Suurin piirtein kaikki tutut ovat pariutuneet ja sukulaisetkin alkavat jo ahdistella että jokos parempaa puoliskoa alkaisi löytyä.
Tekisi välillä mieli sanoa, että huolehtikaa vain perkele omista asioistanne, mutta kun ei kehtaa.
Toisaalta taas tuttavapiiri tuntee moniakin epätoivoisia vastakkaisen sukupuolen edustajia, jotka eivät baareista löydä kunnollisia puolisoehdokkaita ja joiden kanssa sopia treffit, mutta siinä taas on kohtalaisen ylitsepääsemätön ongelma nimeltään parinsadan kilometrin välimatka.
Näissä jutuissa kysyntä ja tarjonta eivät jostain syystä tunnu kohtaavan oikein millään.
Itse sitä vain kierrättää mukavia tyttöjä ravintoloissa ja vaikka missä vain saadakseen kuulla itsetuntoa hiveleviä lausahduksia tyyliin "sä olet tosi kuva MUTTA" ja "ollaan vaan kavereita".
Alkaa ottaa päähän, kun pariutuminen on tällaista sirkusta.
Pitäisiköhän kohta alkaa ensi töikseen jakelemaan mimmeille jotain kysymyslomakkeita tyyliin "aviosääty", "millä mielellä olet liikenteessä", "oletko haku päällä" ja vastausten perusteella sitten päättää, alkaako heidän kanssaan jutella vai toteaako vain että suksis nyt siitä haaskaamasta aikaani?
Järjestetyissä avioliitoissakin näemmä on puolensa.
Tekisi välillä mieli sanoa, että huolehtikaa vain perkele omista asioistanne, mutta kun ei kehtaa.
Toisaalta taas tuttavapiiri tuntee moniakin epätoivoisia vastakkaisen sukupuolen edustajia, jotka eivät baareista löydä kunnollisia puolisoehdokkaita ja joiden kanssa sopia treffit, mutta siinä taas on kohtalaisen ylitsepääsemätön ongelma nimeltään parinsadan kilometrin välimatka.
Näissä jutuissa kysyntä ja tarjonta eivät jostain syystä tunnu kohtaavan oikein millään.
Itse sitä vain kierrättää mukavia tyttöjä ravintoloissa ja vaikka missä vain saadakseen kuulla itsetuntoa hiveleviä lausahduksia tyyliin "sä olet tosi kuva MUTTA" ja "ollaan vaan kavereita".
Alkaa ottaa päähän, kun pariutuminen on tällaista sirkusta.
Pitäisiköhän kohta alkaa ensi töikseen jakelemaan mimmeille jotain kysymyslomakkeita tyyliin "aviosääty", "millä mielellä olet liikenteessä", "oletko haku päällä" ja vastausten perusteella sitten päättää, alkaako heidän kanssaan jutella vai toteaako vain että suksis nyt siitä haaskaamasta aikaani?
Järjestetyissä avioliitoissakin näemmä on puolensa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Järjestetyissä naimakaupoissa on ehdottomasti hyvät puolensa. Säästää hurjasti aikaa rahaa elämästään.
Teknologia-ihmisenä uskoisin että tulevaisuudessa tämä paritus organisoidaan ehkäpä valtion tasolta paremmin. Taisiis organisoidaan edes jotenkin nykyäänhän tämä on ihan sattuman kauppaa ja tuuria ja sen kyllä huomaa, yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja lyhyitä suhteita on aivan huikeasti.
Helpompi olisi vain profiloida kaikki halukkaat ja painaa hakunappia.
Tätä aikaa kestää jonkin verran mutta geeniteknologia jyrää lopulta ja pareja ei ehkä enää muodosteta nykyisessä mittakaavassa. Ei tarvita miehiä.
Ja sitten muutaman tuhannen vuoden päästä lapsia ei enää synnytetä vaan tuotetaan.
Mutta on se kyllä ironisen hauskaa että kaikista maapallon vipeltäjistä juuri ihmiselle tuottaa suurimpia vaikeuksia pariutuminen.
"Mutta on se kyllä ironisen hauskaa että kaikista maapallon vipeltäjistä juuri ihmiselle tuottaa suurimpia vaikeuksia pariutuminen."
*
Saattaahan se olla hankalaa kotieläimilläkin. Ketju kaulassa ja vieraan lajin edustaja ketjun päässä.
Miehen elämä Pakistanissa:
Järkiavioliitto 16-vuotiaana, avioliitto kestää koko iän.
Miehen elämä Suomessa:
3 pitkää suhdetta, 7 lyhyttä suhdetta, 22 sekalaista yhdenyön suhdetta, kolme sukupuolitautia, helvetisti rahanmenoa, 478 epäonnistunutta tutustumisyritystä, kaksi huoltajuuskiistaa, 1736 riitaa kotitöiden jakamisesta, 49 kertaa puolison pettämistä, 203 mustasukkaisuuskohtausta, 903 kertaa känni jotta unohtaisi yksinäisyytensä edes hetkeksi...
Just ton "Olet aivan mahtava tyyppi mutta" olen minäkin kuullut eräänkin kerran ja sylettää kun melkein arvaa jo etukäteen koska sen taas kuulee..
Sit toinen vakio on tämä: "siis hitto jos mä en seurustelis ton yltäpäältä veloissa olevan valehtelijan ja juopon kanssa niin sinut ottaisin".
Tuntuu ikävä kyllä siltä että on maailman suurin synti olla raitis,rehellinen,velaton,hyvin toimeen tuleva urheilua harrastava ok.näköinen/kroppainen mies...On se niin helvetin kivaa olla tosi mahtava tyyppi ja semmonen kenet kaikki seurustelevat naiset huolisi!
KYSYMYS:Päivittäin naiset jättää jonkun miehen toisen takia,minkä hemmetin takia edes semmonen nainen ei vaihda sitä"juoppoaan" minuun vaan vaihtaa sen toiseen Niin sanottuun renttuun.. ei ei,liikaa pyydetty minulta että jonkun saisin.
Ps.en ajatellut mennä kenellekkään tuttava pariskunnalle kylään katselemaan kun he "hellivät" toisiaan.
En mä nyt ihan noin synkkänä ole mitä kirjotuksesta voisi päätellä mutta kuitenkin. : )
No, ei se ehkä ihan ole niinkään että vain miehille sanotaan "kiitos ja näkemiin".
Naisena taas koen sen niin että ulkonäöllä on kohtuuton merkitys. En ole mikään petolinnun perse, mutta takapuoli ei ole missityyliin kiinteä vaan hivenen leveä ja rinnat ovat pienet. Paljon löytyy niitä miehiä, jotka hehkuttavat sitä miten helppo mun seurassa on olla ja miten mulle on helppo puhua ja miten olen mukava. Ok, ihan kivaa. Mutta kun en ole seksikäs, niin suhteeseen mun kanssa ei voi alkaa. :( Olen ns. "hyvä jätkä". Masentavaa sekin pitemmän päälle...
Sitten ne miehet seurustelevat niiden "missiensä" kanssa ja tulevat mulle itkemään, kun ne eukot ovat niin aivottomia ja tekivät sitä ja tätä. Silloin tekee aina mieli sanoa, että oma valinta.
Jessus!!! Ihankuin mä olisin kirjoittanut ton....mulla on ihan sama juttu.Ulkonäkö jne...mulla vaan erona se että persus on iso.
Mulla oli samanlaisii ajatuksia kuin sulla joku vuosi taaksepäin. En kestänyt sitä kun jouduin tottumaan rukkasiin, oikein hermojani raastoi ja olin vihainen. Alkoi ahdistamaan ja itseluottamus meni. Aloinkin harrastelemaan jotain muuta, että saisin ajatukset muualle. Aika kului ja sen myötä sainkin jotain vastakaikua vastakkaiselta sukupuolella. Ja kappas vaan nykyään oonkin jo varattu mies. Nykymaailma on kova, että ei se ole helppoa muillakaan. Mutta opetuksena sulle, että älä luovuta ja muuta asennettasi. Anna ajan kulkea niin kyllä se oikea vastaan tulee, kun hetki on sopiva ja kun olet sinut itsesi kanssa.