miten se voi olla niin vaikeaa, päästä irti huonosta suhteesta. Ongelma on naisystäväni suhtautuminen tyttäreeni. olen lukuisia kertoja mielessäni päättänyt että nyt tämä saa loppua , mutta jotenkin säälin tai minusta tuntuu että hän hajoaa.olisiko parempi vain "kadota" ilman mitään keskusteluja , kun tiedän että se taas vaan jatkuu. vai todeta että tunteet yksinkertaisesti on loppu.olenko vain läheis- riippuvainen?
aina sama tilanne
-pC-
5804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En puolustele naista siitä jos on ikävästi käyttäytynyt, vaan toivon että voisit nähdä mitä takana ehkä on ja miksi nainen kiukkuilee.
Tuossa tilanteessa ikäänkuin kaksi naista "kilpailee" sinusta, rakkkaudestasi ja huomiostasi, oletko huomioinut naisystävääsi tarpeeksi aina ja kertonut rakastavasi koska hän kokee tytär asian vaikeaksi. Oletko yrittänyt ymmärtää, miksi.
Oletko ajatellut kuinka vaikea asia voi olla jos kumppanilla on lapsi josta kumppani välittää. Voiko nainen olla varma rakkaudestasi, oletko "todistanut" tavallaan sitä tarpeeksi käytännön teoissa ja annatko aikaasi paljon. Voitko ymmärtää pienen mustasukkaisuuden toisella, antaa anteeksi. Nyt vain olet syyttänyt häntä tunteistaan, se ei paranna ehkä hänen sisintään. Vaikeat tunteet johtuvat jostain ja eihän toista tarvitse syyttää siitä.
En tarkoita että tytär pitäisi unohtaa eikä sellaista tietenkään. Mutta nainen voi tarvita enemmän positiivista huomiota. Naiset tarvitsevat hellyyttä ja paljon turvaa, huomiota.
Tyttärelläsi on myös äiti, eikö olekin? Antamassa myös huomiota. Asuuko tytär äidillään vai sinulla? Naisella ei ehkä ole montaa läheistä, olet varmasti hyvin tärkeä. Ymmärrän että on vaikea ymmärtää mistä ihmeestä naisen tunteet johtuvat mutta varmasti niihin on hyvä syy. Mutta ei se kivaa ole jos käytöksensä menee ikäväksi mutta asioita voi järjestellä, ettei tytär ja nainen ole tekemisissä lähellä ettei tyttöä vaan loukata enempää, lapset ovat herkkiä. Ja tyttärelle voit sanoa ettei se ole hänen syy ollenkaan varmasti ettei ota henkilökohtaisesti.
Jos asutte samassa taloudessa, kannattaa järjestää omaa tilaa heille -etteivät törmäile. Ja naisystävä ei päätä tytön asioista vaan sinä ja äitinsä. Ja samaan aikaan turha kai viettää aikaa molempien kanssa yhtä aikaa ettei tilanne kiristy. Jos tytär on jo iso. Helppoa.
Voisin kuvitella että joissakin tapauksissa vastaava tilanne olisi minullekin vaikea. Kumppanin lapsi ei ole siis helppo juttu kaikille. Oma menneisyys voi sen tehdä, oma kohtelu aiemmin, suhtautuminen lapsiin yleensä jos ei ole omiakaan, rakkauden tarve jos kukaan ei ole välittänyt. Ym ym.
Pienillä järjestelyillä voisi kaikille tulla hyvä mieli. Ja sinusta sankari koska osasit mennä syvemmälle asiaan, vaikeisiin tunteisiin. Ehkä sinullakaan ei olisi tunteita kumppanin lapseen jos olisit lapseton ja se voisi olla joissain tapauksissa tosi vaikeaa kun rakastamasi huomioikin toista, kiukuttelisit. ;)
Eli ei suurta numeroa enää asiasta jos suinkin, ja ovelasti tytöt eri suuntiin en usko että sovintoa voi tulla. Paremminkin kissatappelu. Mutta ei tuon vuoksi tarvitse erota, joskus voi ymmärtää syitä. Olet fiksu jos ymmärrät. Nainen ei ole kuitenkaan tahallaan sellainen, hän vaan haluaa rakkautta.
Miehenä on ehkä vaikea nähdä naisen ajatusmaailmaan, naiset voivat ajatella monimutkaisesti. Mutta ei se mahdotonta ole. ;)
Koska olet tärkein ihminen ehkä naiselle, asiat pyörii sinun ympärillä paljon, on tytärtä naisen vaikea liittää siihen kuvioon. Löytää syytä miksi asiat ovat näin.
Sinä olet ainoa Hänelle, mutta sulla taas on tytärkin mistä pitää huolehtia. Entä jos asia olisi toisin päin ollut että kumppanillasi olisi lapsia ja sulla ei. Hyväksyvä ei hätkähtäisi, paljon ajatteleva voisi.
Sinulla on ollut varmaan itselläkin asian vuoksi monenlaisia tunteita. Selvä se.
kirjoiuksestasi voi päätellä että en taida olla ainoa mies näitten asioiden kanssa, lisäys sen verran että naisellakin on omia lapsia joka nyt suuresti hämmästyttää hänen käytöksessään.kysymyksessä on pitkään yksinhuoltajana ollut, kovia kokenut. joka on ollut isä sekä äiti ja "osaa" miesten ja naisten työt eikä anna miehelle "tilaa" olla mies, eikä sitä itse huomaa.olen itse ollut naimisissa pitkään aiemmin ,ja tiedostan tarpeeni miehenä jne. itse tulen hyvin toimeen hänen lapsiensa kanssa.siksi minusta tuntuu että on seinä vastassa, määrättyyn pisteeseen voi luopua itsestä toisen hyväksi, mutta toiseksi en voi muuttua. tyttäreni kanssa tahdon olla tekemisissä. enkä halua kaksois-elämää. elikkä tuntuu vaihtoehdot olevan vähissä. masentaa kun on joulu tulossa ja olla yksin, mutta se lienee kuitenkin parempi ratkaisu??
Voisi koittaa puhua asioista, mutta näyttää siltä ettei kumpikaan ehkä ymmärrä toisen pointtia mitä ajaa takaa ja jos sitä on jo yritetty. Yleensä silloin jokin hyvä parisuhdeterapeutti voisi tulkata välillänne. Jos nainen uskaltaa/pystyy avautua tuntemuksista myös.
Jos sinua ahdistaa, niin voisiko asua eri osotteissa sen aikaa kunnes saa sovittua jotain tai ymmärrettyä kumpikin tai sitten ei.
Ja älä luovu itsestäsi vaan pidä siitä kiinni ja kerrot että tarvitset suhteessa tilaa miehenä. Jne.
Naisilla ja miehillä on joskus erilainen ajatusmaailma, ja silloin voi syntyä väärinkäsityksiäkin. Tai sitten ei vaan toimi jos toinen ei kuuntele yhtään. Voi itse yrittää puhua, mutta joillakin ei positiiviseen kommunikoinnin alkuun auta kuin se parisuhdeterapeutti.
Zemppiä. Asiat selkiää varmasti hyvin olit sitten yksin tai kaksin