Olen tapaillut erästä miestä nyt muutaman kuukauden ajan. Ihan aikuisia ollaan ja molemmat ollaan aloitettu elämässä uuden luvun kirjoittaminen tässä vuoden sisällä. Meillä on yhteydenpito tiivistä eli viestitellään ja soitellaan päivittäin ja vietetään aikaa kahden kesken aina kun mahdollista. Työ ja lapset rajoittavat eniten.
Minua on alkanut mietityttämään tuo kahden keskinen vietetty aika. Suhde on tietty alkuvaiheessa vielä ja lässytellään ja leperrellään, hyväillään ja hellitään koko ajan, niin kuin suhteen ja rakastumisen alkuvaiheessa normaalisti käyttäydytään. Nukkumaan mennessä rakastellaan ja näin käy joka yö, kun olemme toistemme luona. Usein.
Seuraavasta päivästä ei kuitenkaan koskaan puhuta. Itse haluaisin tietää etukäteen, mitä tuleva päivä pitää sisällään, mutta toinen osapuoli ei koskaan kerro suunnitelmiaan, sanoo vain lähdön hetkellä, että nyt mä menen ja että soitellaan sitten illalla. Jättää niin kylmäksi.
En haluaisi ajatella suhteemme olevan pelkkää läheisyyttä, koska mies kertoo vierelläni olevan hyvä olla. Toisaalta hän ei omista tunteistaan paljoakaan minulle kerro. Kerran on sanonut, että on paha olla ilman minua. Toivoisin kuitenkin voivani edes jotain suunnitella hänen kanssaan etukäteen. Eikö mies sitten halua, pelkääkö hän sitoutumista vai onko meidän suhde just sitä, mitä pelkään? Mitä mieltä olette?
Minua on alkanut mietityttämään tuo kahden keskinen vietetty aika. Suhde on tietty alkuvaiheessa vielä ja lässytellään ja leperrellään, hyväillään ja hellitään koko ajan, niin kuin suhteen ja rakastumisen alkuvaiheessa normaalisti käyttäydytään. Nukkumaan mennessä rakastellaan ja näin käy joka yö, kun olemme toistemme luona. Usein.
Seuraavasta päivästä ei kuitenkaan koskaan puhuta. Itse haluaisin tietää etukäteen, mitä tuleva päivä pitää sisällään, mutta toinen osapuoli ei koskaan kerro suunnitelmiaan, sanoo vain lähdön hetkellä, että nyt mä menen ja että soitellaan sitten illalla. Jättää niin kylmäksi.
En haluaisi ajatella suhteemme olevan pelkkää läheisyyttä, koska mies kertoo vierelläni olevan hyvä olla. Toisaalta hän ei omista tunteistaan paljoakaan minulle kerro. Kerran on sanonut, että on paha olla ilman minua. Toivoisin kuitenkin voivani edes jotain suunnitella hänen kanssaan etukäteen. Eikö mies sitten halua, pelkääkö hän sitoutumista vai onko meidän suhde just sitä, mitä pelkään? Mitä mieltä olette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Arvelen, että kun noinkin paljon arkailee kertoa tekemisistään, niin kyse on juuri sitoutumisen pelosta. Tiedä sitten, voihan se olla hänen tapansakin toimia?
Omalla kohdalla olen usein seurustellut naisten kanssa, joilla on ollut vähän samanlainen tyyli ja olen sen itse tulkinnut sitoutumisen peloksi. Itse arvostan suuresti pitkaäaikaista suhdetta enkä tätä asiaa pidä piilossa suhteen alussakaan, joten ymmärrän sen, että toisin ajattelava nainen voi siitä ahdistua. Onhan minulla jo selvät kuviot mielessäni sille suhteelle.
Muutama kuukausi on omasta mielestäni jo niin pitkä aika, että sen toisenkin osapuolen olisi alettava jo jotakin stoutumisen merkkejä osoittamaan tai oma mielenkiintoni alkaa hiipumaan. Alan ajattelemaan, että toinen ei ole tosissaan ja miksi sitten itsekään panostaisin ihan kaikkea siihen suhteeseen. Kenties siksi olen sinkku (heh). No, aion etsiä sitoumiseen halukkaampaa kumppania ja eiköhän sekin vielä onnistu, vaikka taidankin olla aikatavalla "vanhanaikainen".
kunhan tuo arki koittaa niin voi myös mietiskellä eroja entiseen suhteeseen! Mulla on samanlainen juttu meneillään, mutta mun uus nainen vaan vouhottaa koirista, eikä puhu edes omista lapsistaan! Olen vähän alkanu epäillä kun lapsetkin asuvat isänsä luona että minkälainen muija se oikein on! Mun ohje on että varaudu nyt pahimpaan että kannattaa vaan ottaa päivä kerrallaan!