ymmärrä tätä itkunsekaista kitisemistä. Ensin ollaan liitossa, niin niin ylimielisiä että. Sit kun tulee se ero, niin aletaan vaikeroida, perk. antakaa sitä pillua ja munaa toisillenne kunnolla ja tarpeeksi, kun on se liitto viel olemassa. Jos ei se siitä huolimatta toimi, niin erotkaa kitajamatta, näin on näreet....
V'''u
mä en
12966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
se pullon korkki kiinni ja mene nukkumaan. Äläkä tule huomenna tälle palstalle - joka on "aikuisten oikeesti" toisille henkireikä purkaa pahaa oloa ja saada rakentavia kommentteja - jakamaan lisää nk viisauttasi. Kiitos ja näkemiin.
ihmiset jaksaa vaikeroida, kun tulee pieni ylämäki elämässä. En kyl käsitä, kuin toisesta voidaan tulla ja olla noin riippuvaisia. Jotainhan silloin on pielessä emotionaalisella puolella, kun asiat on noin vaikeita,,, hö hö hö... Lapsia paapotaan ei aikuisia helvetti....
käyt täällä palstalla lukemassa "vaikerointeja" ??? Kun palstan nimi on "avioero", mitä oikein odotat täältä lukevasi? Jos eroaminen olisi helppoa tai jopa tarpeetonta, ei koko palstaa tarvittaisi.
Pysy poissa! Aikuinen saatat olla (sitäkin epäilen), mutta suvaitsevaisuuskasvatus on jäänyt auttamattomasti kesken. Eikä aivokapasiteettisi riitä muutenkaan asioiden käsittelemiseen. Jospa tosiaan lakaisit lumet ensin omilta rappusiltasi ja vasta sitten menisit luutinesi hosumaan naapurin puolelle?!
kaikki tyyni, enempi tai vähempi tollaset. Se et eroista tai yleensä jostain vaikeuksista vaikerretaan, se on kuulkaas itsesääli ja narsismia. "Miks mulle käy aina näin, miks mua potkitaan päähän". Tajuamatta, että itse aiheutetaan se tavalla tai toisella, sit mennään ja syytetään toisia, eikä osata katsoa sinne peiliin ja todeta, et hei itse ryssin tään homman. Joten mun mielestä jokainen joka ei osaa käsitellä asioita ja emotionaalisia juttujaan asianmukaiseti, niin,,, no ne vois lähettää jonnekin lepra saarelle, jossa ne vois narsista putoilevien osiensa kohtaloa.
aivan sama, mitä mieltä sä olet. Sunlaisille pitäis olla oma saari. Hyvää Joulua!
elon tiellä. Valitusten määrä on suuri niillä, joil itsetunto heikko ja tallustavat kivisellä tiellä. Miten tuntuu, et tädit jotka yrittävät olla empaattisia, jotta saisivat itselleen vahvistusta toisten ongelmista ja niiden mukamas ratkomisesta. Kerääntyvät tänne antamaam tyhjänpäiväisi neuvojaan jotka todellisuudessa eivät auta ketään. Koska jokaisen ihmisen on kuitenkin itse selvittävä ongelmiensa yli.... Tjaah taitaapa ollakin teillä se oma lehmä ojassa, omien ongelmien käsittelemistä toisten kautta,,, hmm....!! Ryhtiä siihen hommaan sanon minä........
että eroaminen on helppoa kaikin puolin. Kun se rakkaus toista kohtaan loppuu, niin ei todellakaan tee vaikeeta. Toisinsanoin se joka viel kokee toisessa roikkuvansa syystä tai toisesta, sille se vaikeeta on. No mistäs se sit johtuu ettei pääse toisesta emotionaalisesti tai muusta syystä eroon. Totta kai siitä kun on kyvytön käsittelemään omia juttujaan, eikä mistään muusta. Saattaa kokea läheisriippuvuutta, tai ei vain tunne elämältään olen niin kehittynyt kuin pitäisi, et silleen.....
Toisille ero helppo, mutta entä jos toinen ei halua tulla jätetyksi?
Onko se helppoa myös hänelle?
Ymmärrän hyvin tämän karkeasti kirjoittavan sällin miehen logiikan.
Jos kerran ollaan yhdessä, niin ollaan täysillä tai sitten erotaan heti kun päätös on tehty.
Tämä palsta on täynnä kirjoituksia joissa kerrotaan, että eroa on harkittu vuosia.
Parempi olisi käyttää nekin vuodet sen miettimiseen, että miten voisi parantaa liittoaan, eikä miten voisi kertoa toiselle haluavansa erota.
Eroa haluavaa ei kukaan pysty tekemään onnelliseksi, joten hän on itse syyllinen omaan kurjuuteensa kun ei ymmärrä lähteä, vaikka tietää sen joka tapauksessa tekevänsä jonain päivänä.
Onko tuo "läheisriippuvuus" joku sairaus?
Koiranikin on sitten varmaan kamalan sairas kun se pitää minusta aivan hulluna?
Mitenköhän se "käsittelisi" emotionaaliset tunteensa, jos päättäisin myydä sen toiselle?
Taitaa olla niin, että me ihmiset olemme liian pitkälle jalostettuja ja sukurutsaisia, etenkin täällä geeniperimältä eristyneessä Suomessa, kuten jotkut dobermannit jotka ovat kaikki samaa sukua, ja käyttäytyvät siksi arvaamattomasti.
Normaalit yhdessä elävät eläimet eivät jätä toisiaan.
Eivät edes ihmiseläintä, vaikka tämä kohtelisi joskus hyvinkin huonosti.
Ihminen taas alkaa analysoimaan jopa lausumattomia sanoja.
Turhaa ja älytöntä.
Elämä on ihan helppoa; Tehdään parhaamme. Silloin toisen ei tarvitse analysoida yhtään mitään, vaan tehdä oma osansa.
Ottakaa mallia koirista. Riidat kestävät muutaman sekunnin ja sitten taas nuoleskellaan toisen turkkia ja nukutaan kasassa.
haettua rinnastus koiriin.
Toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ei tarvitse hyväksyä. Kuitenkin olisi hyvä, jos edes yrittäisi ymmärtää. Sen sijaan, että koohotetaan mentaliteetilla "minä tiedän, mikä on oikea tapa toimia" ja kuvitellaan, että mikä toimii minulla, toimii myös muilla.
Täydellisen ihmisen elämä on epäilemättä hyvin helppoa, arvoisa Kunnon Mies. Meitä epätäydellisiä vaan sattuu olemaan melkoinen joukko ; mekin teemme parhaamme - vaikkei se siltä Täydelliseen Maailmaan näytäkään.
edellisessä, että ihmiset jotka roikkuvat toisessa syystä tai toisesta ovat kyvyttömiä, vajavaisia, osaamattomia, tietämättömiä, ym. Läheisriippuvuus johtuu nimenomaan siitä että ihmisellä on mm. huono itsetunto, hylätyksi tulemisen pelko, kyvyttömyys olla yksin, tarpeeton velvollisuuden tunne toista kohtaan, hoivavietti yn. vastaavaa. Eli emotionaalinen kehitys ei ole tasapainoinen kyseisellä henkilöllä. Eihän sitä sairaudeksi voi sanoa vaan kehityshäiriöksi. Se että rinnastat koiran tähän kertoo, että et ymmärrä kuinka kaukana koiran ja isännän suhde on tasapainoisesta ihmissuhteesta. Koiranhan kuuluu olla alistetussa asemassa isäntäänsä nähden.....
Ex:n puheluihin tai viesteihin ei kannata edes vastata.
täällä sitten kehoittanut tekemään jotain muuta?
Täysin tyhjän päiväinen kommentti.