Oon seurustellu puoltoista vuotta ja tää on mun eka kunnollinen suhde. Aiemmin olin ihan hulluna jätkäkaveriini ja seksi maistui aina kuin mahdollista, mutta nyt ei tee seksiä mieli enää juuri ollenkaan, ja silloin ku tekee niin jätkäkaveri on liian väsynyt tai sillä on muuta tekemistä. Musta tuntuu kuin mun tunteet ois pikkuhiljaa hiipumassa, vaikka jätkäkaveri onkin tosi ihana ja pitää paljon hyvänä ja hellii. Jotenki on vaan tullu sellainen fiilis et jotain puuttuu. Miten saan sen säpinän takaisin? Johtuisko se siitä etten ykskaks rakastakaan häntä, vai onko se vaan arki joka on tullu meidän elämään.. Tää mietityttää mua tosi paljo, enkä tiedä mitä tekisin.
maistuu puulta
Michelle
2621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Tilanteesi on varmaan monille tuttu. Arki astuu jossain välissä kuvioon mukaan ja myös arjen keskellä suhteen pitäisi toimia.
Ihan ensiksi suosittelen teille keskustelua. Keskustelkaa suhteestanne, siitä mihin olette suhteessanne menossa, mitä haluatte, jne. Lista on loputon. Myös seksipuolesta kannattaa puhua. Puhumalla saatte ainakin omat toivenne, tunteenne yms. esille.
Millaisia vapaa-ajan harrastuksia teillä on? Käyttekä yhdessä missään? Tiedä kokemuksesta, että pelkkä kotona oleilu ei auta suhdetta. Täytyy olla muutakin kuin koti. Yhteiset ja erilliset harrastukset. Juhlimaan sekä yksin että yhdessä.
Seksielämää saa parannettua myöskin. Juuri puhumalla. Mutta myös ilahduttamalla toista: pukeudu oikein seksikkäästi, viettele miehesi,... Tai ihan vaan hyväilyä, hierontaa ilman seksiä. Läheisyyttä, toisen huomioimista.
Omassa ex-suhteessani seksi ei sujunut ollenkaan viimeisenä parina vuotena. Puhuin asiasta, pukeuduin joskus seksikkäästi, miellytin miestä. Mitään en saanut, mies sai suuseksiä. Aina ei asioita saa parannettua, mutta yrittää kannattaa.
Olette tulleet ehkä siihen vaiheeseen suhteessanne kun alun huuma ja rakastumisen tunne on luonnollisestikin ohi.
Tässä vaiheessa sitä pitäs alkaa rakastaan toista.
Suhteen pitäs jotenkin muuttua rakastumisesta rakastamiseksi.
Kun alun huuma on ohi parisuhde vasta alkaa.
Aletaan näkeen toinen aivan oikeesti eikä rakkastumisfiltterin läpi. Todellisuus astuu kuvaa eikä mikään ole enää sellasta fantasiaa kun on pää pyörällä pelkästä toisen ajattelemisesta.
Nyt alkaa sitten näkyä oisko teistä oikeesti pariksi. Viihdyttekö yhdessä, suhtautuminen elämään ja toisiin ihmisiin. Millainen tämä ihminen sitten oikeesti onkaan. Haluaisinko jakaa tämän kanssa elämäni.
Totuutta on joskun niin huumaavan alkutaipaleen jälkeen vaikea katsoa silmiin.
Avioliitto on päivällinen jossa jälkiruoka tarjoillaan ensin.
Voi kun sitä osaiskin valita seksikumppaninsa pelkän seksin takia ja ajatella jo alkuvaiheessa joitain miehiä ihan vakavasti parisuhteen luomis tarkoituksessa.
Aviomiestä ei kai kantsis puutteessa lähtee etsiin. Kun yleensähän se tulee valittua seksuaalisen haluan takia se mies.
Kyllä se on ihan tuurin kauppaa tuo parittelu.
Mulla kävi vähän huonosti. Luulin alkuhuumaa ja rakastumista rakkaudeksi ja sillä tiellä vielä ollaan. Kolme lasta. 16 vuotta takana. Yhdessä ollaan muutta puulta maistuu eikä minkäänlaista parisuhdetta. Ei kiinnostuksenkohteen. Keskustellaan ei aaltopituudella eri asioista. Koti on yhteinen ja rahaa on, siinäpä se.
Kannattaa harkita.