6vuotta jo läskinä. Ja siitä vanhempani ovat pitäneet huolen että muistan sen. Esim. tässä muutama heidän suusta tullut kommetti. Että eihän maailmasta edes löydy sellaisia kenkiä, jotka minut jaksaisi kantaa. Eikä niin pitkää vyötä ole tehty farkkuihini joka ympärilleni ylettäisi jne. Aluksi häpesin itseäni ja liikkua ulkona. Nyt olen jo tottunut mollaukseen enkä välitä. Eilen asioidessani lääkärissä mainitsin ylipainostani. Lääkäri ensin kommentoi etten näytä edes kovin lihavalta. Mutta kuultuaan painon ja pituuden. Hän laski painoindeksin ja aloitti paasaamisen että olenhan tuota huomattavan ylipainoinen jne. Ja nöyryytti ehkä viellä pahemmin kun vanhempani. Mittailemalla vyötärön ympärystä jne. Mutta mikä jos ei tämä nöyryytys saa innostumaan laihdutuksesta? mikä muille auttaa?
mikä innostaa laihduttamaan?
--läski--
3500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta toi tilanne.. Itse olin pari vuotta sitten lievästi ylipainoinen painoindeksin mukaan ja mun pappani jaksoi koko ajan siitä huomautella että koita nyt laihduttaa ettei kukaan haluu tollasta läskiä itelleen.. :( Ja lihoin vaan koko ajan ja painoo tuli tosi lyhyessä ajassa paljon lisää. Mut opettelin kans itse siihen etten enää välittänyt niistä kommenteista vaikka ne sattukin..
Sit jossakin vaiheessa tajusin että olis kyl kiva laihduttaa ja olla vähän hoikempi ettei mun lihominen voi jatkua samanlailla. Siitä sit aloin laihduttaan ja paino alko tippua aika nopeestikkin ja se innosti jatkamaan. Nykyisin oon ihan normaalipainossa (BMI 22,5) ja ihan tyytyväinen.
Mut jaksamista sulle ja älä välitä niistä sukulaisista. Jos haluut laihtua niin sun täytyy vaan löytää se motivaatio itelles, ei siitä muuten tuu mitään. Mut älä muiden takia ala laihduttaan vaan ihan itses takia. :) Tsemppiä!
Eipä siihen motivaatioon laihduttaa löydy muuta syytä kuin sinä itse. Jos et ole tyytyväinen itseesi, ja päätät laihtua, silloin onnistut. Siinä ei lääkärit, sukulaiset tai neuvojat kuten minä pysty yhtään mitenkään vaikuttamaan.
Olin aikoinani melkoisen ylipainoinen. Sain kuulla (tosin peitellysti) siitä, mutta läheiseni hyväksyivät minut sellaisena kuin olin. Kuitenkaan itse en ollut tyytyväinen ja kun kroppa alkoi antaa merkkejä kulumisesta (selkä ja polvet), päätös alkaa laihduttaa kypsyi hitaasti mielessä. Yli vuosi siinä kuitenkin meni ennen kuin olin niin piipussa, että oli pakko tehdä jotain. Märisin päivän ja marssin painonvartijoihin.
Se oli se minun iso askeleeni. Laihduttamiseen ei tarvita painonvartijoita, joillekin se on hyvä apuväline, suurin osa pystyy laihduttamiseen ilmankin.
Nyt olen suht tyytyväinen itseeni. Laihdutin tuolloin 10 vuotta sitten vuodessa 27 kiloa, sen jälkeen tasaisin väliajoin milloin enemmän, milloin vähemmän. Nyt on meneillään (tai oikeastaan saavutin jo tavoitteen) -5kg ennen joulua. Keväällä olisi tarkoitus ottaa sama satsi. Kuitenkaan en kertaakaan ekan laihdutuksen jälkeen ole noussut noihin hirmuisiin lukemiin, mitä olin eka kerralla.
Ihmiset ovat julmia. Ensin heitellään että pitäisi laihduttaa. Sitten kun onnistut, alkaa huomauttelu "salaatin puputtajista", siitä että "olet jo liian laiha". Muut ovat kateellisia onnistumisesta, tarjoavat pullaa yms ja suuttuvat, jos ottaa vain palan tai ei ollenkaan. Miksei toisen onnistumisesta voisi nauttia? Itse olen oppinut tarjoilemaan myös keveitä vaihtoehtoja kahvipöydässä, esim. hedelmiä.
Jos haluat, vain ja ainoastaan sinä pystyt motivoimaan itsesi laihduttamiseen. Kukaan muu siihen ei pysty. Jos haluat aloittaa, pystyt siihen vaikka heti, ennen joulua. Tekosyitä kyllä löytyy, miksi ei voisi aloittaa nyt heti. Nauttimaan pystyy, vaikka laihduttaakin.
Olet tod.näk. hyvällä tiellä, kun kirjoitat jo tänne. Tämä saattaa olla sinun ensimmäinen askeleesi. Tämäkin on hyvä lisätuki, jos haluat laihtua. Täältä saa tukea. Rohkeasti vain mukaan johonkin ryhmään tai perusta ihan oma!
Tsemppiä sinulle! Ja vielä lisänä: kyllä omaan itseen panostaminen kannattaa. Miten ihanaa onkaan, kun muut huomauttavat, että osta paremmat housut kun nuo lököttävät takapuolesta (5kg = n. 1 vaatekoko). Jeee! Hyvää joulua sinulle ja tervetuloa mukaan vaikka tuohon edellisen viestin ryhmään taas tammikuussa.
Amen. Ei voi muuta sanoa. Itse olen nyt aika paljon ylipainoinen. Kilot ovat tulleet varkain, kuten muillekin. Tähän asti olen tapellut laihdutusmotiivien ja motivaation kanssa. Nyt on se piste, että MINÄ tahdon olla taas kuten ennen ja hoikempi, hyvävointinen ja reipas. En siksi, että "pitäisi" tai sen takia mitä muut sanovat, vaan koska minä tahdon.
Siinä eivät enää muiden kommentit vaikuta suuntaan tai toiseen. Nyt vaan homma pyörimään ja normaaleihin vaatekokoihin. Olen pitkä 173cm ja joskus painoin 65kg normaalipainoisena ja nykyään 100kg. Siinä välissä painoin monta vuotta 80kg, eikä minunkaan tilanteessani lääkäri meinannut uskoa, että painoin niin paljon. Se ei näkynyt. Tämä 100 alkaa kyllä näkyä ja itsellä ei ole hyvä olla. Eli eka tavoite on se 80 kiloa takaisin ja siitä sitten katsotaan seuraava tavoite.
Palaillaan!
Ja älkää antako muiden sanomisien vaikuttaa. Kyse on omasta vartalosta, omasta voinnista ja omasta päätöksestä eikä se kuulu kenellekään. Huomauttelijoille voi huomautella sitten takaisin. Jokaisella on varmaan ne omat vikansa.