Lääkkeet pois

mulla on sama ongelma. olen käyttänyt 5 vuotta mieliala ja nukahtamislääkkeitä.Olisikohan mitään laitoshoitoa johon minä voisin mennä,Olisin valmis maksamaan melkoisesti jos onnistuisin pääsemään eroon lääkkeistä.Jotain terapiaa ehkä minä tarvitsisin.

Kymmenen vuoden fluoksetiininkäyttö on minusta liian kauan. Aluksi se auttoi oikein hyvin ja sain monin tavoin elämästä kiinni. Olen kroonisesti masennus- ja ahdistustyyppi, lienee persoonassa ja tunnepuolellakin ollut aina vähän vajetta, häiriöö. Kuitenkin semmoista tavanomaista ja taustoistani olen hyvin tavanomaisella tapaa traumatisoitunut sen minkä olen. Eli tämä tauti on meillä yleinen. En mene siihen nyt enempi.

Mutta mikään ei tunnu miltään, mikään ei säväytä. Kaikki ennen kiva kuin kuolee ja en edes mene enää niitä asioita kohden. Joulu tylsistyttää vain oloa ja vaikuttaa sivusta tosi ikäviltä nuo touhut ja joulukortit ja mitä lie. En saa mitään tunnetta. Okay, kristillinen puoli joulussa merkitsee kyllä ja siinä mielessä 'joulu joka päivä'. Myöskään uudet kokemukset ja asioiden näkemiset, ei huvita mikään. Yhä lisää hauan olla yksin, ihan kuin ihmettelen monistakin ystävistä, että miten olemme voineet olla kavereita, kun en enää tykkää hänestä, ja hänestä. - Minulla elämä on kaventunut hurjaa vauhtia; en tunne mitään enkä saa aikaan yhtikäs mitään. Yritän vain arvuutella koska saan kuolla, mutta im-vaarassa en ole. - Tämä ei ole normaalia! En tahdo olla tämmöinen! Onko tuo lääkitys muuttanut aivoni niin, että olen tämmöinen.

Tahdon ulos! Haluan takaisin semmoiseksi kuin olin ennen nykyaikaiseksi sanottuun lääkitykseen menoani! Ihan sama miltä tuntuu, mutta haluan ottaa sieltä juuresta uuden alun. Vaikken olisi tasapainoinen, en kuitenkaan halua tätä tunteettomuutta. Ehkä osaan olla muille ystävällinen, mutta sisälläni on salaisuus: olen kuin kuollut. Eivät toiset sitä huomaa, kun kuitenkin liikun.

Haluan julistaa tässä, että lopetan erittäin hitaasti fluoksen ja käytän tarvittaessa rauhoittaaa vaikka tukena. Teen sen vaikka menisi kuinka hitaasti ja kauan. Annan itselleni vuoden aikaa. Aloitan uutena vuonna. Jo nyt alan jättää vaikka kapselin viikossa pois, sekin pudottaa jo pitoisuutta pitkäss juoksussa. Vähintään 5 viikkoa tarvitaan, että elimistö on jokseenkin puhdas lääkkeestä, mutta lisään tuohon heti toiset 5 viikkoa. Entä aivosto ja sen eritykset ja hermosäikeet? Miten ne alkavat toimia ja yhdistyvätkö piuhat uudelleen jotenkin. Voisin vieroituksen aikana tehdä kaikkea, minkä tiedän olevan aivoille hyväksi, ehkä se auttaisi. Aiokudostakin kuulemma voi syntyä ja pitääkin syntyä aina uutta. Myös keski-iässä, eikö.

Mitäs joku sanoisi tähän? Anna jotakin viisautta minulle. Tahdon ulos tästä, tämä ei ole normaalia. Olen siis muka lääkisyksellä, mutta silti täysin toimeton, aloitekyvytön, ainoa mitä tekisin on maata ja nukkua. Mikään ei todellakaan ole mitään. Itseni koen hyvin epäonnistuneeksi nollaksi. Apua. (PS: Asun suurehkossa kaupungissa Suomessa, joten apukanavia ehkä löytäisin. Tarttisi sopia jonkun kanssa, että jos tulee kauhean paha olo, niin miten toimin..l?)