Taas, jälleen kerran, odotan mieheni sammumista. Hän hermostui, kun kävin sanomassa että hänen ilmaamansa patterit syöksivät vettä pitkin lattioita.
Laitoin pyyhkeet tukkeeksi, mies tuli kuin myrskyn merkki ja huusi minulle. Sitten hän alkoi riehumaan. Repi minut lattioita kuivaamasta, siis tarttui hiuksiini, riuhtoi ja repi, huusi kurkku suorana. Tätä repimistä riitti muutaman minuutin ajan. Syynä oli että uskalsin mennä sanomaan että putket vuotaa, tule apuun.
Nyt olen pitkistä hiuksistani siivonnut läjittäin irronneita hiuksia. Niskat ovat niin kipeänä että en niitä kunnolla suoraksi saa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Minut on jopa heitetty kotoa ulos, ilman mitään syytä, vain mieheni raivon takia. Sain komeat mustelmat palkaksi, ranteeni olivat sinelmillä. Yritin olla rauhallinen naapureiden takia, jotka olivat sillä hetkellä pihalla. Olin kuin olisin tullut vapaaehtoisesti pihalle.
Mieheni raivostuu jokaisesta vastoinkäymisestä.Hänellä on nyt yrityksessä yt-neuvottelut, vaikka hän kuinka väittää että ei ne häntä hetkauta, paremmin hän saa palkkaa muualta, niin silti hän purkaa vihansa minuun. Toisten kuullen arvostelee minua, sukuani, hän haluaa eristää minut kaikista.
Mitä teen...auttakaa
Laitoin pyyhkeet tukkeeksi, mies tuli kuin myrskyn merkki ja huusi minulle. Sitten hän alkoi riehumaan. Repi minut lattioita kuivaamasta, siis tarttui hiuksiini, riuhtoi ja repi, huusi kurkku suorana. Tätä repimistä riitti muutaman minuutin ajan. Syynä oli että uskalsin mennä sanomaan että putket vuotaa, tule apuun.
Nyt olen pitkistä hiuksistani siivonnut läjittäin irronneita hiuksia. Niskat ovat niin kipeänä että en niitä kunnolla suoraksi saa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Minut on jopa heitetty kotoa ulos, ilman mitään syytä, vain mieheni raivon takia. Sain komeat mustelmat palkaksi, ranteeni olivat sinelmillä. Yritin olla rauhallinen naapureiden takia, jotka olivat sillä hetkellä pihalla. Olin kuin olisin tullut vapaaehtoisesti pihalle.
Mieheni raivostuu jokaisesta vastoinkäymisestä.Hänellä on nyt yrityksessä yt-neuvottelut, vaikka hän kuinka väittää että ei ne häntä hetkauta, paremmin hän saa palkkaa muualta, niin silti hän purkaa vihansa minuun. Toisten kuullen arvostelee minua, sukuani, hän haluaa eristää minut kaikista.
Mitä teen...auttakaa
Vastaukset 21
Vanhimmat
sä teet???!!
Jätät tuollaisen aivottoman kusipään ja hankit itsellesi paremman elämän.
Miksi ihmeessä alistut tuollaiseen ja kestät tuollaista?
Luulisi että et rakasta miestäsi tuollaiset tekojen jälkeen? Vai?
Lähde nyt hyvä ihminen tuollaiseta suhteesta ennekuin on liian myöhäistä.
Ei paljoa miehen yt-neuvottelut selitä tollasta käytöstä!
Olen samoilla linjoilla kuin edellinenkin vastaaja, hankkiudu eroon tuosta miehestä. Käy ehdottomasti näyttämässä vammojasi lääkärissä. Olkoon miehelläsi kuinka paljon tahansa stressiä mutta sellaista seikkaa ei vaan ole, joka oikeuttaisi käymään sinuun käsiksi. Sinä et ansaitse tuollaista huonoa kohtelua, sinä ansaitset paljon parempaa.
Tiedän että lähteminen on helpommin sanottu kuin tehty, teillä on luultavasti myös paljon hyvää. Mutta onko se hetkellinen onnentunne sen arvoista minkä hinnan joudut siitä maksamaan? Onko sinulla ketään ystävää tai sukulaista jonka luokse voisit mennä? Yksi vaihtoehto on oman paikkakuntasi turvakoti. Pääasia että lähdet ja pian, tuo ei muutu kuin pahempaan suuntaan ja väkivalta vain raaistuu ja kerrat tihenevät. Sinun kuuluu lähteä.
Ainakaan et rakasta itseäsi lainkaan, kun annat kohdella itseäsi noin ja sanot toista vielä rakkaaksi? Lähde, Pakene. Pakkaa tärkeimmät tavarasi ja sopivana hetkenä häivy, tai joku päivä se voi olla liian myöhäistä.
Olen tässä tuon viimeisimmän tapahtuman jälkeen todella miettinyt asioita. Rakastan miestäni valtavasti, muutos tuohon huonoon suuntaan on tapahtunut hänen sairastuttuaan tuohon outoon kipusairauteen, johon lääkärit eivät vielä ole diagnoosia löytäneet. Mieheni on todella kipeä, valittaa öisin kovissa kivuissaan.
Ymmärrän että hänen hermonsa ovat monen syyn takia kireänä.
Yt-neuvottelut, sairastuminen ym...listaa piisaa.Myös oma jaksamiseni on todella kovilla, äitini sairastui todella vakavasti, nyt mieheni on sairaana, olen yksityisyrittäjä, muutimme juuri, ja uusi muutto on edessä,menetin hyvän ystävän keväällä, hänen hautajaisensa olivat raskas paikka, en edes kaikkia tilanteitamme halua tässä luetella.
Itse vihaan riitelyä, olen kaikin keinoin yrittänyt välttää sitä. Arvostan että asiat sanotaan suoraan ja kun ne on puhuttu, niin niitä ei enää kaiveta esille, eli jankuttaminen on täysin turhaa.
Meillä on todella paljon yhteistä hyvää, harrastamme samoja asioita, meillä on samat periaatteet, mutta nyt ote miehelläni on lipsunut pahemman kerran. Ennen pystyimme puhumaan kaikesta, mutta nyt en enää uskalla ottaa ongelmallisia asioita esille.
Mieluummin vaikenen niistä ja kärsin itse nahoissani. En jaksa syyttelyä ja huutamista. Parempi olla hiljaa.
Kait se on sitä itsesuojeluvaistoa. Pelkään vain nyt itse sairastuneeni. Olen jatkuvasti todella väsynyt, yritän hoitaa työt, mutta se että mies vain arvostelee tekemisiäni, ei kannusta yhtään.
Jos minulle sattuu pienikin virhe, esimerkiksi kaupasta ostan lähellä viimeistä myyntipäivää olevan tuotteen, saan todella kuulla siitä.
Itse en huuda, yritän kiittää miestäni hänen onnistumisistaan, jos hän epäonnistuu, tuen häntä ja koitan ymmärtää, ja kannustan häntä jatkamaan.
Mutta minä olen idiootti, paskiainen, kaikki kirosanat mitä suomessa on lausuttu...hän on jopa uhannut tappaa minut, koska ei siedä minua silmissään.
Jos hän on juonut ja nukahtanut nojatuoliin, käyn hänen varmasti sammuneena peittelemässä hänet ja annan suukon otsalle, katson että hänen on hyvä olla. Hän juo harvoin, mutta jos hän ottaa, tiedän että hän sammuu pian ja silloin koittaa rauha. Pienempikin alkoholimäärä saa hänet pian nukkumaan. Kaipaan todella hellyyttä, sitä että minut vain otettaisiin syliin, halattaisiin, mutta kaikki mitä mies hellyyden nimissä antaa, liittyy seksiin. Itse mielelläni halaan ja hieron, teen jopa miehelleni hellyyspäiviä, hieron hänet päästä varpaisiin, niin että hän nukahtaa tyytyväisenä, mutta itse kun joskus pyydän halausta, hän työntää minut pois.
Tuo repiminen oli hurjaa, näen vieläkin siitä painajaisia. Kävin terveyskeskuskuksessa, mutta päivystävä lääkäri oli niin välinpitämättömän oloinen, etten uskaltanut häneltä apua pyytää.
Hän vain määräsi kovat kipulääkkeet niskoihin, kokeili niitä ja sanoi että ompa hurjan jäykkänä, kirjoitti reseptin ja määräsi fysikaalista.
Kavereita minulla ei ole, ei semmoisia joille uskaltaisin tilanteestamme puhua. Kaikki pitävät miestäni ihannemiehenä, hän auttaa vanhuksia, on hyvä kuuntelemaan muita, on huolissaan muiden tilanteessa, mutta kun vaimo esimerksi sairastaa, saan vain kuulla että olen laiska, itseppä yrittäjäksi aloin ja vaikka olen kuinka sairaana, niin minun pitää vain jaksaa...
Tiedän, että pitää jaksaa, mutta tähän mennessä jokainen asiakas on ymmärtänyt että jos olen sairaana, voin parannella itseni ja tehdä taas työni kun olen terve. Harvoin olen siis sairastanut, tai siis olen myöntänyt olevani sairaana.
Nyt mieheni on lomautettuna, joten en sa rauhaa hänen työssäoloaikaan.
Tällä hetkellä on reissussa kauempana, mutta puolen tunnin välein tulee tarkistuspuhelu,
jotten vain ole nukahtunut, edes valvotun yön jälkeen.
Rakastan miestäni, olen luvannut häntä rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin, nyt vain olemme rotkon pohjalla.
Mieheni osaa myös todella olla hyvä, meillä todella on paljon yhteisiä hyviä hetkiä. Mutta olen vain todella väsynyt nykyään jatkuvaan arvosteluun, huutamiseen, jopa lyönteihin ja väkivaltaan.
Monia öitä olen valvonut, päivät olen töitä painanut, taas yöt valvonut.
Erota en halua, asumiseroa olen vakavasti harkinnut. Onneksi meillä ei ole lapsia, niin ettei ole muita tilanteesta kärsiviä.
Mieheni ei halunnut lapsia, itse olisin halunnut, mutta nyt olen asian antanut olla. Olen reilusti alle 40, mutta koen itseni paljon vanhemmaksi. Onneksi olen saanut siskojeni lapsilta hellyyttä, heille olen todella tärkeä ihminen.
Heistä olen onnellinen, heidän silmissään olen ehyt ihminen, ihminen jota rakastetaan pyyteettömästi.
rakastat narsistia? Onko yksipuolinen rakkaus aitoa rakkautta?
en sitte tiedä onko tämä normaalia teidän aikusten korvissa,mutta tämän tytön (21v) saa todella kananlihalle.
eikö miehen käytös todella kaikin tavoin kerro sinulle että rakkautesi on yksipuolista?
todella vaikea kuvitella,vaikka kuinka uskottelet itsellesi,että hän rakastaa sinua.
hän haluaa vain kontrolloida sinua,ja ehkä hän näin kokee olevansa mies.
kukaan ei tee rakastamalleen ihmiselle moisia tekoja.
HERÄÄ JO!!
en yksinkertaisesti käsitä miksi sinun olisi oltava vanhoillinen ja toteltava raamattua että jäät miehen rinnalle kunnes kuolema erottaa.ja hyvin pian erottaa jos sanoihisi on uskominen.
rakasta itseäsi sen verran että pyydät sukulaisiltasi apua poislähtemiseen.
Kerro hänelle huomenna, että se oli viimeinen kerta kun kävit käsiksi ja että jos hän vielä ikinä koskee sinuun väkivaltaisesti, niin lähdet sillä sekunnilla etkä koskaan palaa.
Lupaa nyt heti itsellesi, että myös teet niin vaikka kuinka sattuisi sydämeen.
Olet liian lähellä näkemään kuinka hullu miehesi on.
Ei tuollaista tarvitse kenenkään kärsiä.
Muut näköjään kehoittavat lähtemään heti, mutta ehkä sinun on oman mielenrauhasi takia paras antaa miehelle yksi mahdollisuus, ettet sitten jää miettimään, että läksit liian hätäisesti.
Sinun on saatava miehesi käsittämään, että ei enää koskaan näe sinua jos vielä lyö.
Täytä avioerohakemus päiväystä vaille valmiiksi ja näytä se ja sano, että päiväät sen seuraavasta iskusta.
Hän saattaa suuttua, mutta tuskin silloin lyö jos on selvin päin.
Silloin miestä on varoitettu ja teillä on vielä mahdollisuus.
Neuvoisin tekemään näin, koska jos lähdet varoittamatta, niin mies voi alkaa vainoamaan perästä päin.
Näin toimiessasi voit sanoa, että olet antanut selkeät säännöt yhteiselon jatkumiselle joita mies rikkoo jos vielä käy käsiksi.
Käy myös sosiaalivirkailijan puheilla ja kerro mitä aiot tehdä.
Sieltä varmaan saa erohakemuskaavakkeen ja neuvoja mihin mennä jos huonosti käy.
Tapauksesta on myös hyvä olla virallinen lausunto ja siellä se kirjaantuu automaattisesti.
Mitään laukkuja sinun on turha pakata, korkeintaan pieni meikkipussillinen aivan välttämättömimpiä tarpeita, että pärjäät muutaman tunnin.
Piilota se johonkin josta voit pysähtymättä napata sen mukaan.
Tavaroilla ei tuollaisessa tapauksessa ole väliä, jos oma henki ja terveys on vaakakupissa.
Kamat voi hakea myöhemmin vaikka poliisin kanssa.
Tärkeintä on, että päätät nyt heti, että et enää ikinä alistu pahoinpideltäväksi!
Miehesi jättäminen on yksi vaihtoehto. Mutta tiedän että se on vaikeaa, ei ole helppoa jättää rakastamaansa miestä noin vain. KOska uskon että rakastat häntä, muuten et kestäisi moista. Jutelkaa, yrittäkää selvittää yhdessä mistä ne raivonpuuskat johtuvat ja tee selväksi että tätä menoa tiet eroaa ennemmin tai myöhemmin. Itse olin melko kireänä kun äitini oli kuollut, ja tein väärin tyttöystävälleni...olin niin stressaantunut, vihainen,väsynyt ja vaikka mitä silloin että tein mitä tein...ja sitä ei kyllä mikään oikeuta. Ei edes paha olo, mutta niin se menee yleensä että sitä satuttaa kenestä eniten välittää. KAtuuko miehesi tekojaan? Onko pyytänyt anteeksi? Tiedän että anteeksipyyntö ei korjaa mustelmia, mutta tuskin ihan huvikseenkaan sinua kurittaa...selvittäkää asia..
auta. Miehelläsi on jonkinasteinen luonnehäiriö. Ei normaali ihminen pyri eristämään ja puhumaan jatkuvasti suvustasi negatiivisia asioita. Voimaa tulet tarvitsemaan, hae apua vaikka perheneuvolasta.
sitä saa mitä tilaa...Oisko aika jättää mies?
palkkaa joku hakkaamaan miehesi tai mene baariin ja hae sieltä kunnon korsto ja ana sen hakata miehes kunnolla sekä laita nöyryyttämään koko tyyppi.
Olen itse mies, mutta olen kyllästynyt noihin naisten hakkaajiin. Jätä mies ja elämäsi alkaa varmasti paljon parempana uudelleen. naiset tarvitsevat paljon hellyyttä ja tukea ja vuotavat patterit eivät ole naisen syy vaan mies on kädetön jos ei osaa edes niitä korjata.
Miten palkkaa joku hakkamaan miehesi, voi puhella noin agressiivisesti.Ajatteletko agressiivisesti? Onko jotai vihantunteita? ehkä ne saa purettua pyytämällä miestä hakkaa sut palasiks. Sä kuullostat vitun lällärille.Ei ole puollustus et nainen hakkaa miestänsä, vaan miks ne miehet ei pura sunlaisiin runkkunaamoihin tunteitansa? Teidät pitää hakata palasiks, ni saa purettua omia tunteitaan. Kiitän siitä että te vitun runkkunaamat tulitte tarjoo turpaanne hakattaviksi.
tuossa puhui aito mies joita Suomi kaipaa. Haloo, mies puolisti naista. Voi kun näitä olisi lisää, jos näkee naista tai lasta hakattavan- antaisi kunnolla turpaan kerralla, niin että siat oppisivat olemaan hakkaamatta heikompia.
Hyvää jatkoa sinulle MIES
laadukkaita neuvoja ratkaista asioita. Hakataan hakkaaja. Sen jälkeen hakataan hakkaajan hakkaajan vastustaja. Olisi luullut, että näissä asioissa edes naisilla olisi järkeä päässä vastustaa kaikenlaista hakkaamista, mutta nähtävästi ei.. :/
Eiköhän Suomessa ole jo aivan tarpeeksi näitä hakkaaja"miehiä"..
Psykologi, psykiatri, perheneuvola, mielenterveystoimisto.
Jos ei suostu menemään mihinkään, niin ainut tapa toimia on jättää tuollainen "hakkajamies".
Jos asiaa ei korjata, pahenee ongelmat ajan myötä.
Minulla on samanlainen ex-mies,paitsi että suhteemme loppuaikoina hän käytti alkoholia päivittäin.
Me naiset ollaan vissiin aika pimpoja,kun todella annamme kohdella itseämme näin.Exäni on täysi narsisti,hän osaa kääntää väkivaltaisuutensa minun syykseni.
Tämä on ensimmäinen Joulu,kun olemme erossa ja voin sanoa,ettei tämä ole ollut helppoa.Sitä tavallaan "tottuu"siihen väkivaltaan,kun se todella olisi normaalia ja ansaittua,kun kuitenkin ollaan yhdessä koettu niin ihania hetkiä.Ne suuret tunteet taistelee keskenään.
Mutta kokemuksesta voin sanoa,että tilanne vaan pahenee....
Ja todellakin,myös sinun tulisi oppia rakastamaan ,arvostamaan itseäsi.
Helppoa se ei tule olemaan,mutta lähde sieltä oman itsesi takia.
Rohkeutta sinulle.
Hän ei koskaan tule muuttumaan sinua kohtaan,vaikka mitä puhuisitte. Suhteen jatkumisen ainoa ehto on, että sinä kestät, annat hänen tehdä sinulle mitä tahtoo. Ja aina HÄNELLÄ on syy, "minkä vuoksi", sinä sitten taas mietit että pitää ymmärtää. Ei pidä, oma isäni kuoli samalla kun kestin tuollaista omalta mieheltäni. Voin vakuuttaa, että jälkikäteen voin sanoa, että minun työ- tai muu elämäni oli 1000 kertaa stressaavampaa, kuin hänen. Pienet ihanat eleet joita tottakai kerrottiin mahdollisimman paljon tutuille ja sukulaisille, saivat minut uskomaan, että mies on "ihmeellinen", samoin kuin muut ajattelivat. Totta puhuen jälkikäteen, tein paljon enemmän ihanuuksia hänelle, mutta niitähän ei noteerattu vieraiden kuullen, vaan olivat hänelle kuuluvaa hyvää palvelua, jota eukko tekee ja jos ei tee niin on kaikkea mahdollista paskasta huoraan. Isäni kuolemaa hän heitti päin naamaani nimitellen isääni ja minua, sekä samalla soitellen leskelle eli äidilleni nimitellen minua ja "itkien" kertoen miten lasken isäni talletuksia mielessäni. Tietysti aina minun ollesani töissä tai muuten poissa kuulemasta. Äiti tietysti tiesi ja tunnisti tilanteen, joten reilun viikon häirinnän jälkeen kertoin mielipiteensä miehelleni ja sitten sain selkääni, kun olen häntä salaa mustamaalannut. Silmäni aukesivat kaiken suhteen, hautasin yksin isäni ja tajusin pelastaa sen vähän, mitä omaisuudestani ja henkilökohtaisista tavaroistani oli jäljellä yhteisessä asunnossamme. Niin paljon on hajonnut miehen kimpaantuessa, ja ihmeellistä kyllä vain minun tavaroitani. Kaksi lamppua jos on vierekkäin, toinen "hänen" ja toinen "minun", niin tasan varmasti sen minun omistamani hän on heittänyt "turhautumisen" vuoksi seinälle tai minne tahansa, vaikka päälleni. Samoin jos repi verhot ikkunasta, repi tarkalleen minun ostamani mutta hänen maksamansa kankaat jäivät roikkumaan. Tietysti, vaikka minä olin ommellut molemmat...kuka näitä laskisi, en minä normaalielämässä, mutta kiinnitin huomiota lopulta siihen, miten tuo tuhoaminen osui vain todistettavasti minun tavaroihini. Vaikka pihalle ostamaani pensaaseen, jonka tietysti itse istutin...Saaden haukut, miten tuhlaan aikaa paskaan, hän kun on parisuhteessa vailla huomiota ja aikaa, hän voi huonosti. kun eukko vaan pitää pihasta huolta. (n.2 tuntia pihalla uusien taimien kanssa viikko asuntoon muuttomme jälkeen) jne. Pakene pian, miehesi on sairas eikä muutu ikinä, vaikka mitä lupaisi. Se on sairaus, eikä sitä paranna lupaukset. Jaksamista.
Ennuste on huono, apua pyysit viestisi lukijoilta ja yksimielisiä neuvoja oletkin saanut. Niin kauan kuin teillä ei ilmeisesti ole lapsia, pelasta itsesi ja eroa, perusteita on! Monet tuon tyyppiset miehet käyttävät häikäilemätta lapsia vallan välineinä sitoakseen vaimon ja hankaloittaakseen eroa. Ja kuten edellisestä kommentista ilmenee, riehuminen ja rikkominen ei ole ollenkaan niin summittaista kuin ensin näyttää. Jollain tasolla mies tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Vika ei ole sinussa, mutta jos haluat onnellisen elämän, kannattaa harkita eroa.
Noista miehesi yt-neuvotteluista.
Jos miehelläsi menisi hyvin, niin silloin hän saisi ulkopuolista vahvistusta omalla erinomaisuudelleen alistaisi sinua sitten taas sen vuoksi.
Olen kokenut sen kun miehellä meni hyvin töissä, niin oli ylimielinen öykkäri myös kotona.
Kun oli ongelmia, niin sitten kiukutteli ja raivosi minulle.
Minun kannaltani oli siis samantekevää miten miehellä meni kodin ulkopuolella, aina löytyi syy alistaa minua.
Eihän meillä koko ajan mennyt huonosti. Aina kun jaksoin miellyttää, vaieta epäkohdista ja mielistellä, mies oli välillä ihan mukavakin.
Pääasia että sai voittaa minut.
Ase messiin ja pois tommoset homot maata tallomasta >: