Mikä sekoittaa anoppien mielen, kun poikansa menee naimisiin tai saa lapsen, vai muutummeko me miniät????
Meillä näin... Anoppi on lässyn lässyn tyyppi,joka kuvittelee olevansa hienostorouva, joka ostaa H&M pikkutyttöjen vaatteita, kun on ihan anorektikko. Hän on velkainen tehdastyöläinen.
Itse olen määrätietoinen, omillani toimeen tuleva yrittäjä kuten miehenikin. Ammattini puolestani jo olen erittäin suoran luonteinen ja vaikenen monesti jos olen erimieltä jostain merkityksettömästä asiasta.
Koko ajan olen vaistonnut, että välillämme on pieni kitka, mutta en ole antanut sen haitata ja anoppini on kuvitellut, että peffan nuolennalla etenee. Tuli häät kitka kasvoi tuli vauva ja kitka oli jumalatonta.
Kaikki mtä olen ikinä sanonut tai olen jotain katsonut niin on väännetty ties millälailla. Pahinta tässä on se kun anoppi on saanut koko sukunsa taakse. Kaikki vatvovat meidän perheen asioita ja kaikkea mitä olen sanonut. Kenestäkään en ole koskaan pahaa puhunut. Esimerkkinä asioista joita vatvotaan ollaan pyydetty, että meille ei joka kerta tarvitse tuoda jotain, kun tullaan käymän niin tämä on väännetty, että meille ei saa ikinä tuoda mitään ja meille ei kelpaa mikään. Koko helvetin suku veivaa täysin olemattomia asioita ja tekee niistä elefantin kokoisia.
Anoppihan on hienosti käyttäytyvä ihminen:ivaa tytärtään lihavaksi hänen selän takana, näyttelee keskaria tyttäremme ristiäisissä, heitää lahjat minun jalkoihin....
MIljoonia pieniä asioita hän viitsii sukunsa kanssa vatvoa ja veivata. Suvun miehetkin tuntuvat olevan melkoisia lapasia, kun kukaan ei pysty katkaisemaan eukkojen ajatuksen juoksua.
Mieheni on yrittänyt monesti puhua äitinsä kanssa, mutta ne on aina päätynyt katkersti, koska anoppini muuttaa taas kaikki ja väittää ettei ole niin sanonut tai koko asiasta koskaan kuullutkaa. Ja just kaksituntia ennemmin hänen siskonsa vaahtosi tunnin puhelimesta aiheesta.
Minusta anoppini haluaisi miehelleni kertoa asioita jota minulle ei saisi kertoa.
Itse olen päässyt jo asiasta ylitse niin paljon, etten halua enkä välitä luoda suhdetta anoppiini enää uudestaa. Ja pyysin myös että voi unohtaa myös tyttäreni, koska en hyväksy mitään postin kautta lähetettyjä rahoja lahjaksi... melko kylmää.
Ihmettelen vai itse äitinä, ettei anopillani ole mitään intoa saada välit kuntoon poikansa kanssa. Ei ole mitään sellaista asiaa, että pystyisin hylkäämään tyttäreni, mutta anoppini on hylännyt poikansa, no toisen kerran. Jättihän poikansa äitinsä hoitoon parin viikon ikäisenä.
Jos anoppini haluaa niin hän voi tulla meille koska vaan ja keitän kyllä kahvitkin, mutta kaveriksi en hänelle enää ala. Miestäni vain käy sääliksi, kun koko suku sekoaa kerta heitolla. Sanoihan toki hänen tätinsä, että meillä on liikaa rahaa ja mahdollisuuksia..... Kateuttako tämä on?
Pirut joskus käynyt mielessä, kun anopin sukulaiset ovat kaikki tilittäneet minulle asioitaan ja haukkuneet toisiaan minulle, kertoneet erittäin arkaluonteisiakin asioita minulle itsestään ja toisistaan. Suorastaan kaivavat vertanenästään... En halua ainakaan vielä alistua heidän tasolleen ja avata sanaista arkkuani. Nehän on ilmi riidoissa keskenään jos avaan suuni, tai näytän muutaman viestin teille tai yhden kuvan jossa eräs suvun mies kiimailee kapakassa... ja ei vaimonsa kanssa...
Tällaista täällä kun täysin naurettavista asioista tehdään maailman suurimpia asioita. Kertoo ehkä heidän elämän köyhyydestä. Inhottavinta tässä on se kun tunnen, että olen riistänyt mieheni suvultaan. ja ihmettelen millä oikeudella anoppi koko sukunsa voimin tulee sorkkimaan poikansa onnellista ja menestyvää perhe-elämää.
Meillä näin... Anoppi on lässyn lässyn tyyppi,joka kuvittelee olevansa hienostorouva, joka ostaa H&M pikkutyttöjen vaatteita, kun on ihan anorektikko. Hän on velkainen tehdastyöläinen.
Itse olen määrätietoinen, omillani toimeen tuleva yrittäjä kuten miehenikin. Ammattini puolestani jo olen erittäin suoran luonteinen ja vaikenen monesti jos olen erimieltä jostain merkityksettömästä asiasta.
Koko ajan olen vaistonnut, että välillämme on pieni kitka, mutta en ole antanut sen haitata ja anoppini on kuvitellut, että peffan nuolennalla etenee. Tuli häät kitka kasvoi tuli vauva ja kitka oli jumalatonta.
Kaikki mtä olen ikinä sanonut tai olen jotain katsonut niin on väännetty ties millälailla. Pahinta tässä on se kun anoppi on saanut koko sukunsa taakse. Kaikki vatvovat meidän perheen asioita ja kaikkea mitä olen sanonut. Kenestäkään en ole koskaan pahaa puhunut. Esimerkkinä asioista joita vatvotaan ollaan pyydetty, että meille ei joka kerta tarvitse tuoda jotain, kun tullaan käymän niin tämä on väännetty, että meille ei saa ikinä tuoda mitään ja meille ei kelpaa mikään. Koko helvetin suku veivaa täysin olemattomia asioita ja tekee niistä elefantin kokoisia.
Anoppihan on hienosti käyttäytyvä ihminen:ivaa tytärtään lihavaksi hänen selän takana, näyttelee keskaria tyttäremme ristiäisissä, heitää lahjat minun jalkoihin....
MIljoonia pieniä asioita hän viitsii sukunsa kanssa vatvoa ja veivata. Suvun miehetkin tuntuvat olevan melkoisia lapasia, kun kukaan ei pysty katkaisemaan eukkojen ajatuksen juoksua.
Mieheni on yrittänyt monesti puhua äitinsä kanssa, mutta ne on aina päätynyt katkersti, koska anoppini muuttaa taas kaikki ja väittää ettei ole niin sanonut tai koko asiasta koskaan kuullutkaa. Ja just kaksituntia ennemmin hänen siskonsa vaahtosi tunnin puhelimesta aiheesta.
Minusta anoppini haluaisi miehelleni kertoa asioita jota minulle ei saisi kertoa.
Itse olen päässyt jo asiasta ylitse niin paljon, etten halua enkä välitä luoda suhdetta anoppiini enää uudestaa. Ja pyysin myös että voi unohtaa myös tyttäreni, koska en hyväksy mitään postin kautta lähetettyjä rahoja lahjaksi... melko kylmää.
Ihmettelen vai itse äitinä, ettei anopillani ole mitään intoa saada välit kuntoon poikansa kanssa. Ei ole mitään sellaista asiaa, että pystyisin hylkäämään tyttäreni, mutta anoppini on hylännyt poikansa, no toisen kerran. Jättihän poikansa äitinsä hoitoon parin viikon ikäisenä.
Jos anoppini haluaa niin hän voi tulla meille koska vaan ja keitän kyllä kahvitkin, mutta kaveriksi en hänelle enää ala. Miestäni vain käy sääliksi, kun koko suku sekoaa kerta heitolla. Sanoihan toki hänen tätinsä, että meillä on liikaa rahaa ja mahdollisuuksia..... Kateuttako tämä on?
Pirut joskus käynyt mielessä, kun anopin sukulaiset ovat kaikki tilittäneet minulle asioitaan ja haukkuneet toisiaan minulle, kertoneet erittäin arkaluonteisiakin asioita minulle itsestään ja toisistaan. Suorastaan kaivavat vertanenästään... En halua ainakaan vielä alistua heidän tasolleen ja avata sanaista arkkuani. Nehän on ilmi riidoissa keskenään jos avaan suuni, tai näytän muutaman viestin teille tai yhden kuvan jossa eräs suvun mies kiimailee kapakassa... ja ei vaimonsa kanssa...
Tällaista täällä kun täysin naurettavista asioista tehdään maailman suurimpia asioita. Kertoo ehkä heidän elämän köyhyydestä. Inhottavinta tässä on se kun tunnen, että olen riistänyt mieheni suvultaan. ja ihmettelen millä oikeudella anoppi koko sukunsa voimin tulee sorkkimaan poikansa onnellista ja menestyvää perhe-elämää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hmm..Tekstisi panee miettimään asioita monelta kantilta, niin anopin kuin sinunkin.
En epäile etteikö jo anopin ja muun suvun käytös kyllästytä. Itse olen kokenut paljon vastaavaa ja kyllästynyt itsekin. Millä itse pääsin tuosta noidankehästä, eli että "anoppi sanoo sitä ja minä vastaan tätä" -piirileikistä niin lopetin vastaamisen, puhumisen ja yhteydenpidon. Tuollaisten ihmisten kanssa ei auta järkipuhe eikä puhe nätisti tai rumastikaan, joten ainoa keino helpottaa omaa elämää ja vapauttaa energiaansa hyödyllisempään on antaa anopin ja sen kaltaisten olla omassa liemessään.
Ja mitenkä niin olet riistänyt miehesi suvultaan!? Miehesi on aikuinen mies ja varmasti kykenisi jo itsekin kantamaan vastuun omista sukulaissuhteistaan. Olen sitä mieltä, että jokainen kantaa oman vastuunsa omalta osaltaa ihmissuhteissaan. Ei voi kolmatta osapuolta syyttää jos omat välit sukuun on mennyt.
Anna loan lentää suvussa rauhassa äläkä anna muiden puheiden vaikuttaa itseesi. Pääasia kun tiedät itse omat asiasi miten ne ovat, niin ei sinulla ole hätäpäivää.
Vaikutatte anoppisi kanssa todellakin erilaisilta ihmisiltä keskenänne. Siksi varmaan ette tulekaan toimeen kun toinen on lintu ja toinen on kala :). Aikuisina ihmisinä teillä on oikeus elää omaa elämäänne. Sanoit, että olet kasvanut asian ylitse mutta kuitenkin se jollain tasolla kalvaa sinua vielä? Mitä miehesi on mieltä kaikesta tuosta?
Juuri tuon juoruilun takia en kertoisi anopille yhtään mitään parisuhde asioita. Ja tosiaan jos on sellainen "pahanilman lintu" ihmistyyppi kyseessä joka haluaa nähdä pahaa ihan kaikessa ja tykkää tehdä draamaa ja viihdettä toisten asioista niin vielä vähemmän tosiaan kannattaa puhua yhtään mitään. Mulla kans ex-anoppi oli tuon tyylinen, ihan sama mitä sanoin niin hän kyllä väänsi sen tavalla tai toisella negatiiviseksi asiaksi. Tuskin koskaan mitään hyvää ja positiista ajatusta lausui. Hän oikein haastamalla haastoi riitaa kanssani alusta asti. Myöhemmin sain kuulla, että tällä ihmisellä oli tapana haastaa riitaa vähän kaikkien kanssa. Sellaisista kannattaa pysyä kaukana, jotkut ihmiset eivät koskaan tajua. Kaikista sukulaisista ei voi pitää, ei muiden eikä omistakaan. Aina ei henkilökemiat natsaa. Riita pukarit riidelkööt keskenään kun kerran saavat siitä jotain ihme kiksejä. Eri suvuilla on eri tavat, se voi heille olla normaalia. Kamalaa sille joka on fiksuista piireistä kotoisin ja tottunut kohteliaisiin käytöstapoihin...
Ei ole häppee olla velkainen tehdastyöläinen, mutta häppee on olla tuollainen lässyn lässyn miniä.
Tossahan sinä lässytät lähes sadan rivin verran.
täysin puhtaat jauhot pussissa; Näet anoppisi lässynlässyn tyyppinä ja itsesi kunniakkaana yrittäjänaisena. Jo tuo sanailu kertoo paljon.
viestisi vaikutti todella lapselliselta ja henkisesti kehittymättömältä. Yritin etsiä virheitä mitä anoppisi on todella tehnyt, eipä niitä juuri löytynyt. Törkeää, kylmää käytöstä sinun puolelta löytyi lapsesi kannalta rutkastikin.Sinua tuntuu vaivaavan ylemmyyskompleksi.
Annatko lapsesi tutustua isoäitiinsä tulevaisuudessa, kun lapselle on kuitenkin tärkeää myöhemmänkin kehityksen kannalta tuntea sukujuurensa ja tietää mistä on kotoisin, kenestä
hän polveutuu jne. Pienelle lapselle on tärkeää tietää ja tuntea, että häntä rakastaa moni henkilö (MYÖS MUITAKIN KUIN PELKÄSTÄÄN SE OMA ÄITI). Oletko varma, että lapsesi ei ole perinyt yhtään isoäitinsä geenejä, etteikö heillä voisi synkata hyvinkin. Usein on näin,että tytöllä ja isoäidillä saattaa olla hyvinkin yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja samankaltaisia piirteitä.Sehän on hyvin onnellista ja henkisesti kehittävää lapselle. Tärkeää kokonaisen, ehjän itsetunnon kehittymisen kannalta. Tyttäresi rakkaus riittää varmasti teille molemmille. Oletko koskaan kuunnellut mediaa tai lukenut lehdistä, että tämän päivän nuoret voivat pahoin, koska eivät enää kuulu mihinkään sukuyhteisöön. Sosiaaliset verkostot ovat romahtaneet, lapset ja nuoret joutuvat kasvamaan yksinäisinä.
Toivottavasti sinä et poista tätä erittäin tärkeää prosessia lapsesi kehityksessä. Viestistäsi saa sen vaikutelman, että miehesi suku kuitenkin pitää yhteyttä keskenään eli ovat siis väleissä.Sosiaalista verkostoa löytyy siis eli heillä on taitoja pitää yllä ihmissuhteitaan sen verran.
Sinä olet valmis, halukas poistamaan lapseltasi tämän oikeuden olla tekemisissä ISOÄITINSÄ, sukulaistensa kanssa!!! PYYDÄT KYLMÄSTI, että ISOÄITI voi UNOHTAA TYTTÄRESI (törkeä, itsekäs omistusmuoto) koska sattui lähettämään rahaa postissa lahjaksi.Aikaisemmin olet imoittanut, ettet halua teille kannettavan lahjoja kotiin.Niin tai näin aina väärinpäin.Ihmiset antavat paljon rahaa lahjaksi synttäreillä, rippi-ja ylioppilasjuhlissa, koska eivät halua rasittaa toisten koteja turhalla krääsällä.Mikset laittanut rahoja tyttäresi tilille myöhempää elämää varten säästöön.Niin meillä tehdään kummisedän kerätessä rahaa lapsellemme synttäri- ja joululahjoina ajokorttia tms. varten. Oma isoäitini on myös kustantanut tällä tavalla ajokortteja jne. Sinulle tulee kova homma poistaa näitä KYLMIÄ ihmisiä tyttäresi elämästä tulevaisuudessa.Jäähän hänelle sentään jotain jäljelle; SINÄ, ihana rakastava LÄMMIN ÄITI.
Varoituksen sana! Lapset eivät ole tyhmiä he näkevät asiat isoissa kokonaisuuksissa ja usein äidin toiminta joutuu suurimman kritiikin kohteekasi. Kannattaa ajatella asiat suurempina kokonaisuuksina ja AINA LAPSESI etua ajattellen. Unohda oma itsesi lapsesi tähden.
Anoppisi virheet:
1. lässyn, lässyn tyyppi (ei kova, kylmä?)
2. ostaa vaatteet H&M:ltä ???
3. kuvittelee olevansa hienostorouva (oletko
päätellyt näin päässäsi?) jokaisella oikeus
ilmaista itseään pukeutumisellaan. Nor-
maalisti toisten pukeutuminen ei pitäisi
olla ongelma toiselle ihmiselle. Mitä se
kellekään kuuluuu???
4. Peffan nuolennalla etenee??? Siis mihin
etenee. Onko hän jossain alatasolla, josta
pitäisi edetä ylöspäin. Tarkoitatko oi-
keutta nähdä lapsen lastaan? vai teidän
perhe-elämää, olla läsnä siinä. Jotain
yhteiskunnallista kohoamista? (joka tosin
tuntuu olevan sinun pääsi sisäinen
probleema ja ongelma) Eikö kaikilla
isoäideillä voisi olla oikeus toteuttaa
omaa isoäitiyttään omalla tavallaan, tun-
tea olevansa arvokas ja tärkeä semmoisena
kuin on, tarpeellinen omalla paikallaan.
Auta sinä häntä tässä tunteessa, korosta
hänelle hänen tärkeyttään lapsesi elämässä,
niin hänen ei tarvitse mielistellä, läs-
syn lässytellä yrittäessään saada solmittua
jonkinlaista suhdetta teihin. Älä aseta
häntä alatasolle, ÄLÄKÄ IDIOOTTI POISTA
HÄNTÄ LAPSESI ELÄMÄSTÄ!, vaan auta häntä
tulemaan mukaan siihen, kun hän kerran on
halukas ottamaan kontaktia lapseenne.Hän
voi olla vielä suureksi avuksi perheellenne
muodossa tai toisessa.
Teillä taitaa olla vasta yksi lapsi. Kun lapsia mahdollisesti tulee lisää, kaipaat ehkä apua isovanhemmilta. Ole kiitollinen, että sellaisia on olemassa. Toisilla ei ole isovanhempia ollenkaan, toisten ovat halvaantuneina, toisten kännissä riehuvat sukujuhlissa,joillakin mielisairaalassa hoidossa
toisilla niin kiireisiä yrittäjiä etteivät ehdi olemaan kiinnostuneita ollenkaan lastensa elämästä.
Itsellä sikäli onnellisesti, että molempien isovanhemmat elossa ja hyväkuntoisia. Isovanhemmat ovat varsin erilaisia keskenään arvostan heitä sellaisina kuin ovat. Olen iloinen, että ovat erilaisia joten lapset saavat kokemusta ja näkemystä eri maailmoista. Ei ole minun tehtäväni määritellä mikä on oikein ja mikä väärin toteutettua isovanhemmuutta. Itse toteutan äitiyttä omalla tavallani. Olisin kiitollinen kuvaamastasi anopista. Ihan hauskaahan se on jos isoäiti tuo vaatteita. Oma anoppini kantaa vaatteita, jotka jotkut ovat vääränvärisiä tms. ei se haittaa pääasia että haluaa tulla käymään. Meillä tulossa jo kolmas lapsi ja olen todella kiitollinen, että lapsia viedään joskus vaikka leikkipuistoon tai haetaan hoidosta.
Törkeä teko anopiltasi oli tuo lahjojen heitto jalkoihisi, mutta ymmärrän häntäkin, että
pinna palaa jos mikään ei kelpaa ja haluat eristää hänet elämästänne pois alatasolle, josta ei ole lahjojen, vaatteiden tuomisoikeutta teidän elämäänne. Teidän elämäänne ei tule sorkkia? Onhan hän sentään poikasi äiti. Mitä jos tyttäresi saisi kaltaisesi miehen. Haluaisitko samanlaista kohtelua kuin itse annat anopillesi. Sinun on syytä pysyä kaukana tyttäresi elämästä tämän perustettua perhe. Et saa mennä sorkkimaan sinne, antaa lahjoja. Mikäli erehdyt antamaan rahaa lapselle, sinun on kyllä syytä unohtaa lapsenlapsesi kokonaan. Kaipa tyttäresi (tai ainakin hänen miehensä) sinut pystyy vieroittamaan lapsenlapsestasi pystyithän sinäkin vieroittamaan hänet hänen isoäidistään.Raakaa peliä Ranualla, tunteet syytä heittää nurkkaan muuten menee lässynlässyksi koko touhu, sitä saa mitä tilaa.
Madalla hyvä ihminen profiiliasi.
Anteeksi vaan, mutta vielä tulee sellainen olo, että yrittäjyys menee helposti hattuun. Sitä kuvittelee olevansa maailman napa ja suurikin menestyjä perustettuaan yrityksen. Varsinkin jos yritys menestyy vähänkään, niin muut voivat helposti alkaa vaikuttaa duunareilta, vähäosaisilta tai köyhiltä. Ylpeys käy lankeemuksen edeltä, yrittäjien maailmassa on hyvät ja huonot puolensa, samanlaisia ihmisiä kuitenkin olemme kaikki. Minusta sillä ei ole merkitystä onko menestyvä yrittäjä vai velkainen tehdastyöläinen anoppi-miniäsuhteen kannalta. Näitä asioita aika tarpeeton mainita edes tässä keskustelussa. Mielestäni elämäsi on henkisesti erittäin köyhää.Monilla tehdastyöläisillä on parempi palkka kuin useilla yrittäjillä. Olemme yrittäjäperhe ja kadehdin joskus tehdastyöläisisiä, joilla on aikaa leikkiä lastensa kanssa leikkipuistoissa vapaapäivillä. Lapset ovat hyvin onnellisia, nauravat jne. Eikä näiden miesten palkka ole huonoimmasta päästä ollenkaan, turha mollata. Ole iloinen jos anoppisi saa vapaapäiviä ja pystyy olemaan lapsesi kanssa.Raha ja menestys eivät ole onnellisimpia asioita elämässä. Terveet ihmissuhteet tuovat aidon onnellisuuden elämään.
Tämä on tieteellisesti todistettu ja olen sen aivan itse kokenutkin.
kirjoitus.
Mummu joka on pyyhitty pois. (alaarvoinen yksinhuoltaja köyhä pieni palkka ja nyt pieni eläke)
Mutta otin paikkani, minijää en tapaa, vain lapsenlasta säännöliseti. Sekä joka kuukausi tallenan avaamalleni tilille, lapsenlapselleni pienen summan. Tilillä ei ole kellään nosto oikeutta, ennen kuin lapsella kun täytää 18 v.
Surullista, että osa lukijoista ymmärsi viestini täysin väärin ja ei nähnyt todellista pohjaa asioissa. Muutaman korjaa. En arvostele kenenkään asemaa yhteiskunnassa vaan kerron taustoja josta kaikki ovat lähteneet, ja hienostorouva tittelin on anoppi itse itselleen antanut. Taloudellista tilannetta on miehen suku ihan itse vertaillut. Jokainen joka haluaa pystyy laittamaan firman pystyyn. Itse tein sen tyhjästä, täydellä velkarahalla, vain hullu usko itseeni. Nyt saan perheelle leipää ja vähän luksusta silloin tällöin, muuta en halua. Kadehtikoon kuka haluaa, mutta joka penni on revitty omasta selkänahasta. En vanhemmiltani ole saanut apuja... Ei heillä ollut mistä antaa.
EN missään vaiheessa vertaile ketään toiseen vaan alkuperäisen viestin alkutekstillä haluan kertoa siitä, että ihminen ei itse anna arvoa itselleen jos pitää näytellä muuta mitä on. Ja luksustahan saa itselle pikavipeillä millä anoppikin on velkaantunut... Tosi fiksua. Nyt joku keksii, että tehdastyöläisen pitää mielestäni kulkea ryysyissä... siihen sanon, että herätkää pahvit.
Ja milloinkaan en ole lastani ollut viemässä mieheni suvulta... PÄIN VASTOIN. Noin kymmenen kuukautta sitten pahin soppa alkoi. Kesällä vielä yritin kerran puhe yhteyttä ja anoppiani on miljoonasti pyydetty meille kylään vielä keväällä, kesällä ja lapsemme synttäreille syksyllä, mutta hän ei ole suostunut tulemaan.
Jotain kertoo sekin, että asiaa tappelee vain toisen suvun naiset keskenään. Eilen sain puhelun suvun yhdeltä mieheltä, joka kertoi, että haluaa olla minun ja perheeni kanssa yhteydessä ja on erittäin väsynyt ja ahdistunut tilanteesta, koska suvun naiset vatvoo aina vaan meidän asioita. En tiedä mistä niillä riittää puhumista, kun ei ne ole saanut mitään uutta tietoa meistä useisiin kuukausiin. Asiat on kuulemma saanut uskomattomia käänteitä heidän jutuissaan ja ne on muuttunut aivan uskomattomalla tavalla. Sovimme jo kahvi hetken yhdessä, kun hän ei uskalla vaimolleen tuoda julki, että on tavannut meitä.
Yksi viesti pisti hymylyttämään, kun on aivan päälaelle käännettyä tekstiä, juuri kuten nämä anopin ja siskojensa jutut. Hauskaa....
Lahjasta ja rahasta vielä. Olisi kiva kun anoppi tulisi käymään ja toisi joululahja rahan, eikä lähetä sitä kylmästi postissa. Pyydetty on kylään!
Jokainen voi miettiä sitä romun määrää, jos joka kerta kun lasta tullaan(liki viikottain)katsomaan niin tuodaan 2-5 lahjaa, jotka suurin osa on muovi rihkamaa tai tod. epäkäytännölisiä vaatteita. Meillä alettiin tuomaan tavaraa jo odotuksen alkuvaiheilla.
Yksi hauska metelin aihe oli myös se kun täysimetin lapseni puolivuotiaaksi ja lopetin imetyksen 1v2kk. Heidän tyttäret antoivat vastikkeita. Mun mielestä jokaisen oma asia, enkä ole ollut heidän imetyksestään mitään mieltä. Samoin kun minä käytän teippivaippoja ja he housuvaippoja. Jopa tällaisista asioista he löytää pahaa. Tavoittelen kuulemma erikoisuutta ja haluan päteä.
Joo asiasta olen tavallaan kasvanut yli, mutta totta kai se mielessä pyörii aika-ajoin. Nyt varsinkin, kun joulu lähestyy, niin olisi mukava tavata mummia myös toiselta puolelta. Mieheni on sitä mieltä, että hän ei halua olla koskaan enää misään tekemisissä, koska suvun naiset on niin monesti vuosien saatossa loukannut minua pahasti ja viime vuoden aikana myös häntäkin. Ihmetellyt monesti aikaisemminkin, että miten olen sietänyt kaiken paskan mitä olen saanut silmilleni. Näyttipä ristiäisissä kesken papin puheen anoppi minulle keskaria.. kuulemma leikilään. Kykyä äitiyteen ja vanhemmuuteeni on arvosteltu yhteisessä kahvipöydässä jo raskausaikana ja tuotiin mielipiteet julki myös ristiäispapillekkin.
Sanailemaan en kenenkään kanssa lähde aiheesta. Kokemuksia toki haluan vaihtaa jatkossakin, jos niistä löytyisi jokin viisasten kivi. Olen toki pari viikkoa joululomalla ja silloin en istu koneen takana, koska inhoan näitä kapistuksia ja hoidan "koneilut" firmalla ja kotona olen lapsen kanssa.
Hyvää Joulua.
ymmärrän kyllä sinunkin puolesi asioissa. Jotkut
ihmiset pystyvät todella pistävään ilkeyteen niin halutessaan.Ovat sitten kokeneet tulleensa loukatuiksi tai eivät. Toisilla ihmisillä on tarve alkaa pudottamaan muita ihmisiä piikittelyllä ja suoranaisilla solvauksilla mikäli kokevat itse alemmuutta jostain syystä tai etteivät tule tarpeeksi hyväksytyiksi, arvostetuiksi toisen silmissä. He loukkaantuvat
helposti itse verisesti täysin mitättömistä lauseista tai kommenteista. Käsitetään suorastaan väärin ja neutraalikin hyvää tarkoittava kommentti muuntuu mielen sopukoissa negatiiviseen muotoon.Ensimmäinen kirjoituksesi
antoi rehvastelevan, ylentelevän vaikutuksen.
Silloin kun ihmisellä on tarpeeksi omaa mielenkiintoista tekemistä ja arvostus itseensä ei tarvitse vatvoa muiden asioita ja antaa anteeksi helpommin sekä unohtaa pikkuasiat. Olet tietysti ahdistunut itse tilanteesta, koska et muuten täällä purkautuisi. Anopin ja miniän suhde vaatii hiomista ennenkuin muovautuu omaan uomaansa. Paksunahkaisuutta tarvittaisiin puolin sun toisin. Herkkähipiäisyys on erittäin tulenarkaa ja polttaa sillat helposti kokonaan.
Äitiyden alkutaipaleella haluaisi itse luovia oman lapsensa kanssa omat kuviot. Ulkopuoliset koetaan tässä mielenkiintoisessa harjoittelua vaativassa prosessissa häiriötekijäksi ellei jopa uhaksi ja heidän toivottaisiin ymmärtävän pysyttelevän tietyn välimatkan päässä. Ei turhia neuvoja, kommentteja, ylimääräistä höösäämistä, paapomista, roinaa tms. kiitos. Ne kuluttavat turhaa energiaa tuoreelta äidiltä. Ovia raotellaan sen mukaan kun itsestä tuntuu hyvältä ja on voimia ja tarvetta ottaa näitä innokkaita
huseeraajia (jotka saavat kaiken ihan sekaisin) vastaan.
Aika tulehtuneelta vaikuttaa teidän välinne, hyvätkään neuvot eivät taatusti auta korjaamaan tilannetta. Koittakaa nyt olla kuin tulpat korvissa toistenne kommenteille. Älkääkä antako toistenne persoonallisien piirteiden häiritä. Kukin on semmoinen kuin on,leikkiköön mitä leikkii,eläköön niinkuin haluaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Kaverini siskon anoppi kulkee prinsessakäsineet kädessä ja kotona hyppelehtii ylioppilaslakki päässä vaikka ei ylioppilas olekaan. Anna anoppis vinguttaa visaa ja ottaa pikavippejä.Ei ne velat teidän maksettavaksi lankea, hän niistä saa vastata.
Rauhallista Joulua
Kiitos kirjoituksesta miksi miniä. Laitoit muutamalle asialla sanat joita olen itse miettinyt. Itse olen yrittänyt elää juuri sillä tavalla mitä kirjoitit. Ja en koskaan, en milloinkaan ole arvostellut anoppini tapoja kenellekään saatika hänelle itseleen. Hän elää tavallaan ja saa elää. Kirjoitin niistä siksi, että tulisi hiukan pohjatietoa. Suurullista vain kun osa lukijoista lukee osan lauseesta ja tekee siitä johtopäätöksensä ja vaahtoaa sen perusteella.
Hyvä esimmerkki on H&M:n vaatteet. Enhän minä niitä moiti vaan kerran, että anoppini ostaa sieltä pikkutyttöjen/teinien vaatteita... H&M:ssä on paljon hyviä vaatteita myös aikuisen makuun. Mutta oikeasti anoppini käyttää niitä n.12 vuotiaille suunnattuja vaatteita. Myös pikkuneitin alusvaatteita.
Myönnän, että eka kirjoitukseni oli varmasti rehvastelevan oloinen ja minunu olisi pitänyt huomioida, että lukijat eivät tunne minua ja kirjoittaa hiukan neutraalimmin. Toisaalta oli juuri kuullut itsetäni täyttä potaskaa ja se sai minut purkamaan tunteitani tänne.
Muistatteko äidit kuinka neuvolassa jo puhuttiin, että ottakaa apua sukulaisilta vastaan kun teillä on vauva-aika. Eräskin kerta, kun pyykkikone oli pyörinyt loppuun, niin sanoin anopille, että katsotko lastamme (pötkötteli lattialla) sen heten kun käyn laittamassa pyykit kuivumaan. Ok, hän katsoi lastamme, mutta jälkikäteen kuulin, että anoppi oli marissut, että häntä ei kunnioiteta yhtään, kun tehdään kotihommia silloin kun hän tulee kylään.
Mieletäni suku kulkee ajallaan jja talo elää tavallaan.
Koskaanhan en ole anopilleni sanonut vastaan tai nurissut hänelle mistään tai osoittanut mieltäni. Ja edes tämän episodin aikana emme ole sanailleet mistään. Hän vain "mustamaalaa" siskojensa ja muiden naissukulaisten kanssa minua ja meidän perhe-elämää.
Olen kaiketi loukannut häntä verisesti, kun vain tietäisin koska ja kuinka. Kuulin hänen työkaveriltaan, että anoppi on täysin huumorintajuton ja hänellä on työmaallakin, joku nuori nainen hampaissaa.
Hyvää JOulua kaikille ja Kiitos kommenteista asiallisista ja asiattomista.
enkä voinut lukea loppuun, kun haukuit vain anoppia ja kehuit itseäsi.
Naurettavaa. Taidat olla aika keskenkasvuinen nappula.
Ensimmäinen kirjoitus oli hiukan piikikäs, mutta vaikutat kaikkien kommenttiesi jälkeen ihan järkevältä miniältä. Minun neuvoni on, että älä välitä ja ota välimatkaa sukuun.
Itse olen joutunut reilun vuoden verran seurailemaan uuden avokin suvun touhuja. Avon veljen vaimo on koko suvun hampaissa. Jotain on joskus sattunut tai sitten vain liian moni asia on mennyt mönkään.
Miehen sisarukset puivat jopa puolisoineen anopin kanssa ko. perheen ja miniän tekemisiä negatiivisesti. Joka asiasta kaivetaan jotain ihmeellistä esille. Anoppi-kokelas on yrittänyt puhua minullekin pahaa ko. naisesta ja olen yksinkertaisesti vaihtanut puheenaihetta, koska en hyväksy paskan puhumista.
Olen itse aikaisemmassa avioliitossani kärsinyt ilkeästä anopista, joka aina puhui minusta pahaa selän takana. Tämä juttu on saanut minut sulkeutumaan ja en enää juttele yhtä avoimesti anoppi-kokelaan kanssa, koska en halua että mieheni ja minun asioita puidaan selän takana. Kohta olen varmaan itsekin heidän hampaissa. Täytyy varmaan ensi kerralla koettaa sanoa oma kanta, että ei tule väärinkäsityksiä. Kaikesta ei tarvitse keksiä mitä ihmeellisimpiä versioita vaan antaa toisten elää rauhassa ja hyväksyä erilaisuus kanssaihmisissä.
Eli siis jos sinua yhtään lohduttaa, niin vaikka teistä puhuttaisiinkin selkänne takana ilkeitä, niin aika moni normaali ihminen kyllä tajuaa, että kolikko on kaksipuoleinen. Kyllä pahan puhuja enemmän itsensä nolaa, jos toista haukkuu.
Kiitos sinulle viestistäsi.
Minusta on vain niin käsittämätöntä, että neutraaleistakin asioista löydetään jotain pahaa. Satutaa, kun itse toimii toisella tapaa ja yrittää ymmärtää kaikkia ja sopeutua kaikkien tapoihin.
Meille on nyt jaettu nämä pelikortit ja näillä pelataan tällähetkellä.
Voimia sinulle ja toivottavasti pystyt taiteilemaan strapetsilla minua paremmin, etkäjoudu olemattomien juttujen ja piikittelyjen kohteeksi.
Hyvää tätä vuotta kaikille.