Mitä tekee kumppanin pitkä sairastaminen 3-vuotiselle suhteelle, jossa kihlautuminen yhteen muuttaminen ja sairastaminen ovat alkaneet suunnilleen samaan aikaan? Toinen on koko ajan väsynyt ja riitaakin tulee aina silloin tällöin. Onko tästä suosta vielä toivoa nousta, tiedossa on että lääkitys jatkuu ainakin vielä pitkään ja lopullista varmuutta ei ole siitäkään auttaako se. Siis mitä odotettavissa ?
kumppanin sairastaminen
mietityttää
7628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä mikä kumppanillasi on vikana,mutta minä sairastin syöpää 2 vuotta lääkityksineen,enkä tiedä olisinko hengissä jos rakas mieheni ei olisi ollut tukenani.Uskoisin että on sairaus mikä hyvänsä,siinä tarvitaan puolison tukea.
Mun siippa sairastaa syöpää masennusta ja alkoholismia. Fyysinen sairastaminen tosin on rankkaa katsottavaa ja rajoittaa normaalielämää ja omia menoja mutta se ei ole yhtään mitään masennuksen ja alkoholismin rinnalla. Mä olen nyt kahden vuoden jälkeen aivan loppu tätä ainaista sairausrumbaa jossa joudun äidin asemaan. Mieheni purkaa kaikki negaationsa minuun ja vielä olettaa että mä jaksan ottaa aina vaan vastaan sitä paskaa:/ Vaikka pahalta tuntuu on ukon aika oppia elämään pian yksin, mä en yksinkertaisesti jaksa enää pilata elämääni hänen rinnallaan. Olen varma ettei itse sairastaminen tätä aiheuta vaan se että mies tekee itsestään minulle riippakiven olemalla ruikuttaja ja kaatamalla kaikenvastuun myös hänen asioidensa hoidosta minun niskaani. Asiasta olen yrittänyt puhua hänen kanssaan lukuisia kertoja- tuloksetta. En halua enää hakata päätäni seinään enkä suostu äidiksi ja syntipukiksi joten eron aika alkaa olla käsillä.
sillä jätin itse vajaat 5v. sitten jatkuvasti sairastelevan alkoholistin. Oli fyysisiä sairauksia ja masennusta... Sitä rumbaa ei yksinkertaisesti jaksa loputtomiin sairastumatta itse.
Kivaa kuulla ymmärtävää palautetta koska ulkopuoliset ihmiset tuntuvat helposti ajattelevat että sairaan, varsinkin niin vakavasti kuin syöpäsairaan ihmisen läheisen tulisi jaksaa mitä vain ja kannatella siippaansa vaikka oman terveytensä kustannuksella. Taitaa olla muiden helppo puhua jaloudesta ja uhrautumisesta kun ei ole omakohtaista kokemusta:/
Se on varmasti raskasta, mutta samalla hyvin opettavaista ja lähentävää. Ihan tosissani annan sinulle ohjeen, rakastakaa nyt kun vielä voitte.
Minun serkkuni sairasti 2vuotta 4vuoden yhdessäoloajasta. Lopulta hän kuoli sairauteensa, mutta ikinä en ole kuullut tyttöystävältä että hän katuisi mitään vaikka vaikeaa on ollutkin.
Toivon että naisesi paranee. Ja toivo on aina parasta lääkettä =D Voikaa erinomaisen hyvin.
Minä sairastuin muutama vuosi sitten Ms-tautiin
vaikka ensi oireita on ollut jo 30v sitten olen nyt 49v. Heitin vaimon ulos uskottomuuden takia joka tapahtui useamman kerran. En jaksanut/kyennyt antamaan enää anteeksi. Oltiin melkein 20v naimisissa ja on 3lasta.
Harrastin urheilua koko nuoruuden ja kosketin soittamista vieläkin. En koskaan lyönyt ja harvoin otin alkoholia. Kotitöitä tein varmaan enemmänkin kuin hän.
Mutta ajattelen että ei toisen tarvi "pilata" elämäänsä puolison sairauden takia.
Ex tulisi vieläkin takasin jos haluaisin ja kyllä me pidetään vieläkin yhteyttä jo lapsienkin takia.
Ex haluaisi olla ystävä mutta en oikein tiedä miten suhtautua kun on niin paljon surua aiheuttanut:(
Mun on enää vaikea kaveria itteleni hankia kun Ms-tauti kalvaa 24tuntia vuorokaudessa.
Voisin tässä samalla kysyä Teiltä kaikilta
miten suhtautua ex-vaimoon?
Minä ainakin toivon kaikkea hyvää hänelle jatkossa ja että löytää "terveen" kaverin.
En tarvi sellaista ystävää vaikka kuinka sairas olisin joka tuottaa toiselle tuskaa niitä on jo muutekin tarpeeksi:(
Riippuu varmaan sairaudestakin - fyysistä vai henkistä.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että terveys ei ole taattu terveellekään. Kannattaa miettiä sitäkin, miten itse haluaa kumppanin kohtelevan itseään, jos jokin sairaus iskee.