aivan ihana anoppi. Hänestä on tullut minulle yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Hän ei koskaan arvostele minua (ainakaan päin naamaa), tai ole minulle muuten ilkeä. Soisin kaikille samanlaisen anopin!
Ainoa ärsytys on tullut, kun anoppi meni ostamaan meille typerän muovikuusen, vaikka edellisenä iltana siipalleni sanoin, etten pidä niistä (anoppi siis kysyi pojaltaan lupaa kuusen ostoon). Mutta anoppi ei ehkä muistanut tätä inhoani ja ajatteli kuitenkin vain meidän parasta. Ihana anoppi, vaikka kuusi onkin IHAN hirveä! :D
Ainoa ärsytys on tullut, kun anoppi meni ostamaan meille typerän muovikuusen, vaikka edellisenä iltana siipalleni sanoin, etten pidä niistä (anoppi siis kysyi pojaltaan lupaa kuusen ostoon). Mutta anoppi ei ehkä muistanut tätä inhoani ja ajatteli kuitenkin vain meidän parasta. Ihana anoppi, vaikka kuusi onkin IHAN hirveä! :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
se lähtee..
Seuraavaksi anoppi tilaa jo kerran peruuttaneesi lehden lahjaksi ynnä muuta.
Mun anoppi ostaa juuri niitä asioita joita sanon inhoavani, Toivoo tietysti että jos kahvi etoo, niin alkaisinkin juomaan sitä ja kiittäisin anoppia lopun ikääni miten tämä sai minut rakastamaan kahvia.
Jos joku vaan vahingossakaan sanoo pitävänsä miniästä/anopista, tulee oitis ennustuksia siitä, miten tuokin pitäminen loppuu, kun totuus tulee julki. ODOTAS vain.
Pahansuopaisuus on vallalla.
Näiden kahden naisen välillä ei koskaan saa olla hyviä fiiliksiä, kirjoittajien mielestä se tulisi laissa kieltää.
Sillä koska MINÄ en tule toimeen, ei tottavieköön ole kenelläkään toisellakaan oikeutta hyviin suhteisiinsa.
Usein ongelmat ratkeaisivat, jos kirjoittajat tarkistaisivat oman asaennoitumisensa ja kantansa. Mutta sehän olisi oman virheen myöntämistä. Siihen ei ole näillä palstoilla ollut sisua.
Minulla on tuttuina ihmisiä, jotka eivät tule toimeen anoppinsa kanssa, mutta on myös niitä, jotka tulevat. Anopit syyttävät miniöitään, miniät anoppejaan, eikä kukaan mieti, kannattaisiko katsoa peiliin. Toki on tapauksia, joissa toinen käyttäytyy täysin hirviömäisesti.
Anopillani on eriäviä mielipiteitä kanssani. Hän ymmärtää, että meillä on oma perheemme, jota hän ei voi hallita. Samoin minä ymmärrän, että anopin avuntarjoukset tms. ovat välittämistä. Minua kummastuttaa, että monia häiritsee, jos anoppi vaikka tuo ruokaa, jota on jäänyt yli. Mitä sitten? Eikö ruokaa voi ottaa kiitollisena vastaan, vaan pitääkö siitäkin alkaa vainoharhaisena pohtimaan, josko anoppi nyt tunkee reviirille.
Tietysti en muiden anoppisuhteista voi mitn sanoa. Mutta on ihmeteltävää, että muiden onni pitää yrittää pilata kateellisilla kommenteilla.
Kiva lukea noin tervehenkisen nuoren miniän tekstiä näillä palstoilla.
Anopitkin ovat erehtyväisiä eivätkä todellakaan aina tarkoita tekemisillään pahaa, pikemminkin päinvastoin, useimmat anopit toivovat hyvää ja ongelmatonta elämää poikansa perheeseen.
Oikein Hyvää ja Riemullista Joulun-aikaa sinulle ja perheellesi!
Tuo kuusijuttu on jo hälyttävää! Pidähän varasi jos alkaa lapsia tulla. Meille kun syntyi ensimmäinen lapsi niin anoppi meni ihan sekaisin. Oli jo heti oven takana kun synnäriltä tultiin. Ei edes ulkovaatteita oltu riisuttu, kun anoppi oli arvostelemassa, käskemässä määräämässä, ilkkumassa ja muuta pahaa tekemässä. Tästä on jo neljätoista vuotta eikä ole meno anopilla kuin pahentunut. Eli ennen lasta oli vielä suht normaali ihminen, mutta joku lukko siltä aukes tai ruuvi putos päästä kun meille tuli lapsi.
Eli sinun mielipiteesi anoppi ohitti tyynesti. Hyvä ettet ota pattia asiasta, vaan jaksat hyväksyä anoppisi.
Minun anoppini kun saa kuulla, että en pidä jostakin ruuasta, taatusti on tarjolla juuri sitä seuraavalla visiitillä.
Yhteisellä kesäpaikallamme kehuin kaunista hopeapajua; kaadettu oli seuraavaan käyntiimme mennessä.
Kehuin isoa pihakiveä, jossa paksu koristeellinen sammalkerros päällä; pesty putipuhtaaksi seuraavaan käyntiimme mennessä.
Mieheni kanssa totesimme rantakoivun alla olevan ihanan paikan pienelle pöydälle ja tuolille: seuraavaan käyntiimme mennessä oli siihen tehty "kukkapenkki" saniaisista.
Anoppi siis s a n o o niin välittävänsä meistä ja haluavansa meille ehdottomasti kaikkea mahdollista hyvää.
Uskoiskohan?
Niin mieheltä anoppi kysyi, kun ei halunnut väkisin tunkea meille kuusta ja lahopää mieheni meni sanomaan, että tänne vaan! Sitä en tosiaan tiedä, muistiko anoppi, etten pidä muovikuusista...
On ikävää, että joillain anopeilla (ja ylipäätänsä ihmisillä) on taipumusta tehdä tuollaista, mitä sinun anoppisi. Oman anoppini en ole huomannut tehneen tällaista. Esim. mainitsin kerran, etten pahemmin välitä maksaruuista, niin oli varannut minulle muuta syömistä. Hän osaa onneksi pysyä myös omalla reviirillään, eikä tuputa minulle tai pojalleen omia mielipiteitään.