Tein tästä tosi vaikean jutun. Ei homman näin pitänyt mennä,
vajosin tosi alas ja olen kai vieläkin vähän ihmeissäni tästä suhteesta,
jos sitä voi edes siksi kutsua. Kaikki vaan päättyi yhtäkkiä ,en koskaan saanut syytä tietää.
Mulla oli odotukset aika korkealla ja olin tosissani hänen kanssaan.
Putosin ylhäältä kovaa ja se sattui. Ensimmäinen riita tai väärinymmärrys ja hän luovutti heti.
Hän ei antanut mulle mahdollisuutta selittää ,eikä hän halunnut edes korjata tätä tilannetta.
Tai ehkäpä osuin oikeaan, olin tehnyt omat päätelmäni ja sanoin mitä ajattelin, mutta sanoin ne asiat suutuspäissäni, enkä tarkoittanut. Pyysin anteeksi. Sitä ennen jo hiljaisuus oli alkanut ahdistamaan. hänestä ei kuulunut enää mitään, hän otti yhteyttä silloin kun hänelle sopi.
Mitä hän halusi? Jos hän olisi ollut yhtä vakavissani kuin minä ,kaikki voisi olla nyt ehkä toisin.
Olisimme sentään edes väleissä ,vaikka emme olisikaan enää yhdessä, toivoin sitä mutta turhaan.
Se olisi merkannut mulle paljon, että olisimme eronneet sovussa.
Kaikki ne kerrat kun häneen yritin tavalla tai toisella yhteyttä saada, hän jätti vastaamatta tai jos vastasi
sain vain vittuilua.. Teit minusta häirikön ,lähetin aina uudestaan ja taas viestejä, että jos kerrankin oisit vastannut jotain. Kerjäsin hänen huomiota. Ehkä sit halusin kostaa tai jotain, lapsellista tiedän. Joo muutama jos toinenkin sentti kului sun härnäämiseen tuloksetta, mutta se oli pieni hinta siitä mihin tilaan hän minut sai. Aikuisia ihmisiä molemmat, mutta käytös kuin pennuilla. Virheitä on minussa, mutta niin on hänessäkin. Oon ollut epätoivonen ,mut hän se vasta on aika säälittävä tapaus. Jos olin asian ymmärtänyt väärin, miksei hän tahtonut korjata sitä, olisin mielelläni kuullut häneltä asian oikean laidan. Hän ei vain näköjään halunnut jatkaa enää, ajatteli kai sitten että mitäs väliä. Miten voi olla niin välinpitämätön mies ja vielä sellaisessa ammatissa, on varmasti mitä mainion roolimalli heille. Minusta ainakin olisi kiva ,että asiat voisi selvittää ja niistä voisi puhua vaikka aihe ei aina kiinnostaisi. Tää homma jäi selvittämättä ,ainakin mun mielestä. Hän ei edelleenkään tiedä kaikkea sitä, mitä paskaa sain tästä meidän koko sähellyksestä kärsiä.. Onhan se niin helppoa aina sille toiselle, hienoa että hän on päässyt jo tästä yli ja nyt on jo kuulemma uusi kierroksessa.
Käski vain hankkia elämän, kyllä minäkin olen jo jatkanut matkaani ,mutta välillä vaivaa mieltäni yhä
tämä koko sotku, että miksi asiat meni niin kuin meni. Vaikka kaikki tunteet on jo hiipuneet pois ,oisin silti halunnut vielä selvittää välimme, tästä jäi nyt vaan niin paska fiilis.. Joo joo miksi eksien kaa pitäisi olla väleissä , en mä tiedä sitten.. Hän oli mulle tärkeä ja välitin paljonkin. Ois ollu kiva saada päätökseen tää homma ihan kunnolla, oltaisi nähty tai jotain ,edes puhuttu puhelimessa. Mut ei häntä voinu vähempää kiinnostaa. Hän vaan pettää ja jättää ,menee ja tulee niin kuin haluaa, etsii aina vaan sitä jotain parempaa. Ehkäpä hän joskus saa tietää miltä se tuntuu, se sattuu.. Loukkasit mua. Miten voi olla noin tunteeton, mulla kun ei oo tapoihini kuulunut toisten tunteilla leikkiä, mutta minähän olin vaan sulle pelle, joka viihdytti hetken. En ole katkera tai mitään, on vaan niin tyhjä olo. Olipas kokemus.
Kiva jos jaksoit lukea,johonkin piti saada vähän purkaa tätä..
vajosin tosi alas ja olen kai vieläkin vähän ihmeissäni tästä suhteesta,
jos sitä voi edes siksi kutsua. Kaikki vaan päättyi yhtäkkiä ,en koskaan saanut syytä tietää.
Mulla oli odotukset aika korkealla ja olin tosissani hänen kanssaan.
Putosin ylhäältä kovaa ja se sattui. Ensimmäinen riita tai väärinymmärrys ja hän luovutti heti.
Hän ei antanut mulle mahdollisuutta selittää ,eikä hän halunnut edes korjata tätä tilannetta.
Tai ehkäpä osuin oikeaan, olin tehnyt omat päätelmäni ja sanoin mitä ajattelin, mutta sanoin ne asiat suutuspäissäni, enkä tarkoittanut. Pyysin anteeksi. Sitä ennen jo hiljaisuus oli alkanut ahdistamaan. hänestä ei kuulunut enää mitään, hän otti yhteyttä silloin kun hänelle sopi.
Mitä hän halusi? Jos hän olisi ollut yhtä vakavissani kuin minä ,kaikki voisi olla nyt ehkä toisin.
Olisimme sentään edes väleissä ,vaikka emme olisikaan enää yhdessä, toivoin sitä mutta turhaan.
Se olisi merkannut mulle paljon, että olisimme eronneet sovussa.
Kaikki ne kerrat kun häneen yritin tavalla tai toisella yhteyttä saada, hän jätti vastaamatta tai jos vastasi
sain vain vittuilua.. Teit minusta häirikön ,lähetin aina uudestaan ja taas viestejä, että jos kerrankin oisit vastannut jotain. Kerjäsin hänen huomiota. Ehkä sit halusin kostaa tai jotain, lapsellista tiedän. Joo muutama jos toinenkin sentti kului sun härnäämiseen tuloksetta, mutta se oli pieni hinta siitä mihin tilaan hän minut sai. Aikuisia ihmisiä molemmat, mutta käytös kuin pennuilla. Virheitä on minussa, mutta niin on hänessäkin. Oon ollut epätoivonen ,mut hän se vasta on aika säälittävä tapaus. Jos olin asian ymmärtänyt väärin, miksei hän tahtonut korjata sitä, olisin mielelläni kuullut häneltä asian oikean laidan. Hän ei vain näköjään halunnut jatkaa enää, ajatteli kai sitten että mitäs väliä. Miten voi olla niin välinpitämätön mies ja vielä sellaisessa ammatissa, on varmasti mitä mainion roolimalli heille. Minusta ainakin olisi kiva ,että asiat voisi selvittää ja niistä voisi puhua vaikka aihe ei aina kiinnostaisi. Tää homma jäi selvittämättä ,ainakin mun mielestä. Hän ei edelleenkään tiedä kaikkea sitä, mitä paskaa sain tästä meidän koko sähellyksestä kärsiä.. Onhan se niin helppoa aina sille toiselle, hienoa että hän on päässyt jo tästä yli ja nyt on jo kuulemma uusi kierroksessa.
Käski vain hankkia elämän, kyllä minäkin olen jo jatkanut matkaani ,mutta välillä vaivaa mieltäni yhä
tämä koko sotku, että miksi asiat meni niin kuin meni. Vaikka kaikki tunteet on jo hiipuneet pois ,oisin silti halunnut vielä selvittää välimme, tästä jäi nyt vaan niin paska fiilis.. Joo joo miksi eksien kaa pitäisi olla väleissä , en mä tiedä sitten.. Hän oli mulle tärkeä ja välitin paljonkin. Ois ollu kiva saada päätökseen tää homma ihan kunnolla, oltaisi nähty tai jotain ,edes puhuttu puhelimessa. Mut ei häntä voinu vähempää kiinnostaa. Hän vaan pettää ja jättää ,menee ja tulee niin kuin haluaa, etsii aina vaan sitä jotain parempaa. Ehkäpä hän joskus saa tietää miltä se tuntuu, se sattuu.. Loukkasit mua. Miten voi olla noin tunteeton, mulla kun ei oo tapoihini kuulunut toisten tunteilla leikkiä, mutta minähän olin vaan sulle pelle, joka viihdytti hetken. En ole katkera tai mitään, on vaan niin tyhjä olo. Olipas kokemus.
Kiva jos jaksoit lukea,johonkin piti saada vähän purkaa tätä..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olenkohan lie sekoamassa?
Siis tämä on kuin minun kirjoittamani...
Voimia Sinulle!!
mutta toisaalta haluaa ns.pitää yhteyttä mutt vastaa ku huvittaa ja ei aina ja ei varsinkaan kysymyksiin.Ykskaks en ookkaan ko kaveri..toki ollaan kavereita ku kerroin esmes ett on ikävä..mikä helevetin vastaus toi on=/.Siis aikasa pani ja leikki ja sitten voijaan vaa olla kavereita.Ja ku kysyy täh?miten näin ykskaks? ei vastausta.Sitten alan häirihtee ja oon häirkkö..lopeta tollanen terrorisointi tyyliin..siis ihan uskomattomia tapauksia.Mulla on aika hyväksikäytettyolo ja sanoinkin.Ei mitään,olenki kuulema sitä..tosiaan ihanaa ku eka tykätään helevetisti,pusipusi jne. ja sitten näin.Vituttaa.
et sekoa.
Lääkärissä itse kävin ja totesi masennuksen..
Nyt syön lääkkeitä. Aikamoista alamäkeä ollut joo.
Sama täällä. Luin kuin omaa elämänkertaa... Jännä juttu. Sama nainen kyseessä??? :D
Kuullostaa ihan sellaiselta ihmiseltä tämä toinen osapuoli, joka on jossain kohtaa satuttanut itsensä tosissaan. Ei yksinkertaisesti uskalla yrittää jos asiat, tilanteet, sanomiset, eleet, ilmeet tms vähääkään vivahtavat aikaisempiin pahoihin juttuihin. Kannattaa harkita millaisen ihmisen kanssa lähtee suhdetta rakentelemaan.. Se kun ei aina todellakaan ole helppoa, varsinkin jos on näitä menneisyyden haamuja mukana kannettavana.
Joskus jos kunnolla sattuu mahdollisesti useammankin kerran, lopulta sitä oppii katsomaan eteensä. Kun tarpeeksi monta kertaa hakkaa päätänsä kivetykseen tai hakataan. Sitä lupaa itselleen siellä kaiken pohjalla, rikki revittynä, ettei ikinä enää. Hinnalla millä hyvänsä, koskaan ei enää koskaan uudestaan. Ne ovat katkeria asioita kyynelehdittäväksi. Ehkeivät kuitenkaan peruuttamattomia..? Kait sekin ihmisluonteesta loppujen lopuksi riippuu?
Sitten tämä toinen osapuoli on saattanut olla hetimiten suojat ylhäällä kun olet yhteyttä ottanut. Ja puhuminen sitten! Siihen ei aina pysty edes hyvällä tahdolla, vaikka kuinka haluaisi. Valitsee äkkiseltään helpomman tien eli täydellisen takin käännön. Että ei hän välttämättä mitään kostamista ole edes ajatellut tms sinun härnäämistäsi tieten tahtoen. Joskus vaan ei pysty. Ja nurkkaan ahdistettuna saattaa kyllä tehdä rajujakin päätöksiä/tekoja/sanoja, mitä vaan kunhan vanhat kuviot eivät enää ikinä toistu. Se on melkein kaikista pahin vaihtoehto tuo nurkkaan ajaminen/painostaminen/ohjaaminen ns. rikkinäiselle ihmiselle.
Jos noin siis olisi niin kannattaisi yrittää nähdä sen yli, niinkö nyt tämän "rikkinäisen" osapuolen. Myöntyminen, asioista puhuminen jne sattuu kyllä ja taatusti riepoo vaan kun katsoo sen yli niin elämäähän sielläkin on! Pitäisi vaan osata niellä ylpeytensä, se mikä on muodostunut ikään kuin kilveksi huonojen juttujen myötä. Koska kun oikein kunnolla aivotetaan niin loppuviimeksi tuo tarkoittaa sitä, että ihminen on jäänyt johonkin juttuun pahasti kiinni ja se solmu pitäisi hänen itse osata purkaa. Miettiä ja pohtia ja puida. Sitä kautta parantua ja jatkaa eteenpäin :)
Ei pitäisi satuttaa toisia ihmisiä, ketkä ovat syyttömiä toisten haamuihin. Tosin sitä ollaan kyllä inhimillisiä ihmisiä koko revohka, vaikka mistä suunnalta katsottaisiin!
ihanaa että joku osaa sanoa sen noin selvästi. itselläni oli saman tapainen tilanne kuin kirjoittajalla... nyt kun katson taakse päin ,niin juurin noinhan se meni... kiitos!
Ihan saman jouduin kokemaan kuin ketjun aloittaja. Itse ajattalen, että käytökseen voi olla kaksi syytä.
Voi olla, että mies on niin "yksiviivainen", että luovuttaa heti kun joutuu
ns.epämukavuusalueille. Toinen vaihtoehto on se jonka stippaskin kirjoitti. Mies on saanut joskus todella kunnolla siipeensä eikä vain yksinkertaisesti pysty tällä hetkellä "parempaan". Se sinun on vain hyväksyttävä.
olla oikeassa,hienosti kirjoitettu.
Pari kertaa on näissä nettideittisuhteissa käynyt näin. Sattui ihan pirusti, mutta jälkikäteen olen ajatellut, että oli onni että kävi näin kuin kävi.
Rikkinäisen, pahasti satutetun ihmisen kanssa eläminen on vaikeaa ja ihminen voi olla arvaamaton. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi olla onnellinen. Ihmisellä on jonkunlainen läheisyyden kaipuu, joka ajaa etsimään kumppania. Kun sitten suhteessa vaaditaankin jotain, josta muistuu menneisyys mieleen, iskee paniikki ja lyödään jarrut kiinni. Tehdään katoamistemput. Helppoa, ei tarvitse selitellä. Toisen ihmisen tunteet eivät käy mielessäkään.
Olen näistä parista säälittävästä nettideitistä oppinut, etten enää hae kumppania netistä. Taitaa tämä treffipalsta olla oikeen haavottuneiden ihmisten temmellyskenttä.
Nostakaa siskot nenä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja!
arvasitkaan,netistä löytyi joo..
Ehkä sinä mokasit siinä riidellessä sen verran pahasti, että se kaverisi koki että mitään ei ole enää tehtävissä ja lopetti homman siihen.
vastauksista =) pisti taas miettimään..
Kohtaloita on monia.
(Parisuhde-palstalla mielenkiintoinen keskustelu.."Exä ei pääse yli" http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000040018007).
Voimia myös teille ja Joulua rauhallista!