kävi nimittäin anopilleni. Hän oli minua haukkunut omalle suvunpuoliskolleen kymmenen vuotta ja kas kummaa viime viikonloppuna tämän puolen sukujuhlissa anopin veli selitti kuinka tämä anoppi on kaikessa haukkumisessaan ihan väärässä. Tämä suku kyllä tuntee tämän anopin tavat ja kun ovat minua oppineet paremmin tuntemaan näkevät mistä kaikessa on kysymys.
Ettekö voisi serkun kanssa pitää yhteyttä niin ettei tämä täti siitä tietäisi?
Persoonallisuushäiriöisiä valitettavasti löytyy vähän joka suvusta, ja yksikin ihminen voi pistää suvun ihan sekaisin. Voisi tädilläsi olla narsistinen persoonallisuushäiriö?http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=104&valikko=5
Älä anna häiriintyneen ihmisen olla kimpussasi. Kieltäydy keskustelemasta hänen kanssaan, jos sieltä alkaa tulla haukkumista tai syytöksiä.
Voit myös rauhallisesti ja asiallisesti kertoa oman näkemyksesi hänen tilanteestaan, tekemisistään ja outoudestaan. Tukkisiko se kentis hänen suunsa?
Älä välitä, äläkä alistu enää kiusattavaksi. Et ole kenenkään jätesanko, johon saa kaataa kaiken. Iloista mieltä ja pidä huoli itsestäsi.
Ei kyllä täti todellakaan taida ymmärtää, että mikä on hänen tyttärelleen parasta.
Nimittäin eilen mun serkku laittoi viestiä, että hänen tätinsä oli vienyt hänet karaokebaariin, antanut hänen siellä juoda, ja loppuillasta serkkuni oli lähtenyt jonkun tuntemattoman vieraan matkaan, ja ollut sen luona yötä.
Kyllä pistää ihmetyttää tuollanen, että täti ei annan minun ja mun serkun nähdä toisiamme, mutta antaa kyllä serkun lähteä vieraiden miesten matkaan, ja vielä ylipäätään vie tyttärensä baariin, että pääsee juomaan.. huh huh..
Ota uusi salainen puhelinnumero äläkä mene tädin lähettyville. Voit myös sanoa serkullesi ettei kerro mitä kaikkea paskaa täti sinusta puhuu/textaa. Turhaa vain pahoittaisit mielesi.
Siinäpä ratkaisu :). Aika helppoa, vai? :)
Teit virheen kun lähdit sairaalapotilaan kanssa baariin.
Jos olisit vastuuntuntoinen ystävä, olisit tietenkin suostutellut serkkusi jäämään sairaalaan. Olisit myös voinut viettää aikaa ystäväsi kanssa sairaalan kahviossa tai tms.
Itsekin suuttuisin, jos poikani olisi sairaalassa, ja karkaisi sieltä "ystävän" kanssa baariin!
Kaikki syyt eivät ole sinussa, mutta et ole myöskään täysin syytön.
Kysy tädiltäsi, miten voit hyvittää tekosi. Kysy tädiltäsi missä mättää. Kysy tädiltäsi millaista tukea serkkusi hänen mielestä kaipaa, ja ole valmis tarjoamaan sitä. Tee sovinto tätisi kanssa.
Ei antanut minun nähdä serkkuani, kun he saivat tietää keväällä, että minullakin on ollut masennusta ja itsetuhoajatuksia.
Ymmärrän kyllä niidenkin pointin tässä asiassa, että he eivät halua itsetuhoista ihmistä, toisen itsetuhoisen lähelle..MUTTA!
Minä olin itsekin hoidossa, ja sain oikeasti elämäni parempaan järjestykseen. Sain lääkityksen. Olen saanut terapiaa, ja kaikki on hyvin. Mutta silti vaikka sairaalan henkilökunta tiesi, että minun tilani ei ollut enää läheskään niin paha.. niin ne eivät antaneet minun nähdä serkkuani! :/
Ei ollut todellakaan helppoa, että jouduttiin olemaan puoli vuotta toisistamme erossa. :/ koska ollaan aina oltu toisillemme kuin veli ja sisko, tuki ja turva.
Joten, jos minulla olisi ollut mahdollista nähdä serkkuani sairaalaoloissa, niin tuskin serkkuni olisi saanut mitään niin hullua päähänpistoa, että hän olisi karannut.
En todellakaan aio pyytää tädiltäni anteeksi mitään. Hän tässä se vastuuntunnoton ihminen on. Serkku päässyt vasta pois sairaalasta, niin mitä tätini tekee. Vie tyttärensä parin päivän päästä vapautumisen jälkeen baariin, antaa serkun juoda, ja antaa lähteä 2 vieraan miehen matkaan..
Että on siinä kyllä vastuuntuntoinen äiti. Ei olis vara mua moralisoida.
Olen myös sitä mieltä, että ihmistä ei saa kahlita ja pitää vankina missään sairaalassa. Parasta terapiaa masennukseen on tehdä itselle mieleisiä asioita ja tuulettaa ajatuksiaan hyvän ystävän kanssa.
Kummallista porukkaa siellä sairaalassa, kun ei anneta masentuneen tavata jo masennuksesta hyvin toipuvaa läheistä ystävää, joka varmasti olisi mitä parhainta vertaistukea! On tainnut täti käydä vähän kertomassa valheitaan hoitohenkilökunnalle..
Hyvä kun pidät puolesi! Kyllä täällä maailmassa moralisoijia ja määräilijöitä riittää. Kaikkien ihmisten kanssa sovinnonteko ei vain onnistu jos vastassa on persoonallisuushäiriötä ja luonnevikaisuutta.
Joo, näin on näppylät, että ei se sairaalassa oleminen tee sitä elämää, tai muuta sitä paremmaksi. Itsellenikin oma sairaalahoitoni oli vain ponnahduslauta uutta alkua varten. Mutta omasta itsestä se hyvin paljon se parantuminen lähtee, että onko halua parantua vaiko ei, ja tehdä töitä sen eteen.
Mäkin monet kerrat ihmettelin serkkuni kanssa tuota tuon sairaalan henkilökuntaa, miten se esimerkiksi poikkesi paljon siitä henkilökunnasta, joka minua hoiti. Ja monesti serkkuni on sanonut, että häntä satutti se, kun hän ei saanut nähdä minua, koska olen hänelle yksi tärkeimmistä ihmisistä, jolle pystyy puhumaan kaikesta. Ja olen itse käynyt läpi samoja asioita, ja selvinnyt niistä.
Mutta ei se sairaalan henkilökunta nähnyt tuota asiaa tästä näkökulmasta.
No, onneksi nyt serkkuni on kuitenkin päässy pois sairaalahoidosta, eikä enää kukaan rajoita meidän tapaamista :) Tai no tädin mielestä meidän ei kuuluisi nähdä, mutta eihän hänkään nyt voi ruveta kontrolloimaan aikuisten ihmisten elämää..
Hei,lueppas kirja nimeltä ehdoton anteeksianto, luulen että saat vastauksen moneen mieltäsi vaivanneeseen kysymykseen!!! Vellu
mulle on opetettu nii et jos joku kaataa paskaa niskaa ni kaada ite kans paskaa sen niskaa jos se haukku sut täydeks paskaks ni hauku takas kerro vaik mimmone mielenvikane vainoharhane hullu ja itserakas paska se on