minun tuskani.En ole kertonut rakkailleni, mutta niin on paras. Sinä päivänä lähden tästä maailmasta. Minulla oli tunne, että silloin kaikki on paremmin, etiäinen on ehkä oikea sana.
Ensin luulin sitten voivani paremmin, mutta tajusin, että vajoan, eikä rantaa näy, ja ymmärsin, että silloin minua ei enää koske. Se mitä aiheutan rakkailleni, on hirvittävää, mutta tuskani on niin suuri, että teen mitä vain, jotta se on ohi. Täytyisi vielä jaksaa kirjoittaa kirjeet, jäähyväiset, sulkea kuoret, ja hymyillä tämä viikko läpi. Kukaan ei näe, että näen jo itseni poissa. Tämä on vain näytelmän viimeinen osa. Olen niin pahoillani. Rakastan sinuakin-ikuisesti- joka kuljit kanssani tässä painajaisessa. Hyvästi.
Ensin luulin sitten voivani paremmin, mutta tajusin, että vajoan, eikä rantaa näy, ja ymmärsin, että silloin minua ei enää koske. Se mitä aiheutan rakkailleni, on hirvittävää, mutta tuskani on niin suuri, että teen mitä vain, jotta se on ohi. Täytyisi vielä jaksaa kirjoittaa kirjeet, jäähyväiset, sulkea kuoret, ja hymyillä tämä viikko läpi. Kukaan ei näe, että näen jo itseni poissa. Tämä on vain näytelmän viimeinen osa. Olen niin pahoillani. Rakastan sinuakin-ikuisesti- joka kuljit kanssani tässä painajaisessa. Hyvästi.
Vastaukset 25
Vanhimmat
....
Hyvä ystävä,
Entä jos joku päivä valo voisikin loistaa sinuun. Entä jos joku päivä tuska väistyisi sittenkin. Aika on ihmeellinen asia. Emme hahmota sitä hyvin. Eteenpäin se tuntuu pitkältä, takana se on kuin hävinnyt. Matka voi tuntua pitkältä nyt, mutta perillä sitä ei edes muista. Ajattele, mitä elämässsäsi oli 5, 10 vuotta sitten. Muistatko? Se tuntuu ohuelta nyt. 5, 10 vuoden päästä tämäkin hetki tuntuu ohuelta ja merkityksettömältä. Miksi et katsoisi tätä näytelmää loppuun, olethan jo maksanut siitä täyden hinnan. Entä jos et ottaisikaan omaa elämääsi niin todesta vaan tekisit itsellesi selväksi, että se on vain yksi elämä, yksi näytelmä muiden joukossa, toki ainutlaatuinen, mutta sittenkin maailmaa hetkauttamaton, vähäinen hetki maailmanhistoriassa. Kasa avaruuspölyä kerääntyi sinun muotoosi ja loisti hetken kuin jalokivi.
Tunnetko lohdutusta siitä surusta, jonka tiedät aiheuttavasi? Mietihän uudestaan. Kuinka lyhyt onkaan se aika, kun poismennyttä kaivataan aktiivisesti. Sen jälkeen olet vain kuva takan reunustalla ja maininta sivulauseessa. Tuoko sinulle tyydytystä se syyllisyys, jota saat muiden niskoille kaadettua. Kysy itseltäsi miksi! Entä jos kaataisitkin syyllisyytesi omalta niskaltasi pois ja aloittaisit ajattelun ihan uudelta pohjalta. Et ole varmasti kokeillut vielä kaikkea, koska kukaan ei ole.
On tapoja hallita masennusta. Tiedät kyllä normaalit: terapiat, lääkkeet ja liikunta. Olet menettänyt kykysi nauttia ja syyllisyydentuntosi on kasvanut kyttyräksi selkääsi. Sinun täytyy aloittaa pienistä, pienistä asioista. Tee jotain, mitä tahansa, keitä vaikka kahvia, mene kävelylle jonnekin kauniiseen paikkaan, mene kävelylle yöllä meren rantaa ja katso kuinka rauhallista siellä on. Kuuntele musiikkia, ota Coelhon kirja käteesi ja lue. Opettele ymmärtämään, että rakkaus on jotain joka tulee suuremmasta ja se vain virtaa meidän lävitsemme. Me, kaikki ympärillämme on vain rekvisiittaa, jotta se voi etsiä väylänsä ja esiintymismuotonsa. Tuska on yksi sen komplementin muoto, jota tarvitaan. Me kärsimme, jotta oppisimme arvostamaan rakkautta. Ilman tappioita ei ole voittoja. Ilman tuskaa ei ole iloa. Sinua koetellaan vain, että opit, että ymmärrät asioiden arvon. Kyse ei ole uskonnosta, jumalasta vaan jostain mitä emme ihan ymmärrä.
Hae apua! Soita terveyskeskukseen, varaa aika lääkärillesi, varaa aika terapeutillesi, jos olet uskovainen tai et, puhu vaikka papin kanssa. Heilläkin on kutsumus auttaa sinunlaisiasi, minunlaisiani.
Minä olen sen jo parikin kertaa ripustanut, mutta aina siirtänyt eteenpäin ja aina tiennyt lopulta tehneeni oikean päätöksen. Aion katsoa tämän näytelmän loppuun, koska minun elämäni on ainoani eikä minulla ole muuta. Älä sinäkään anna periksi. Lähde lenkille ja juokse tuskasi pois, tapa se fyysisellä kivulla tai millä tahansa, mutta älä anna periksi!
mutta voisit varmasti ratkaista sen muutenkin; olemalla oikeasti paikalla. Mikä tahansa tilanteesi on, mitä ikinä tapahtuikaan, niin ei tuon pidä olla se lopputulos.
On monia keinoja purkaa tuskaa ja ajatuksia, tunteitakin. En varmaan ole koskaan tuntenut noin suurta painolastia harteillani, mutta kannustan silti puhumaan asioista kenelle tahansa, johon voit luottaa. Kaikkia tilanteita ei aina voi pelastaa sillä hetkellä, eikä tuntemiselle voi mitään, mutta elämässä on yllätyksiäkin.
Sydänsurut ovat inhottavia ja elämän voimaa nakertavia ja ne ovat varmaan elämän yksiä suurimpia suruja. Olet masentunut ja et osaa nähdä metsää puilta. Et osaa nähdä, että elämässä on mahtavia asioita edessäpäin. Minä olen kantapään kautta kokenut niin hirvittävän ikäviä juttuja. Aina sitä taistelutahtoa ei ole ollut minullakaan ja olen hoippunut rajamailla, mutta sitten minua alkaa suututtamaan, että miksi minä menetän elämänhaluni jonkun toisen takia. Miksi joku toinen ihminen on muka parempi? Jos hän ei rakasta minua, se on hänen ongelmansa, mutta minä muistan rakastaa itseäni. Sinun pitäisi muistaa sama asia.
Mitä se ihminen on sinulle tehnyt, että olet noin valtavan ahdistuksen kourissa? Kukaan ihminen ei ole sinua parempi.
Älä tee mitään peruuttamatonta. Kirjoita tänne surusi ja tuskasi, itke, pura, huuda, mutta älä tee mitään hätiköityä. Tämä elämä pitää elää läpi. Ei saa nyt luovuttaa. Usko minua nyt. Tuska helpottaa jossain vaiheessa.
Haluaisin halata sinua ja lohduttaa. Voimia nyt sulle tosi paljon!
jossain on se joku, jonka sydän murtusi jos menet.
Jokainen Valon Soturi on joskus on pelännyt käydä taisteluun.
Jokainen Valon Soturi on joskus pettänyt ja valehdellut.
Jokainen Valon Soturi on kulkenut tietä, joka ei ole hänen omansa.
Jokainen Valon Soturi on kärsinyt turhanpäiväisten asioiden vuoksi.
Jokainen Valon Soturi on ajatellut, ettei hän ole Valon Soturi.
Jokainen Valon Soturi on epäonnistunut henkisissä velvoitteissaan.
Jokainen Valon Soturi on sanonut kyllä, kun on halunnut sanoa ei.
Jokainen Valon Soturi on haavoittanut rakastamaansa ihmistä.
Sen vuoksi hän on Valon Soturi, että hän on kokenut tuon kaiken, eikä ole menettänyt toivoaan tulla paremmaksi.
Oletko itse tiedostanut sitä, että sinulla on oireet, jotka johtuvat asiasta nimeltä masennus.
Masennus kun on sellainen hiipivä oireyhtymä, jota on vaikea heti tunnistaa itse. Itse vähän kuin heräsin siitä horroksen tapaisesta tilasta,kun pakotin itseni lukemaan erään aihetta käsittelevän kirjan. Sen nimi taisi olla: "Irti masennuksesta."
Yllätyin, kun kaikki "oireeni" löytyivät tuosta kirjasta. Tämä tapahtui juuri, kun eräs seurustelusuhteeni oli loppunut.Elämäni ei tuntunut silloin elämisen arvoiselta.
Vaikka rakaussuhde olikin loppunut,tuo kirja avasi
silmäni.Se myöskin auttoi tajuamaan sen,että tuo olotila ei ole lopullista ja siitä pääsee ilman itsensä murhaamista.
Itsekkin uskon tuonpuoleiseen. Uskon myöskin sen, etteivät "luokalle jääneet" eli itsemurhan tekijät
pääse henkimaailmassakaan kuin koira veräjästä.
Uskon, että he joutuisivat kärsimään sieluissaan tuskaa aiheuttamistaan kyyneleistä ja surusta.
En halunnut valita sitä mahdollisuutta, että henkenä katselisin jostain yläilmoista, millaista tuskaa tuottaisin rakkailleni toimimalla noin itsekkäällä tavalla.En jaksanut uskoa siihen, että saisin vain nukkua jollain pilvipedillä siihen asti, kun taas tapaisin heidät joskus.
Sinäkin voit valita elämän.Kun nyt muistelen taaksepäin tuota aikaa, nään selkeästi sen, että
minun apuni oli vain yhden puhelinsoiton päässä.
Tilasin ajan ihan tavalliselta lääkäriltä ja sain reseptin, jolla pääsin sen pahan vaiheen ohi.
Oletko tunnistanut itsessäsi nuo masennuksen merkit ja hakenut niihin apua? Sillä sinä tarvit nyt apua, etkä mitään itsemurhaa!
Mietin äitiäni ja isääni. Millaista olisi ollut heidän elämänsä moniksi vuosiksi eteenpäin.Mikään kirje ei selittäisi sitä heille riittävästi-koskaan.
Ovatko sinun vanhempasi ja läheisesi mielestäsi ansainneet sellaisen taakan elämäänsä. Mitä pahaa he ovat sinulle tehneet?
Vaikka masentuneena tuntuukin, että kaikki on vain pimeää tunnelia, joka ei johda mihinkään, se ei ole totta!
Me ihmiset olemme syntyneet tänne yhtä tarkoitusta varten: oppiaksemme rakkauden läksyä.
Uskon, että sinäkin sisimmässäsi tiedät sen, etkö tiedäkkin?
Itsemurha ei johda rakkauteen ja iloon.
Sinä et ole syntynyt tänne todistamaan itsemurhallasi rakkautta. Koska itsemurha ei ole
minkään tason rakkautta.Sillä ei pysty "hyvittämään" kenellekkään mitään- jos joku niin haaveilee.
Vaikka suhteen loppuminen tuntuisikin pieneltä kuolemalta, se ei merkitse, että kaikki rakkaus on kuollut tältä pallolta.
Minunkin elämääni tuli uusi rakkaus. Häntä en olisi koskaan ehtinyt tavata, jos olisin päättänyt päiväni.
Elämässä saattaa vain olla joskus hyvin rankkojakin suhteita, jotka tavallaan koulivat meitä tulevaa, kestävämpää suhdetta varten.
Tässä vaiheessa sinun pitää pienin askelin kurkottaa taas elämän valoa kohti.
Ole itsellesi hyvä ja huolehtiva lähimmäinen ja tilaa aika, että saat ahdistusta lievittävää lääkettä. Vie itsesi ulos,kanssakäymisiin ihmisten kanssa. Ole itsesi paras ystävä ja etsi keskusteluapua tuskaasi ystävältä ja koulutuksen saaneelta ammattilaiselta.Pyydä ystävääsi, että hän lähtisi henkiseksi tueksi mukaan lääkäriin.
Vaikka vaan odotushuoneen puolelle, mutta kuitenkin.
Ymmärrä se, että elämä, joka sinulle on annettu, on annettu rakkauden läksyn opetteluun, ei itsensä murhaamiseen.
Voit antaa rakkaudelle mahdollisuuden.
Uskon myös, että monilla ihmisillä on tälläkin hetkellä olemassa sielunkumppani. Todennäköisesti sinullakin sellainen on. Sitä mahdollisuutta ei kannata heittää pois!
Usko minua, sillä minäkin olen löytänyt oman tasapainoni ja ilon.
Tie takaisin valoon on todella olemassa: Elämän kautta!
Joka rakastaa on voittaja
eikä pelkää menettämistä
Todellinen rakkaus tarkoitta täydellistä antautumista.
***
Se joka rakastaa, täytyy ensin osata kadottaa ja istten jälleen löytää itsensä
***
Rakastava ihminen, joka odottaa vastarakkautta, tuhlaa aikaansa.
***
Vene on varmimmassa turvassa silloin kun se on satamassa, mutta veneitä ei ole rakennettu sen vuoksi.
***
Yksikään ihminen ei ole saari. Hyvään taisteluun tarvitsemme apua.
***
KOettelemukset voivat olla ankarampia kuin ihminen on odottanutkaan. Ne ovat kuitenkin oppimisen kannalta välttämättömiä, ja jokainen niistä auttaa meitä pääsemään lähemmäksi unelmaamme.
***
Ne jotka eivät ole koskaan ottaneet riskejä, kykenevät näkemään vain toisten tappiot.
***
On otettava riskejä. Vasta silloin ymmärrämme täysin elämän ihmeen, kun annamme odottamattoman tapahtua.
ymmärrätkö? Oletko valmis siihen, että jos sinä teet itsellesi jotain, niin moni muukin voi tehdä saman perässä. Olet esimerkkinä. Myös vanhempasi, sukulaisesi ja ystäväsi eivät välttämättä toivu siitä koskaan, eivät ainakaan unohda. Syyttävät kaikki kaikesta vain itseään, kun eivät huomanneet avoissa että sinulla oli asiat huonosti. ;(
Tuona päivänä on muuten poikani nimipäivä. :(
Jokaisella meistä on ainakin yksi ihminen, joka rakastaa meitä aidosti. Edes tämän yhden ihmisen tähden, säästä elämäsi. Rakkaimpasi eivät ole ansainneet sitä tuskaa, mikä sinun poismenostasi heille aiheutuu. Jokainen meistä on arvokas. Ihmishenki on annettu meille lahjaksi, älä heitä sitä menemään.
Toivon, että et toteuta suunnitelmaasi. Uskalla hakea apua, kerro tuskastasi jollekin, ihan sama kenelle - jo se helpottaa oloasi enemmän kuin uskotkaan.
Paras ystäväni hirtti itsensä. kukaan ei osannut aavistaa. Mies ei kestänyt toisen menettämistä ja tappoi myös itsensä. minä 10 vuotta myöhemmin, naisen parhaana ystävänä elän syyllisyyden ja tuskan kanssa. kun en tiennyt, aavistanut, osannut auttaa. tämä syö minua ja meitä kaikkia joita heidän elämä kosketti enemmän.
Kaipaan
Itse yritin itsemurhaa kun olin aivan rikki parisuhteeni takia, en osannut/pystynyt sitä muuten lopettaa. Mies oli valehteleva, kieroileva narsisti, mutta silti hänessä oli niitä hyviäkin puoliakin johon rakastuin, tosin ne alkuhuuman jälkeen hävisi kokonaan sen pahan puoliskon alle. Otin lääkkeitä liikaa, reilusti liikaa, minulla on yksi sairaus johon on jatkuva lääkitys ja otin 80 pilleriä, laskin 8 10 pillerin levyä eteeni ja napsin kaikki suuhuni. melko nopeesti ne alkoi vaikuttaa ja sitten mulle tulikin kauhea hätä, olin yksin kotona ja tiesin että jos en saa nyt apua niin kuolen varmasti. Sain jotenkin puhelimen käteeni ja soitin hätäkeskukseen, enempää en muistakaan, 3 päivän päästä heräsin sairaalasta teho-osastolta hengitysputki kurkussani, läheisimmät omaiseni vierelläni. Kun näin heidän katseen ja hädän en tiedä miten olisin siinä ollut. Se oli aivan kamalaa. Lääkärit eivät olleet pystyneet lupaamaan että selviän, tai että jos selviän niin mitään jälkiä ei jää. He olivat lähes taukoamatta vuoteeni äärellä sen kolme päivää. Jos en olisi itse soittanut apua, olisin kuollut. halusin kertoa tämän koska minäkin olin aivan varma että haluan kuolla ja sitten minulla on hyvä olla, ei tarvi enää kärsiä ja elää tuskassa ja petollisuudessa. Mutta heti kun tunsin niiden pillerien alkavan vaikuttaa niin ymmärsin että en halua kuolla, haluan apua tähän tuskaani ja haluan elää. olen äärettömän kiitollinen että sain sen mahdollisuuden vielä. Enkä ikinä unohda sitä mitä tuskaa aiheutin omaisilleni sillä. Itsekkäin teko on riistää itseltä henki,jätät silloin kaikki muut kärsimään. Sinä saat apua tilanteeseesi aivan varmasti.
Kuka voi olla niin tärkeä sinulle, että hänen takiaan olet valmis jättämään kaiken. Lähiomaiset, sukulaiset ystävät. Onko hän oikeasti sen arvoinen.
Tekosi ei ainakaan tuo häntä takaisin sinulle.
Hänen elämänsä jatkuu entisellään ja ehkä onnellisenakin.
Eikö lähmimmäisten rakkaus merkitse mitään yhden ihmisen rinnalla, joka ei sinusta välitä. Hanki itsellesi ammattiapua.
Aika parantaa haavat, kun annat itsellesi luvan parantua. Lähimmäisesi ovat varmasti kaikki valmiita tukemaan sinua, jos annat vain heille mahdollisuuden.
Hei
Meille kaikille on annettu vain tämä yksi elämä. Kun se loppuu, ei ole enään mitään. Uutta mahdollisuutta ei enään sitten saa. Mutta niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Kuolemaa miettivä ei ehkäpä kuitenkaan oikeasti halua kuolla vaan hän ei vain tahdo elää näillä ehdoilla. Mutta ne elämisen ehdot voivat muuttua. Vuoden kuluttua kaikki saattaa olla jo toisin. Hae apua kriisikeskuksesta, auttavasta puhelimesta tai vaikkapa terveyskekuksen lääkäräiltä, joka ohjaa sinut oikeaan paikkaan apua saamaan. Ulospääsy löytyy kyllä. Ja kun keskustelet jonkun ulkopuolisen kanssa tilanteesta, niin asia ei ehkä enään näytäkään niin pahalta kuin yksin ollessaan miettii. Ratkaisu löytyy kylä, aina on jokin portti, josta pääsee ylittämään vaikean tilanteen. Pian kaikki voi olla jo toisin ja paremmin, koskaan ei ole seinä niin pahasti edessä että ulospääsyä ei löytyisi. Elämän päättäminen ei ratkaise mitään vaan ratkaisua on etsittävä yhdessä ammattiauttajan kanssa. Keskustele tilanteestasi, löytyy kyllä helpotus ja apua. Älä hukkaa ainoaa elämääsi. Sitä ei saa koskaan takaisin. Myöskin läheisillesi olet korvaamaton sinä, juuri sinunlaisesi. Jatka heidän vuokseen yrittämistä. äiti, isä, siskot veljet ja ehkä joku jossain vielä, jota et vielä edes tunne, mutta jonka opit vielä tuntemaan, kun elämä jatkuu. Anna elämälle mahdollisuus.
Tässä numero johon voit soittaa. Voit puhua nimettömänä jos haluat eikä sinun tarvitse kertoa mistä olet. Siellä on ihminen, joka haluaa kuulla sinun tarinasi ja auttaa. Pyydän, se on vähintä mitä voit tehdä ja se ei sido sinua mihinkään. Hinta on normaali puhelun suuruinen.
Valtakunnallinen kriisipuhelin 01019 5202
ma - pe 9.00 - 06.00
la 15.00 - 06.00
su 15.00 - 22.00
Paikkakunnittain on myös kriisikeskuksia, joista osa on ympärivuorokautisesti auki. Niitä löytyy myös netistä ja ei ole väliä minne soitat ja mistä olet. Alla muutamia esimerkkejä:
Jyväskylässä kriisikeskuksen ympärivuorokautinen puhelinpäivystys puh. (014) 625 960
Rovaniemellä ympärivuorokautinen kriisikeskus: 020 741 4732
Sosiaali- ja kriisipäivystys Vantaa: (09) 8575 7508. Päivystys 24 h/vrk
viesteistänne. Ihminen, joka on näin eksynyt surujensa kaivoon, voi oikeasti ajatella niin, että mitä vain, ettei enää koske. Joka ilta toivon, että aamulla en herää, ja joka päivä odotan iltaa että pääsen pois. Minulle on aivan sama mitä käy, kun ylitän tietä, tai väsyykö sydämeni lääkkeisiin joita syön. Satunnaiset ilon ja toivon hetket pahentavat, ne otetaan kuitenkin pois. Minulla on lapset, ja silti..voitteko kuvitella sitä syyllisyyden määrää, ja sitä mikä kipu on, että haluan silti pois. Näillä viimeisillä voimillani yritän saada käytännön asiat järjestykseen. Näyttä iloiselta. Kukaan ei näe. Ja rukoilen, että jonakin päivänä lapset antavat anteeksi ja ymmärtävät, että äiti oli sairas, kuolemansairas. Itsekästä, tiedän, mutta ainoa tie.
Sydän särkyy, kun ajattelen minkälaisen joululahjan aiot lapsillesi antaa. Tulevat kantamaan taakkaa loppuikänsä. Heillä ei enään tuon jälkeen tule elämässään olemaan yhtään onnellista joulua.
Soita sinne kriisipuhelimeen. Ei sinulla ole mitään menetettävää vaikka sinne soitatkin. Sillä voit pelastaa itsesi ja lastesi elämän.
Todellakin, et vaikka sitten toteuttaisitkin aikomuksesi, et menetä mitään, jos soitat nyt heti kriisipuhelimeen. Mieti, jos olet pohjalla, ainoa suunta on ylös, voit ainoastaan voittaa, mitään et häviä, jos soitat.
Maalaa mielessäsi kuva normaalista päivästäsi vaikkapa viiden vuoden kuluttua, minkälainen se olisi. Asiat olisivat taas, ei ehkä loistavasti, mutta keskinkertaisesti. Kivuttomampi olo on mahdollinen.
Olin itse viime huhtikuussa tilanteessa, jossa kuuden millimetrin nailonnaru oli jo viritetty. Olin niin poikki, niin voimaton, niin toivoton. Oksensin, tärisin, palelin ja hikoilin, kaikkea samaan aikaan. En tehnyt sitä. Ajattelin sitä taakkaa,jonk aolisin jättänyt lapsilleni ja hänelle - ja läheisillenikin. En muista keväästä juurikaan mitään. Kesä oli jo parempi ja koko ajan tunnen pääseväni eteenpäin, vaikkakin hyvin hitaasti. Oli hetkiä, jolloin tunsin, ettei mitään toivoa enää ollut enkä koe, että sitä on nytkään paljon, mutta sitä on. Pienen pienin toivonkipinä jossain kaukana, en ehkä aina nähnyt tai näe sitä, mutta se on.
Soita itsellesi apua. Olet liian arvokas hukattavaksi!
Älä tee tätä meillekään.
Olethan jo hakenut apua! Et saa jättää meille muille tätä syyllisyyttä! Hae apua:
- http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin.html
- http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/etsi_parisuhdepalveluja/neuvontapuhelimia_ja_verkkopalve/
- https://www.secure-tukinet.net/
aiheuttamaani huolta. Elämä jatkuu. Kun tuota alkuviestiä kirjoitin, maailma näytti hyvin mustalta, mutta kyllä sieltä on noustu. Perhe kantaa, ja välillä tarvitsee vähän ravistelua:) Kiitos välittämisestä!!!! Ihmisen voimat on joskus rajalliset, siihen niitä toisia ihmisiä tarvitaan. Pitäkää huolta toisistanne ja oikein hyvää joulua. S.
sanoistasi. Sait minut ajattelemaan, tekemään niitä pieniä asioita. Ja näkemään tulevaisuuteen. Tahdon todellakin nähdä, millaisia ihmisiä lapsistani tulee, ja millaisia isovanhempia olemme sitten joskus. Hyvää jatkoa, ja voimia.
Teit oikean päätöksen! Elämä koettelee meitä kaikkia, toisia enemmän kuin toisia, mutta mistään ei ole mahdotonta päästä yli. Kaikki on mahdollista, muista se.
Huomenna jouluostoksille :)
Minua niin pelotti tulla katsomaan mitä täällä lukee. Kiitos, ettet jättänyt meillekään synkkää joulua. Kyllä elämä aina kantaa, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta 2009!
kaikkea hyvää :)