miksi en halua miestäni??

Vastauksena tuli: koska sillä on 4 nenänkarvaa!

päätyneet yhteen?

Lievästi sanottuna häiritsee sinun tuo jauhaminen kuinka pidät "hyvävartaloisista" ja ettei miehesi sinua sytytä.

Olisihan se nyt typerää että vika olisi missään muualla kuin sinun korvien välissä.

Siellähän se tasan tarkkaan on.

Jos olisin tuo mies ja puhuisit minusta "oma ihana kultana" mutta olisit muiden perään niin lentäisit ulos kuin pyryharakka.

Olet ulkonäkökeskeinen paska joka ei tiedä mitä rakkaus edes on.

Yritätkö rakastua ihmiseen, johon tutustuit netissä ja joka vaikutti muuten kaikin puolin sopivalta, mutta tavatessa ulkonäkö alkoikin häiritä?

Jos niin on, niin omasta kokemuksesta voin kertoa, että tilanne vain pahenee ajan myötä. Jos toinen ei sytytä niin hän ei sytytä, vaikka olisi muuten kuinka kultainen ja ihana.

Voihan perkele kuinka hullua juttua. Kunnollinen, ja mahtava mies, mutta ei ole hyväkroppainen. OLet tosi hullu kun puhut tuollaista paskaa. Ilmoita muille naisille, niin kyllä miehellesi riittää ottajia. Sulla on tosi pahasti vikaa korvien välissä.

kuntosalille. Kunto-ohjaaja laatii teille oman henk.kohtaisen ohjelman. Vielä on aikaa saada hyvä kroppa ensi kesäksi. Mitä muuta kuntosalillakäynti voi tuoda parisuhteeseenne?

Ulkonäköjuttu on kyllä jännä asia. Olin aina aiemmin ihastunut ja rakastunut tummiin ja komeisiin miehiin, mutta sitten tutustuin netin kautta yhden miehen ajatuksiin ja rakastuin häneen jo kirjoitellessa. Hän on tavallisen näköinen, mutta nyt kun olemme seurustelleet jo pari vuotta, niin suunnilleen jumaloin häntä ja olen ylpeä hänestä miehenä, vaikka hän onkin ihan tavallisen näköinen. Muuten luonteeltaan kaikin puolin unelmatyyppi. Kai se niin on, että kun kunnolla rakastuu, niin ulkonäkö ei ole pääasia, vaan intohimo tulee muuta kautta.

Jotenkin kuvittelen sinun tilanteesi olevan sellainen, että et ole hänen kanssaan henkisesti samalla aaltopituudella ja näin haet syytä hänen kropastaan. Samalla yrität selittää itsellesi, että hän olisi sinulle järkevä ja kunnollinen valinta ja koet melkein velvollisuudeksi yrittää rakastua häneen. Saattaa tietysti olla, että suhteenne syvenee, mutta ei kehenkään voi järjen avulla väkisin rakastua. Myöhemmin kuitenkin kaipaat jotain muuta. Joku tuolla jo vastasikin, että ota suhteeseen etäisyyttä ja kuulostele miltä elämäsi maistuisi ilman häntä. Jos et suuremmin miestä kaipaa, niin vapauta hänet sellaiselle, joka jumaloi häntä.

"olen mietinyt monta kertaa miksen halua miestäni"

Vastaat melkein heti perään omaan kysymykseesi:

"mieheni on kyllä komea mutta hänen kroppansa ei vain minua sytytä"

Jatkat:

"minulla on aina ollut vain hyväkroppaisia miehiä joten johtuuko siitäkin tämä haluttomuus??"

No mistä muusta tämä tilanne muka edes voisi johtua? Tee tilannearvio. Onko sinulla mahdollisuuksia noihin hyväkroppaisiin miehiin vai onko tyytyminen nykyiseen? Tämä kuulostaa karulta ja kyyniseltä, mutta mikäli sinulla on mahkut sinulle soveliaampiin miehiin, lienee parasta nostaa kytkintä nyt heti eikä sitten myöhemmin kun kaikki on vaikampaa.

Etsi naisia,niillä on vartalot sinunkin makuun.

vaistoista. On tieteellisesti todistettu että naiset valitsisivat perheen huoltajaksi mukavan ja kunnollisen mutta siittäjäksi testosteronia uhkuvan adoniksen. Selittyy sillä että testosteronimiehet periyttävät hyviä geenejä ja hyvää immuniteettia mutta eivät ole välttämättä yksiavioisia isätyyppejä. Naiset vaistoavat tämän ja siksi haikailevat machomiesten perään... Varsinkin munasolun irtoamisen aikaan.

Pieni suhdetarina..

Täytyy sanoa että monenlaista kommenttia on tullut viestiisi, ja ei ole minun tapaistani kirjottaa nettiin palstalle näinkin henk. koht. asiasta, mutta tavallaan ymmärsin minkälaista pointtia haet kirjoituksessasi. Pahoittelen että olet saanut kovaa kommenttia muilta lukijoilta, niinkuin hyvääkin. Itse en aio kommentoida sinun suhdetta, koska en tiedä tarkalleen noin lyhyen tekstin perusteella mistä voisi oikeasti olla kyse. Tässä vain omakohtainen kokemus ja miten me ollaan toimittu omassa suhteessamme.

Me ollaan seurusteltu poikakaverini kanssa 3v, ja ensimmäisenä vuotena ei harrastettu seksiä. Tavattiin kun oltiin opiskelijoita, ja hän oli ensimmäinen ihastukseni josta tuli rakkauteni. Poikakaveri jaksoi odottaa, ja kumpikin ajatteli samalla tavalla, että seksi ei ollut meidän suhteen tärkein asia, myös useasti puhuttiin sen aloittamisesta, kun olisi sen aika, ja tuntuu siltä. Minulla ei silloinkaan ollut suuria haluja seksiä kohtaan poikaystäväni knassa (hän oli ensimmäiseni), ja suhteen alkukaan ei ikinä ollut kauhean kiihkeä (tunnettiin 2vuotta ennen kuin mentiin yhteen).

Kun vuoden jälkeen sitten päätettiin aloittaa yhteinen seksielämä, niin halut seksiin ei silloinkaan olleet muuttuneet. Alussa kuitenkin seksi meni hyvin, mutta kun aikaa kului huomasin että viimeisetkin halut kuihtuivat ja kaikesta tuli väkinäisempää, ei tehnyt mieli, ja useasti sanoin suoriin vihjailuihin selkeästi EI, ja aloin vältellä tilanteita mitkä mahdollisesti saattoivat johtaa seksiin. Tämä taas johti siihen, että suhteessa ei ollut enää edes hyväilyä, eikä suukkoja ja tuntui entistä enemmän, kuin koskaan, että oltiin enemmänkin kavereita kuin parisuhteessa. (Tästä puhuttiin usein seksikeskusteluiden ja riitojen yhteydessä, että kummastakin on tuntunut jo usein suhteen alussa, että oltaisiin kuin kavereita jotka asuvat yhdessä, tultiin kuitenkin tulokseen että rakkautta on monenlaista, ja se mitä mediassa näkyy ja hehkutetaan on jostain mars-planeetalta repäistyä, ja että tämä on sitä todellisuutta ja arkea).

Harrastimme seksiä n. 1 kertaa kahden kuukauden aikana ja sekin oli minun osaltani pakosta. Omalta osaltani olisin voinut olla kokonaan ilman.(poikaystävä olisi halunnut vähintään 2-3 kertaa viikossa). Ajatus aiheutti enemmän ja enemmän ahdistusta, ja tuntui ettei tämä ollut normaalia. Tilanne kuitenkin jatkui näin 1,5 vuotta eikä yhteistä syytä, tai muuta korjattavaa näyttänyt löytyvän. Myös poikaystävästä huomasin että hän oli hyvin turhautunut, kun asioista puhuminen, ja erilaiset teot eivät tuntuneet auttavan, myös kaikki meidän tekemiset arkena, ja muulloin pyöri vain tämän ongelman ympärillä. Ymmärrän häntä hyvin, koska voin kuvitella miltä torjutuksi tuleminen tällaisissa asioissa tuntuu miehen näkökulmasta.. Hän tunsi riittämättömyyttä ja että hänessä olisi jotain vikaa, vaikka sanoin useasti että niin ei ollut. Seksi teknisesti on hyvää, kumpikin tietää kyllä mistä toinen tykkää, ja tulemme yhtä aikaa, myös Orgasmit on hyviä.

Hän ei ikinä painostanut minua seksiin, tai usein syyttänyt minua haluttomuudesta, vaikka välillä näinkin että mieli olisi tehnyt. Joskus seksi alkoi hyvin ja minäkin olin halukas, mutta kesken kaiken saatoin tuntea itseni likaiseksi tai tuntea ällötystä ja ruveta itkemään. Toivoin useasti, että tuntisin kiihkeyttä ja voisin rakastella hänen kanssaan, niin että kumpikin meistä saisi oikeasti muutakin, kuin sen orgasmin...

Puolivuotta sitten käytiin ero-keskusteluja ja kummatkin itkivät, kun teki kipeää. Tunteita oli tietysti paljon (ja kyllä voin sanoa että rakastan poikaystävääni vaikka en seksuaalista vetoa aina tunnekkaan häntä kohtaan).
Ero kesti huikeat 2 päivää, ja sitten oltiin taas yhdessä. Yritettiin sopia seksiin liittyvistä asioista niin, että kummallekkaan ei tulisi paha mieli ja pohdittiin yhdessä mistä haluttomuus mahtoi johtua. Selvää syytä ei löydetty, ja nyt ollaan yritetty olla puhumatta ja riitelemättä asiasta, tai siihen liittyvistä aiheista. Se on osittain auttanut omaan haluttomuuteeni, ei ole koko ajan tarvinnut selitellä että miksi ei ja en halua sinua koska???.. Tällaiset keskustelut luovat vain negatiivista ilmapiiriä, ja vie varmasti viimeisetkin halut sen tekemiseen. Myös useat epäonnistuneet kerrat vahvistavat mielikuvaa siitä kuinka huono on sängyssä, ja miten negatiivinen kokemus seksi on. Jos tällaisia kokemuksia tulee koko ajan toinen toisensa jälkeen niin kynnys sen aloittamiseen laskee huimasti.

Viime kerralla, kun harrastimme seksiä 3 vuotis päivänämme niin tuntui pitkästä aikaa hyvältä, enkä ahdistunut läheskään niin paljon kuin muina kertoina. Asiaan saattoi myös osittain vaikuttaa ajankohdan sopiminen etukäteen ja sille varattu aikaa.

Voin edelleenkin sanoa että rakastan häntä kovasti, ja me ollaan kumpikin omasta mielestämme jalat maanpäällä tyyppiä. Keskustelemme kaikista kun vähänkin mättää ja olemme olleet valmiita tekemään suhteen eteen paljon, koska mielestämme nykypäivänä parit eroavat liian helposti. Tilanne meidän välillä ei vieläkään ole korjaantunut täysin, mutta ajan kanssa se vielä paranee. Ymmärrän jos asioista on keskusteltu, eikä mikään muutu yrittämisenkään jälkeen niin sitten eroa voi harkita mutta muiden mielipiteet eivät saisi vaikuttaa! Se on teidän välinen suhde, ja on loukkaavaa kuulla ulkopuolisten ihmisten kommentoivan että te ette olleetkaan ikinä kauhean sopiva pari, tai puhua pahaa existä.
Joku siinä ihmisessä on kuitenkin viehättänyt, ja JOTAIN tunteita täytyy olla jos on kimppaankin asti menty.

Olen itsekkin miettinyt syytä haluttomuuteen.. On kyllä käynyt mielessäni pariinkin otteeseen että ulkonäkö voisi olla syy?? Itse voin sanoa että RAKASTAN miestäni ihan sama mitä mieltä muut ovat, mutta erota en aio yhden ulkonäön vuoksi, kun kaikki muu toimii suhteessa täydellisesti! Niin kauan kun poikaystäväni jaksaa olla kanssani kärsivällinen, niin koitamme ajan kanssa muuttaa asiaa.

Teillä ei ole välillänne kemiaa,siinä se.

yhteen.on itsekin kokemusta tuollaisesta parisuhteessa jossa kauan roikuinkin kun miehessä ei ollut vikaa ja "rakastin häntä". Jossain vaiheessa pitkän roikkumisen jälkeen (suhteessa ei siis ongelmia, muuta kuin itseni kanssa)vihdoin jätin miehen ja vaikka se pahalta tuntuikin jättää ihminen josta syvästi välitin ja aivot jankkasivat hänen olevan täydellinen niin myöhemmin en ole katunut. se mies on jotakin toista varten ja sinun unelmamiehesi hiihhtelee muualla.