Olen onneton suhteessani ja niin on puolisonikin. Me kyllä rakastamme toisiamme, mutta hän tylsistyy seurassani ja minä taasen tunnen olevani yksin tässä suhteessa. Yritän avata keskustelua aiheesta hänen kanssaan lähes päivittäin, mutta hän ei halua keskustella asiasta.
Kirjoitan tätä lähinnä purkaakseni ajatuksiani, sillä en tiedä onko suhteemme jatkamisessa enää järkeä. Olen jo pitkään katsonut vierestä hänen lisääntyvää alkoholinkäyttöään ja kasvavaa alakuloaan. Olen yrittänyt kuunnella ja tukea, mutta hän ei tahdo puhua minulle. Hän vaikuttaa kuukausi kuukaudelta masentuneemmalta, mutta apua ei suostu hakemaan, sillä paikkakunnaltamme ei kuulemma saa kunnon apua eikä hänellä omien sanojensa mukaan ole varaa sairastua.
Kuuntelijoita itselleen hän tuntuu hakevan muista naisista, joiden kanssa saattaa kyllä viettää aikaa paljonkin. Hän on avoimesti kertonut tuntevansa vetoa näitä toisia naisia kohtaan ja tietää tämän ahdistavan minua, mutta ei ole millään lailla ottanut tätä huomioon käytöksessään. Hän on toisinaan jopa kertonut minulle, että nämä naiset alkaisivat suhteeseen tai ainakin hyppäisivät sänkyyn hänen kanssaan, jos hän olisi vapaa.
Tiedän, ettei hän ikinä pettäisi minua fyysisesti (saattaisi jättää toisen takia, mutta ei pettää), mutta henkisesti hän on ollut poissa jo pitkään. Minusta on alkanut tuntua, että hän sitoo itsensä jatkuvasti muihin ihmisiin voidakseen välttää minua.
Minä rakastan häntä ja tahtoisin mielläni pysyä yhdessä, mutta en enää tiedä hänestä. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, mutta tulevaisuudesta ei keskustella. Tulisiko minun siis myöntää itselleni, ettei tämä enää korjaannu ja lähteä?
Kirjoitan tätä lähinnä purkaakseni ajatuksiani, sillä en tiedä onko suhteemme jatkamisessa enää järkeä. Olen jo pitkään katsonut vierestä hänen lisääntyvää alkoholinkäyttöään ja kasvavaa alakuloaan. Olen yrittänyt kuunnella ja tukea, mutta hän ei tahdo puhua minulle. Hän vaikuttaa kuukausi kuukaudelta masentuneemmalta, mutta apua ei suostu hakemaan, sillä paikkakunnaltamme ei kuulemma saa kunnon apua eikä hänellä omien sanojensa mukaan ole varaa sairastua.
Kuuntelijoita itselleen hän tuntuu hakevan muista naisista, joiden kanssa saattaa kyllä viettää aikaa paljonkin. Hän on avoimesti kertonut tuntevansa vetoa näitä toisia naisia kohtaan ja tietää tämän ahdistavan minua, mutta ei ole millään lailla ottanut tätä huomioon käytöksessään. Hän on toisinaan jopa kertonut minulle, että nämä naiset alkaisivat suhteeseen tai ainakin hyppäisivät sänkyyn hänen kanssaan, jos hän olisi vapaa.
Tiedän, ettei hän ikinä pettäisi minua fyysisesti (saattaisi jättää toisen takia, mutta ei pettää), mutta henkisesti hän on ollut poissa jo pitkään. Minusta on alkanut tuntua, että hän sitoo itsensä jatkuvasti muihin ihmisiin voidakseen välttää minua.
Minä rakastan häntä ja tahtoisin mielläni pysyä yhdessä, mutta en enää tiedä hänestä. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, mutta tulevaisuudesta ei keskustella. Tulisiko minun siis myöntää itselleni, ettei tämä enää korjaannu ja lähteä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo olen mies 40 ja kun luen näitä palstoja,vaan omaksi ajan kulukseni.Äskettäin lueskelin tuota
seksi osastoa.Kun kaiken lasken yhteen,vaikka ei ihmisen olekkaan hyvä olla yksin,niin tulen siihen tulokseen.Että kyllä tässä saatanan,media
aikakaudessa on,ja mitä vähemmän on ihmisten kanssa tuttu.Niin ainakin mun on helpommpi olla.
Kuin että joku olis aina oven takana tulossa kylään.Ja tv.nkin kun pitää kiini,ei lennä sitäkään sontaa silmille.Vielä kun vois olla ilman tätä härveliä.Eläämää oli hiukan vielä, ennen tätä kännyköiden,ja netin aikakautta.Nyt
tää on mitä on,ollan vihaisia,kiireisiä,ei tunneta enää,just ketään vanhaa tuttua.Kaikilla on jotain kummallisia salaisuuksia."Enkä kyllä ole itsekkän näistä vapaa,mutta mulla ei ole täs puolisoa,eikä näennäistä perhettä kärsimässä mun sekoiluistan."Irtosuhteita,homoja ja lesboja vielä naimisiin samaas.puolta olevat,ja helvetti adopt.tai keinoh.lapsia,kyllä on sellaista saatanallista meininkiä.Helvetin media sirkusta, kaikki melkein tahtoo olla staroja tms.Tää aika on just sellaita.Maista rohkeasti tästä, kielletystä hedelmästä,kallonkutistajatkin oikein suosittelee sitä,(kokemusta on)ja lääkärit.Tää nyt ehkä sivuaa paljonkin sun ongelmaasi,mut voisit otaa yhteyttä johonkin perhe neuvojaan,tai vastaavaan.Millekkä kallon kutistajalle sun on melko turha mennä,ne antaa sulle vaan jotain helvetin onnenpillereitä,tai masennus lääkeitä jotka maksaa pinen omaisuuden.
Ja kun niisäkin on niitä rutkasti,masennusta lisääviä vaikutuksia,ne pienet sivu vaikutukset kuten lihoaminen usein relusti,kun osa ihmisistä masentuesaan muutenkin alkaa syömään liikaa.Kun nykyisin liikutaan autoilla jne.silloin onhan se selvä,että energian tarve vähenee.ja vielä minkä laine työ on.Tai ota yhteyttä,johonkin kristilliseenyhteisöön.Siellä yleensä ymmärretään ihmistä.Ja kuunnellaa jos ei, luterilaisista niin onhan vapaita suuntia. Helunt.vapaak.pelastusa....varmaan jostain apua saat.Ja ennen kaikkea taidat tarvita nyt kuuntelijaa,jolla ei olekkaan antaa sulle mitään heti patentti ratkaisua.Koska sun miehes kyllä,
tekee itse oman päätöksen meneekö hän ilmeisesti?Jonkun toisen naisen kelkkaan,jos ei jo ole? Väkisin et voi kuitenkaan pitää häntä,mutta tukea tarvitset,ja luotettavaa ystävää.Joka jaksaa kuunella jne.toivon sydämestäni että saat
apua asiaasi.T.tähän maailman menoon kyllästynyt
luovuttaisi liian helposti! Onko teillä lapsia?
Meilläkään ei kommunikaatio toimi ja se fituttaa kohtalaisesti. Meil on kivaa sillon ku ollaan tekemisissä kavereiden kanssa mutta kahdestaan on ihmeellisen vaivaantunutta vääntöä. Siksi äijä onkin kiinostuneempi tietokoneista kuin musta ja koen sen melkoisena fittuiluna. Ei toimi, mut en ole kovin aktiivisesti yrittänyt keskustella tästä. Se ite on aloittanut tästä aiheesta mutta ei pysty käsittelemään sitä sen syvällisemmin kun että on tällainen ongelma. Se ei pysty sanomaan mikä mun puheessa ärsyttää ja miksi se ei voi kysyä mistä puhun jos poikkean hieman aiheesta tai palaan johonkin aiempaan asiaan. en o maailman selkein mut ei siit nyt tarttis vetää hernettä nenään. en mä tee sitä tahallaan. mua taas ei hirveesti innosta jutella kun toinenvetää pultit siitä että olen sellainen kuin olen. tulevaisuus ei näytä kovin lupaavalta. en tiedä miten on teidän laita. olitteko joskus aiemmin samalla aaltopituudella niin että yhteyden vois taas löytää. olemattomasta taas on vaikeaa rakentaa uutta siltaa ainakin jos ei ole tahtoa tarpeeksi.
Ihan kuin puhuisit minun suhteesta emännän kanssa!! Kun luin ton kirjotuksesi, ni alkasin todella miettimään..
Tämähän on tosiaan kun kirjoitit, poislukien noi "vieraiden naisten kannssa helpompi jutella"
En kans ymmärrä mikä TAI minkä takia mun ja mun emännän elämä on näin karille ajautunut..
Tuntuu välillä, että ei ratkaisuja tule ja sitten välillä että niihin löytyy ratkaisu. Olen itse kans haku teillä tämän asian kanssa ja se suoraa sanoen VI"%?&AA...
Haluan jatkaa suhdettamme, koska en ole vastaavaa naistä elämässäni tavannu(hän on kestänyt mun entisiä töppäilyjä yms.yms. vuosien varrella)
Hienoa että joku aloitti tämän topiikin, jotta sai mun silmät perskules auki.
KIITOS SULLE!!!
Enkä tiedä enää oikein tuosta rakkaudestakaan. Kai se siellä jossain pohjalla edelleen yrittää kituuttaa.
Minäkin tylsistyn usein vaimoni seurassa ja koen tukehtuvani siihen, että aina pitäisi olla läsnä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mitenkään liioittelenmatta tai liikaa itseä kehumatta täytyy myöntää, että hän ei ole yhtä sivistynyt, fiksu tai seurallinen kuin minä. Enemmän sellainen peruspessimistinen ja asioita aina negatiiviselta kantilta pohtiva sekä äärimmäisen epäsosiaalinen tapaus. Vaimolle se keskustelu on sitä että hän valittaa ja minun on pakko kuunnella. Minun tunteistani tai asioistani ei koskaan kysy. En minäkään kuppiin yleensä sylje, mutta vaimolle maistuu vaikka joka toinen päivä "parit kaljat" jos jääkaapissa vaan sattuu olemaan.
Suhteessamme se järki on tällä hetkllä yhtä kuin lapset ja oma koti (lue asuntolaina). varmaan tekisi todella hyvää suhteellemme jos vaikka joutuisin kuukaudeksi jollekin ulkomaankomennukselle.
Olen itsekin huomannut, että netissä on helppoa ja helpottavaa anonyymisti kertoa hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Helppoa siksi, että vieras ei vedä herneitä nenään koska mielipiteeni eivät loukkaa vierasta henkilökohtaisella tasolla. Ja helpottavaa koska usein vieraalta saa palautetta että sinä olet oikeassa ja vaimosi väärässä. Ja tätähän ei vaimo ikinä suostu missään kiistatilanteessa myöntämään. Koska siis kuuntelua, ymmärtämistä ja "sielujen sympatiaa" on helpompi löytää vierailta nettituttavuuksilta niin väkisinkin tulee usein mieleeni että onpa inhanan tuntuinen nainen, toimisikohan tämä livenäkin? Eli siis ihastumisia ei voi välttää ja kiinnostusta lähempään tutustumiseenkin.
En ole pettäjätyyppiä enkä ole ikinä pettänyt. En kuitenkaan uskalla sanoa ei koskaan, koska liha on heikko ja aloitteita naisilta tulee aina silloin tällöin. Olisi kaikin puolin helpottavaa jos joko saisimme sen kadonneen kipinän takaisin tai sitten puhallettaisiin rehellisesti peli poikki. Tällainen hiljaisella tulella käristäminen todellakin syö miestä.
"Yritän avata keskustelua aiheesta hänen kanssaan lähes päivittäin, mutta hän ei halua keskustella asiasta."
Lopeta piinaaminen! Esim. poikaystäväni ahdistuu suuresti, jos "hiillostan" ja yritän onkia vastauksia asioista joista hän ei halua puhua tai hänellä ei ole oikeastaan mielipidettä. Tyhjästä on paha nyhjästä.
"Olen jo pitkään katsonut vierestä hänen lisääntyvää alkoholinkäyttöään ja kasvavaa alakuloaan. Olen yrittänyt kuunnella ja tukea, mutta hän ei tahdo puhua minulle.."
Sinä et pysty häntä parantamaan, et ole varmasti ammattiauttaja eikä sellaiseksi tarvitse kenenkään ryhtyä oman terveytensä kustannuksella. Jos mies ei itse halua apua, sitä sinä hänelle et pysty tuputtamaan. Ihminen parantuu vain jos ITSE niin HALUAA!
että kuunteleminen on paljon vaikeampaa kuin puhuminen. Vähän kuin nopeusrajoitusten noudattaminen; kaikki osaavat ajaa ylinopeutta mutta harva osaa noudattaa rajoituksia.
Ongelmia ja mielipahaa ei kannata padota ja hautoa sisäänsä mutta raskasta on silläkin, joka joutuu aina olemaan sen tyhjennettäävän laskiämpärin alla.