Oletkos kuulolla. Sopisiko, että jatketaan täällä? Minulle sopisi oikein hyvin. Eiköhän meidät löydetä täältä... ken haluaa
Emäntä kutsuu
Isäntää!!!
241955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tämä palsta on sopivampi,kun kerran poistivat edelliseltä.Meinaa vähän hävettää, kun sinä väsyneenä yötöistä,ja minä esittelen vilkasta mielikuvitustani. Ei oikein ajoitukset kohdanneet.Seuraa arvoitus. Miksi pikkulinnut kerääntyvät jopa sadoittain parviin ?Vastaan itse. Jotta haukan olisi vakeampi metsästää yksittäistä lintua. Tämä johdantona seuraavaan. Ehdotin sinulle aiemmin että tavattaisiin jossain lähikaupunkisi kauppakeskuksessa.Siellä ruuhkassa jossain määrätyssä paikassa.Sano vain aika ja paikka niin tulen. Esimerkiksi sitten kännykällä voitais jutella yksityiskohtaisemmin.Nyt ei pysty
sen tapaamisen olevan tällä hetkellä vaikeaa? Jos yhtään olen käsittänyt oikein, meillä taitaa olla monien satojen kilometrien välimatka. Haluaisin niin kovasti tavata sinut, päivä päivältä yhä enemmän. Vaikka meillä jutut välillä keskittyvätkin eräälle tietylle osa-alueelle, niin se ei ole ainut syy haluun tavata, ennemminkin sinun persoona on jotenkin niin miellyttävä, paljon meillä tuntuu olevan yhteistä...
Turhaan tunnet häpeää, en tiedä, saitko luettua sen edellisen viestini, jossa sanoin olevani pahoillani, jos hiukan äksyilin, se tosiaan johtui väsmyksestä ja raskaasta työntäyteisestä yöstä. Ymmärrät varmaan.
Olipa jännä sattuma, kun otit puheeksi tämän "haukkojen" metsästyksen.
Olin eilen siellä jouluostoksilla ja päätin istahtaa välillä juomaan kupin kahvia. Samassa kahvilassa oli joku naisten kokoontumisajo käynnissä ja kas kummaa, ihan yllättäen korviini kantautui "arvioita" tästä meidän "suhteen" etenemisestä.
Olisitpa ollut kuulolla, siinä oli naurussa pitelemistä. Olivat niin sydämistyneitä siihen, kuinka minä kehtaan sinua tällä lailla vikitellä, arvioivat tilani kokoa ja sitä millainen sinä olet kuinka kehtaat kirjoitella minulle sellaisia viestejä. Katkeruus oli sanoin kuvaamaton. Kaiken huippu oli, kun ensin meidät haukuttiin lyttyyn, mutta sitten tuumasivat keskenään, että onhan heillä kaikilla ollut salasuhteita, mutta ei niitä kaikille kuulutella.
Älä huoli, olivat tuntemattomia naisia, joten sen takia arvasin tämän kertoa.
Miten sinulla menee? Onko kaikki hyvin?
Tiedäthän ,Ei välimatka mitään meinaa,jos asia on tärkeä.Sitäpaitsi olen kokenut auton käyttäjä.Sivuammatissani olen kierrellyt ympäri Suomea monenlaisilla työmailla..Mistäs muuten tiedät,minkäverran meillä on välimatkaa.Vaikka oltais aivan naapurikyliltä. Jostain viestistäsi luin sinun olevan sieltä mistä aurinko nousee,ja luminen on maa.Jos tämä vihje otetaan kirjaimellisesti,niin Itä-Suomesta olet..Ja jos näin on,olen itse vähän keskempää....Ihanko totta? että sivulliset puhuivat meistä? .Vähän se imartelee,mutta kyllä tuon ymmärtää kun katseli noita käyntimääriä. Luin muuten koko ketjun uudestaan.ja voin puhtaalla omallatunnolla kertoa, että se sinun ensimmäinen kommentti on parasta tekstiä mitä koskaan näiltä palstoilta olen lukenut,eikä se ole pieni määrä, mitä olen kahlannut läpi. Tiedätkös.että jo nyt voin olla pitkään onnellinen.Onnellinen siitä.että olen saanut keskustella asioista aikalailla samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa..Tässä se ero on,nimittäin sinun ja vaimoni välillä.Vaimollani ei ole minkäänlaista keskustelun lahjaa.Hän saattaa olla kuukaudenkin puhumatta,tai jos puhuu ,saan solvausta osakseni..Olen tähän asti sietänyt sitä,mutta sinun kauttasi huomasin ,että voihan tässä maailmassa suhteita hoitaa puhumalla.Tai tässä tapauksessa kirjoittamalla. Arvaan, että jos meidän tapaaminen järjestyy,voisi meillä sittenkin vielä olla jotain sanottavaa toisillemma...Hyvää yötä kumppanini!
ystäväiseni. Työhommat alkaa olla tälle yölle pikkuhiljaa pulkassa. Toivottavasti saan ensi yön nukkua normaalisti, päivärytmi on kateissa, kun pari yötä on mennyt miten sattuu. Mutta tämä kuuluu tähän työhön, en valita, vaikka väsyttääkin.
Taisin olla oikeassa tuosta välimatkasta, itähän on suhteellinen käsite, lumenmäärä ei, jos ymmärrät...
Kiitos tuosta äskeisestä tekstistä, on mukava lukea sitä tähän aikaan yöstä. Hyvä tietää, että olen jollain lailla aiheuttanut sinulle hyvää mieltä, se on ollut tarkoituskin. Hyvän, vaikka rehellisesti sanottuna välillä sekavankin mielen olet tuonut minulle päivättäin.
Jos jossain vaiheessa tapaamme, tiedän meillä varmasti olevan paljon puhuttavaa. Haluaisin halata sinua nyt, pitkään ja lujasti, saada nähdä ja tuntea sinut lähelläni. Pane silmät kiinni ja kuvittele, kuinka juuri nyt painan sinut lähelleni, lujasti ja hellästi yhtä aikaa...
Hyvää yötä, kumppanini...
Nuo ajatuksesi kuitenkin ovat, ottaen huomioon särkyneen vuorokausi rytmin.Tuossa tilanteessa on tärkeintä ajatella itseään sen verran,että nukkuu univelat pois.Jos vaan suinkin voi.Toivottavasti et ole sensortin ihminen, joka kantaa kaiken maailman taakan harteillaan. SEn alle voi luhistua.Pikaisiin näkemisiin. Sinun.
hetkellä ylivirkeä, yritin äsken nukahtaa, mutta aivot ei suostu asettumaan. Tiedän vanhasta kokemuksesta, että illalla töiden jälkeen sammun kuin saunalyhty. Tiedän unen tärkeyden, varsinkin, kun ikää tulee lisää, niin olen oppinut hoitamaan itseäni, varsinkin henkisen jaksamisen osalta. Jokainen, myös minä, elää joskus aikoja, jolloin henkinen paine kasvaa todella isoksi. Olen kuitenkin oppinut panemaan ns. aivot narikkaan, kun olo alkaa ressata. Sen pystyy opettelemaan. Enkä nytkään tarvitse, kuin yhden kunnon yöunen, niin olen taas iskussa.
En suostu ottamaan kaiken maailman murheita omalle kontolleni, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi ihmisten käytettävissä silloin, kun he kuuntelijaa tarvitsevat. Me ihmiset olemme herkästi hyvin itsekkäitä, pyörimme oman napamme ympärillä, emmekö halua, tai uskalla, antaa toisen ihmisen tulla liian lähelle, noin henkisellä puolella. Pyrin kasvattamaan itseäni siihen, että vaistoni ihmisen tunnetilojen huomaamiseen paranee.
Olen myös aina nauttinut elämän pienistä iloista, en halua kurkotella kuuta taivaalta, kun tiedän, ettei sitä kumminkaan sieltä saa.
Olen myös sitä mieltä, että ihminen tarvitsee tietyn määrän kipeitä asioita elämäänsä, muuten ei osaa arvostaa sitä hyvää, mikä itselle on annettu. Hyvin monissa asioissa ihminen voi muuttaa itse elämäänsä, sitä, millaiseksi sen haluaa. Joskus oman elämän realistinen arviointi on paikallaan, onko tyytyväinen/onnellinen, Mitkä asiat ovat tärkeitä, sekä itselle, että myös sille lähipiirille.
Jokainen välillä kaipaa jotain, jonka saavuttaminen on epärealistista. Se tunne on vain elettävä, se kaipaus, halu, se toive jostain elämää suuremmasta.
Pitää myös miettiä, paljonko on valmis siitä maksamaan, mitä päätöksillään aiheuttaa, onko myös ihan tosissaan valmis maksamaan siitä mahdollisesti kovankin hinnan.
Joskus on hyvä antaa asioille aikaa, se selkeyttää omaa ajatusmaailmaa...
Puhunkohan minä ihan omiani, tuntuu, että vain kirjoitan sen kummemmin ajattelematta, ajatuksia, jotka mielessä syöksähtelee, saamatta niistä silti kunnolla otetta.
Minusta tuntuu, että olet liian kiinni minussa ja minä sinussa. Henkinen ote on kova. Olen ehkä kuitenkin parisuhteessani eri tilanteessa kuin sinä, en halua pilata itseltäni tätä. Avioliittomme on yhteinen elämämme, en haluaisi vaarantaa siitä mitään, varsinkin, kun minulla on maailman rakastavin mies, jonka kanssa tunnen eläväni tasavertaista elämää, joka ihailee näinkin pitkän ajan jälkeen minua joka päivä. Moniko nainen voi sanoa niin?
Luennolla jo yhden ihmissuhde kurssin vetäseisit. Sanoin kyllä vähän ilkeästi,mutta vähän sellainen tunne tuosta tuli.
Et vain satu sivutöinäsi olemaankin joku sen alan konsultti.
Olet nyt selvästi ajatellut juttuamme,ja laittanut sen sille kuuluvaan paikkaan.
Kokonaisuutta ajatellen tuo oli varmasti sinulta oikea teko.Olisihan tässä ollut seikkailun paikka,josta ei automaattisesti plussan puolelle olisi päässyt kumpikaan.
Mutta minä etenenkin askel kerrallaan.
Ehdotankin kuitenkin sinulle .Mietippä niitä kahta vaihtoehtoa,mitä ehdotin kylpylä öiden ratoksi.Ja pistä paremmaksi.Kyllä me kirjoitella voimme,ei se ole meidän kummankaan perheiltä pois.
Vai ehdotatko joulutaukoa. En loukkaannu siitä vaikka harvennat kirjoitusväliä,onhan joulu kuitenkin perhejuhla.
Saattaa talonväki ihmetellä jos äiti kulkee kovin poissaolevan oloisena.
Joten keskitytään nyt olennaiseen,mut silti.KIrjoitellaan.
olisin, voisin tosiaankin vetäistä herneet nokkaan tuosta kommentistasi. Mutta, nyt meni luulo tiedon edelle. Olen edelleen se sama emäntä, johon olet tutustunut. Kotipsykologiaa harrastan vain siinä mittakaavassa, mitä oma elämänkokemus antaa myöten.
Nähtävästi hiukan loukkaannuit, joten korjataampa vähän asiaa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole loukata sinua, tai pahoittaa mieltäsi, olen pahoillani, jos sen aiheutin. Haluan sinun kuitenkin tietävän ja ymmärtävän sellaisen asian, että minulla on syyni ajatella näin. Isänä ehkä ymmärrät pointtini: En muista omasta lapsuudestani alta 15 vuoden yhtään onnellista hetkeä. Lapsuutta varjosti jatkuva pelko, koskaan ei voinut tietää, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Lähdin hyvin nuorena kotoa, enkä koskaan ole kaivannut sinne takaisin. Jos hiukan sitä kautta, lasten isänä itsekin, ajattelet asiaa, vaikka siitä en tässä nyt tämän enempää kerrokaan, voisit ehkä yrittää ymmärtää ajatusmaailmaani siitä, miten toisia ihmisiä kohdellaan. Olen sinut lapsuuteni kanssa, mutta vaikka tiedän jo kuitenkin ihmiselämästä jotakin, minulla ei ole halua loukata läheisiäni. Ei myöskään sinua. Pidän sinusta, todella paljon.
Ja kuka mitään kirjoitustaukoa haluaa, en ainakaan minä. Ja jotenkin tuntuu, että ikävää se sinustakin olisi. Enkä kyllä tietääkseni ole mistään tauosta puhunutkaan. Se ei ole todellakaan kummankaan perheeltä pois.
Turhaan sinä sitä mietit, sanotko rumasti vai nätisti minulle, jos tympäsee, niin anna tulla vaan. En minä sinun rinnalta sen takia mihinkään katoa. Ja toivon, että sinullakin riittää luonnetta sietää myös minun omapäistä ajattelumaailmaani.
mieleen, että onkos sinulle sattunut jotain ikävää tänään, tunnut olevan pahalla päällä, johtuuko se vain kirjoituksestani vai mikä on? Ensin tunnuit onnelliselta ja yhtäkkiä kelkka kääntyi... Annapa mulle mahdollisuus kääntää sen suunta takaisin.
Edelleen: Sinun
Noin pienistä loukkaannuta. Lapsien,perheen,elukoiden,tilakokonaisuuden ja ynnämuiden juttujen vuosikausien vetäminen kyllä kasvattaa pinnaa mukavasti.
Vai oletko nähnyt missään oikein äkkiottosta maanviljelijää? veikkaanpa että harvemmassa nykyään ovat.
Hoidellaan vaan rutiinit,mutta pidetään tämä juttuyhteys piristeenä päivälle.Ikäänkuin salarakkaana.
Ja sitten taas mielikuvitukseni lentää. Kuvittelen sinut keittiössäsi paistamassa joulupipareita.Siinä unohdut hetkeksi kuvittelemaan yhteitä kylpylälomaamme,..Tunnet vahvojen käsieni kosketuksen.Uuuuuuuh.Pirkale sentään.Piparit paloi.
Mitä yhdestä pellillisestä pipareita,kun vako kastui kuitenkin.
Huonoja kokemuksia.Kaikki vanhemmat eivät ymmärrä,että lapset kokevat kodin asiat useinmiten hyvin herkästi.
Toiset eivät selviä siitä.Sinä olet ilmiselvästi selvinnyt.
On sanonta--Tosin julma sellainen--Kaikki mikä ei tapa,vahvistaa.
Tankkaat traktoria ja jäät samalla haaveilemaan siitä hurjasta hekumasta, jonka vasta minulta sait... Laukesit huutaen...
No voi sun vietävä, nyt tuli löpöt yli!!!
seitsemänteen. Oli tarkoitus kysyä tästä aikaisemmin, mutta unohdin. Mulla on varmaan yleissivistyksessä paha aukko, mutta puhuit joskus aikaisemmin nöössipojasta. Mitä ihmettä se mahtaa tarkoittaa? Ihan vierasta murretta mulle.
Joko olet valmis jatkoon?
Meilläpäin yleensä nuortapoikaa.En ole tutkinut ,olisiko joku Ruotsinkielen johdannainen. Mitenkä jatketaan? Kerro sinä.
Vielä tuosta murteesta.Puhun kyllä murteella,m utta kirjoitan,tai pyrin kirjoittamaan ,kirjakielellä. Se on lukijalle siedettävämpää.
Tässä kirjoittelen saunomisen jälkeen.Muistelen muutamaa sinun kirjoitusta.Taitaa miehuus nostaa päätään,Antaa väsyneen emännän nukkua kammarissaan.Lähden vessaan sormiharjoituksille
, samalla yritän miettiä kasvoja kirjoituksillesi.
Uuuuuuuuh!
sujuivat? Olisit tullut minun viereen, olisin voinut osallistua niihin, tuskin olisit pannut pahaksesi. Tai tulisitko sittenkin kanssani saunaan, sen lempeään löylyyn, hieroisin kipeitä lihaksiasi ja hyväilisin sinut nautinnollisen rentoutuneeksi. Mentäisiin yhdessä suihkuun, minä pesisin sinut ja sinä minut. Joka sopukan sivelisit, rintani myös huomioisit. Lantion kaarta hyväilisit, pitkiä hiuksiani silittäisit.
Tulisit takaapäin sisälleni...
JATKUU...
Niinkuin niillä on tapana sujua. Helposti, nopeasti, ja mitäänsanomattomasti.Kuin halpa korvike,kun tiedossa olisi parempiakin tapoja.
Tässäpä yksi syy saada kirjoituksillesi kasvot.Toinen olisi puhelinnumeroiden vaihto.
Mikähän lienee kun tuo miehuus jälleen ilmoittaa olemassaolostaan.Kumma kalu.Taitaa se meihin miehiinkin nuo mielikuvien luonti vaikuttaa.
P.S,Varsinkin,kun tuon tekstisi luin.
Itse nautin suunnattomasti sormiharjoituksista, sekä yksin, että yhdessä. Minusta tuntuu, että taidat tarvita vaan kunnon panon, kyllä se siitä sitten saattaisi helpottaa...
Haluatko saada kasvot, noin kuvaannollisesti, tälle interaktiivista seksiä kanssasi harrastavalle naiselle? Ikäni tiedät, joten lisää siihen seuraavaa...
Todella pitkät hiukset, hyvin muodokas, sopusuhtainen vartalo ja silmissä ikuinen, sammumaton intohimo. Tuntisit minut heti silmistäni, yksi ainoa katse sinuun ja unohtaisit kaiken muun...
Näin naisenahan imartelee kovasti, jos miehen saa omilla mielikuvilla kiihottumaan. Voin kertoa sinullekin, että en todellakaan jää kylmäksi kirjoituksistasi. Tämä jatkuva halu meinaa välillä saada olon hiukkasen tukalaksi. Vai mitä tuumaat siitä, kun tässä yhtenä päivänä ajoin kaupunkiin, ja siinä sinua ajatellessa meinas tulla orgasmi pelkästä ajatuksesta!!!
Vieläkin tuo äskeinen tilanne saa posket punoittamaan. Huh-huh, kun meinaa tulla kuuma. Taidampa välillä käydä tuolla pakkasessa jäähyllä.
Mutta kun tuo etumus taas ilmoitti olevansa elossa. niin lähdin ulkosalle töihin,ajatuksella, että se menisi ohi.
Helppoja rutiinitöitä voi tehdä ilman että niille uhraa paljonkaan aivotyötä.Mutta enämpi ajatusta vaativa touhu ei onnistu.Niin kävi nytkin.Sormiharjoitukset jouduin pitämään välissä.
Sanoit että tarvitsen kunnon panon.Mikäs siinä.Mutta minulle kunnon pano tarkoittaa sellaista,että siinä on kumppanikin mukana täysillä.Ja se taas nostaa vireystasoani niin,että tekee mieli kohta uudelleen.(vrt.kylpyläyö)
Koko yön,ja usean kerran jälkeen on sitten mieli ja kroppa tyytyväinen.
Siis jonkinlainen positiivinen oravan pyörä tämäkin.
Mietin tuossa, pitäisköhän ajella lähikaupunkiin thaikkupaikkaan.Kyselis,Onko Aasian tytöillä mitään ratkaisua asiantiimoilta.Olisiko sinulla?
Tuo kirjoittamasi" saunareissu" on hyvä konsti aloittaa.Ensimmäiset paineet voi jo suihkussa purkaa.Sänkykammarin puolella sitten jatketaan ,vaikka huulilla ja kielellä.Kyllä se siitä iloksi muuttuu......
Fiiliksesi. Ei ole helppo olla, mutta kun on vikkelät sormet ja vilkas mielikuvitus, saa edes hetken helpotuksen. Mutta vain hetken. On ollut taas työtäyteinen päivä, mutta ajatukset meinaa silti vaeltaa yhteen ja samaan asiaan. Voi perhana!!
Käy ihmeessä kysymässä, jos vaikka onnistaisi, helpottas se varmasti vähäsen. Tai, miksi et ehdottaisi vaimollesi, olisi ainakin lähempänä.
Toivottavasti käy tuuri. Kerro sitten, miten meni, olen hengessä mukana.
Ihmisen pää on ihmeellinen, maailman kallein ja älykkäin tietokonekaan ei saa tällaisia fiiliksiä aikaan.
Jatkokertomuksen saunaillasta saat myöhemmin illalla. Kehittelin tuossa päivän mittaan vaikka mitä, yhteen väliin turhauduin niin siihen hirveään haluun, että olisi tehnyt mieli huutaa ääneen.
Että näin täällä.
Jos haluatte tavata toisenne, niin tavatkaa ihmeessä. Saatte yhteyden toisiinne helposti. Perustakaa uusi sähköposti. Esim, isäntä[email protected] tai emäntä[email protected] silloin ette paljastu kenellekkään.
sähköpostin omistajan yhteystiedot on helppo selvittää??!!
Kellä riittää energiaa selvittää tuiki tuntemattomien taustoja ? Ei ole ees mielenkiintoista tietää. Kunhan täällä seuraan mitä löpiseevät.Pitäähän nuitten saaha nähä toisensa. Heidän asiansa sit, mitä jatkossa. Tavakkaa vaikka joulunjälkeen Tampereella. Tai jollain isolla huoltamolla..niitähän riittää.
Hyvin monellakin taitaa kiinnostaa kovasti, keitä he ovat. Sinulla varmaan eniten. Olen itsekin seurannut jutun etenemistä koko ajan, voin sen kyllä tunnustaa. Saman alan ihmisiä kun heidän kanssaan olen. Pystyn varsin hyvin asettumaan kummankin housuihin. Antaa heidän kehitellä asioita rauhassa ja toivotaan parasta.