Olen 36-vuotias eronnut mies ja olen ollut uudessa parisuhteessa kohta 3,5 vuotta. Suhteessamme on hellyyttä, huumoria, tavanomaisia ongelmia ja rajojen kokeiluja puolin sekä toisin, kuten kaikissa suhteissa. "Joka vanhoja kaivaa, sitä tikulla silmään" neuvoo vanhakansa. Yksi asia kuitenkin nousee esiin ja hiertää suhdettamme. Avovaimoni sisko.
Hän on päättänyt tuntea syvää vastenmielisyyttä minua kohtaan, eikä hänen päätään voi kääntää. Korviini kantautui, että hän oli ollut kovin ihastunut minuun ennen kuin tapasin hänen siskonsa ja tämä tunne oli ollut täysin yksipuolinen. En itseasiassa edes tiennyt hänen nimeään ja sitä, että tämä henkilö on avovaimoni sisko.
Avovaimollani ja siskollaan oli myös mennä välit, kun sisko sai kuulla, että hän tapailee minua. Minusta tuli hänen loanheiton kohde ja sylkykuppi tasan sillä sekunnilla. Vahinko tapahtui siinä, kun avovaimoni halusi kertoa asian siskolleen itse, ollen tietoinen hänen ihastuksestaan, mutta asia kantautui siskon korviin toista kautta. Siihen on syynsä, että avovaimoni joutui pohtimaan tämän tilanteen ratkaisumallia pitkään ja tiedän, että siinä kohdin vika ei ollut minussa. Sanottakoon sellainen fakta, että sisko on 30-vuotias vanhapiika, jolla ei ole takanaan yhtään todellista miessuhdetta. (Jos suhteeksi lasketaan kaikki, jotka kestävät edes yli kaksi viikkoa...)
Olen yrittänyt lähestyä häntä suoraan, kirjeitse, "välittäjän" kautta, mutta hän sulkee korvansa. Hän ei vastaa mitään. Paitsi panettelemalla minua selkäni takana ja mustamaalaamalla. Minulle ongelman tekee se, etten todellakaan tiedä, mitä minä olen hänelle tehnyt sellaista, että hän ei edes tule samaan huoneeseen kanssani. Kun en ole edes lähtökohtaisestikaan tuntenut ihmistä, on ollut hivenen vaikea loukata. Hän on myös suurella ylenkatseella yksikantaan ilmoittanut, että hän ei tule koskaan hyväksymään minua perheeseensä. En mielestäni ole kohtuuton, kun haluasin vain tietää: Miksi ja mitä minä olen hänelle tehnyt? (Minun on hyvin vaikea ilman kiemurtelua kuunnella, kuinka häntä kehutaan hauskaksi, älykkääksi ja ennnenkaikkea hyväsydämiseksi ihmiseksi. Hivenen itsepäinen hän kuulemma on. NO SHIT?)
Tämä on ongelma kulminoituu tilanteista, missä minun pitäisi olla yhdessä avovaimoni perheen kanssa. Heidän äitinsä on tilanteesta hämillään ja alkanut säätää erilaisia "Meidän perheen" joulu, pääsiäinen, vappu yms. yhteisiä juhlia, joissa minä olen persona non grata. Ei tunnu mukavalta olla ylenkatsottu ihminen. Minusta on alkanut tuntumaan siltä, että minua katsotaan avovaimoni perheessä suurennuslasin läpi, jotta pienikin virheeni alkaisi näyttämään niin suurelle, että minusta saakin tulla ei-toivottu ihminen tai edes oikeuttaa sen.
Olen luonteeltaani iloinen, elämänmyönteinen ja ekstrovertti. Raittiiksikin minua voisi sanoa, en sylje lasiin, mutta päihteet eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni. Jotkut pitävät minua jopa hauskana. Työympäristössäni koen olevani pidetty persoona, en mikään numero 1. vaan pidetty ja hyväksytty. Sanottakoon heti, että minä en ole sellainen, joka hakee ihmisten hyväksyntää, vaan annan jokaiselle vapauden ajatella minusta mitä lystää; niinhän minä itsekin teen. Mutta, tässä on kyse avovaimoni perheestä.
Mitä voit tehdä, kun joku ottaa sellaisen ennakkoasenteen, missä edustat maailman suurinta vastenmielisyyttä, ilman, että edes yrittää tutustua sinuun? Minun mielestäni on tilanne kovin epäreilu. Olen pohtinut tilannetta avopuolisoni, hänen äitinsä ja ystävieni kanssa, eivätkä hekään oikein osaa löytää minusta sellaisia vastenmielisyyksiä, joita avovaimoni sisko minua kohtaan tuntee. Eihän kukaan ole täydellinen, mutta tolkku ja kohtuus kaikessa. En tiedä mitä minun tulisi tehdä. Itseasiassa kun tätä kirjoitan, on avovaimoni matkalla vanhempiensa luo viettämään "heidän perheen" joulua etukäteen.
Rakastan avovaimoani, mutta en tiedä kauan jaksan tätä ratkaisematonta ja kieroa peliä. Tämä on alkanut masentamaan minua (ja vituttamaan). Olen niellyt sanojani ja pitänyt kieleni keskellä suuta, mutta tiedän, että kun minulle riittää, minulle tosiaan riittää. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten olette tilanteen ratkaisseet? Kiitos kaikille jotka vaivautuvat kommentoimaan ja vastaamaan. Joulun odotusta kaikille!
Hän on päättänyt tuntea syvää vastenmielisyyttä minua kohtaan, eikä hänen päätään voi kääntää. Korviini kantautui, että hän oli ollut kovin ihastunut minuun ennen kuin tapasin hänen siskonsa ja tämä tunne oli ollut täysin yksipuolinen. En itseasiassa edes tiennyt hänen nimeään ja sitä, että tämä henkilö on avovaimoni sisko.
Avovaimollani ja siskollaan oli myös mennä välit, kun sisko sai kuulla, että hän tapailee minua. Minusta tuli hänen loanheiton kohde ja sylkykuppi tasan sillä sekunnilla. Vahinko tapahtui siinä, kun avovaimoni halusi kertoa asian siskolleen itse, ollen tietoinen hänen ihastuksestaan, mutta asia kantautui siskon korviin toista kautta. Siihen on syynsä, että avovaimoni joutui pohtimaan tämän tilanteen ratkaisumallia pitkään ja tiedän, että siinä kohdin vika ei ollut minussa. Sanottakoon sellainen fakta, että sisko on 30-vuotias vanhapiika, jolla ei ole takanaan yhtään todellista miessuhdetta. (Jos suhteeksi lasketaan kaikki, jotka kestävät edes yli kaksi viikkoa...)
Olen yrittänyt lähestyä häntä suoraan, kirjeitse, "välittäjän" kautta, mutta hän sulkee korvansa. Hän ei vastaa mitään. Paitsi panettelemalla minua selkäni takana ja mustamaalaamalla. Minulle ongelman tekee se, etten todellakaan tiedä, mitä minä olen hänelle tehnyt sellaista, että hän ei edes tule samaan huoneeseen kanssani. Kun en ole edes lähtökohtaisestikaan tuntenut ihmistä, on ollut hivenen vaikea loukata. Hän on myös suurella ylenkatseella yksikantaan ilmoittanut, että hän ei tule koskaan hyväksymään minua perheeseensä. En mielestäni ole kohtuuton, kun haluasin vain tietää: Miksi ja mitä minä olen hänelle tehnyt? (Minun on hyvin vaikea ilman kiemurtelua kuunnella, kuinka häntä kehutaan hauskaksi, älykkääksi ja ennnenkaikkea hyväsydämiseksi ihmiseksi. Hivenen itsepäinen hän kuulemma on. NO SHIT?)
Tämä on ongelma kulminoituu tilanteista, missä minun pitäisi olla yhdessä avovaimoni perheen kanssa. Heidän äitinsä on tilanteesta hämillään ja alkanut säätää erilaisia "Meidän perheen" joulu, pääsiäinen, vappu yms. yhteisiä juhlia, joissa minä olen persona non grata. Ei tunnu mukavalta olla ylenkatsottu ihminen. Minusta on alkanut tuntumaan siltä, että minua katsotaan avovaimoni perheessä suurennuslasin läpi, jotta pienikin virheeni alkaisi näyttämään niin suurelle, että minusta saakin tulla ei-toivottu ihminen tai edes oikeuttaa sen.
Olen luonteeltaani iloinen, elämänmyönteinen ja ekstrovertti. Raittiiksikin minua voisi sanoa, en sylje lasiin, mutta päihteet eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni. Jotkut pitävät minua jopa hauskana. Työympäristössäni koen olevani pidetty persoona, en mikään numero 1. vaan pidetty ja hyväksytty. Sanottakoon heti, että minä en ole sellainen, joka hakee ihmisten hyväksyntää, vaan annan jokaiselle vapauden ajatella minusta mitä lystää; niinhän minä itsekin teen. Mutta, tässä on kyse avovaimoni perheestä.
Mitä voit tehdä, kun joku ottaa sellaisen ennakkoasenteen, missä edustat maailman suurinta vastenmielisyyttä, ilman, että edes yrittää tutustua sinuun? Minun mielestäni on tilanne kovin epäreilu. Olen pohtinut tilannetta avopuolisoni, hänen äitinsä ja ystävieni kanssa, eivätkä hekään oikein osaa löytää minusta sellaisia vastenmielisyyksiä, joita avovaimoni sisko minua kohtaan tuntee. Eihän kukaan ole täydellinen, mutta tolkku ja kohtuus kaikessa. En tiedä mitä minun tulisi tehdä. Itseasiassa kun tätä kirjoitan, on avovaimoni matkalla vanhempiensa luo viettämään "heidän perheen" joulua etukäteen.
Rakastan avovaimoani, mutta en tiedä kauan jaksan tätä ratkaisematonta ja kieroa peliä. Tämä on alkanut masentamaan minua (ja vituttamaan). Olen niellyt sanojani ja pitänyt kieleni keskellä suuta, mutta tiedän, että kun minulle riittää, minulle tosiaan riittää. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten olette tilanteen ratkaisseet? Kiitos kaikille jotka vaivautuvat kommentoimaan ja vastaamaan. Joulun odotusta kaikille!
Vastaukset 22
Vanhimmat
*Heidän äitinsä on tilanteesta hämillään ja alkanut säätää erilaisia "Meidän perheen" joulu, pääsiäinen, vappu yms. yhteisiä juhlia, joissa minä olen persona non grata.*
Jos äiti haluaa järjestää "meidän perhe" juhlia jonne kutsuu jälkeläisiään niin onko hän sinulle suoraan sanonut, että et ole tervetullut? Jos niin on, niin silloin tulisi avovaimosi ilmoittaa, että katsoo että hänkään ei ole tervetullut.
Mitä mieltä avo-vaimosi on? Mikä pakko teillä on ylipäätään ylläpitää suhdetta ihmiseen (avo-vaimosi siskoon) jos hän ei siedä olla edes samassa huoneessa kanssasi.
Eli sensijaan, että avovaimosi sisko ignooraa sinut sillä vallalla jonka hän tuossa asiassa on itselleen ottanut, ole mies ja pää pystyssä ilmoita, että "asian tola on nyt kuulkaa hyvä avovaimoni perhe seuraava".
Juu, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta parempi kertarutina kuin ainainen kitinä.
Hän ei ole suoraan sanonut etten olisi tervetullut, mutta en ole tyhmä ja osaan lukea rivien välistä. Olen tervetullut silloin, kun sisko ei ole maisemissa.
Avovaimoni on tilanteesta myös rikki. Hän pitää siskostaan (totta kai, hän on sisko), ja yrittää luovia tämän absurdin tilanteen välissä. Olen kyllä ilmoittanut, että minulle tämän taikinan leipominen riittää... Halusin vain tietää, onko muilla vastaavia kokemuksia.
Tilanteen tekee stressaavaksi se, että kaikkien juhlapyhien suunnittelu on niin kovin hankalaa. Emme voi mennä mökille, jos sisko on siellä. Emme voi viettää joulua yhdessä, jos sisko on maisemissa. Ei juhannuksia, mitään. Ja edelleen, en ole tehnyt siskolle mitään sellaista, että hänellä olisi syytä minua kohtaan näin käyttäytyä.
Avovaimoani stressaa syystäkin tämä tilanne, koska hän tunee olevansa valintatilanteessa. Minua taas satuttaa katsoa hänen kärvistelyään, enkä voi häneltä vaatia sellaista, missä hän joutuisi valitsemaan minun tai perheensä välillä.
Mä en sietänyt enkä tahdo sietää siskoni miestä. Syystä, että se on tehnyt ja tekee todella paskamaisia temppuja sikolleni, joka on niistä kovin kärsinyt. Mutta eivät nyt eroakaan, silti.
Minua auttoi suuresti se, että yksi viisas sanoi minulle tiukasti:
"Eihän sinun tarvitsekaan hänestä tykätä! Sittenhän siinä vasta ongelmia tulisikin, jos sinäkin hänestä pitäisit! Riittää, että käyttäydyt kohteliaasti."
Tuo oikeasti on auttanut. Olen sallinut itselleni hyvällä omalla tunnolla tilan, että en pidä hänestä. En hyväksy hänen arvojaan. Mutta käyttäydyn aina hyvin ja kohteliaasti, kun tapaamme (eli en anna ilmi, mitä hänestä ajattelen). En toki juuri edes juttele hänen kanssaan, olen syrjässä, mutta tervehdin, vastaan, olen kohtelias. Mainittakoon, että ko. mies on myös minua kohtaan inhottava. Huomauttalee painostani, viimejouluna käski minut kesken joulukahvien 19.00 maissa illalla kotiin heiltä; komensi ihan suoraan ulos, vaikka siskoni oli pyytänyt kylään. Ja väitän olleeni ihan kiltisti; ärsytin silti olemalla siellä. Hänellä on mm. tapana yrittää loukata minua olemalla inhottava siskolleni - siskoni kärsimyksen kautta hän loukkaa minua.
Auttaisiko sinua tuo asenne? Alat vain olla kohtelias ja etäinen. Et välitä. Annat mennä toisesta korvasta pihalla.
Toki sinun täytyy puhua avokkisi kanssa, että sisko ei teidän välejä pilaa. Teidän pitää pitää yhtä.
eli että minä en ole se kamala. :)
Siskoni aviomies ei mm. käy koskaan meillä kenelläkään sisaruksella kylässä; siskoni käy lastensa kanssa veljelläni tai minulla, ja samaten äitini luona. Hän ei ole koskaan osallistunut sukumme juhliin perheenä vaimonsa ja lastensa kanssa.
Eli että väitän, että hän on se hieman outo ihminen.
Kiitos kommentista! En minä hänestä suuremmin pidäkään, mutta en tunne häntä kohtaan mitään negatiivistakaan. Vihassa on sellainen huono puoli, että se syö aina subjektia, ei objektia. Minulla on mielestäni hyvät ja sivistyneet käytöstavat.
Ongelman suurin aiheuttaja on oikeastaan avovaimoni äiti, joka on alkanut jakaa meitä erileireihin. Hän suunnittelee perhetaapamisia niin, että kuka voi olla milloinkin ja missä yhtäaikaa. Tilanne on naurettava. Minulle ei tuota mitään ongelmaa kohdata avovaimoni siskoa, miksi ihmeessä? Enhän oikeastaan tunne koko ihmistä (eikä hän minua).
Harmittaa vain se, että elämä on mielestäni aivan liian lyhyt tällaiseen pelleilyyn ja lapsellisuuteen.
Ne on hankalia noi sukulaisuussuhteet.
Minä onnekseni myös asun kaukana, eli n. 300 km päässä, eli voin sitenkin ottaa välimatkaa ja suhteutusta.
Tuli tuosta vielä mieleen, että suvussani on myös henkilöitä, joille ei saisi mainita joidenkin toisten henkilöiden nimiä. Olen ottanut tavaksi olla tässäkin "hieman tyhmä" ja olla muka huomaamatta. Eli pistän itseni tässäkin ikäänkuin ulkopuolelle: olen edelleen kohtelias ja asiallinen, mutta en lähde mukaan leikkiin, että Hannelella ei saa mainita Pasin nimeä.
Kun ei sitä ensinnäkään tahdo muistaa. Ja jos yrittäisi, niin pitäisi pidätellä itseään eli jos yrittää varoa puheitaan, niin menee todella hankalaksi - ei voi lopulta sanoa mitään.
Anopillakin varmaan on vaikeaa. Hän yrittää välttä perheriitaa (luonaan, vieraillulla hänen kodissaan).
Voisiko sille anopille sanoa nätisti, että teitä (sinua ja avokkiasi) ei haittaa tavata avokkisi siskoa? Että teidän takia ei tarvitse soveltaa. Ehkä se sisko on pyytänyt äidiltään, että teitä ei kutsuta samaan aikaan? kuka tietää.
Se on hankalaa: yksi vaikea ihminen jakaa koko suvun. Tekee rakoa/vaikeutta koko suvulle.
Voi toki olla niinkin, että hän on käskenyt/ pyytänyt äitiään näin toimimaan. Olen sanonut anopille, että minua ei siskon läsnäolo häiritse mitenkään. Ei minun tarvitse hänelle mitään puhua ja osaan toki käyttäytyä.
Anopillani on vain sellainen heikkous, että ikävät asiat mielummin lakaistaan maton alle, ennemmin, kuin nostettaisiin kissa pöydälle. Tämä näkyy monessa asiassa. Joskus häiritsee, että hän haluaa esittää "vahvaa leijonaemoa", mutta kun tulee tiukka paikka, tuleekin itku ja huomio käännetään äkkiä negatiivisista asioista pois. Koko perhe onkin oppinut suojelemaan äitiä kaikelta draamalta... Huono homma on vain se, että ihmissuhteet ovat aina täynnä draamaa ja konfilkteja. Elämä ei ole aina pelkkää Bambielokuvaa... valitettavasti.
Minulla on hyvät välit appeni kanssa, mutta hänet anoppi pelaa ulos, eikä appiukko oikeastaan tiedä tyttäriensä ihmissuhdeasioista mitään.
Meillä ei noin pahaa, mutta samansuuntaista. Sisarellani todella voimakkaat mielipiteet ja kaikki joutuvat marssimaan hänen tahtonsa mukaan.
Jos sinua ei ehdottomasti ole kielletty menemästä avopuolisosi kanssa hänen vanhemmilleen, en ymmärrä miksi et mene. Olet oikeastaan itse hämmentämässä soppaa lisää, kun käyttäydyt juuri niinkuin avopuolisosi sisko haluaa sinun käyttäytyvän. Hän yrittää eristää sinut. Älä puolisosi kanssa lähde siihen mukaan.
Minulla on kokemusta isosiskoni manipuloinnista ihan riittämiin. Sitä on kestetty kohta 40 vuotta ja nyt alkaa riittää. Yksi ihminen ei voi pyörittää koko palettia mielensä mukaan. Teillä tämän paletin voi hajottaa sinä ja puolisosi yhdessä. Meillä minä joudun tekemään sen yksin.
En ole kieltäytynyt koskaan menemästä. Minua ei vain kutsuta silloin, jos sisko on kuviossa mukana ja on sanottu, että olisi suotavaa, etten silloin menisi. Eihän tämä ole suora kielto, mutta hei... kaikki siksi, että pysyisi rauha maassa. Tosin, minulla ei ole aikomusta tapella kenenkään kanssa eikä prosvosoitua. Osaan käyttäytyä kyllä.
*Minua ei vain kutsuta silloin, jos sisko on kuviossa mukana ja on sanottu, että olisi suotavaa, etten silloin menisi.*
Kuka on sanonut, että olisi suotavaa ettet mene? Avo-vaimosiko?
Jos niin, niin silloin sun pitää vaan joko mennä kuitenkin tai pyytää avokkiasi valitsemaan.
Nyt te annatte sille siskolle liian paljon valtaa.
Anoppi on sanonut näin. Sisko vetelee naruista ja muut sätkii. Minulle riittää.
Aloituksessa ongelma on vaimon sisko joka ignooraa kirjoittajan täysin ja mustamaalaa selän takana ym.
Sitten ongelma onkin vaimon äiti joka pelaa peliään kutsumalla tai jättämällä kutsumatta ihmisiä.
Sitten pelätään, että vaimo kärsii tilanteesta mutta sitten kuitenkin ollaan kohta valmiita toimenpiteisiin kun ei jaksa enää leipoa kun sua ärsyttää niin kovasti.
Hyvä että huomasit ja kerroit sen myös minulle. En ole sitä aikaisemmin huomannutkaan. Ymmärrät varmaankin sarkasmia?
En ole itse kokenut noin vahvana kuvailemaasi asiaa, mutta tiedän millaista toisen sukuun sopeutuminen voi olla ja miten vaikeaksi yksikin ihminen sen voi tehdä.
Kirjotit, että olet yrittänyt selvittää asiaa avovaimosi siskon kanssa, mutta hän ei suostu asiaa selvittämään. Eikö olisi nyt kannattavaa kuitenkin yrittää saada kaikki saman pöydän ääreen, sinä, avovaimosi, hänen siskonsa ja mieluiten vielä anoppisi ja appesi, koska hekin ovat jo osallisia tähän touhuun.
Vielä parempi olisi, jos mukana olisi joku "ulkopuolinen", joka voi olla ihan heidän sukuunsakin kuuluva, joka tietää asiasta edes jotain.
Ehkä silloin saisitte puhuttua kaikki asian selväksi ja jospa tuo avovaimosi siskokin saisi kerrottua, miksi hän käyttäytyy noin. Myös avovaimollasi olisi mahdollisuus kertoa omalle siskolleen, miten pahalta tuo käyttäytyminen hänestä tuntuu ja miten se vaikeuttaa teidän kaikkien elämää.
Luulen vahvasti, että avovaimosi sisko on vain erittäin kateellinen ja katkera siitä, että siskonsa "sai" sinut eikä hän. On kyllä kuitenkin erittäin lapsellista käytöstä häneltä, aikuiselta ihmiseltä! Mutta sisaruskateus voi olla todella vahvaa. Onko sinulla mitään aavistusta, miksei tämä 30v. avovaimosi sisko ole koskaan seurustellut?
Se varmasti on hänelle kova paikka, kun kaverit ja sukulaiset alkavat tuossa iässä pariutua ja hän jää niistä jutuista ulkopuoliseksi (eli kun hänellä ei ole ketään puolisoa tuotavaksi sukujuhlaan ja siskollaan taas on sinut, hänen oma vanha ihastuksensa).
Tuntuu kuitenkin ihan käsittämättömältä, että täysissä järjissään oleva ihminen voisi vihoitella tuollaisen ihastumisen takia noinkin pitkään ja vielä noin lapsellisin keinoin ja tavoin. Toivottavasti ulkopuoliset ihmiset tajuavat tämän ja eivät ota kaikkea avovaimosi siskon suoltamia haukkumisia todesta. Ei ole reilua sinua kohtaan, että sinut suljetaan perheen ulkopuolelle vain, ettei avovaimon siskon tarvitse kohdata sinua!
Et kertonut, onko sisko avovaimoasi nuorempi vai vanhempi? Silläkin voi olla merkitystä asiaan, eli miten vahvasti avovaimosi sisko on teidän seurustelun kokenut pettymyksenä ja kateuden aiheena.
En osaa omien kokemuksien pohjalta neuvoa sinua muuten kuin että todellakin, yritä kaikkesi, että saisit teidät koottua saman pöydän ääreen. Parempi, jos saisit tähän missioon avovaimosi ja hänen äitinsä aktiivisena mukaan. Ymmärrän, että avovaimollasi on vaikea tilanne, mutta luulisi hänen jo yli 3 vuoden seurustelun jälkeen haluavan asiaan jonkinlaisen ratkaisun. Ei hänen tulisi täytyä valitsemaan, voiko hän ottaa sinua mukaansa OMAN PERHEENSÄ LUO, ettei loukkaa siskoaan, joka taas omalla käytöksellään loukkaa häntä ja teitä muitakin.
Mitäs sitten, jos teille tulee lapsia tai menette naimisiin tulevaisuudessa?!
Menisikö nykyinen avovaimosi silloinkin esim. lastenne kanssa yksin perheensä luo, koska sinä olet hänen siskonsa puolelta epätoivottu vieras?!
Eihän siinä ole järkeä...
Nämä eivät ole helppoja asioita.
Toivottavasti saisitte jonkunlaisen ratkaisun asiaan tai edes avointa keskustelua aikaiseksi. Kirjoitit alempana, että avovaimosi perhe yrittää välttää kaikkea draamaa äitiään varjellakseen, mutta nyt te kyllä vain kaikki pahennatte asiaa. Pakko se kissa joskus on nostaa pöydälle ja mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Ei tuo asia ainakaan parane.
Olet varmasti kärsivällinen ja hyvä mies, toivottavasti avovaimosi osaa arvostaa sitä! Moni mies ei jaksaisi enää nähdä vaivaa moisen asian vuoksi.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos vastauksesta, arvostan sitä suuresti. Olen mielestäni käyttänyt kaikki diplomatian keinot saada meidät neuvottelemaan saman pöydän ääreen, mutta sisko ei suostu. Hän ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Olen ehdottanut anopille, että josko hänen johdollaan nostettaisiin kissa pöydälle mutta hän totetaa vain: "No, antaa ajan tehdä tehtävänsä. Hän nyt vain sattuu olemaan tavallista jääräpäisempi kuin moni muu, mutta hyväsydäminen. Ehkä sitten jonakin päivänä...". Virtahepo seisoo keskellä huonetta, mutta sitä ei vain suostuta näkemään...
En tiedä, onko sisko kateellinen siitä, että hänen siskonsa sai minut ja miksi olisi? En edes mielestäni ole niin "hyvä tyyppi", että minun vuokseni tällaista skeidaa kannattaisi edes pyöritellä. Luulisi maailmassa miehiä riittävän? Yksipuolinen ihastuminen on toki sydäntäsärkevää ja jokainen ihminen varmasti on sen kokenut ja päässyt siitä yli. Tämä asia tuntuu olevan hänelle periaatteellinen: "Olen puhunut, UGH!". Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä nolompaa hänen on tulla vastaan. Eihän hän ole tehnyt sitä tähänkään päivään mennessä tuumaakaan, miksi sitten huomenna?
Avovaimoni on sisaruskatraan nuorin ja vihoitteleva sisko keskimmäinen. Ymmärtäisin hänen käytöksensä, jos olisin hänen X:nsä, mutta asia ei ole lainkaan niin. Kuten kerroin, en tiennyt ko. ihmisen tunteista minua kohtaan.
Tiedän, että tilanne on absurdi ja se vain tuntuu pahenevan, mutta minulla keinot ja kärsivällisyys alkaa loppumaan, sekä arvostus anoppiani kohtaan, koska hän ei kykene vanhempana puuttumaan tähän jäjenköyhään sirkukseen. Jos minä olisin hän, sanoisin ko. sisarukselle, että nyt valinta on täysin hänen: Kaikki ovat tervetulleita yhtäaikaa ja jos se ei siskolle käy, hän voi jäädä pois. Toki ymmärrän, että veri on vettä sakeampaa, mutta vääryys on aina vääryys, eikä sitä tulisi ruokkia. Jonkin asteinen valtapelihän tässä tuntuu olevan käynnissä.
Minulla ei ole edelleenkään mitään tarvetta "kaveerata" avovaimoni siskon kanssa, mutta nämä jaetut juhlapyhät ovat vain täysin järjettömiä ja hermoja raastavia.
Eikö avovaimosi pysty puhua asiasta siskonsa kanssa, jos he kerran ovat kuitenkin väleissä? Luulisi, että hänkin haluaa tästä tilanteesta eteenpäin?
Ei kai avovaimosikin voi olla niin saamaton ja epäreilu sinua kohtaan, ettei pyri tekemään asian eteen mitään?!
Jos minun mieheni ei olisi puuttunut hänen suvussaan käytyyn saman tapaiseen käyttäytymiseen, en olisi enää hänen kanssaan. Ellei puoliso pysty puolustamaan omaa rakastaan sukunsa edessä, itse en usko silloin suhteen olevan hänelle tärkeintä. Tietenkään ei tarvitse aina täysin valita suvun tai puolison välillä, mutta joskus pitkään jatkuneen huonon tilanteen takia se voisi olla jopa suotavaa.
Nyt tuntuu, että ainut, joka tuosta voi tehdä lopun, on avovaimosi. Ymmärrän, ettei hän halua pahoittaa siskonsa tai äitinsä mieltä, mutta eikö hän tajua, että hän antaa täyden vallan omalle siskolleen pahoittaa sekä omansa että sinun mielensä?
Vai onko avovaimollesi ihan ok tämä, että hän lähtee viettämään aikaisempaa joulua perheensä pariin ilman sinua? Jos kuitenkin asutte yhdessä ja rakennatte yhteistä elämää, miksi hän antaa muille vallan jättää sinut ulkopuoliseksi yhteisistä juhlapyhien vietoista?
En oikein ymmärrä. Anteeksi, kun ilmaisen asian näin suoraan, mutta kirjoituksesi perusteella vaikuttaa, että avovaimosi on ehkä hieman selkärangaton, kun on antanut tilanteen tulla näinkin pahaksi. Ehkä hieman kärjistettynä siis.
Kohta puoliin, jos tilanne jatkuu tuollaisena, joudutte ehkä miettiä koko suhdettanne uusiksi. Ei kenenkää tarvitse sietää tuollaista kohtelua avovaimonsa siskolta ja myös muulta perheeltä, avovaimo mukaan lukien. Ei hän ole se ainut uhri, päin vastoin hän antaa sinun olla se uhri puolustamatta sinua.
Se kynnys, mikä on ylitetty, kun edes vaivaudun kirjoittamaan tälle keskustelupalstalle, kertoo jo jotakin. Minä aion oikasti punnita suhdetamme ja olen valmis radikaaleihinkin päätöksiin jos on pakko. Ilmeisesti on pakko...
Kiitos, vastauksestasi.
Mikäli tilanne on oikeasti juuri näin, kun kerroit ja sinulla ei ole osuutta asioiden tilaan tuon enempää, silloin olet todella joutunut varsin neuroottiseen peliin mukaan.
Avovaimosi siskon on mahdollisuus käyttää perheessään sellaista valtaa joka hänelle ei kuulu. Kysymyshän on perustaltaan siitä: Miksi? Onko siskolla vaikeita psyykkisiä ongelmia, joiden vuoksi vallankäyttöä sallitaan? Vai onko kyseessä perheen tapa, valtaa käytetään mielivaltaisesti, koska kenelläkään ei ole sisua asioihin puuttua?
Ratkaisu on avovaimosi käsissä, hänellä on oikeus vaatia perheeltään kunnioitusta ja tukea omien valintojensa tekemiseen. Asiallisen käytöksen vaatimus ei ole liikaa pyydetty ei sisaren eikä äidin kohdalla.
Sinun ongelmasihan on se, että sinut sivuutetaan tässä perheyhteisössä -ilmeisen syyttä. Kenenkään ei tarvitse sietää sitä, että puoliso jättää tunteet kuulematta ja on välinpitämätön, sitähän tämän toiminnan sietäminen on käytännön tasolla.
Käytännössä pelin jatkuminen on mahdollista ainoastaan siksi, koska avovaimosi sen on hyväksynyt, puuttumattomuus on merkki tästä. Jos hän pelkää sitä, että tulee myös ulkoistetuksi perheestään, mikäli toimii oikein, silloin perhekuvioissa on varsin paljon ongelmia. Valinta on kuitenkin jossakin vaiheessa tehtävä, asiat yleensä vain pahentuvat, mikäli solmukohtia ei pyritä purkamaan.
Itselläni meni välit poikki vanhempiini ja oikeudessa on istuttu moneen otteeseen kun otin itselleni heidän mielestään väärän miehen!
Mikäli todella rakastat avovaimoasi, vähät välität siitä mitä mieltä muut ovat! Menkää naimisiin, saavatpahan kahjot sukulaiset puheenaiheen seuraaviin juhliin!
Todennäköisesti avovaimosi sisko on edelleenkin rakastunut sinuun ja siksi niin katkera.
Älä kuule anna tuollaisen ihmisen pilata elämääsi! Olet analysoinut tilanteen perin juurin ja todennut, ettet ole tehnyt tuolle toiselle ihmiselle mitään, joten päästä irti ajattelemasta häntä!!
Avovaimosi sisko taitaa olla vähän enemmänkin kieroon kasvanut tyyppi. Täm juttuhan on ihan selvä. Hän on ollut ihastunut sinuun ja todennäköisesti on yhä edelleenkin syvällä sisimmissään. Kun et vastannut hänen tunteisiinsa, hänen tunteensa muuttuivat vihaksi sinua kohtaan. On helpompi vihata sinua ja yrittää keksiä sinusta vikoja kuin nähdä sinut ihanana miehenä, jonka hän itse olisi halunnut saada.
Et sinä tarvitse tämän ihmisen hyväksyntää. Jos hän ei anna sinulle sitä, kun olet oma itsesi, niin anna asian olla. Ole oma iloinen ja luonteva itsesi, sillä parhaiten teet vaikutuksen ympäristöösi ja sinun kanssasi halutaan olla. Jos avovaimosi siskon käytös saa sinut masentumaan ja muuttamaan käytöstäsi, niin muutkin saattavat ruveta kuvittelemaan, että tämän naisen puheissa on jotain perää.
Tärkeintä on se, että avovaimosi rakastaa sinua ja on sinun puolellasi. Turhaan tunnet pahaa mieltä ja syyllisyyttä. Olkaa onnellisia ja rakastakaa toisianne. Rakkaus saa sinut tuntemaan itsesi niin riittäväksi, ettei sinun tarvitse tuhlata turhaa energiaa miettimällä avovaimosi siskoa. Ongelma on tällä naisella, ei sinulla.
Kaikkea hyvää teille:)