koska minulla todettiin masennus. Olen itkuherkkä, suutun helposti, en jaksa tehdä kotitöitä.
Nyt olen sairaslomalla ja lääkitys auttaa selvästi. Mies ei vain ymmärrä että "oireeni" johtuvat masennuksesta ja uupumuksesta.
Tiedän jonain päivänä olevani taas se iloinen ja reipas, mitä olen joskus ollut.
Miten saan mieheni ymmärtämään? Miten jaksan aloittaa alusta kaiken tämän masennuksen keskellä?
Nyt olen sairaslomalla ja lääkitys auttaa selvästi. Mies ei vain ymmärrä että "oireeni" johtuvat masennuksesta ja uupumuksesta.
Tiedän jonain päivänä olevani taas se iloinen ja reipas, mitä olen joskus ollut.
Miten saan mieheni ymmärtämään? Miten jaksan aloittaa alusta kaiken tämän masennuksen keskellä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
jutelkaa! Kyllä miehesi, jos hän sinua oikeasti rakastaa, uskoo sinun masennuksesi. Ei todellakaan ole oikein että hän heittää sinut, jättää sinut. MIten hän ei voi ymmärtää, että masennus ja uupumus aiheuttaa tietynlaisia oireita..? Juttele hänen kanssaan. Ehkä lääkitys alkaa auttamaan pikku hiljaa. Mutta jos hän ei ymmärrä tai usko sinua, niin usko pois - sinulle on jotain paljon parempaa tarjolla.. sellainen mies joka rakastaa sinua masentuneenakin! Tsemppiä!
ymmärtänyt loppuunväsymistäni, vaikka kuinka selitin. Pyysin häntä tulemaan lääkärin luo (olin aiemmin käynyt ko. lääkärin luona), jotta mieheni tajuaisi tilanteeni. No, kyllä sitten tajusi, kun sain lähetteen mielenterveystoimistoon. Oli järkyttyneen näköinen. Eli joku ulkopuolinen pitää selittää, jotta mies ehkä ymmärtää tilanteen. Ehkä mies ei osaa käsitellä negatiivisia tunteita ja ratkaisee "heittämällä ulos". Tarvitsette molemmat apua.
Ei jaksanut minunkaan miesystäväni (3,5 vuoden suhde). Lääkityksestä huolimatta en ole saanut mielihyväntunteita takaisin vaan viimeiset kuusi vuotta ovat harmaata massaa. Lääkitys on vienyt seksihalut ja vaikka suostuin seksiin miehen tyydyttämiseksi niin en jaksanut sitä niin usein kuin hän olisi halunnut. Kun yritin pienentää lääkitystä ja lopettaa sen vähitellen kokonaan, vajosin pian takaisin syvään masennukseen. Terapialla ei ole ollut tähän endogeeniseen masennukseen mitään vaikutusta.
Työt pystyn hoitamaan mutta siihen se sitten jääkin, etenkin näin talvella voin nukkua 12-14 tuntia vuorokaudessa enkä silti jaksa tehdä mitään. Kaiken kaikkiaan tätä on kestänyt 10 vuotta mutta lääkityksellä olen ollut vasta reilut kuusi vuotta, alkuun luulin että kyse on vain kaamosmasennuksesta.
Mielialalääkitys ja väsymys ovat tuoneet noin 15 kg painoa lisää, ja kun en siis jaksa ajatellakaan seksiä, olen luopunut toivosta saada vielä parisuhde.
on se että mielenterveystoimistossa on suorastaan 'v-tut veisattu' sun parisuhteesi tukemisesta vaikka juuri sun SUHDE on SE joka on TÄRKEIN terveyspointti sun tapauksessa, oli se masennus sitten endogeenista tms.
TÖRKEÄÄ on myös se, että sulle on määrätty jotain seksitappajalääkkeitä ihan niinkuin ne olisivat muka ainoita vaihtoehtoja--!
Ikävä kyllä, jos olisit mies niin sun seksuaalisen kykysi ylläpitämistä ei lääkkein tuhottaisi yhtä suruttomasti kuin ainoastaan ääritilanteessa.
Naisen seksuaalista nautintoa pidetään edelleen ihan sivuseikkana, ihan niinkuin halut ja orgasmi olisivat jotain sivuaseikkoja, jotka korvaa se että on miehellensä mieliksi, että mies saa laueta!
Vaadi toista lääkitystä. Niitä kuulemma löytyy vaikka kuinka monia mutta esim. mielenterveystoimiston väki määrää 'trendilääkkeitä' joita lääkeyhtiöt haluavat tuoda markkinoille, saavat kai provisiotkin niiden 'myynnistä'.
Maailma on raadollinen paikka,myös mielenterveystoimisto. Kuinka monta ihmistä sieltä on terveenä ulos marssinut? Tiedän kyllä tapauksia jotka ovat tervehtyneet kun ovat lopettaneet noi masennuslääkkeiden nimellä kulkevien paskanappuloiden nielemiset.
Voit pyytää jotakuta hoitoalan ammattilaistakin puhumaan miehesi kanssa. Ihmettelen miksi näin ei ole jo tehty? Ehkä miehesi olisi hyvä kuulla masennuksesta ja sen oireista muultakin kuin sinulta, jotta hän todella voisi ymmärtää mistä masennuksessa on kyse ja ettet todellakaan yritä vain selitellä huonoa käytöstö tms
Miehellä ei ole mikään velvollisuus olla kanssasi. Sosiaalihuolto auttaa sinua pääsemään uuteen alkuun.
yritä edes
kaikille minua tukeneelle ja teille jotka osoititte ymmärrystä.
Olen jo pari kertaa käynyt psykologin ja muutaman kerran psyk.sairaanhoitajan luona. Jälkimmäinen on jo pari kertaa ehdottanut että mieheni tulisi tapaamiseen mukaan. Mieheni on kuitenkin kieltäytynyt.
Itse nimenomaan kaipaisin mieheni tulea ja apua.
Jos jou päivä näyttää muuten valoisammalta, menee mieli matalaksi kun mies muistuttaa että " tammikuussa sitten lähdet!"
Taustalla minulla on vuosia jatkunut työuupumus, josta huolimatta jatkoin sinnikkäästi kunnes elämässäni ei enää ollut muuta kuin työ.
Sitten eräänä päivnä en enää jaksanut lähteä töihinkään...
Voisitko muuttaa vanhempiesi luokse. Tai onko sinulla yhtää sellaista ystäväö jonka luo voisit majoittua pariksi kolmeksi kuukaudeksi jatkaen samalla hoitoterapiaa.
Masennus on aivan kuin mikätahaansa sairaus, kestää aikansa ennenkuin siitä paranee. Kauemmin kuin flunssasta. Mutta paranee kuitenkin.
Miehesi on todella ymmärtämätön ja itsekäs. On parempi ettet edes vietä aikaa hänenlaisen, lisää masennusta aiheuttavan olion kanssa.
Mitä sinä nyt tarvitset on henkistä tukea (psykologilta) ja rauhallisen elinympäristön (vaikka oman asunnon). Sitten enää itsekuria mennä ulos lenkille, kirjastoon, seurakunnan tilaisuuksiin - mihin tahaansa (maksuttomiin paikkoihin) joissa tapaa muita ihmisiä ja voi vaihtaa muutaman sanan muusta kuin omasta masennuksestaan.
olen jo "aikuinen" ja vanhempani iäkkäitä sekä asuvat 3000 km päässä. Voin olla heillä vko-lopun ( olin viikon syksymmällä) mutta pitempää aikaa en voi heidän luonaan viettää.
Heillä on omar rutiininsa ja tapansa ( nukkumaan yhdeksältä, herätys kuudelta jne. )
Eikä ole sellaista ystävääkään joka voisi majoittaa minut.
Töihin pitäisi varmaan palata ensi vuoden puolella ( senkään vuoksi en voi muuttaa kovin kauas).
En vain ymmärrä miten jaksan yksin etsiä asunnon, järjestää muuton jne.
Kiitos sinulle ja muille minulle vastanneille.
Lohduttaa että edes joku lukee viestini.
Itse kärsin unihäiriöistä joka vaikeuttaa elämää joka saralla.. sosiaalinen elämä ja työnteko varsinkin.
Lääkärissä käyty ja aina saa saman vastauksen, että mene puhumaan jollekkin psykiatrille, ni helpottaa.. eivät käsitä, että minulla ei ole isoja ongelmia elämässäni, joten univaikeudet ei johdu siitä.
Eli en ole saanut lääkitystä, koska en halua maksaa ammattilaiselle juttelemisesta, jos minulla on hänelle purettavana vain se, että en saa unta.. tuskin hän minua nukkumaan saa.
No asiaan, eli seurustelin taannoin joitain vuosia ja kärsin silloinkin tuosta univaikeudesta ja se TODELLA teki suhteelle hallaa ja mies ei tajunnut ollenkaan, että olen yksinkertaisesti nukkunut huonosti ja siksi vituttaa ja ei jaksa.
Mies jättäessään teki todella selväksi, että olen vaan laiska ämmä joka ei osaa tehdä mitään.. no, mikäs siinä.
miten toinen ei voi ymmärtää vaikka rautalangasta vääntäisi...?
Meillä on mennyt parisuhteessa muuten hyvin, vain tämä, toisen ymmärtämättömyys, aiheuttaa kahnausta. - ja nyt hän on päättänyt heittää minut ulos ( asunto on hänen..)
Et voi vaatia keneltäkään tukea tai ymmärrystä.
Sitä voi joissain tapauksissa saada, muttei vaatia.
Ei läheinen ihminen oikeasti pysty auttamaan masentunutta, harva pystyy edes ymmärtämään.
Olen vastuussa itse omasta masennuksestani, eivät läheiseni. En voi vaatia heiltä tukea.