Minä en koskaan, mieheni joka vuosi.
En ole koskaan saanut syntymäpäiväkorttiakaan, mieheni joka vuosi.
En ole koskaan saanut syntymäpäiväkorttiakaan, mieheni joka vuosi.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mies saa äidiltään ja anopiltaan..
Kaipa me sitten ollaan niin tuhmia;D
Annan joka joulu jokaiselle miniälle jonkin sellaisen lahjan, josta on yhdessä sovittu. Useimmiten se on ollut laukku, korvakorut tai huivi. Miniät ovat reippaita ihmisiä, joten he tietävät myös mitä haluavat.
Jokainen miniä tuo tapaninpäivälliselle oman osuutensa pöydän antimista. Yksi tuo tosi ison kulhon salaattia (joka vuosi eri resepti), toinen tuo kunnon lohilautasen, kolmas leipoo kaksi kakkua ja neljäs tuo laatikollisen hannatätejä tms.
Hyvin on toiminut tasan siitä asti, kun ovat olleet miniöinäni.
Minusta tuntuisi ahneelta esittää toivomuksia mitä haluan lahjaksi. Ei ole niin tärkeää mitä se on, muistaminen ja lämmin ajatus on tärkeintä, ja se että yllätetään toisiamme. Aina toki ilahdun lahjoista, mutta todellakaan ei ole mitään väliä mitä se on, eikä lahjasta tarvitse olla hyötyä tai rahallista arvoa.
Anopille on annettu jotain yhdessä mieheni kanssa, esim. kirja, tekstiili tms. Jouluruokiin osallistumme tietysti myös kun nitä syömmekin, ne eivät mielestäni ole lahjoja
Ilmeisesti hän halveksii minua kun itse on ruotsalainen ja minä "vain" suomalainen. En siis "sovi" hienoon sukuun.
liiankin kanssa. Saa olla toppuuttelemassa, ettei ostaisi niin kalliita lahjoja :O
Annamme pieniä lahjoja puolin ja toisin jouluna, syntymäpäiviä ei muisteta eikä tarvitsekaan. Aikaisemmin anoppi osteli liikaakin, kunnes teimme sopimuksen että vain yksi lahja kullekin.
Omille miniöilleni annan aina jotain henkilökohtaista, koska haluan huomioida ja ilahduttaa. Syntymäpäiviä en millään muista, koska näitä nuoria on niin monta
Mutta ukon retale ei olekkaan sitten ikinä ostanut mitään..
Viimejouluna sitten sanoin asiasta miehelle.. Kehaisin illalla kun suurin hässäkkä ohi, että kyllä minustakin olisi mukava saada joskus jotain häneltä.. Joskus edes jotain pientä että huomaisin olevani muutakin kuin talouden ja lasten hoitaja. Ja kun kerran 12 vuotta takana, eikä ikinä ole "huomannut" Äitien-/syntymä-/vuosipäiviä..
Vastaukseksi sain ison kasan kirosanoja ja haukkumiset kuinka lapsellinen olen..
No kaikkea ei ilmeisesti saa.. eli jos saa mahtavan anopin niin silloin on mies paska.. ja toisinpäin.
Juu ja otin myös lopputilin tästä kodinhoitajan roolista (HUOM! En sen vuoksi etten ikinä saanut lahjoja)!!! Eli parin kuukauden päästä ero selvä. Anoppia kyllä ikävöin enemmän kuin miestä.
Koska olen ilmoittanut, etten tarvitse muuta kuin ruokaa ja vaatteita, saan kasvislaatikoita pakkaseen. Muilta esim. kankaat ja villalangat ovat tervetulleita, koska menevät hyötykäyttöön.
Anoppi on Jehovan todistaja.
Eipä käy kateeksi, jos vielä poikakin on samaa luokkaa.
Muuten, jos ei, niin anoppihan karttaa teitä uskontonsa sääntöjen mukaan.
Olenhan jo aikuinen, joululahjoja annetaan vain lapsille.
Puhunut että ostaa ässäarvat meidän kolmihenkiselle perheelle. Olemme kyllä korostaneet, ettei ostaisi mitään, koska raha-asiansa muutenkin rempallaan (joudumme paikkailemaan tämän tästä hänen talouttaan).
Itse lahjoitamme hänelle hoitola-lahjakortin ja käsivoidetta.
Olen seurustellut mieheni kanssa 8 vuotta. Joka vuosi alusta asti olen saanut anopiltani joululahjan, aluksi lahjat olivat monesti kotiin liittyviä: kattiloita, keräämämme sarjan astioita jne. Nykyään saan aina henkilökohtaisia lahjoja.
Saan myös anopiltani ja appiukoltani syntymäpäivälahjan ja nimipäivänä onnittelut. Miehenikin saa vastaavat lahjat omilta vanhemmiltani.
Taidetaan kuulua lahjoista pitäviin sukuihin, ja anoppisi taas ei? Tai sitten hänellä on jotain sinua vastaan tai käytöstavat täysin hukassa...
Tänä vuonna sain anopilta seuraavat lahjat:
- Shampoo ja hoitoaine (käyttämäni merkki).
- Itsekudotut villasukat.
- Kivi-lasituikku (kerään näitä).
- Suklaata.
Itse ostin hänelle yhdessä avomieheni kanssa kirjan sekä elokuvan.
mutten annakaan. Ja mies saa hankkia itse lahjan omille vanhemmilleen ja postittaa heille oman joulukorttinsa.
Tämä on hyvä järjestely.
on sulla ongelma!!
Jos olisin sinun anoppi, en ostaisi sinulle lahjaa tai lähettäisi korttia synttärinä koska se on sulle liian tärkeää, tärkeämpää kuin keskustella ja tutustua ihmiseen kunnolla ja selvittää syy.
Ei tämä mikään ongelma minulle ole.
Eikä tähän mitään SYITÄ löydy. Anoppini ei vaan jakkele lahjoja kenellekään, ei omille lapsilleen, eikä lastenlapsilleen.
Asia vain on näin, ongelmaa EI OLE OLEMASSA. Mielenkiinnosta vaan kyselin, miten muissa suhteissa asiat on.
Kyllä ovat ihmiset ärtyneitä, kun heti saa moista tekstiä niskaan. Rauhallista joulua sinulle ja ota vähän rennommin, älä hermostu toisten asioista liikaa.
Ehkä anoppisi ei uskalla koska ei tiedä millainen maku sinulla on.
Kuka sanoi, että asia on minulle ongelma ?
Totean vaan , että näin on ja halusin kuulla miten muissa perheissä tapahtuu.
Ai harmi. Mahtaisi anoppia harmittaa jos tietäisi, että tänä jouluna lahjoitan eteenpäin hänen vuosia antamansa kynttilät. Ne ovat vielä samoissa lahjapaketeissakin joissa hän ne aikoinaan antoi.
Onhan niitä vissiin viisi kappaletta. Kallankukkakynttilän exäni vei hänelle takaisin kun kuulemma vinoilin siitä.. Hah hah! Mitä? Menin vain kysymään mitäs pahaa hän meille nyt tarkoittaa viestillään, kun kallankukka on kuolonkukka...
koska tätä porukkaa on niin paljon joille olisi pitänyt lahjoja antaa.Olemme joskus asian näin sopineet.Ja sitten anopilla on niin erilainen maku jotta lahjat eivät olisi olleet kuitenkaan mieleisiä.Minä olen pitänyt jouluaattona omille lapsillenija lapsenlapsille ruuat ja joulusaunan ei ole lahjoja annettu kuin lapsille.Minä en ole koskaan odottanut keneltäkään lahjoja vaan olen ollut tyytyväinen kun meillä käydään kylässä ja saadaan puhua kuulumisia.Hyvää Joulumieltä kaikille.
Aina, kun ollaan kahdestaan... Tosivävy pitää tyytyväisenä sekä tyttöystävän että anopin :)