Mistä ATM:n kiukku kumpuaa? En voi täysin mennä kaltaisteni nimissä julistamaan mitään, mutta on myönnettävä että kaikki kumpuaa ATM:stä itsestään.
Mikä on tämä raskas taakka ja viheliäinen kivireki mitä sieluni raahaa pitkin korpea, en osaa sanoa - mutta en millään viitsisi enää kiskoa sitä pitkin metsiä ja ees-taas Satakunnankatua.
Pääpiirteissään se kuitenkin on halu lähteä leikkiin mukaan, mutta kun ne kusipäät eivät päästä eikä ATM osaa edes sääntöjä.
Mikään ei muutu, siinähän istut turpa kiinni omissa oloissasi välitunnilla koska olet paska pelaamaan futista, tai reilun 10 vuoden päästä baarin nurkassa koska et osaa muuvseja et tanssilattialla etkä baaritiskillä.
Arvatkaa alkaako se ennen pitkää syömään miestä, ja arvatkaa alkaako viimein miestä vituttaa kun kaikki on nakerrettu loppuun?
Mitä jää jäljelle on vedota 4000 vuotta vanhoihin kivitaulukäskyihin 2000-luvun Suomessa ja moralisoida täällä asioista joihin ei itse pysty koska siitä tulee edes sen verran parempi mieli.
Arvatkaa kaksi kertaa moniko ATM purkaisi vitutustaan täällä jos heistä olisi pelaamaan moderneilla säännöillä ja he pystyisivät lähtemään ovet paukkuen pitämään hauskaa?
Ei varmasti yksikään, mutta juju on siinä etteivät he.. ettemme pysty pelaamaan näillä säännöillä ja toimimaan tässä ympäristössä niin sulavaliikkeisesti kuin olisi tarpeen: siksipä statuksena Alemman Tason Mies.
Tämä ei ole edes oma valinta, paskat kortit ja pari kovaonnista sattumusta matkanvarrelle niin saadaan pesunkestävä ATM joka ei viihtyisi osassaan sekuntiakaan kauempaa ellei olisi pakko.
Mikä on tämä raskas taakka ja viheliäinen kivireki mitä sieluni raahaa pitkin korpea, en osaa sanoa - mutta en millään viitsisi enää kiskoa sitä pitkin metsiä ja ees-taas Satakunnankatua.
Pääpiirteissään se kuitenkin on halu lähteä leikkiin mukaan, mutta kun ne kusipäät eivät päästä eikä ATM osaa edes sääntöjä.
Mikään ei muutu, siinähän istut turpa kiinni omissa oloissasi välitunnilla koska olet paska pelaamaan futista, tai reilun 10 vuoden päästä baarin nurkassa koska et osaa muuvseja et tanssilattialla etkä baaritiskillä.
Arvatkaa alkaako se ennen pitkää syömään miestä, ja arvatkaa alkaako viimein miestä vituttaa kun kaikki on nakerrettu loppuun?
Mitä jää jäljelle on vedota 4000 vuotta vanhoihin kivitaulukäskyihin 2000-luvun Suomessa ja moralisoida täällä asioista joihin ei itse pysty koska siitä tulee edes sen verran parempi mieli.
Arvatkaa kaksi kertaa moniko ATM purkaisi vitutustaan täällä jos heistä olisi pelaamaan moderneilla säännöillä ja he pystyisivät lähtemään ovet paukkuen pitämään hauskaa?
Ei varmasti yksikään, mutta juju on siinä etteivät he.. ettemme pysty pelaamaan näillä säännöillä ja toimimaan tässä ympäristössä niin sulavaliikkeisesti kuin olisi tarpeen: siksipä statuksena Alemman Tason Mies.
Tämä ei ole edes oma valinta, paskat kortit ja pari kovaonnista sattumusta matkanvarrelle niin saadaan pesunkestävä ATM joka ei viihtyisi osassaan sekuntiakaan kauempaa ellei olisi pakko.
Vastaukset 38
Vanhimmat
sellainen mieliala, että vois vetää itsensä hirteen. Onneksi niin paljon kuitenkin vielä löytyy järkeä etten sitä voi tehdä. Ehkä joku päivä toteutuukin kun tarpeeksi ottaa nuppiin tää ainainen pimeys ja yksinäisyys.
Itse toivoisin, että evoluutio tekisi epätoivoisesta elämästä nopeammin lopun. Armahtaisi b-luokan miehet, kun kärsimykselle ei näy loppua, niin mitä turhaa sitä enää jatkaa kiduttavaa elämää.
Sitä nopeammin tänne valikoituu ne jotka osaavat moovsit ja muut. Emmekä turhaan olisi pilaamassa muiden bileitä.
Taas täällä purkamassa pahaa oloa, tällä kertaa kuitenkin ihan fiksulla ja itsensä tiedostavalla tavalla ja vähemmän naisia syyllistäen. Selvää kehitystä havaittavissa.
Joka tapauksessa olisi kiva joskus lukea sulta joku hyvänä päivänä aloitettu topikki.
Yksi rakentava kysymys olisikin että miksi yrität pelata samoja pelejä kuin sellaiset yksilöt, joiden tiedät olevan itseäsi paljon parempia kyseisessä pelissä? Tällä tarkoitan baarissa tapahtuvia pelejä, jotka eroavat todella paljon muusta sosiaalisesta vuorovaikutuksesta naisten kanssa. Baariin mennään nimenomaan haku päällä, mutta luulenpa, että sinulle sopisi paljon paremmin vähän erilainen peli. Sellainen, jossa tutustutaan naisiin ensin normaaleina ihmisinä - ja sitten vasta ajan kanssa katsotaan, jos jonkun kanssa löytyy niin paljon yhteistä että nainen alkaa vaikuttaa kiinnostavalta myös siinä mielessä.
Ehkä on realistista ajatella, että et kuulu niihin miehiin joihin ihastutaan suin päin ensisilmäyksellä. Mutta voit hyvinkin kuulua niihin miehiin, joihin voi ihastua sitten kun on päässyt tutustumaan arkipäiväisemmissä merkeissä. Jännityskin naisten seurassa vähenee kun naisia ei ajattele ensisijaisesti romanttisen kiinnostuksen kohteina, vaan tavallisina kaveriehdokkaina joihin voi tutustua miehiin tutustumisen ohella.
Antaa jääkiekkoilijoiden voittaa jääkiekossa. Voita sinä jossain muussa.
Jos naisiin yrittää tutustua muuten kuin pelaamalla noilla pelimiesten säännöillä baarissa, siinä käy sitten näin:
http://xkcd.com/513/
Hauskinta tuossa sarjakuvassa on se, että ääliömies, joka manipuloi naista ja tutustuu vain saadakseen seksiä, lausahtaa lopussa että 'he doesn't respect you'.
Omilla neuvoillani en suinkaan tarkoittanut tälläistä manipuloivaa piiloagendalla etenemistä, vaan että ihan oikeasti tutustuisi naisiin ystävyysmielessä, tarkoituksena vain ystävyys, ja jos johonkuhun sattuu ihastumaan ja kiintymään ja nainen sattuu tuntemaan samoin niin se on ihan mahdollista ja siitä voi sitten edetä. Mutta sitä ei voi tietää ennen kuin on tutustunut toiseen persoonana. Miehet, jotka eivät aidosti halua naista ystäväkseen ilman taka-ajatuksia, ansaitsevatkin olla yksin.
Kunnioittakaa naisia oikeasti, ei vain leikisti, niin teillä on varsin hyvät mahdollisuudet päästä kunnon parisuhteeseen. Muuttukaa pelimieheksi, niin teillä on jonkinlaiset mahdollisuudet päästä nussimaan, jos muodonmuutos onnistuu hyvin. Valinta on teidän.
Juuri näin itsekin ymmärsin tuon sarjakuvan.
Ja vielä tosiaan, tuota "ansaitseekin olla yksin" ei kannata mieltää loukkaukseksi, vaan se kannattaa ottaa ihan vaan elämän faktana. Jos ei ansaitse, ei saa. Tämähän on periaate palkkatyössäkin, eikä siitä kukaan kai loukkaannu. Ihmissuhteissa pätee sama. Ansaitakseen kunnioitusta ja arvostusta, pitää itse kunnioittaa ja arvostaa.
"Jos ei ansaitse, ei saa."
Aika karua tekstiä, mutta mikäs siinä. Tuntuu tosin oudolta että valehtelevat, pettävät ja väkivaltaiset hunsvotit sen sijaan ansaitsevat, ilman kunnioituksen ja arvostuksen häivääkään, mutta minkäs teet.
"tutustutaan naisiin ensin normaaleina ihmisinä - ja sitten vasta ajan kanssa katsotaan, jos jonkun kanssa löytyy niin paljon yhteistä että nainen alkaa vaikuttaa kiinnostavalta myös siinä mielessä."
Tämä on oikeastaan vaikeampaa kuin tökerö kännipäissään iskeminen. Kyse on jumalattomasta tasapainoilusta viileän etäisyyden ja imagon luomisen välillä.
Liian viileä -> joku tyyppi vaan
Liian läheinen -> päädyt korjaamaan kundikamun tietokoneesta, autosta, mistä hyvänsä jotain vimpaimia koska olet hyvä jätkä ja tosi kiva kaveri - eli housu jolle roskiskin nauraa.
Kuka rakastaisi housua? Muutenkin kuin platonisessa mielessä?
Baarit eivät kieltämättä ole ydinosaamiseni peruspilari, mutta kun... missä muualla parikymppiset tapaavat? Oikeasti? Kirjasto on poissuljettu vaihtoehto, lähikaupassa lähestyjä on kamala tunkeilija ja joku inha seksipervo.
Jäljelle jää kaveripiirin illanistujaiset missä olen juurikin kaikille neiti-ihmisille housu, kuten eräässä sketsissä saamatonta miestä nimitettiin.
Positiivisen topicin kykenen luomaan kun lakkaan olemasta housu, kun saavutan ensimmäisen erävoiton - kun kykenen nauttimaan sinkkuelämästä - mikä vielä nykyisellään on varsin absurdi ajatus.
Yksinkertaistin kieltämättä. Ehkä tarkempaa olisi sanoa, että jos ei ansaitse, niin ei ole mitään takeita saada. Kieltämättä joskus joku saa jotain vaikkei ansaitsisikaan, mutta sen varaan ei voi laskea. Voisi myös sanoa, että moraalinen ansaitseminen ja käytännössä ansaitseminen ovat eri asioita. Käytännössä paskiainen ansaitsee paskoilla teoillaan sellaisen, joka noita paskoja tekoja arvostaa. Tekojen moraalittomuus on siis irrelevanttia.
Kuka niitä paskoja tekoja sitten arvostaa? Itsekunnioituksettomat ja selkärangattomat naiset (ja miehet) ovat sitten asia erikseen. Sellaiset ihmiset jopa hakemalla hakeutuvat väärinkäytetyiksi, koska kokevat etteivät muuta ansaitse.
Tällaisessakin tilanteessa kuitenkin tavallaan pätee tuo "jos ei ansaitse niin ei saa"-periaate ainakin tuon selkärangattoman kohdalla. Hän on valinnut kumppanin, jota ei voi kunnioittaa, joten kunnioitusta ei tule hänkään saamaan osakseen. Jonkinlaista epätervettä arvostusta silti on tällaisessakin suhteessa puolin ja toisin. Toinen arvostaa toista alistamisen kohteena ja alistettu arvostaa sitä, että alistaja mahdollistaa marttyyrina olemisen.
Enivei, jossei satu kaipaamaan selkärangatonta marttyyria kumppanikseen, tai jos ei ole kateellinen siitä, että ei saa olla edes paskasti kohdeltuna marttyyrina, niin kannattanee vain koettaa kääntää sokea silmä koko sairaalle ilmiölle. Siitäkin huolimatta, että ilmiö kenties on harvinaisen yleinen Suomessa, jossa itsekunnioituksen puute on melkeinpä kansantauti. Onhan tämä yhteiskunta muutenkin henkisesti aika sairas joiltain osin... Noihin huonoihin puoliin hedelmättömästi sekaantumalla hankkii vaan paskan mielen itselleen, ellei tietty suhtaudu ilmiöön jotenkin neutraalin ammatillisesti kiinnostuneena.
Jos aidosti osaa olla välittämättä niistä, jotka vituttavat, vapautunee heihin liittyvästä katkeruudestakin. Opettelemisen arvoista. Ajattele niiden kunnollisten kumppaniehdokkaiden näkökulmaa: Missä, miten ja milloin ehdit kunnioittamaan terveitä naisia, jos mielesi täyttää katkeruus niitä epäterveitä kohtaan? Miten voisit olla heille muuta kuin ilmaa, elleivät he ole sinulle muuta kuin ilmaa - kun kaiken huomiosi vievät nuo sairaat.
Kirjoitat todella ytimekkäästi, selkeästi ja asiallisesti aiheesta, josta on täällä tehty vähän turhan moralisoitu ja monimutkainen sekasotku.
Hienoa että joku ymmärtää mistä tässä on kyse ja osaa vielä verbalisoida sen noin hyvin.
En tosiaan ymmärrä. Täällä puhutaan kunnioituksesta ja ansaitsemisesta. Hoh hoh :D Suomessa on ehkä kaksi naista jotka ansaitsevat kunnioituksen. Että näillä mennään.
Silloinhan sinulla ei ole ainakaan valinnanvaikeutta, yrität vaan niitä kahta eikä sinun loppujen tekemisistä varmaankaan tarvitse sen kummemmin välittää. Tuskin hekään välittävät sinusta.
Parisuhdemielessä ei koskaan kannata edes lähestyä naista, jota ei voi kunnioittaa.
...tuokin on juuri sitä logiikkaa, että koko ystävyyden taustalla olisi vain taka-ajatus seksistä. Ei sinun tarvitse ylianalysoida tuota imagonrakentamishommaa, lähdet vaan avoimin mielin ennakkoluulottomasti liikkeelle etkä yritä nähdä etukäteen sellaisen ihmissuhteen, jota et vielä ole edes rakentanut, kulkua.
Mitä vikaa siinä on, jos päädyt olemaan 'pelkkä housu'? Koko naisiin tutustumisenhan idea tässä olisi se, että saisi heitä ystäviksi. Eri asia tietysti jos nainen tahallaan käyttää hyväksi hyvää tahtoasi ja nauraa typeryydellesi, mutta ei sellainen tosiystävä olisikaan. Itse en ainakaan ole saanut tälläistä kohtelua naisilta, omat harvat naiskaverini ovat todella mukavia ystäviä. Ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö nainen kiinnostuisi ystävästään tai kaveristaan romanttisessa mielessä - tätähän tapahtuu varsinkin nuorille koko ajan, ja vaikka näin ei heti kävisikään, niin kun sinulla on tarpeeksi monta naista ystävänä, tapaat heidän kauttaan automaattisesti lisää naisia ja jossain vaiheessa tulee joku vastaan joka haluaa juuri sinut. Sosiaalinen statuksesi myöskin kasvaa, sinua pidetään sosiaalisena ja hyvänä tyyppinä kun tulet hyvin toimeen naisten kanssa ja pystyt olemaan heille ystävällinen ilman taka-ajatuksia... jos siis pystyt.
"Kuka rakastaisi housua? Muutenkin kuin platonisessa mielessä?"
Luulen, että vatvot liikaa sitä, ettei nainen tunne seksuaalista vetoa heti sinuun tutustuessaan. On olemassa tyttöjä, jotka ihastuvat pelimieheen, joka aiheuttaa heissä orgasmin ensisilmäyksellä, mutta on myöskin tyttöjä, jotka eivät ajattele alapäällään vaan ihastuvat ihmiseen persoonana ja sitä kautta alkavat luonnollisesti pitää myös seksuaalisesti kiinnostavana, ja vaikka nämäkin tytöt ehkä pitäisivät pelimiestä seksikkäänä, he kuitenkin tekevät parinvalintapäätökset järjellä ja kiertävät pelimiehet kaukaa. Sanoisin, että 'housua' voi ihan hyvin rakastaa epäplatonisessakin mielessä joku tavallinen tyttö/nainen jolle ei ole tärkeää se, saako mies syttymään heti ensitapaamisella vai vasta tutustumisen jälkeen.
Erävoittoja olet jo saavuttanut, onhan sinusta monikin nainen ollut kiinnostunut kuuleman mukaan? Pidä sitä jo osoituksena jostakin.
Mielest�ni ei ole ollenkaan outoa ett� koulusurmia sattuu ja tapahtuu. Ei kenenk��n psyyke kest� vuosia jatkunutta vittuilua, eik� tarvitsekaan kest��. Viimeinen pisara on se kun nainen j�tt�� kylm�sti koska ATM ei ollut tarpeeksi "j�nnitt�v�." Siin� sit� onkin sitten ajan kysymys koska tapahtuu jokelat. Mielest�ni hemmetin loogista.
???
Kiinnostaisi kovasti tietää mitä konkreettista toimintaa (muuta kuin ATM-aktivismia) olet harjoittanut edistääksesi naisen löytymistä. Jos koet tulleesi jollain tapaa syrjään sysätyksi, olet ilmeisesti yrittänyt kuitenkin?
Baarissa ei kyllä kannata yrittää, jos muutamien pakkien jälkeen murenee itsetunto. Niitä pakkeja kun tulee jokaiselle pelimiehellekin. Tulin eilen jälleen kerran siihen tulokseen, että on lähes mahdotonta innostua baarissa täysin tuntemattoman miehen iskuyrityksestä niin paljoa, että uskaltaisi toivottaa muutakin, kuin hyvää illanjatkoa (ja poistua paikalta äkkiä karkuun). Silloinkin kun miehen ulkonäkö ja olemus miellyttävät, ilmenee aina samanlainen hylkimisreaktio. En tiedä vaikuttaako asiaan se, että liikun baareissa selvin päin, mutta ainakin omalla kohdallani oikeanlainen kiinnostus kehittyy vain rauhassa ajan myötä. Sellainen kiinnostus siis, joka johtaa johonkin.
Siksi minäkin suosittelisin yrittämään sellaisia naisia, joihin olet tutustunut ensin vähän paremmin. Kehottaisin myös suhtautumaan naisiin ihan vain kiinnostavina ihmisinä ja solmimaan aluksi kaverisuhteita ilman maailmaa mullistavia piiloagendoja. Varmaan sinulla tosin näitä naisystäviä jo riittääkin eli vaihe 1. on suoritettu eikä tarvitsisi tehdä muuta kuin se seuraava liike...
Onko sinulla sisimmässäsi jotain niin haurasta ja arvokasta, että pelkäät sen hajoavan, jos yrittäisit itsekin ja epäonnistuisit? Mietin tätä omalla kohdallani, sillä en uskalla lähestyä miehiä, vaan lähden vain niiden matkaan, jotka itse lähestyvät. Tämä kaventaa valikoimani tällä hetkellä erittäin heikoksi (itsekeskeiset sekoilijat, joilla on pokkaa tulla iskemään ketä vaan).
Kannattaisi ehkä myös luopua ihmisten liian jyrkästä luokittelemisesta sukupuolen perusteella. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suurempia, kuin sukupuolten väliset, joten ei ole kovin järkevää tehdä kohtaamistaan naisista oman pään sisällä pelottavan ihmeellisiä olentoja. Paitsi tietysti aikanaan niistä, joihin tutustut ja rakastut kunnolla. :)
hyvältä. Ihmiset tarvitsevat aina toivoa.
"Siksi minäkin suosittelisin yrittämään sellaisia naisia, joihin olet tutustunut ensin vähän paremmin. Kehottaisin myös suhtautumaan naisiin ihan vain kiinnostavina ihmisinä ja solmimaan aluksi kaverisuhteita ilman maailmaa mullistavia piiloagendoja. Varmaan sinulla tosin näitä naisystäviä jo riittääkin eli vaihe 1. on suoritettu eikä tarvitsisi tehdä muuta kuin se seuraava liike..."
Olen itse ainakin päätynyt siihen tulokseen että naiset pitävät miespuolisia kavereita samalla tasolla kuin naispuolisiakin kavereitaan. Myös pariutuminen on melkein yhtä todennäköistä kuin se että se nainen voi ruveta seurustelee yhden naispuolisen kaverinsa kanssa. Näin hieman kärjistettynä.
Se ainoa tuolla tavalla päättynyt suhteeni loppui aika nopeasti toisen jättämänä. Olen myös kuullut jatkuvasti tarinoita siitä, kuinka ei kannata alkaa suhteeseen kaverin kanssa. Tunnen myös melko vähän tarinoita, joissa ihmiset ystävystyvät ja päätyvät vasta myöhemmin seurustelemaan. En lähtisi enää tuolle polulle.
Moneen vuoteen en ole harjoittanut mitään, nakkasin kirveen kaivoon jossain teinivuosien loppumetreillä.
Tuttavapiirissä toki on naisia, enkä heti mene tuputtamaan kihlasormusta ja vaatimaan sitoutumista hellan ääreen, mikäli sellainen käsitys olisi päässyt syntymään.
Itsekin pidän tuttavien tuttavien kautta tutustumista parhaana vaihtoehtona, mutta kun todella jään sinne kaveriasteelle mikä rehellisesti sanottuna vituttaa niin lujaa etten enää siihen aio ryhtyä.
Monen kiltit miehet tekevät juuri sen virheen ja katselevat onnettomina vieressä kun häntäheikit korjaavat potin. Näissä asioissa ei kannata ottaa neuvoja kuin heiltä joilla on maksimitulokset takanaan, ja nämä maksimiritarit kertoivat että kaverilähestyminen on tuhoon tuomittu vaihtoehto.
Raaka totuus tuntuu olevan että hentoinenkin prinsessa tahtoo nussia, oikein kunnon hienhajuista rynkytysnaintia kaameassa krapulassa oksennuksentuoksuisessa makuuhuoneessa, ja lähtevätkin mieluummin sen kundin matkaan joka tarpeen voi tyydyttää, kuin sen joka kyllä kuuntelee ja on muuten kiva... muttei oikein mies eikä mikään.
(mainittakoon kuitenkin ettei krapulaseksi ole pääasiallinen tavoite)
Suurin syntini ei kuitenkaan liene koulutus eikä ulkomuoto, vaan yleinen munattomuus, ylipursuava analysointi ja riskien välttely.
Toden totta, on siis olemassa jotain särkymisaltista.
Ei tosiaan ole vahingossakaan päässyt kehittymään vaikutelmaa, että tuputtaisit kellekään kihlasormusta heti ensikättelyssä. :)
Tiedän ettet paljoa meidän naisten mielipiteitä täällä kuuntele, mutta vaikuttaisi kyllä siltä, ettei sinusta ole noiden ihailemiesi pelimiestenkään oppeja toteuttamaan ja hyvä niin. En kirjoitustesi perusteella usko, että haaveilisit sellaisista suhteista, joihin pelurit päätyvät. Tai oikeastaan kykenevät. Ihmisten käyttäminen on yleensä elämänvaihe, jonka aikana yritetään paeta vastuuta ja vaikeuksia itseturrutuksen avulla.
Kannattaisi siis kokeilla jotain uutta lähestymistapaa, mutta ilmeisesti vitutuksesi ei ole vieläkään saavuttanut kliimaksia, joka sysäisi toimimaan.
Raaka totuus on totta tosiaan se, että munattomien riskilaskelmien vankina elellessä menee koko nuoruusikä ohi samalla, kun ne jotka eivät pelkää pelaavat, satuttavat itsensä, eheytyvät, saavat kokea kaikkea kauheaa, saavat kokea kaikkea kaunista ja ennen kaikkea toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Ja kyllä, jokainen viriili nuori nainen tahtoo jossain vaiheessa päästä nussimaan eikä siinä ole mitään pelottavaa tai kauheaa. Ehkä olisi hyvä ottaa vähän rennompi asenne myös tähän seksuaaliseen puoleen eikä jumiutua estojensa armoille saati sitten tuomita niitä, jotka hakevat läheisyyttä vähän aktiivisemmin.
Näitä mustavalkoisia jaotteluja, joita täällä jatkuvasti harrastetaan en voi ymmärtää. Tahdon uskoa, ettei tämä ahdasmielisyys ole oikeasti totta, mutta kaipa sitä estynyt ihminen tarvitsee jonkin keinon tuntea itsensä vähän paremmaksi, kuin ne joiden tyyli pitää hauskaa ahdistaa.
Miksi nainen ei saisi nauttia läheisyydestä ja miksi hän ei saisi lähteä sellaisen miehen matkaan, joka tulee ja tekee selväksi kiinnostuksensa ilman, että sitä tarvitsee arvailla ja onkia? Ihmiset menevät yleensä sieltä missä aita on matalin ja vasta siinä vaiheessa, kun homma ei toimikaan alkaa oma yritys. Ei siitä kenenkään tarvitse katkeroitua. En itsekään odota, että joku tulisi hoitamaan kaiken tämän edessä olevan työlään muutoksen puolestani.
Myös nuo jaottelut lätkäjätkiin vs. kunnon miehiin ovat uskomattoman yksioikoisia. Ettekö ala jo kyllästyä tähän yksioikoisuuteen, johon takertumalla ette saa yhtään enempää naisia kuin ennenkään?
Ei sille voi mitään, että yleensä naisella ei ole niin hyvää itsetuntoa, että hän iskee miehensä itse ja tekee kaikki peliliikkeet tämän puolesta. Tahtoisin siirtyä itse tässä asiassa vähän tasa-arvoisemmaksi ja olla rohkea, mutta en ole siihen vielä valmis.
Minäkin olen siis "munaton", ylianalysoiva nyhjäke, joka lähtee rohkeiden (hyvin koulutettujen ja tekointellektuellien, kusipäisten) YTM:ien matkaan , koska he ovat niitä jotka uskaltavat tulla iskemään. Muiden, ehkä hiljaisempien ja herkempien miesten kanssa korkeintaan katseet kohtaavat ja siihen se sitten jää. Aina. (yleensä en kyllä edes uskalla katsoa silmiin miehiä, jotka vetoavat kunnolla).
Tämän vuoksi ymmärrän täysin mihin tuo riskien välttely johtaisi luultavimminkin omallakin kohdallani, jos olisin mies. En saisi koskaan keltään enkä olisi seurustellut ikinä. Nyt en jää yksin, kun edes osa miehistä lähestyy, mutta kun valikoima on huono, niin eipä se pidemmän päälle lohduta. Tosin piristäähän se vähän silloin tällöin, kun johonkin uuteen tyyppiin sekaantuu. Säädöt riittävät pitkäksi aikaa todistamaan, että olen miehille edes jokseenkin vetoava olio.
ATM:n pitäisi todistaa vetovoimansa itselleen omin voimin, joten vaikean haasteen edessä ollaan. Sama haaste on kuitenkin edessä jokaisella itselleen sopivan miehen haluavalla naisella. Kun ei enää riitä se, joka tulee ja ottaa on alettava itse yrittää vähän enemmän. Omasta sisimmästä on etsittävä voimaa ja kestävää itsekunnioitusta, joita eivät mitkään torjunnat voi luhistaa. Pitää itse määritellä itsensä.
Kuulostaa siltä, että olet Max jo hyvässä alussa tuon itsemäärittelyn kanssa. Tiedät että olet kivannäköinen ja fiksu. Tiedät myös että olet ujo etkä yritä tarpeeksi. Ymmärrän tuon yhdistelmän hankaluuden. On mielenkiintoista, kun oman arvonsa jollain tasolla ymmärtää, mutta silti se pelko torjunnasta pelottaa liian paljon ja kääntää ajatukset ajoittain kauhean kielteisiksi. Pelkään itse, että yksikin kielteinen vastareaktio mahdolliseen lähestymisyritykseeni murskaisi minut. Aivan epärealististahan tuollainen ajattelu on. Mitä ihmettä siinä voisi menettää, jos yrittäisi ja joku ei lämpenisi? Kuitenkin viikonloppu toisensa perään minä itse olen se ihminen, joka tuottaa sen torjunnan jo ennen, kuin mitään ehtii tapahtua. Poistun paikalta ja salaan kiinnostukseni. Sitten tulee joku jolle kaikki on ihan sama, lähden sen mukaan ja otan taas ennen pitkää henkisesti takkiin pahemmin, kuin jos olisin vaikka saanut kiltit pakit joltain söpöltä pojalta.
Ikävää että kulttuurievoluutio on vienyt tämän touhun niin hemmetin hankalaksi. Kauan sitten ei varmaan olisi paljoa sanoja tarvittu tällä libidolla :)...
Mutta nyt on vain pakko sinun, minun ja muiden nynnyjen ottaa ne ohjat käsiin ja lakata odottelemasta, että oikeanlainen tyyppi sattumalta tulee vastaan. Se tyyppi jota itse etsin ei taida olla niiden joukossa, jotka valomerkin aikaan ilmaantuvat luokseni. Se tyyppi jota sinä etsit ei taida olla se halveksimasi pelimiesten keskellä kihertävä beibe, vaan joku joka ihan varmasti lähtisi matkaasi, jos vain uskaltaisit tutustua ja yrittää etkä tekisi kaikesta ihan liian monimutkaista.
Ihmisten pariutuminen oli joskus maailman luonnollisin asia.
Ja loppuun kysymys:
Onko ATM-teoria auttanut yhtäkään miestä naisen löytämisessä?
Tämä on oikea toivon hautausmaa, mutta kyllä me tiedämme kaikki että näitä keskustelujakaan ei olisi ellei kukin vähän vielä elättelisi...
On tämä monitahoinen ihmissuhdemaailma vedetty liian yksinkertaiseksi. Eikö mitenkään olisi mahdollista ottaa huomioon, että naisilla on hyvin erilaisia tuntemuksia kaverimiehiään kohtaan.
Itselläni on ollut muutamia miespuolisia ystäviä, joita kohtaan en koskaan missään vaiheessa ole tuntenut mitään romanttista vetoa. Suureen osaan muita olen itse vedonnut ja he ovat vedonneet minuun seksuaalisesti, mentaalisesti ja vaikka miten muutenkin. Riippuu sitten kontekstista ja luonteenpiirteistä tapahtuuko mitään, koskaan.
Mutta toki jos näet baarissa muutaman vilkaisun jälkeen, että naisessa on ainesta seurusteluun, niin mikäs siinä. Hetken mielijohteesta voi toki toimia, mutta itselläni on ainakin pitkä ja hyvin intohimoinen suhde alkanut ystävyydestä.
Onnittelut poikkeuksellisen laadukkaasta postauksesta!
Vastatakseni kysymykseen onko ATMismi auttanut missään, ei oikeastaan. Se on vain luonut sekavalle "miks mää häviän aina?" vyydille siistit lokerot ja omat merkitykset.
On pahempaa olla hämillään asiasta X kuin todeta että X tapahtuu koska tuo geelitukka on kovempi ässä - eli korkeatasoisempi.
Kun asialla on nimi sitä voi käsitellä, edes jotenkin.
Mitä seksuaalisuudesta parjaamiseen tulee, se ei ollut tarkoitukseni vaan kyseenalaistaa kaverilähestymisen periaate, sillä siinähän ko. asia lakaistaan häveliäästi maton alle samalla kun se geelitukka heilahtaa paikalle ja tekee kiinnostuksensa ja tarkoitusperänsä selväksi - tarjoten matalan aidan ylitettäväksi.
Mitään pelottavaa tai kauheaa saatika parjattavaa ei asiassa siis ole, vaikka johonkin omat moraaliset rajat on vedettävä.
Turhauttavaa tosin kun on olemassa karkeasti jaoteltuna kaksi tapaa toimia joista kumpikaan ei omalla kohdalla toimi, samalla kun kuvitteellinen geelitukka voittaa parhaassa tapauksessa jopa tekemättä mitään.
Mitä menetettävää sitten pahimmillaan olisi, rahallisesti tai muuten mitattuna ei oikeastaan mitään, mutta itse tilanteessa se ei ole niin yksioikoista - kyseessä on hyväksyntä ja oma arvo, tavallaan.
Vaikkei kyyti olisikaan erityisen kylmää, ei ole koskaan mieltäylentävää kysyä kelpaako sellaisena kuin on, ja kuulla ettei just nyt.
Teknisesti ottaen tuossahan ei ole mitään, joku random-kanssaihminen ei voi määritellä kenenkään arvoa yksittäisen torjunnan perusteella, mutta kuten sanoin, itse tilanteessa asia on melkolailla toinen ja välittämättä oleminen on helpommin sanottu kuin tehty... vaikkakin aivan oikea ratkaisu.
Kaiken piehtaroinnin lomassa jää, kuten sanoit, elämä itsessään elämättä.
Itse itselleen todistamisen suhteen olet myös oikeassa ja asia on työn alla ollut jonkin aikaa, siltäosin vitutus on ajanut eteenpäin.
Onnittelut vielä poikkeuksellisen hyvästä postauksesta.
"Ja kyllä, jokainen viriili nuori nainen tahtoo jossain vaiheessa päästä nussimaan eikä siinä ole mitään pelottavaa tai kauheaa."
No ei siinä suoraan mitään pelottavaa ole, onpahan vain harvinaisen tympeää menoa.
Näitä sinun kirjoituksiasi on ihan mukava lukea silloin kun jätät sen
liiallisen kärjistämisen ja itsesi säälimisen vähemmälle.
Ennemmin tälläisia kirjoituksia, näistä on varmasti itsellesikin enemmän hyötyä.
Et sinä selvästikään ole läheskään niin toivoton tapaus kuin yrität itsellesi
vakuutella.
Ei muuta kuin hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja parempaa alkavaa viikkoa.
etkä alkanut kivittää kuluneilla ATM-mantroilla. Pahoittelen viestini sekavaa kieliasua. Yritin rekisteröidä tajunnanvirtaani vähän autenttisemmin ja jättää oikolukemisen vähemmälle. Jatkanpa samalla linjalla nyt, kun vauhtiin pääsin. Pitkästä aikaa ;)
Kyllähän me kaikki tiedämme, että sinussa on ainesta, potentiaalia ja ties mitä. Itsekin sen tiedät ja onneksi sinusta huokuu yritys viedä tämä tiedostus jopa käytännön tasolle. Ainakin sitten jossain vaiheessa, kun olet valmis. Älä kuitenkaan jää liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja elämään "sitten kun" -elämää.
Mitähän tässä pitäisi keksiä, että tapahtuisi jokin mullistus tavassamme suhtautua siihen maagiseen ohikiitävään hetkeen, jonka aikana pitää tehdä ratkaisu itsensä likoon pistämisestä? Ehkä pitäisi olla ovelampi, kuin nuo kaikki baarivonkaajat yhteensä ja juonia tilanteet siten, ettei yhteen hetkeen pakkautuisi liikaa jännitystä ja paineita. Pitäisi enemmin luoda niitä hetkiä koko ajan, olla rento asenne muihin ihmisiin ja tiedostaa se oma arvo siten, että se huokuu vetovoimana ympäristöön. Välillä onneksi tulee välähdyksiä siitä voimasta, mikä kaiken ujouden ja estyneisyyden alla piilee. Kyllä sen varmasti saa lietsottua itseä palvelemaan. Ihminen voi aina muuttaa ohjelmointiaan ja tätä kauttaa alkaa positiivinen lumipalloefekti.
Ehkä se voisi myös toimia, jos aloittaisi vähän helpommista haasteista. Yrittäisi vaikka edes katsoa kauniita (tarkoitan nyt kaikella tapaa kauniita) ihmisiä silmiin ja ottaa sitä kautta vähitellen itsellekin tasa-arvoista oikeutta lähestyä heitä. Itselleni jo tällainen "lähestyminen" on toisinaan äärettömän hankalaa. Koen etten ole tarpeeksi arvokas ihminen, että minulla olisi lupa katsoa ihailemiani miehiä. Ironista etten koe koskaan kenenkään muun irstaitakaan katseita mitenkään loukkaavina. Aika järkyttävää miten sitä huomaa ajattelevansa muita jotenkin perustavanlaatuisesti itseä parempina ihmisinä. Aika pohjalle sitä voi itsetuntonsa talloa omalla ajattelullaan.
Ja samaan aikaan kun minä pälyilen seiniä useat neidot, jotka eivät ole millään osa-alueella itseäni parempia, ottavat intensiivisen katsekontaktin, menevät rohkeasti juttelemaan ja ehdottelemaan kenelle tahtovat.
Tietysti asiaan edelleen vaikuttaa se, että liikun itse aina selvin päin baareissa ja nuo "rohkeat" neidot tuhannen päissään. No mutta onpahan sitten itsensä voittanut olo, kun jonain päivänä uskallan tehdä jotain mihin kellään muulla ei ole selvinpäin munaa :)
****
Ehkä noissa kaverillisen alun saaneissa lähestymisissä on se ongelma, että sen kaverillisen suhtautumisen jatkuessa liian kauan, homma lässähtää ja nainen luulee, ettei sinua kiinnosta. On siis pidettävä flirttiä yllä ja tehtävä vaikka edes vihjailemalla selväksi, että arvostaa toista myös naisena ja olisi avoin jollekin muullekin, kuin asialliselle kanssakäymiselle.
Eiköhän tämä vielä tästä. Itse ajattelin kokeilla ensi viikolla jotain uutta. Vaikka katsoa jotain komeaa miestä silmiin ja hymyillä. Aika hurjaa...
"On tämä monitahoinen ihmissuhdemaailma vedetty liian yksinkertaiseksi."
Kyllä minä mielestäni kirjoitin selkeästi että kyse oli lievästä kärjistämisestä. Kirjoitin myös nimenomaan kokemattoman miehen näkökulmasta, jolloin todennäköisyydet ovat pienempiä. En kuitenkaan näköjään kirjoittanut sitä...
"Eikö mitenkään olisi mahdollista ottaa huomioon, että naisilla on hyvin erilaisia tuntemuksia kaverimiehiään kohtaan."
Kyllä sen voi. Minä otan pitämällä vaan silmät auki jos joku naispuolisista kavereista saattaisi olla kiinostava kumppani. Ja todennäköisesti niin moni muukin ajattelee. Se vaan on todella iso kynnys kertoa kaverinaiselle tunteista, ja vaikka salaa toivoisinkin että näin voisi tapahtua, en todellakaan näe sitä realistisena ensisijaisena kanavana saada tyttöystävää. Varsinkin kun tälläkin hetkellä tunnen nolla naista jotka ovat sinkkuja.
"Mutta toki jos näet baarissa muutaman vilkaisun jälkeen, että naisessa on ainesta seurusteluun, niin mikäs siinä."
Enpä näe. Silti eniten pareja muodostuu juuri baarissa tutustumisen jälkeen (oliko 32%?), ja eipä baarissa tuntematonta lähestyessä tarvitse sentään ihan sen illan aikana päättää onko tytöstä tyttöystäväainesta. Tietenkin jos ei tykkää baareista niin eipä ole pakko mennä sieltä iskemään, mutta muuten ei mielestäni kannata sulkea tätä vaihtoehtoa.
"Hetken mielijohteesta voi toki toimia, mutta itselläni on ainakin pitkä ja hyvin intohimoinen suhde alkanut ystävyydestä."
Ja mun ainoa ystävyydestä syntynyt suhteentynkä päättyi tarpeettoman kauan kestäneeseen pahaan oloon. En näe mitään mieltä omista yksittäiskokemuksista tehdä johtopäätöksiä, mutta selkeästi suurin osa tuntemistani suhteista on alkanut ihan muulla tavalla kuin pitkän kaveruuden tuloksena.
PS: propsit siitä että yrität melko hyvinkin ymmärtää ongelmaa. Hyvä teksti tuossa alla.
kun meni tuo kärjistyskommenttisi ohi. Sitähän tämä keskustelu täällä väistämättä on, kun ei samaan viestiin voi kaikkia mahdollisia näkökulmia tunkea.
Itse en viitannut tuolla kaveruudesta lähtevällä seurustelulla mihinkään vuosikausien ystävyyteen, joka sitten jotenkin mystisesti "syttyy" rakkaudeksi. On todella hankalaa tosiaan pitkän ystävyyden jälkeen yhtäkkiä avautua tunteistaan ja riskit ovat todellakin suuret.
Kuitenkin niissä ihmissuhdekuvioissa, jotka minua ympäröivät aloitetaan seurustelu usein vähän pidemmän tuntemisen pohjalta. Se voi tietysti johtua siitä, että tietynlaiset harrastukset ja aktiviteetit keräävät yhteen ihmisiä, jotka väistämättä ystävystyvät ensin ja alkavat sitten seurustella. Moni toki näiden harrastusten vuoksi tapaa ensin baarissa, mutta yleensä yhteisten ystävien esitteleminä tai samaan porukkaan ajautumalla.
Tuo prosenttilukusi on aika lohdullinen. Itse liikun tällä hetkellä baarissa tosi paljon ja olen saanut kuulla jatkuvalla syötöllä ruikutusta siitä, ettei kukaan oikeasti muka löydä baarista seurustelukumppania.
Itsekään en yksittäisten tapausten pohjalta vedä yleisiä johtopäätöksiä, mutta tosiaan tiedän lukuisia baarissa ilman aikaisempaa tuntemista toisensa löytäneitä pareja sekä kaveruuspohjalta seurusteluun siirtyneitä pareja todella paljon. Jälkimmäinen tapa sopisi itselleni paremmin juuri siksi, että ehtisin rauhassa arvioida kenen kelkkaan olen hyppäämässä. Ilman aikaisempaa tutustumista olen yleensä päätynyt vääränlaisten miesten kanssa säätämään ja pahaa jälkeä on tullut.
Hienoa, että joku nainen myöntää miten paljon helpompaa naisilla on löytää kumppani. Naispuolisilla kavreilla poikaystävät vaihtuu lennosta ja baareissa riittää miehiä. Sinkkuajat ovat lyhyitä ja keskustelut pyörivät aina parisuhteiden ja seksin ympärillä. Mies puolisista kavereista suurin osa kärsii kroonisesta naisen puuttesta ja ovat olleen sinkkuna pitkään ja suurimman osan nuoruuttaan. Baareissakaan ei tarvitse pahemmin naisia ympäriltä hätyytellä. En usko, että on sattumaa, että naispuoliset kaverini ja miespuoliset kaverini edustavat keskimäärin näin ääripäitä. Jos minä olisin aina tehnyt, niin kuin suurin osa naisita tekee, eli ei mitään, niin en minäkään olisi koskaan seurustellut tai harrastanut yhden yön suhteita. Miehen täytyy pystyä aloitteeseen. Muuten saat elää yksin. Se on itselle ja monelle muulle ujohkolle suomalaisella miehelle toisinaan hankalaa ja hyvin ujoille lähes mahdotonta. Ehkä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, koko ATM-jutun ydin piilee tässä. Naisseuraa kyllä sais, jos vain uskaltaisi. Vuosien sivusta seuraaminen aiheuttaa katkeruutta ja naisvihaa. Itse pyrin baarissa olemaan vain "pienessä" kännissä, että saan edes hieman lisää rohkeutta. Luulenpa, että syy siihen miksi miehet ovat baareissa yleensä naisia tukevammassa humalassa johtuu juuri siitä, että heidän on tehtävä aloita ja vain runsaalla alkoholin määrällä he saavat tarpeeksi rohkeutta ja itseluottamusta. Naisen on helppo vaan istua ja nauttia alkoholia "sivistyneesti", kun ovat suosiolla jättäneet lähestymisen miehille. Siinä vaan antaa pakkeja, kunnes kiinnostava sattuu kohdalle.
No mutta näin se on ollut aina. Luonnonlaeille ei voi mitään, vaan niihin on sopuduttava ja hyväksyttävä ne. Naiset ei tee poikkeuksia lukuun ottamatta aloitteita. On turhaa vinkua siitä, koska asiaa ei voi muutta. Jos jotain asiaa ei voi muutta, niin täytyy vaan pyrkiä tulemaan asian kanssa toimeen ja löytää keinot asian selättämiseen. Helpommin tietty sanottu kuin tehty.
Ps. Pahoittelen huonoa kirjoitustaitoani
olla, että sitä vain näkee sen joukon niistä naisista, jotka "vaihtaa miestä, kuin sukkaa"? Samoin, kuin raskaudesta haaveilevasta kaikki tuntuu olevan raskaana?
Jos ajattelee, että eka seukkaus pitää olla alle 15-vuotiaana, niin toki sitä on sitten 2-kymppisenä jo ihan epätoivoinen, jos ei mitään ole ollut. Ja väkisinkin se epätoivo jossain näkyy.. Me ollaan hei yksilöitä kaikki, rajojen asettelu lisää vaan turhaan paineita!! Toisille sen parin löytäminen vaan on vaikeempaa, ku toisille, mutta ei se välttämättä merkitse, että ois tullut tehtyä jotain väärin!
Vaikka toisaalta tuntuiskin hyvältä, että löytäis tollasen miehen, joka ois oottanut parisuhdetta vuosikaudet, ku kuuta nousevaa, niin toimisko se sittenkään? Mitä se kertoo ihmisestä, jos koko elämänsä vaan oottaa jotain toista ihmistä tulevaksi ja valottavaksi loppuelämän? Aika paineet, naisellekin.. ;)
C'omoon hei, me ollaan oikeesti yksin täällä ja jos ei sitä oo miettinyt läpi, niin asenne on ainakin jonkin verran "viturallaan".
Kertokaa nyt mulle, mitä te kuvittelette sen parisuhteen muuttavan teen elämässä? Mun nähdäkseni parisuhde ei kykene yksinään yhtään mihinkään. Se on vaan sellanen kertoja: ystävän kanssa jaettu ilo on kaksinkertainen, elämänkumppanin kanssa se saattaa olla jopa 10 kertanen. Mut toisaalta jaettu suru ei välttis ookkaan vähemmän, ku puolet surusta, se kumppani saattaa vaan vaikeuttaa asioita entisestään. Siinä tarvitaan sitä omaa voimaa. Jos ei parisuhteen osapuolissa ole voimaa, ei sitä ole siinä suhteessakaan. Suhde on just sellanen, miks osapuolet sen tekee, ei siihen pysty nappaamaan ilmasta jotain "kivaa".
"Kertokaa nyt mulle, mitä te kuvittelette sen parisuhteen muuttavan teen elämässä? Mun nähdäkseni parisuhde ei kykene yksinään yhtään mihinkään. Se on vaan sellanen kertoja: ystävän kanssa jaettu ilo on kaksinkertainen, elämänkumppanin kanssa se saattaa olla jopa 10 kertanen."
Puhun luonnollisesti vaillla kokemusta, mutta luulisin että se toisi juuri tuota. Eli sitä että olisi joku jolle jakaa kaikki elämän asiat. Kun nuo kertoimet puuttuvat, elämä muuttuu vähitellen tasapaksuksi puuroksi, jossa on kyllä jonkin verran iloja ja suruja, mutta ennenkaikkea turtaa olemista. Vähitellen kaikki tunteetkin muuttuvat varsin tyhjiksi ja ontoiksi.
En muista milloin olisin viimeksi ollut todella onnellinen tai vaihtoehtoisesti todella surullinen. Ei minun ole nyt paha olla, oikeastaan ihan jees. Mutta tuntuu siltä kuin elämässä voisi olla jotain muutakin kuin tuo ihan jees tunne. Edes jotain.
Pidemmän päälle kun kaikki hyvätkin asiat alkavat tuntua niin mitättömiltä, kun niitä ei saa jakaa kenenkään kanssa. Toisaalta niin myös huonotkin asiat tuntuvat mitättömiltä. Mutta voisin veikata että mieluummin ottaisin molemmat vahvistettuina noilla kertoimilla. Jos siis voisin valita.
Ehkä tämä on valheellinen käsitys parisuhteesta. Mutta anna anteeksi, sillä en vain todellakaan tiedä mitä se todellisuudessa on. Olisi kovin hauska saada se selville.
..olit jättänyt lainauksesta sen toisen puolen pois.. ;)
Eli mielestäni tämä koko yhteiskunta tukee sitä valheellista ajatusta, että rakkauden löytäminen on onnellisuuden avain. Pskat ole.
parisuhde on vaan yks osa sitä elämää ja mitä pienemmistä ja useammista paloista ihmisen elämä koostuu sitä varmemmalla pohjalla sen voisi kuvitella olevan? Eli jos parisuhteelle annetaan 50 %:n osuus elämästä, sen puute tai loppuminen saa miltei ihmisen koko elämän luhistumaan. Not good? Eli ei pistetä sitä onnellisuutta kaikkea yhden ihmisen niskaan!! Kuten sanottu, ne kaveritkin voi olla niitä kertojia, niitä vaan pitää sitten olla enemmän?
Kun ihminen vois olla tyytyväinen siihen, mitä on.. Ensin halutaan parisuhdetta ja kun on se löydetty, halutaankin parempi parisuhde.. Ja vielä parempi.. Ja siinä se elämä sitten meneekin, sitä onnea etsiessä..
En toki sano, ettenkö toivoisi jokaisen saavan sitä kokea. Itsekin ajattelen sen olevan parhaimmillaan kuin loppusilaus tähän elämän onnistumiseen.
Mutta se, että realistisesti ajatellen MIKÄÄN asia tai ihminen(paitsi ehkä jokainen itse) ei pysty kääntämään elämän paskuutta täysin vastakkaiseen suuntaan. Sitä onnea voi kokea tosiaan ilman parisuhdettakin. Ja toisaalta parisuhteessa ihminen monesti on onnettomimmillaan..
Se kokonaiskuva ois tärkeetä nähdä. Nähkää myös ne onnettomat parisuhde"kohtaukset", älkääkä kuvitelko, että teidän parisuhteenne olis mahdollinen pienemmällä tuskalla.
Koska onnistuakseen parisuhde vaatii todellakin kliseisesti v a l t a v a t määrät työtä.
Enkä mä tarkota tällä vaan kompromisseja yms. yleistä ja tavallista "soopaa" siinä suhteessa, vaan myöskin sitä työskentelyä itsekseen, oman itsensä kanssa, ilman sitä parisuhdetta.
Ehkä te haette mielessänne sellaista "kehittyneempää" parisuhdetta, sitä johon pääsee vasta vuosien työn jälkeen ja näin hylkäätte muut, jotka ehkä olisivat kuitenkin lähempänä ja jopa tarpeellisia kehittäjiä teidän nykyiselle "tasollenne"??
Olin jonkin aikaa lukematta koko palstaa, joten tämä tulee nyt vähän jälkijunassa, mutta toivottavasti vilkuilet saamiasi kommentteja vielä.
Siis: Minunkin puolestani onnittelut ja kiitokset näissä yhteyksissä poikkeuksellisen korkeatasoisesta tekstistä!
lukemisesta ja ymmärtämisestä. Tulin iltani piristykseksi vielä tätä ketjua vilkuilemaan, sillä saan kyllä sähköpostiin ilmoituksen jonkun vastatessa viestiini.
Oikein hyvää ja AT-vapaata joulua sinulle ;)
Hei! Siis oikeesti kysyn, kun oon vähän välillä pihalla näistä keskusteluista, ja sä tiiät, koska sulla on tollanen nimimerkki: mikä on alemman tason mies? Mikä sitten se ylemmän? Onko joku keskitason mies? että siis kenestä täällä nyt sitten niinkun puhutaan, kun välillä se on nimetty insinööriksi, välillä nörtiksi, joskus köyhäksi jne. että mä en oikein pääse kärryille onko se luonne vai ammattijuttu? Onks se joku luokkaerojuttu?
Ja mitä sääntöjä, siis onks tää joku tän keskustelupalstan juttu inside-systeemi, vai joku aikamme ilmiö... joo, joo, mä asun siinä pullossa, mutta kun mulla on vaan töitä aina, niin emmä ehi pysyyn missään mukana, niin mä nyt yritän... Oonks mä nyt atn, ku en oo messissä?
ATM on ihan mitä tahansa, ainoa yhteinen tekijä on ettei hän pääse koskaan parisuhteeseen.
Keskitason mies pääsee joskus
YTM pääsee aina.
Kiitos vastauksesta. Mä en sitä käy sinänsä kiistään, enkä arvioimaan, mutta mietin vaan... ettei pääse koskaan parisuhteeseen kuulostaa aika hurjalta. Kyllä kai kaikille nyt joku kiva ihminen on. Se on varmaan vaan tunne, ettei "koskaan", etkai säkään oikeesti oo sitä mieltä ittestäs, ettet muka koskaan pääsis parisuhteeseen :)
No, mistäs minä tiiän, toi oli vaan tollasta ylimäärästä pohdintaa... mutta kiitos kuitenkin.
"Kyllä kai kaikille nyt joku kiva ihminen on"
Tämä on harhaluuloista yksi pahimpia