Pohdiskelin viime yön elämän tarkoitusta ja tulin siihen tulokseen, että miksi me tarvitsemme toista sukupuolta olevan ihmisen rinnallemme?
Kuinka moni meistä on esmes sen ensimmäisen suuren rakkautensa kanssa vieläkin, oletko sinä?
Nykyisin kun avioerotilastoo katsoo niin 70 prossaa eroaa, eikö olisi paljon helponpaa olla sitoutumatta ja mennä minne mieli ja halut tahtovat, koska niin tulee ennen pitkää käymään?
Miksi me sitoudumme, mitä saamme siltä toiselta osapuolelta?
Kuinka moni meistä on esmes sen ensimmäisen suuren rakkautensa kanssa vieläkin, oletko sinä?
Nykyisin kun avioerotilastoo katsoo niin 70 prossaa eroaa, eikö olisi paljon helponpaa olla sitoutumatta ja mennä minne mieli ja halut tahtovat, koska niin tulee ennen pitkää käymään?
Miksi me sitoudumme, mitä saamme siltä toiselta osapuolelta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pelkää että joutuu kohtaamaan kuoleman tai vakavan sairastumisen yksin. Toisesta ihmisestä haetaan turvaa ja vakautta.
ainakaan nuoruudessa elävän ihmisen syy. Elämä edessä ja tukka takana.
Vanhemmiten, eikös kuitenkin ystävät ja yhteiskunta pidä huolta "omistaan". Ei siihen tarvita rinnalla olevaa toista sukupuolta.
Seurannut miten julkinen terveydenhuolto pitää huolta vanhuksista? Uskotko muka että tilanne paranee nykyisestä, ja silloin kun itse olet vanha kaikille riittää hyvää hoitoa tarpeeksi?
Nuoret eivät välttämättä hirveästi tulevaisuuttaan stressaa, mutta toisaalta taas jokaisen on syytä pohtia sitä mitä elämältä on saamassa, ja kannattaako satsata aikaa ja vaivaa jolla parannetaan omia mahdollisuuksia tulevaisuudessa, vai vaan tyytyä siihen osaan mitä saa.
Aika kuluu nopeasti, samoin mahdollisuudet. Olet nuori tänään, keski-ikäinen huomenna ja kohta et enää muista kuinka kauan olet maannut likaisissa vaipoissa jossain yhteiskunnan hoitokodissa, joka on ylityöllistetty ja toimii miten sattuu. Jos jotain positiivista tilanteesta pitää löytää niin se on siinä ettet näe omaa tilaasi, vaan elät edelleen siinä nuoruudessa jota kerrot jokaiselle jonka tapaat.
Yhteiskunnan varaan ei voi eikä pidä laskea mitään. Asiat voivat olla kovin erilaiset nyt ja joskus 50v päästä.
Sulla on ihanan naivi käsitys ystävistä tai yhteiskunnasta.
Eri elämänvaiheissa varmaan vähän eri painotuksin, mutta eiköhän ihmiset pohjimmiltaan halua rakastaa ja tulla rakastetuiksi? Se pitää sitten taas valtavan paljon sisällään... Olisi kiinnostavaa testata raamatullisten ohjeitten toimivuutta käytännössä sellaisen henkilön kanssa, joka on itsekin vakuuttunut niistä.
En ole.
Varmaan on helpompaa olla sitoutumatta ja mennä minne mieli ja halut tahtovat, jos kerran jo valmiiksi niin uskoo. Sillon olisi hyvä löytää joku toinen samanhenkinen, olla tekemättä lapsia ja sotkea vain omat elämänsä.
Ihmiset varmaan sitoutuvat toisiinsa monenlaisen hyvän toivossa. Sen mitä toiselta saa, näkee vasta myöhemmin ja riippuu henkilöistä. En tarkoita mitään materiaalisia juttuja. Paljon varmaan riippuu siitä, missä määrin itse on valmis antamaan, jakamaan, uhrautumaan, unohtamaan, muistamaan, tekemään, vaikenemaan, sanomaan, osoittamaan tunteitaan, olemaan luotettava, huolehtimaan jne.
jokaiseen kysymykseeni, kiitos kaunis, vastaukset olivat samoja mitä ajattelen, mutta tuo "raamattu-osio" meni kyllä yli hilseen.
että se on viime kädessä biologiaa, se rakkaus. Mutta biologia pitäisi käsittää aika laajasti: se sisältää myös psyyken, joka on ihmiselle lajina ominainen.
Ja jos se on biologiaa, niin silloin tuon hankalan miksi-kysymyksen voi välttää ja sanoa: siksi että olemme sellaisia. Se on biologinen tarve muiden joukossa.
Musta kuitenkin tuntuu, että parisidos ei ole kehittynyt ensisijaisesti miehen ja naisen keskinäiseksi siteeksi, vaan se on kehittynyt jälkeläisten turvaamiseen. Eli parisidos menettää varsinaisen perustarkoituksensa, kun jälkeläiset on saateltu maailmalle.
Mutta onneksi me ei olla ihan noin suoraviivaisen yksinkertaisia olentoja. Kun se parisidos on meidän psyykessä ja ilmenee tunteina, niin parisidoksia voi olla ilman lapsiakin.
Ihmisessä biologia ja kulttuuri vaikuttavat yhdessä. Se miten me ajattelemme sitoutumisesta, on vain yksi mahdollinen, kulttuurinen versio biologisesta tarpeesta. Sen voisi varmaan tyydyttää muillakin tavoilla. Ja koska se on kulttuurin tuottama sovellus, siitä on paljon variaatioita. Se sallii myös tuon ajatuksen: en sitoudu, koska en tarvitse sitä. Keskimäärin ihmiset kuitenkin haluavat ja yrittävät sitoutua.
Ja en, en minäkään ole sen ensimmäisen suuren rakkauteni kanssa. Ei se kuitenkaa estä mua yrittämästä uudestaan.
miulle liian vaikeeksi käsitellä vastaustasi, johtuneeko siitä, että olen valvonut neljä viimeistä yötä, mutta lueskelen ja yritän saada selvää illalla kun herään, öitä.
Paha se on neljän valvotun yön päälle pohtia syntyjä syviä. Nukupa hyvin.
epäselväksi, olen valvonut töiden merkeissä. Öitä. Nukunhan mie:)
eri kriteerit: mielestäni sukupuoli kuuluu merkityksettömiin pikkuseikkoihin.
miksi? Kahdestaan on paljon kivempaa.
En ole ensimmäisen rakkauden kanssa tekemisissä.
Helpompaa olisi, mutta paljon tylsempää. Helpoin tapa ei ole se paras tapa useinkaan. Ei opi mistään mitään, jos menee aina siitä mistä aita on matalin. Tässäkään tapauksessa.
Siltä toiselta saa sitä mistä on pulaa, se toinen saa takas sitä mistä sillä on pulaa.
Hienoa että jotkut jaksavat pohdiskella.
Toinen olevainen on luotu siksi ettei sinun olisi ikävä olla tällä planeetalla yksiksesi.
Toisesta pitää osata päästää irti jos toinen niin tahtoo halutessaan. Julmaa mutta totta.
Tilastot kertovat omaa karua kieltään tunnetusta olevaisuudesta.
Toiselta osapuolelta saamme aina sen jota olemme hakemassa: turvaa, läheisyyttä, ymmärrystä eri muodoissaan.
tarkoita että toisen on oltava siinä jokapäiväisessä elämässä kokoajan mukana. Ei mulle olisi ainakaan vaikeaa rakastamaani mieheen sitoutua 110%:sti ja mennä vaikka naimisiin hänen kanssaan, vaikkei edes asuttaisi yhdessä. Se on kuitenkin oman tahdon asia se uskollisuus ja halua sitoutua. Itselleen sen lupauksen tekee silloin, eikä niinkään sille toiselle.
Yksinkin pärjään. En halua parisuhdetta, varsinkaan sen perinteisessä muodossa, yhteenmuutto jne, koska en ole vielä varma onko se minulle sopiva olomuoto. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö silti voi rakastaa miestä ja olla hänelle uskollinen.
ja ihmettelet tarvetta toista sukupuolta olevan ihmisen saamista rinnalle.
Minä olen pohtinut sitä miksi toinen sukupuoli ja sen rinnalle saaminen tuntuu olevan elämän tarkoitus naisille.
Ehkä se silloin on, jos on hätä lisääntymään ja biologinen kello tikittää. Muuten ei kaikilla naisilla ole mitään pakonomaista tarvetta saada miestä virelleen. Kai kaikki naiset sitten kaikkensa tekisivät, jos olis pakko olla joku siinä riippakivenä.
Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee sosiaalisen verkon.
Myöskin yhteiskuntamalli on tämä kuuluisa:
-mies
-nainen
-2 lasta
-kultainen noutaja
omakotitalo
-Opel
Kaikki muut mallit on periaatteessa "yhteiskuntavastaisia" ja sinkkuihmiset harvemmin tuottavat jälkikasvua.
Jälkikasvu vastaavasti luo yhteiskunnallista tulevaisuutta.
Ainakaan minä en ole enää ensimmäisen suuren rakkauden kanssa.
Avioerotilasto johtuu eniten taloudellisesta riippumattomuudesta.
Kun tulee vastaa ensimmäinen suurempi riita, päätetään erota.
Sitoutumisella mahdollisesti etsitään turvallisuuden ja pysyvyyden tuntoa.
Se mitä saa toiselta, on täysin kiinni ihmisestä, eikä sille ole olemassa täydellistä vastausta.
Yleispätevästi voisi ajatella, saa toisen aikuisen rinnalleen jonka kanssa viihtyy.
Tai hetken huumaa. Antamaan jotain itselle, toiset haluavat antaa takaisinkin. Sitähän se kaikki on.
Joillakin.