Millainen parisuhteesi

Sitä mitenkään määritellä millaisen kumppanin pitäisi olla ?

Kaikkia mieltymyksia ja asioita nyt tulee mieleen mut jokaisen ehdokkaan joutuu kuitenkin käsittelemään ihan tapauskohtaisesti, jossain asioissa pitää aina tinkiäkkin, kaikki ei kolahda ihan puhtaasti kohilleen. Varsinkin jos niitä etukäteen alkaa ajatteleen.

No, ehkä tärkeimmät seikat ovat tunnepuolella, tunee olonsa kotoiseksi sekä tasapainoiseksi toisen seurassa. Saa olla ihan omana itsenään eikä toinen vaadi mitään ihmeellistä muutos rulianssia. Näitä ny voi keksiä vaikka koko illan jos alkaa miettimään. Oikea ihmisen kohdatessa nää seikat unohtuu täysin ja ajatukset joutuu kasaamaan totaalisesti uusiks.

Naisen pitäisi olla rikas. Todella rikas ja haluta naimisiin ilman avioehtoa. Tällöin eronkin sattuessa jäisi jotain käteen, edes rahaa.

se oli aikoinaan hyvin helppo juttu, sillä olin jo etsiskellyt sopivaa ehdokasta jo useamman vuoden. Sinä aikana tutustuin useisiin naisiin ja pähkäilin heidän jokaisen kanssa juuri saman asian kimpussa , tietysti jokaisen kanssa eri aikaan, he vaikuttivat ihan mukavilta naisilta, mutta en ollut ollenkaan varma riittäisikö se mukavuus avioliittoon asti. Itseasiassa olin jo vaipumassa epätoivoon ja lakata etsimästä sitä "oikeaa".
No sellaisen kuitenkin kohtasin ja jo parin kuukauden päästä olin varma, että hänen kanssaan avioliitto voisi todellakin toimia. Puolentoistavuoden päästä avoiliitto solmittiin ja se on jatkunut jo hieman reilut 20v ja jatkuu edelleen. Eli jos vähänkin aviliitto epäilyttää
niin kannattaa varmaankin jättää väliin.

siihen että naisella on elinvuosia alle vuosi, vitusti hilloa ja eikä avioehtoa. sitten vosi olla hyvä haisto

Sellainen joka on aidosti valmis sitoutumaan parisuhteeseen ja perheeseen. Sellaista takuuta ei tietysti ole olemassakaan, että kaikki jatkuisi auvoisana hautaan saakka, mutta iilman kunnollista sitoutumista henkisellä tasolla & toisen kunnioittamista en olisi lähtenyt edes yrittämään.

Sehän asiasta hankalan tekikin, että naimisiinmeno oli kiinni monesta asiasta. Piti olla sopivan ikäinen ja sopivassa elämäntilanteessa, että oli halu sitoutua. Sitten piti löytää nainen, joka oli samassa tilanteessa samoinen tulevaisuudenhaaveineen. Ja ennen kaikkea, että me molemmat halusimme sitä juuri toistemme kanssa.

Onko tämä nyt sitten aika- vai tunnesidonnaista, vai peräti molempia?

Se olisi minulle hyvä syy.

hmm.. Olen juuri itse tilanteessa, jossa olemme kyllä miettineet naimisiinmenoa mutta minä en tässä nykyisessä parisuhteen tilassa sitä halua. En näe mielekkääksi avioitua miehen kanssa, jonka kanssa parisuhteessa on puolia, joita minun on vaikea hyväksyä. Miehen alkoholinkäyttö on sellaisella tasolla, että minun on vaikea sitä sietää. En todellakaan aio tämän enempää sitoutua asiaan, johon en pysty vaikuttamaan mutta joka kyllä vaikuttaa minuun aiheuttamalla jatkuvaa huolta, mieluummin pidän "poistumistien" avoimena siltä varalta että jopo lähtee käsistä.
Miehen talousasiat ja rahankäyttö ovat myöskin rempallaan. Ei minua niinkään haittaa se, jos on velkaa tms. mutta se häiritsee, ettei ihmisellä ole mitään otetta asioittensa selvittämiseen. Katson sitten vierestä kun toinen vinguttelee korttia ja tekee lisää velkaa mutta en tee taloudesta virallisesti yhteistä. Oman etuni tähden meillä on omat raha-asiat joista huolehdimme itse. En suostu laittamaan omaa talouttani kuralle sen takia että toinen ei osaa käyttää rahaa.
Tähän päivään mennessä en ole saanut mieheeni sellaista keskusteluyhteyttä, että olisin saanut varmuuden erinäisiin parisuhteen kannalta olennaisen tärkeisiin juttuihin. Tavallaan tässä "pelissä ei ole sääntöjä", vai miten sen nyt sanoisi.
Rakastan kyllä miestäni, ja hän rakastaa minua, ja uskoakseni hän olisi kai minua valmiimpi menemään naimisiin. Suhteessamme on kuitenkin näiden em. asioiden takia puolia, joihin en halua loppuelämäkseni sitoutua. Varmasti viikottain on tilanteita, että joudun miettimään miten pitkälle mitäkin asiaa voin sietää. Tässä parisuhteessa, jossa koen monta asiaa tuskallisen turhauttavana, olen koska vielä haluan olla, en siksi että on ne valatkin vannottu.

Lyhyesti siis: suhde jossa kommunikaatio pelaa, talousasiat ovat kunnossa tai ainakin niiden hoitamiseen sitoudutaan ja jossa kolmantena osapuolena ei ole päihdeongelmaa. Tietty tarvitaan rakkaus, luottamus ja kunnioitus toista kohtaan mutta niillehän kai joka tapauksessa parisuhteen pitäisi perustua.