ei kykene eron jälkeen kertomaan naiselle, missä meni vikaan? Suuttuu vaan ja lyö luurin korvaan, vaikka hän on se joka jätti ja teki sen vielä meilillä. Ero tuli yllätyksenä, koska edellisellä tapaamiskerralla hän oli vielä sanojensa mukaan sitoutunut suhteeseen. Kun kysyin että missä vaiheessa hänelle tuli mieleen lopettaa suhde, niin mies alkaa huutaa ja sanoo, ettei ole mitään järkeä vatvoa asiaa.
Luulisi, että jättäjä vahvempana osapuolena haluaisi olla edes jollain tavalla tukena jätetylle ja pystyisi selvittämään asioita.
Luulisi, että jättäjä vahvempana osapuolena haluaisi olla edes jollain tavalla tukena jätetylle ja pystyisi selvittämään asioita.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kylä jämpti o näi.
Mies ei pysty olemaan tukena edes itselleen. Ei pysty käsittelemään vielä omaa tilannettakaan joten miksi pitäs pystyy tukemaan toista.
hän tahtoo vaan unohtaa... Mut miks sie haluisit takertua kiinni siihen mieheen?
päästä yli, mutta se on vaikeaa kun tuntuu että jos noinkin perusrehellisen oloiseen mieheen ei voi luottaa, niin miten kehenkään? Halusin kuulla hänen suustaan, että oli harkinnut eroa jo aiemmin ja puhui paskaa mulle. Myöntäisi, että on paskiainen! Sitten voisin jatkaa eteenpäin ja uskoa, että kaikki miehet eivät ole tuollaisia.
Se ei tahdo tunnustaa asiaa, mut joku sitä ahdistaa. Se vois johtuu siitä että sortus uudelleen ku puhuu sinun kaa. NYt se vaan tahtoo kivettää julkisivunsa ja käpertyy omaan oloonsa ja tahtoo paikata asiat itsesnä kanssa...
On sillä joku syy erota, mut ehkäpä se ei halua kertoa sitä sulle...
syytä? Jos ei pidä itseään paskiaisena vaikka vedätti, niin mistä on kyse? Jos pitää mua paskiaisena, niin mitäpä sanoi olevansa sitoutunut!
asiat varmaan selkiytyy kuhan se saa itte ensin ne käsiteltyä. Miehiltä se, että ne pystyy puhumaan asioista, vaatii vähän enemmän aikaa. Etenki jos nainen ei osaa käsitellä miestä ja osaa avata tämän lukkoja.
ruveta availemaan kenenkään lukkoja, kun on itse ihan lukossa. Ei tuon kanssa voi enää mistään jutella. Sanoi ettei halua että otan enää yhteyttä.
ois pitäny aukoo ajat sitte... "Mut ku luulin et kaikki oli hyvin"
Jospa se kasvaa siitä vähän ku aikuistuu. Parin vuoden kuluttua tilanteen saattaa saada selvitettyy ihan rauhallisesti....
on availla miehen lukkoja, ainakaan päätoimisesti. Eikä niitä voi avata, jos toinen piilottaa avaimet lukoista puhumattakaan.
joskus vastauksen saamiseen on nähtävä vähän vaivaa.. SAadakseen pitää osata antaa..
Ootko miettiny omalla kohdalla mikä meni pieleen?
sitten kuulemisen arvoinen, jos sitä pitää pimittää. Jotakin tyyliin "lakkasin yhtäkkiä jostakin syystä pitämästä sinusta tarpeeksi".
Olen miettinyt tietysti, että mikä mussa on vikana. Sitten tajusin, ettei ole mitään järkeä syyttää itseään.
vaan itsekritiikistä. Kun vähän tuli sellanen olo että teidän roolit on menny pikkusen sekasi parisuhteen erossa.
Mies ku tavalleen pysyy jääräpäisesti huonommassaki suhteessa kun taas nainen on valmiimpi luopumaan huonosta suhteesta etsiäkseen sitä onnea. Kumminki miehen verbaalinen lahjakkuus, tai siis sen puute ei oo vaihtanu paikkaa, vaan tää jättäjä ei saa nyt tuotua ulos sitä ongelmaa mikä sen aiheuttaa sen eroamisen...
Ei oo helppoo myöntää olleesa väärässä.
sitten olla todella huono ihminen, kun kerran mies jättää, vaikka suuressa osaa suhteista nainen on se jättäjä? Oikein extra vikaa sitten minussa...
Kiitos vaan.
miten naisten kaa kommunikointi on aina näin vaikeeta.
Esitin sen asian siten että miehes on erilainen. Se varmaan tajus että sie et ollu sen sydämen valittu. HYvä ja järkevä vaihtoehto kyllä johon TEORIASSA vois rakastuu.
No entä sit ku se tajus ettei rakastakaan sinua... Ei kyse ole ihmisten huonoudesta. Ehkä hieman matalasta itsetunnosta, mitä oletit joten raakaa totuutta ei uskalla esittää ku tahtoo kuitenki suojella toista, mutta valkosta valhettakaan ei oikeen osaa sanoo.
Ihmiset on erilaisia, kaikki ei sovi oikein kohdilleen. Miehes on voin TAHTOA suhdetta ja porskuttaa aikasa etiäpäin sillä, mut sit se vauhti lakkaa. JA jos tuntuu ettei tulevaisuutta löydy yhdessä niin on helppo lähtee jatkamaan.
Mut koskaan eroaminen ei johdu ainoastaan yhdestä ihmisestä.
muuttua niin äkkiä. Se että jos tahtoo suhdetta mutta sisimmässään tietää, ettei ole oikean kanssa, mutta silti sanoo olevansa sitoutunut ja että on hyvä olla suhteessa, on paskamaisuutta ja vedättämistä. Se tahtominen, yrittäminen tai miksi sitä kutsuukin, TEORIASSA rakastettavan kanssa on valehtelua.
ei ole toisen tunteiden suojelua että huutaa puhelimessa ja lyö luurin korvaan, eikä halua kuulla enää mitään. Vähempää vahinkoa saa aikaan, kun sanoo suoraan että nyt lopahti tunteet ja on aika jatkaa eteenpäin.
itsekritiistä siinä tapauksessa, kun mies tajuaa ettei nainen ole sydämen valittu?
ennen ku haukkuu miehen ihan pystyyn. Itkee ja vittuileee sille päin naamaa. sen jälkeen kysyy että mikä menee pieleen.
Siinä ois kyllä kilahtaneella osapuolella syytä kattoo peiliin. Sukupuolesta välittämättä.
vittuilleeni päin naamaa. Säilytin rauhallisuuteni toisin kuin mies, ja kysyin rauhallisella äänellä että milloin hänellä tuli mieleen ettei suhteesta tule mitään. Tuohon sain vastaukseksi pelkkää huutoa, mihin en vastannut huudolla tai vittuilulla.
Itsekseni olen sitten tietysti itkenyt täällä jo viikon verran.
ei mieli muutu, sen asian vaan tunnustaa itelleen... On tota tullu itekkii hakattua päätä seinään sen verta että näkee asioita vähän erivalossa.
Joskus sen asian hyväksyminen on vaan vähän vaikeeta.
BTw... naiselta tää on vähän epäkohteliasta, mut miten vanha sie ooT?
on vasta poika.
voinu käsitellä paremminki. Miehelle tuo huuto ja räyhäys on defenssimekanismi. Aggressiivinen käytös kun kokee ajautuneensa nurkkaan josta ei pääse ulos..
Vähän niinku arka koira joka hyökkää kimppuun ku ei pääse pakoon.
parempi käsittely olisi ollut se, etten olisi lainkaan ottanut yhteyttä enää.
Kai se tunsi itsensä nurkkaan ahdetuksi, koska ei voinut myöntää tehneensä tahallaan väärin. Kukapa haluaisi tuntea itsensä kusipääksi?
Mulle se olisi kuitenkin ollut pelastus, koska sitten olisin voinut jatkaa puhtaalta pöydältä uutta kohti. Nyt jäin jumiin tähän, koska en voi luottaa omaan arvostelukykyyn miesten suhteen.
on kaksi lasta.
olla kovinkaa avoin keskustelemaan tunteistaan. Oma isä on nimittäin vähän samanlainen. Se alkaa kanssa räyhäämään jos se ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiks... menee pari päivää ku se muotoilee yhtä lausetta...
tässä nyt vähän niin kuin sellainen sijaiskärsijä sen miehen sijaan. Pahoittelut, ja kiitos siitä. ü
sen, eikä keksisi kaiken maailman tekosyitä ja lähettelisi niitä meilitse. Eniten ärsyttää se, että aina aiemmin ystävällisesti ja huomaavaisesti käyttäytynyt mies muuttuu yhtäkkiä käytökseltään viholliseksi tai siis ikään kuin olisin hänen vihollisensa. Se, etten ole hänen elämänsä valittu ei tarkoita, että mua saa kohdella kuin vierasta sikaa. Ei ole mun syy, jos hän ei pidäkään musta tarpeeksi.
Olen nuori nainen ainakin omasta mielestäni ja mieleltäni. ü
defenssiä... Kun ei osaa käsitellä asiaa niin tekee jotain typerää josta ei seuraa ikinä mitään hyvää..
kypsä mies henkisesti, vaikka alussa vaikuttikin. Täytyy seuraavalla kerralla valita paremmin.
Nyt nukkumaan, hyvää yötä.
ALota vaan puhtaalta pöydältä. Ihmiset tekee virheitä aina :) Siihen voit luottaa.
Nii ja mie yritän hoitaa tätä sijaiskärsijän ja paikkailijan roolia vastedeski. Tähänki tottuu... ollos hyvä
Jättäjä ei suinkaan aina ole se vahvempi osapuoli, vaikka jätetystä saattaa siltä tuntuakin.
on aina paljon pahempi ainakin oman kokemuksen mukaan.
voi toki olla pahempi.
Ajattelin vain a.p:n lausumaa, että "jättäjä vahvempana osapuolena haluaisi olla edes jollain tavalla tukena"... jne. Jättämistilanteissa voi syy toki olla jätetyssäkin, mutta usein se on myös jättäjässä. Hän ei osaa käsitellä suhteen ongelmia ja siksi lopettaa koko suhteen tms.
Yritin sanoa, että vaikka se jättämistilanne on jätetyn kannalta ehkä pahempi, niin siitä huolimatta se jättäjä ei välttämättä ole henkisesti vahvemmilla. A.p:n tarinan mukaan tuo voisi olla juuri se tilanne: kun se mies ei kykene edes kertomaan, mistä on kyse. Ei se mun mielestä tunnu kovin vakaalla perustalla seisovan.
Mutta toki jätettyä se tilanne satuttaa.
"Mut koskaan eroaminen ei johdu ainoastaan yhdestä ihmisestä."
AMEN. Ja kukaan meistä ei ole niin täydellinen, etteikö itsetutkiskelulla vois parantua, nih.
Ja varsinaisena vastauksena edelliselle: olet sitten päässyt jättäjänä ilmeisesti helpolla. Oma kokemus ei välttämättä ole se ihan koko totuus!!
Mulle se osa ei ollut mitenkään helppo ja musta jako: jättäjä=julma jätetty=uhri, on harvinaisen typerä!!
...paskaa kaataa jätetyn niskaan, eiköhän siinä jätetyksi tulemisessakin ole sulattelemista. Miksi ihmeessä pitäis vielä alkaa yksityiskohtaisesti käymään läpi ne asiat jotka saivat jättäjän toteamaan, että "tää ei oo mua varten".
melko yksityiskohtaisesti läpi joukon tekosyitä, joissa ei ollut paljon mieltä. Osa oli hänen itsensä keksimiä, mitä olin muka sanonut. Vaikkapa sellainen, että olin muka avoimesti vihjannut yhteenmuuttamisesta, mitä en todellakaan ollut tehnyt. Sanoin ostavani oman yksiön läheltä työpaikkaani.
Miksi sitten heti, kun kysyy oikeista asioista, niin saa huutoa niskaansa? Ei mua niin kiinnostakaan tietää, että miksei hän pitänyt tarpeeksi vaan miksi valehteli.
...., jos mikään vastaus ei kelpaa.
hyvin.
Jospa ne olivat sun mielestäsi tekosyitä, mutta miehelle itselleen ihan todellisia syitä? Pienistä puroista muodostuu usein valtameriä.
Mitä muuten tulee tuohon asuntohommeliin, niin jospa sekin osaltaan sai miehen heräämään siihen, jotta te olette ihan erilaisissa elämäntilanteissa? Onko miehellä itsellään millainen asuntotilanne/elämäntilanne, onko jälkikasvua vai onko sellainen vasta toiveissa? Tuollaisethan vaikuttaa.
Mä sanoisin että teidän suhde päättyi miehen keskenkasvuisuuteen. Älä turhia jää vatvomaan tuollaista miestä. Ei ole sen arvoinen. Unohda ja mene ettenpäin. Löydät varmasti parempaa.
lähes aina, jos jättäjä ei halua tai pysty tekoaan selittämään kyseessä on uusi nainen/mies. Sitä ei vaan uskalleta sanoa. En ole lukenut koko ketjua, mutta tuli sellainen tunne, et tossakin on kyse siitä, et miehel on jo joku toinen.
Usein, ei kuitenkaan aina, epäilisin minäkin olevan noin.
sinulle, voisin lyödä elämäni vetoa että mies on pyöritellyt sitä pitempään mielessään. Nyt sai sitten kakisteltua sen julki. Tuosta sen taas näkee ettei sanoilla ja sanomisilla ole yhtään mitään v*tun väliä *huokaus*
Vatvominen, no eihän se sillä miksikään muutu, mutta voipa olla että olette vielä jossain tekemisissä kunhan aikaa kuluu. Ehkä piankin. Ehkä sitten saat(te) vatvottua asianne.
Niin joo, jätettyähän se tietenkin kaivelee enemmän asioiden selvittelemättömyys koska jättäjä on usein pyöritellyt asiat vähintään pääpiirteittäin mielessään selviksi, ei tarvitse kuin lähteä tai näyttää mihin suuntaa ovi aukeaa, niin sanoakseni. Mikä lienee ihan selvää, mutta totesin nyt kumminkin.
Vielä vatvomisesta, niin mun mielestäni olisi hyvä puhua asiat halki erotessa.
Aika vaikee on itse selvitä eteenpäin, jos toisen kanssa ei voi keskustella asiasta joka johti välirikkoon. Ihan vaan kenen ihmisen kanssa erotessa, vaikka ystävästä tai muusta pitkästä ihmissuhteesta.
Puhumaton on se, joka 'lyö' toista alas...vielä suhteen päätyttyäkin.
Minä olen lopettanut turhien turisemisen vasta sitten kun liian myöhään olen todennut, ettei toinen edes kuuntele saati ymmärrä. Joskus toinen takertuu ja on hirveän ahdistavaa yrittää semmoiselle puhua mitään.
Tiedän toisaalta miltä tuntuu, kun toinen ei puhu mitään. Siinä jää tyhjän päälle. Oma selviytyminen on vaikeaa, kun jää vaille vastauksia. Jonkun kanssa kuitenkin on puhuttava asiat. Pitää saada äänensä kuuluville ja peilata omia tunteita.
Eri asia ne, jotka tahallaan pitää mykkäkoulua. Se voi jatkua vuosikymmeniä. Parempi unohtaa tuollanen ihminen kokonaan.