Mietityttää....

Pitkä tarina....

v. -97 kesällä tutustuimme ja aloimme pyöriä yhdessä.... Ikää molemmilla vajaa 30v. Olimme eräänä iltana baarissa muutaman ystävän kanssa.(nykyinen) mieheni heitti jonkin huumorijutun...en muista tarkemmin..Johon totesin huumorimielellä "senkin idiootti". (Vrt. kaveri sanoo kompastuneensä kengännauhoihin ja vastaat hälle että senkin hölmö).
Istuin tuolloin baarijakkaralla tiskillä ja vieressäni oli tiskistä kattoon menevä tolppa. Ukko katsoi minua hetken tuon tokaistuani ja löi nyrkillä tuohon tolppaan. Välimatkaa kasvojeni ja tolpan välillä oli ehkä 20-30cm. No ukko siittä lähti baarista itsekseen pihalle ja minä tietty järkytyksestä/säikähdyksestä shokissa.... Asia sovittiin myöhemmin ja ukko antoi selityksen että hänellä kiehahtaa aina humalassa(harvoin on humalassa) kun joku sanoo häntä idiootiksi...
Nyt vuonna 2006 keväällä mieheni syytti minua aiheettomasti uskottomuudesta(juu on mustistyypiä) ja pakkasi kamansa ja oli menossa ovesta ulos eikä kuunnellut minun puheitani. Otin lääkepurkin käteen ja sanoin että vedän lääkkeet jos hän lähtee...IKINÄ en sitä tekisi jo lasteni tähden tai itsemurhan tehneen isäni takia mutta aikomus oli saada mieheni heräämään ja kuuntelemaan minuakin.
No ukko siitä kimmastui ja otti minua käsivarsista kiinni ja "nosti" kaapin ovea vasten ja huusi pää punaisena että mitä helvettiä aion tehdä....
Tilanne taas selkiytyi ja sen jälkeen ei ole ollut "ongelmia".
Kuitenkin jos olemme yhdessä illanvietossa(n. 2-3 krt vuodessa) niin aina joudun miettimään sanomisiani ja "pelkäämään" mitä ystävät(kaverit/tuttavat saattavat miehelleni sanoa ettei vaan taas tule "ärripurri" esiin....
Olikohan ihan sattumaa nuo mieheni käytökset tilanteissa vai olisiko syytä harkita lääkäriä? Mieheni on aina ollut hellä ja väkivaltaa vastaan mutta....
Ja toivoisin mahdollisia vastauksia asiallisilta ihmisiltä eikä moitteita....
5538
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

"Olimme eräänä iltana baarissa muutaman ystävän kanssa.(nykyinen) mieheni heitti jonkin huumorijutun...en muista tarkemmin..Johon totesin huumorimielellä senkin idiootti."

Mitä todennäköisemmin hän on voinut vetää herneet nenään että haukut sitä yleisesti kavereiden läsnäollessa("kin"?)... tms.
Reaktio on kyllä aivan liikaa jos pitää tolppia alkaa hakata. Vaikutushan siitä on nimenomaan psygolokinen ja suora "varoitus" voimankäytöstä.

"Otin lääkepurkin käteen ja sanoin että vedän lääkkeet jos hän lähtee..."

En todellakaan ihmettele et palaa hermo jos alkaa itsarilla uhkailee ja kun sinulla vielä lapsia niin kannattais ehkä hiukkasen harkita mitä päästelee suustaan... Erittäin paha isku vyönalle sanon minä. Sitä tulet tuskin koskaan tietämään kuinka vakavasti miehesi on ottanut tämän "uhkauksen" vaikka olette siitä keskustelleetkin. Psygolokinen vaikutus tästä uhkauksesta on erittäin kova.

Esim. Jos (iso jos) miehesi olisi halunnut päättää suhteen uskottomuus "verukkeella" (vaikka todellisuudessa hän muista syistä haluaisi pois suhteesta) ja satuit heittämään juuri sopivasti tämän lääke lohkasun, niin aijai..
Helpointahan se on erota jos leimaa toisen pettäjäksi...

Mutta eikös tästä/näistä ole jo 2-Vuotta?!?!?
Minkä ihmeen takia avaat tämän asian vasta nyt???
Onko nyt nämä kiukunpuuskat lisääntynyt???

Hyvin vähän loppupeleissä kerroit tämänhetkisestä tilanteesta mikä tilanne nyt on, joten mahdotonta myöskin lähteä arvailemaan...

Jos kaikki hyvin niin mitä sitä menneitä murehtimaan?

Eikö se olisi kaikkien edun mukaista elää tulevaisuudelle menneisyyden sijaan?

Eipä rehellisesti näytä hyvältä tulevaisuus tuollaisessa suhteessa. Eikö kannattaisi siirtyä vaikka parisuhdeterapiaan suomi24 sivujen sijaan??
Sitä ainakin itse suosittelisin.

Äänestä
  • Mutta eikös tästä/näistä ole jo 2-Vuotta?!?!?
    Minkä ihmeen takia avaat tämän asian vasta nyt???
    Onko nyt nämä kiukunpuuskat lisääntynyt??? EI OLE LISÄÄNTYNYT VAAN KAIKKI NÄMÄ VUODET ON ASIA MINUA HÄIRINNYT.

    Hyvin vähän loppupeleissä kerroit tämänhetkisestä tilanteesta mikä tilanne nyt on, joten mahdotonta myöskin lähteä arvailemaan...

    Jos kaikki hyvin niin mitä sitä menneitä murehtimaan? TÄMÄN HETKINEN TILANNE ON HYVIN, MUTTA SILTI MIETITYTTÄÄ ETTÄ PITÄÄKÖ "PELÄTÄ" RAIVONPUUSKIA TIETYISSÄ TILANTEISSA VAI OLIKO TUO EM. KÄYTÖS VAAN SEN HETKISTÄ...

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Mutta eikös tästä/näistä ole jo 2-Vuotta?!?!?
    Minkä ihmeen takia avaat tämän asian vasta nyt???
    Onko nyt nämä kiukunpuuskat lisääntynyt??? EI OLE LISÄÄNTYNYT VAAN KAIKKI NÄMÄ VUODET ON ASIA MINUA HÄIRINNYT.

    Hyvin vähän loppupeleissä kerroit tämänhetkisestä tilanteesta mikä tilanne nyt on, joten mahdotonta myöskin lähteä arvailemaan...

    Jos kaikki hyvin niin mitä sitä menneitä murehtimaan? TÄMÄN HETKINEN TILANNE ON HYVIN, MUTTA SILTI MIETITYTTÄÄ ETTÄ PITÄÄKÖ "PELÄTÄ" RAIVONPUUSKIA TIETYISSÄ TILANTEISSA VAI OLIKO TUO EM. KÄYTÖS VAAN SEN HETKISTÄ...

    Terveppä taasen! Selkeesti otit heti herneen nenään äskeisestä vastauksestani.

    Pyydän että kirjoitat ilman CapsLock:ia koska viestin luettavuus kärsii paljon, vaikkakin halusit korostaa viestiäsi sillä, että huudat vastauksen minulle... Pelkkä huutomerkkikin olisi riittänyt.

    Se oli tarkoituksella "pieni" provon poikanen. Halusin nähdä kuinka reagoit ja reagoit tasan tarkkaan niinkuin arvelinkin. --> herneet nenään.

    Pahoittelen siitä ja pyydän anteeksi, sillä tarkoitukseni ei ollut loukata, vaan hitusen selvittää luonnettasi.

    Vaikutat siltä että sinulla on pienehkö itsetunto ongelma, koska "räjäytit" tilanteen laakista levälleen kun kosketin kepillä jäätä ja menetit malttisi..?

    Eikö totta että on paljon helpompi "avautua" tuntemattomana tuntemattomille??

    Itse pyrin olemaan asiallinen ja vastailla asiallisesti (vaikkakin välillä provosoivasti) malttiani menettämättä, sillä silloin kun suuttuu niin sitä ei halua edes yrittää ymmärtää viestin todellista asiasisältöä.. ;)

    You only see what your eyes want to see...

    Sitten asiaan.
    Ette varmaankaan ole keskustellut tästä asiasta enään sen jälkeen kun kerroit että "asia sovittiin myöhemmin", vaikka asia on sinua jäänyt vaivaamaan.

    Epäilenpä että jos ette ole tästä enempää keskustellut, niin tämän avaaminen puolisosi kanssa on todella vaikeaa koska aikaa on tosiaan kulunut jo aika reilusti tapahtuneesta.

    Spekuloidaanpa tämänlainen perus sanaharkka kotiriita tilanne:
    Sanaharkka yltyy vaikka vessapaperirullasta kummin päin sen pitää olla vessan hakasessa.
    Tulee tilanne missä ei enään sanoja löyry niin, molemmat alkaa kaivamaan vuosien takaisia asioita jotka on jäänyt vaivaamaan tietäen hyvin että ne sattuttaa ja kovasti toista puolta.

    Sitten riitatilanne ei olekkaan enään mikään pikkuriita, vaan mahdollisesti jo lopun alkua...

    Mitä enemmän jää menneisyydestä asioita vaivaamaan ja mitä pidempään niitä alkaa itse sisällään hautomaan, sen pahempi lopputulos.

    Tässä muutamia syitä minkä takia suosittelisin parisuhdeterapiaa, koska itse en ole mikään ihmis suhde terapeutti.

    Parisuhde terapia ei mielestäni tarkoita sitä että suhde alkaa olla ohi, vaan sitä että ihmiset todella haluaa edesauttaa parisuhteitaan. Respect to people who goes there.

    Olen vieläkin sillä kannalla että tämä terapia olisi paras vaihtoehto.

    Ja vielä tuohon tarviiko "pelätä" raivonpuuskia on erittäin vaikea vastata.

    Korjaa jos olen väärässä: Näemmä "pelkäät" että jos tämmöinen raivonpuuska tulee, niin voiko se mahdollisesti kohdistua tolpan sijasta sinuun tai ystäviisi.

    Jos tätä pelkäät niin kannattaisi tehdä asia selväksi puolisollesi että se on kerrasta poikki, jota itse ainakin suosittelen. Kenenkään ihmisen ei pitäisi pelätä omassa parisuhteessaan.

    Äänestä

  • Wondererr kirjoitti:

    Terveppä taasen! Selkeesti otit heti herneen nenään äskeisestä vastauksestani.

    Pyydän että kirjoitat ilman CapsLock:ia koska viestin luettavuus kärsii paljon, vaikkakin halusit korostaa viestiäsi sillä, että huudat vastauksen minulle... Pelkkä huutomerkkikin olisi riittänyt.

    Se oli tarkoituksella "pieni" provon poikanen. Halusin nähdä kuinka reagoit ja reagoit tasan tarkkaan niinkuin arvelinkin. --> herneet nenään.

    Pahoittelen siitä ja pyydän anteeksi, sillä tarkoitukseni ei ollut loukata, vaan hitusen selvittää luonnettasi.

    Vaikutat siltä että sinulla on pienehkö itsetunto ongelma, koska "räjäytit" tilanteen laakista levälleen kun kosketin kepillä jäätä ja menetit malttisi..?

    Eikö totta että on paljon helpompi "avautua" tuntemattomana tuntemattomille??

    Itse pyrin olemaan asiallinen ja vastailla asiallisesti (vaikkakin välillä provosoivasti) malttiani menettämättä, sillä silloin kun suuttuu niin sitä ei halua edes yrittää ymmärtää viestin todellista asiasisältöä.. ;)

    You only see what your eyes want to see...

    Sitten asiaan.
    Ette varmaankaan ole keskustellut tästä asiasta enään sen jälkeen kun kerroit että "asia sovittiin myöhemmin", vaikka asia on sinua jäänyt vaivaamaan.

    Epäilenpä että jos ette ole tästä enempää keskustellut, niin tämän avaaminen puolisosi kanssa on todella vaikeaa koska aikaa on tosiaan kulunut jo aika reilusti tapahtuneesta.

    Spekuloidaanpa tämänlainen perus sanaharkka kotiriita tilanne:
    Sanaharkka yltyy vaikka vessapaperirullasta kummin päin sen pitää olla vessan hakasessa.
    Tulee tilanne missä ei enään sanoja löyry niin, molemmat alkaa kaivamaan vuosien takaisia asioita jotka on jäänyt vaivaamaan tietäen hyvin että ne sattuttaa ja kovasti toista puolta.

    Sitten riitatilanne ei olekkaan enään mikään pikkuriita, vaan mahdollisesti jo lopun alkua...

    Mitä enemmän jää menneisyydestä asioita vaivaamaan ja mitä pidempään niitä alkaa itse sisällään hautomaan, sen pahempi lopputulos.

    Tässä muutamia syitä minkä takia suosittelisin parisuhdeterapiaa, koska itse en ole mikään ihmis suhde terapeutti.

    Parisuhde terapia ei mielestäni tarkoita sitä että suhde alkaa olla ohi, vaan sitä että ihmiset todella haluaa edesauttaa parisuhteitaan. Respect to people who goes there.

    Olen vieläkin sillä kannalla että tämä terapia olisi paras vaihtoehto.

    Ja vielä tuohon tarviiko "pelätä" raivonpuuskia on erittäin vaikea vastata.

    Korjaa jos olen väärässä: Näemmä "pelkäät" että jos tämmöinen raivonpuuska tulee, niin voiko se mahdollisesti kohdistua tolpan sijasta sinuun tai ystäviisi.

    Jos tätä pelkäät niin kannattaisi tehdä asia selväksi puolisollesi että se on kerrasta poikki, jota itse ainakin suosittelen. Kenenkään ihmisen ei pitäisi pelätä omassa parisuhteessaan.

    En missään nimessä vetäny poroja nokkaan. Kirjoitin Capsin kanssa siks että mun vastaus erottuu sun tekstin joukosta. Ei mitään muuta syytä siihen.

    Parisuhdeterapiassa ollaan käyty joskus vuosia sitten muutamaan eri kertaan(10-15 käyntiä/kerta)ja meistä kumpikaan ei kokenut saaneensa niistä mitään apua. Kävimme yhdessä ja erikseen...

    En sinänsä pelkää näitä raivonpuuskia koska jos lyönti osuukin minuun niin mies tietää että se on kerrasta poikki. Sen olen tehnyt selväks jo suhteen alussa.
    Tilanteessa jossa olemme kaveriporukassa jne niin itselläni vaan on tavallaan "huoli" ja tarkkailen omia ja muidenkin sanomisia jotta pystyisin huomaamaan mahdollisen suuttumuksen jo ennen kuin ehtii mahdollisesti sattua mitään.
    Tolanne kuullostaa ulkopuolisesta varmaan kaoottiselta mutta se ei tosiasiassa ole sellainen miltä se vaikuttaa. Olen vaan tottunut toimimaan tietyllä tapaa tietyissä tilanteissa. Toki se hivenen rassaa itseäni koska en voi olla ns. oma itseni mutta kai tämä on vaan minusta johtuvaa vainoharhaisuutta...En tiedä....

    Äänestä

  • Wondererr kirjoitti:

    Terveppä taasen! Selkeesti otit heti herneen nenään äskeisestä vastauksestani.

    Pyydän että kirjoitat ilman CapsLock:ia koska viestin luettavuus kärsii paljon, vaikkakin halusit korostaa viestiäsi sillä, että huudat vastauksen minulle... Pelkkä huutomerkkikin olisi riittänyt.

    Se oli tarkoituksella "pieni" provon poikanen. Halusin nähdä kuinka reagoit ja reagoit tasan tarkkaan niinkuin arvelinkin. --> herneet nenään.

    Pahoittelen siitä ja pyydän anteeksi, sillä tarkoitukseni ei ollut loukata, vaan hitusen selvittää luonnettasi.

    Vaikutat siltä että sinulla on pienehkö itsetunto ongelma, koska "räjäytit" tilanteen laakista levälleen kun kosketin kepillä jäätä ja menetit malttisi..?

    Eikö totta että on paljon helpompi "avautua" tuntemattomana tuntemattomille??

    Itse pyrin olemaan asiallinen ja vastailla asiallisesti (vaikkakin välillä provosoivasti) malttiani menettämättä, sillä silloin kun suuttuu niin sitä ei halua edes yrittää ymmärtää viestin todellista asiasisältöä.. ;)

    You only see what your eyes want to see...

    Sitten asiaan.
    Ette varmaankaan ole keskustellut tästä asiasta enään sen jälkeen kun kerroit että "asia sovittiin myöhemmin", vaikka asia on sinua jäänyt vaivaamaan.

    Epäilenpä että jos ette ole tästä enempää keskustellut, niin tämän avaaminen puolisosi kanssa on todella vaikeaa koska aikaa on tosiaan kulunut jo aika reilusti tapahtuneesta.

    Spekuloidaanpa tämänlainen perus sanaharkka kotiriita tilanne:
    Sanaharkka yltyy vaikka vessapaperirullasta kummin päin sen pitää olla vessan hakasessa.
    Tulee tilanne missä ei enään sanoja löyry niin, molemmat alkaa kaivamaan vuosien takaisia asioita jotka on jäänyt vaivaamaan tietäen hyvin että ne sattuttaa ja kovasti toista puolta.

    Sitten riitatilanne ei olekkaan enään mikään pikkuriita, vaan mahdollisesti jo lopun alkua...

    Mitä enemmän jää menneisyydestä asioita vaivaamaan ja mitä pidempään niitä alkaa itse sisällään hautomaan, sen pahempi lopputulos.

    Tässä muutamia syitä minkä takia suosittelisin parisuhdeterapiaa, koska itse en ole mikään ihmis suhde terapeutti.

    Parisuhde terapia ei mielestäni tarkoita sitä että suhde alkaa olla ohi, vaan sitä että ihmiset todella haluaa edesauttaa parisuhteitaan. Respect to people who goes there.

    Olen vieläkin sillä kannalla että tämä terapia olisi paras vaihtoehto.

    Ja vielä tuohon tarviiko "pelätä" raivonpuuskia on erittäin vaikea vastata.

    Korjaa jos olen väärässä: Näemmä "pelkäät" että jos tämmöinen raivonpuuska tulee, niin voiko se mahdollisesti kohdistua tolpan sijasta sinuun tai ystäviisi.

    Jos tätä pelkäät niin kannattaisi tehdä asia selväksi puolisollesi että se on kerrasta poikki, jota itse ainakin suosittelen. Kenenkään ihmisen ei pitäisi pelätä omassa parisuhteessaan.

    vielä vastaukseeni että vaikka tämä netti on kaikenlaisia hulluja ja vähemmän hulluja pullollaan niin silti tänne on jotenkin helpompaa kirjoitella anonyyminä ihmisenä vaikkakin saattaa saada millaisia vastauksia tahansa.

    Ja ei ollut tarkoituksena huutaa sinulle vaikka Capsin käyttö sitä yleensä merkitsee :)

    Osaan ottaa vastaan kritiikkiä joka kohdistuu minuun enkä siitä loukkaannu koska tiedän olevani/olleeni väärässä monissa asioissa jne. Mukavaa jos joku kertoo ongelmaani uuden näkökannan/kertoo vaihtoehtoja mitä en ehkä itse ole tajunnut.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


................ kirjoitti:

Pitkä tarina....

v. -97 kesällä tutustuimme ja aloimme pyöriä yhdessä.... Ikää molemmilla vajaa 30v. Olimme eräänä iltana baarissa muutaman ystävän kanssa.(nykyinen) mieheni heitti jonkin huumorijutun...en muista tarkemmin..Johon totesin huumorimielellä "senkin idiootti". (Vrt. kaveri sanoo kompastuneensä kengännauhoihin ja vastaat hälle että senkin hölmö).
Istuin tuolloin baarijakkaralla tiskillä ja vieressäni oli tiskistä kattoon menevä tolppa. Ukko katsoi minua hetken tuon tokaistuani ja löi nyrkillä tuohon tolppaan. Välimatkaa kasvojeni ja tolpan välillä oli ehkä 20-30cm. No ukko siittä lähti baarista itsekseen pihalle ja minä tietty järkytyksestä/säikähdyksestä shokissa.... Asia sovittiin myöhemmin ja ukko antoi selityksen että hänellä kiehahtaa aina humalassa(harvoin on humalassa) kun joku sanoo häntä idiootiksi...
Nyt vuonna 2006 keväällä mieheni syytti minua aiheettomasti uskottomuudesta(juu on mustistyypiä) ja pakkasi kamansa ja oli menossa ovesta ulos eikä kuunnellut minun puheitani. Otin lääkepurkin käteen ja sanoin että vedän lääkkeet jos hän lähtee...IKINÄ en sitä tekisi jo lasteni tähden tai itsemurhan tehneen isäni takia mutta aikomus oli saada mieheni heräämään ja kuuntelemaan minuakin.
No ukko siitä kimmastui ja otti minua käsivarsista kiinni ja "nosti" kaapin ovea vasten ja huusi pää punaisena että mitä helvettiä aion tehdä....
Tilanne taas selkiytyi ja sen jälkeen ei ole ollut "ongelmia".
Kuitenkin jos olemme yhdessä illanvietossa(n. 2-3 krt vuodessa) niin aina joudun miettimään sanomisiani ja "pelkäämään" mitä ystävät(kaverit/tuttavat saattavat miehelleni sanoa ettei vaan taas tule "ärripurri" esiin....
Olikohan ihan sattumaa nuo mieheni käytökset tilanteissa vai olisiko syytä harkita lääkäriä? Mieheni on aina ollut hellä ja väkivaltaa vastaan mutta....
Ja toivoisin mahdollisia vastauksia asiallisilta ihmisiltä eikä moitteita....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu